Oletko onnellinen? - Gallupit

tytti

pakkohan tähänkin on vastata! nyt voin sanoa olevani todella onnellinen. kovan stressin jälkeen alkaa vihdoin palaset loksahtamaan kohdalleen. myös uusi koti ja poikaystävä tuo iloa päivään. hih. vihdoin näin. oikein kun alkaa kunnolla miettimään niin jooo, mulla on asiat nyt tosi hyvin aikoihin. :lol:

Sivut

Kommentit (118)

enkeli

Mulla oli tämä sama otsikko myös aiemmassa foorumissa ja laitetaanpa esille uudestaan eli miltä tuntuu nyt, oletko onnellinen?

Elämä tosiaan voi heittää kärrynpyörää ihan ihmeellisellä tavalla ja kaikki jotenkin loksahtaa kohdalleen. Niin on mulle käynyt. Nyt tuntuu, että kaikki on mahdollista ja olo tuntuu ihan superonnelliselta pitkään aikaan!

kivutar

Itse asiassa yleisesti en voi sanoa, että olisin kovnkaan onnellinen. Jotenkin tuntuu vain, että huonoja päiviä on liikaa... Koko ajan vaivaa hirveä väsymys riippumatta siitä kuinka paljon on nukkunut ja mitä on tehnyt. Ei vaan jaksa.

*Sandy*

Välillä tulee sellaisia hetkiä, ettei oikein tiedä miltä itsestä tuntuu. On välillä niin tylsää että voisi itkuun purskahtaa, mutta sitten taas kun poikaystäväni on niin ihana minua kohtaan, niin kaikki huolet ja murheet väistyvät! Koulussa on aika raskasta tällä hetkellä, mutta edessä häämöttävä viikonloppumatka piristää harmaata ankea mukavasti :) Eli enköhän minä onnellinen ole, loppujen lopuksi :D

Slimgirl

Olen, sekä en ole. Olen onnellinen sen takia, että minulla on ihana poikaystävä jota rakastan mielettömästi, hyvä opiskelupaikka, siedettävä asunto ja hyviä ystäviä.

Onneton tosin olen taas sen takia että opiskelen eri paikkakunnalla kuin poikaystäväni joten näemme vain vloppuisin. Hirveä ikävä kalvaa, varsinkin kun tätä "eroa" ennen käytännöllisesti katsoen asuimme yhdessä puolitoista vuotta. Tää on niin outoa... :(

blaah:)

Tällä hetkellä en.

Ensinnäkin, aamulla veli oli sitten ystävällisesti ottanut mun auton ja jättänyt oman romunsa mun käyttöön, mutta oli sitten kuitenkin ottanut avaimet mukaan. Että en sitten pääse tekemään tänään töitä, jotka olisi jo pitänyt aloittaa eilen, mutta jouduin istumaan lääkärissä koko päivän erittäin kovien vatsakramppien takia. Kyllä mä tiesin että menkat alkaa, mutta ei se normaalia ole jos joutuu vaan makaamaan kippurassa, kun kaikki liikkeet tuntui siltä kuin olisi puukolla hakattu. Sain vielä lääkäriksi nuoren miehen, joka totesi vaan että taitaa olla menkat alkamssa. Sille sitten haistatin v***n ja sanoin että jos ei ole kohtua niin ei myöskään voi olla mitään mielipidettä mun kivuista. Menin sitten sen jälkeen yksityiselle NAIsgynekologille, joka heti sanoi että sulla on munasarjakysta ja määräsi kovia tulehduskipulääkkeitä. Että yksi päivä siinä jo hukkaan.
Sitten tänään tuli perintätoimistosta kirje, jossa ilmoitettiin että jos en maksa laskua HETI, niin se menee ulosottoon. Laku on niiltä ajoilta, jolloin itsellä ei ollut tuloja ja äiti maksoi sen (tai siis piti maksaa). Sit myin huutonetissä yhden tavaran, mikä oli hävinnyt postissa. Ostaja uhkasi poliisilla, jos en heti siirtäisi rahoja hänen tililleen. Oli pakko siirtää, ja nyt mulla ei ole varaa maksaa sitä laskua, koska multa uupuu siitä summasta kaksi euroa! Ja rahaa tulee lisää vasta kuun viimeinen päivä. Soitin sinne perintä toimistoon ja pyysin lisää maksuaikaa, jota sain sitten vain 15. päivään asti (vaikka kerroin tilanteeni!!) Tekisi mieli heittäytyä narunjatkoksi...

Ja sitten vielä tulee paskempi olo siitä kun tietää että esim USA:ssa ihmisillä on oikea hätä ja itsellä maailman kiepauttaa ympäri näin arkiset ongelmat.

kukkanen

enpäs taida olla...tuntuu että kaikki on yhtäkkiä kääntynyt päälaelleen ja mikään ei enää pelitä....eikä ole ketään kenelle purkaa oloaan ja pyytää neuvoa... :cry:

minä

En ole...masentaa. Keväällä olin energiaa täynnä ja ajattelin että nyt on "mun vuosi" alkamassa mutta ketut.
Syynä ehkä yksi miesjuttu mikä vieläkin kaivelee kun ei ole tietoa mistään ja sille ei ole koskaan kunnon loppua tullut.
Parhaillaan olen yhdessä ns. exäni kanssa mutta ei oikeen nappaa mutta arki menee ihan jees ja en mä yksinkään halua olla....
On sellanen olo että mikään ei tunnu miltään ja päivän kohokohta on kun aikakauslehti tipahtaa postiluukusta ja big brother alkaa...jei.
Mistä mulle elämä?

*fragile*

No en voi sanoa olevani. Vihdoinkin olen saanut itseni jonkinlaiseen neutraaliin olotilaan. Tai lähinnäkin olen kyennyt hoitamaan asiani jotenkin, vaikka vielä pari viikkoa sitten teki tiukkaa nousta sängystä. Nyt olen lähinnä tunteeton. Mutta se tuntuu paremmalta kuin pohjaton toivottomuus. Enemmän kuin mitään haluaisin olla onnellinen. Ehkä vielä jonain päivänä...

s-annu

Vaikea sanoa,koska mielialani heittelevät nykyään aikas paljon,mutta hyvinä päivinä/hetkinä olen erittäin onnellinen,kun saan viettää aikaa oman kultani kanssa,mutta sitten taas on paljon hetkiä jolloin en ole yhtään onnellinen, esim.suhteen omat "vaikeudet",mustasukkaisuus,koulupaineet,ja yleinen elämisen paine omillaan. Mutta jos asteikolla 1-10 sanottaisiin minun onnelisuudestani niin se olisi kyllä siellä 6-9 välillä..riippuu ihan päivästä ja tilanteesta

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat