Ravintolakokiksi? - Työ ja opiskelu

heica

Opiskeleeko kukaan? Onko käynyt mielessä kyseinen ammatti?
Millaista on opiskella? Olen kuullut että melko tiukkaa ja kurinalaista on ja vaativaa? Ja mistä olisi hyvä aloittaa?
Itseäni kiinnostaisi koska olen 13-vuotiaasta asti höösännyt omat ruokani, ja kun on aikaa, niin silloin voi tehdä hieman haastavampiakin sapuskoja ja pidemmän kaavan mukaan. Kaikesta huolimatta, en tiedä pystynkö niin isoon haasteeseen (ravintolakokiksi) kuin se on minulle annettu ymmärtää :roll:

Kommentit (7)

shazzer

Jos oikeasti tykkää kokkailla niin mikäs siinä, ilman muuta hae vastaavalle alalle.
Minusta piti ensin tulla ravintolakokki, siinä nyt vuoden ajan kaikki suurtalouskokit, ravintolakokit ja tarjoilijat kävivät samat kurssit ja oli siinä vielä aikaa miettiä mihin niistä haluaa suuntautua. Joo tämä ravintolakokki oli mulla ihan ykkösvalinta, kunnes ravintolan keittiöön pääsin ja siihen suoraan sanottuna v-ttuuntuneeseen ilmapiiriin. Meillä oli ihan kauhea se opettaja siellä, huippukokkimies ei siinä, mutta aina kauheassa stressissä ja huusi kaikille jos teki jotain väärin eikä kukaan koskaan uskaltanu siltä käydä kysymässä mitään. Ja muutenkin se ilmapiiri ja se kiire siellä ei sopinu minulle. Ravintolakokki tekee kaikki tarkasti ja täydellisesti ja oma-aloitteisuus on tärkeää.
Tein oikean valinnan kun sen vuoden jälkeen siirryin suurtalouskokkipuolelle, se sopi mulle paljon paremmin.

Ei ole tarkoitus pelotella, monet tykkää siitä alasta, ja varmaan sopis sulle oikein hyvin :) Ainahan sitä voi kokeilla, jos ei hyvältä tunnu niin alaa voi myös vaihtaa :)

Celestia

Itse oon koulutukseltani ravintolakokki, ja ainakaan meidän koulussa opetus ja hommat ei mun mielestä ollu mitenkään sen vaativampia kuin muilla aloilla, muttei kyllä helpompiakaan. Eli toki raskaita päiviä oli paljon, ja tehtäviä yms. oli ajoittain enemmän kuin laki sallii, mutta jokaisella alallahan niitä on. Kaikki riippuu paljolti ihan siitä että kuinka motivoitunut itse on ja kuinka paljon ala kiinnostaa. Ekana vuonna omalta luokalta keskeytti ainakin 5-6 oppilasta ja pari jäi luokalleenkin, joten tuosta voi ehkä päätellä että monella on etukäteen alasta ja koulutuksesta vähän vääränlaiset kuvitelmat. Viimeiseen vuoteen mennessä meidän luokkakoko oli kutistunut ainakin puoleen, mutta jäljelle jääneet olikin sitten niitä jotka tosissaan oli kiinnostuneita alasta ja halusi valmistua. Eli oma asenne ja tahto sekä kiinnostus on ne jotka loppupeleissä vie eteenpäin silloinkin kun opiskelu tuntuu raskaalta :) Mitenkään liian kurinalaista tai liian tiukkaa opiskelu ei ainakaan meillä ollut. Toki sovituista pelisäännöistä yms. täytyi pitää kiinni mutta se on ihan normaalia.

Eka vuosi oli meillä enemmän teoriapainotteista ja siinä samalla opeteltiin opetuskeittiöllä kaikki ihan alusta lähtien (tyyliin puuronkeitosta asti). Toisena vuonna sitten mukaan tuli työskenteleminen oppilaitoksen harjoitusravintolassa jossa valmistettiin lounasruokia a'la carte-tyyliin. Parhaimmillaan oltiin siellä 6 tuntia 5 päivänä viikossa koko jakson ajan, toisessa jaksossa taas saattoi olla pelkkää teoriaa eikä keittiötyöskentelyä ollenkaan. Kolmas vuosi olikin sitten vielä enemmän sitä ravintolapainotteista työskentelyä erikoisruokakurssien yms. muodossa. Teoriajaksojakin oli aina välillä vaihtelevasti. Luokan kanssa hoidettiin myös eri tilaisuuksia, mm. varuskunnan itsenäisyyspäiväjuhlien tarjoilu+ruoat, tilausillallisia eri ryhmille harjoitusravintolassa, kahvituksia ja muita juhlatapahtumia. Nämä tehtiin osittain päivisin kouluajalla, osittain omana vapaa-aikana. Ylimääräiset "ylityötunnit" saatiin takaisin myöhemmin vapaapäivien muodossa.

Työharjoittelujaksoja oli yksi joka vuosi, niiden pituutta en tosin muista varmaksi.. Olisiko ollut ekana vuonna kuukauden ja kahtena viimeisenä vuonna 2 kuukauden pituiset jaksot :-k

Mutta jokatapauksessa, koulutuksen laatu ja tavat vaihtelee toki eri oppilaitoksissa. Omasta mielestäni opiskelu oli tosi monipuolista ja vaihtelevaa ja erilaisia kiinnostavia kursseja oli paljon. Välillä tehtiin myös opintoreissuja toiseen kaupunkiin yms.

Jos ala oikeasti kiinnostaa niin ehdottomasti kannattaa lähteä kokeilemaan, työpaikkojen tarjontakin on suuri isommissa kaupungeissa joten alan töitä löytyy varmasti mikäli ei ihan pienessä kaupungissa asu :)

heica

Hei kiitti kun te valaisitte mua tänkin verran ja täältä löytyy muitakin alasta kiinnostuneita :D
Oon kuullu joo kauhutarinoita kamalista opettajista ja siitä että epäonnistumisiin ei ole kauheasti varaa, ja se tässä arveluttaakin että onko sitä rohkeutta sitten lähteä opiskelemaan.
Moni sanoo, että tääkin on vähän "kutsumustyö", ja arvatkaa vaan kiinnostaisiko kun on yli 5 vuotta jo tähän ikään mennessä omat sapuskani tehnyt aamupuurosta juhlaillallisiin ja ikää on alle 20 vuotta.

Onko ravintolakokiksi opiskeluun minkäänlaisia vaatimuksia, muuta kuin kova kiinnostus ja sitten se taito ja halu tehdä sitä ruokaa ja oppia tekemään? Jos nuo jokseenkin riittää, niin taidan sitten olla 90% varma mihin ensitöikseni nokkani suuntaan, ja jos se ei olekaan sitä mitä haluan, niin onneks on paljon ovia auki muihinkin ammatteihin(:

Celestia
heica
Onko ravintolakokiksi opiskeluun minkäänlaisia vaatimuksia, muuta kuin kova kiinnostus ja sitten se taito ja halu tehdä sitä ruokaa ja oppia tekemään? Jos nuo jokseenkin riittää, niin taidan sitten olla 90% varma mihin ensitöikseni nokkani suuntaan, ja jos se ei olekaan sitä mitä haluan, niin onneks on paljon ovia auki muihinkin ammatteihin(:

Noilla pääsee kyllä jo pitkälle, plussaa tietenkin on mikäli omaa jo valmiiksi hieman taiteellista silmää ja mielikuvitusta, niistä on aina hyötyä tällä alalla. Kättentaidot on tietysti tarpeen noin yleisesti, ja hyvästä maku- ja hajuaistista on myös hyötyä. Mutta noita kaikkia alueita toki kehitetään paljon lisää koulussa, joten täydellinen ei todellakaan tarvitse jo valmiiksi olla :) Tekemällä oppii ja kehittyy. Rohkeasti vain kokeilemaan :wink:

k87

mäkin oon tätä puolivakavissaan miettiny joskus, mutta kiinnostaako sit enää työpäivän jälkeen laittaa kotona ruokaa?

edit. siis selkeemmin, että kun nyt pidän ruuanlaitosta "harrastusmielessä" kovastikin, niin tappaako se ammattina sit vähäisenkin kiinnostuksen?

minni-

k87: se on varmasti ihan ihmisestä kiinni, että viekö ammatti kiinnostuksen pois sitten ruuanlaitosta harrastusmielessä. mutta esimerkiksi minun äitini on keittiöalalla, eikä into kotona tekemiseen näytä laantuvan vaikka työvuosia alalla on jo kertynyt. samaa voi sanoa hänen työkavereistaan.
mutta yksilökohtaista tietysti.. vaikka luulisin että jollain tasolla se työ on kuitenkin aina työ, ja kotona vapaa-ajalla se ruoanlaitto/leipominen tuntuu kumminkin ihan erilaiselta.

tässä vaan minun pohdintoja, varmasti on myös päinvastasia tapauksia..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat