Yliopisto-opiskelu - Liian rankkaa? - Työ ja opiskelu

Msuh

Olipa mielenkiintoinen artikkeli. Et lytännyt unelmiani, on mukava kuulla ihmisten mielipiteitä ja ainakin tiedän mihin varautua :D

Tuo stressi ja burn out pelottaa minua jonkin verran, sillä jo tämä lukioaikanakin kokemani stressi on osaltaan aiheuttanut minulle paniikkihäiriön. En tosin uskoisi mihinkään syömishäiriöön sairastuvani, sillä olen aina ollut sinut kroppani kanssa, mutta eihän sitä kyllä koskaan tiedä etukäteen sanoa...

Vaikka olenkin hieman laiskanpuoleinen, kaipaan silti jonkinasteisia haasteita, joita uskon tuon yliopiston minulle tarjoavan. Ammattikorkeakoulukaan ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta sieltä kun en mitään kovin mielenkiintoista itselleni löydä :roll:

Sivut

Kommentit (93)

Mimia

Voin tunnustaa, mulle se ainakin on ollut ja on vieläkin ihan kamalan rankkaa. Koko opiskelun ajan, noin kerran viikossa vähintään, on mieli tehnyt jättää koko tämä p*aska ja lähteä tekemään jotain ihan muuta.. Kuitenkaan en ole luovuttanut, eikä enää edes kannata kun kuitenkin maisterinpaperit on alle vuoden työn päässä..

Mutta mä en olekaan ollut koskaan hyvä koulussa. Ei sillä etten olisi yrittänyt, mutta ei edes kovalla yrittämisellä aina pärjää. Olen huono kirjoittamaan, eikä tuo ainakaan edistä pärjäämistä tenteissä ja muissa. Asiat kyllä ymmärrän ja osaan niitä soveltaa käytännössä, mutta kun tuosta on aika vähän iloa tenttien ja luentojen täyttämässä opintosuunnitelmassa. Huonot numerot ja rästitentit ei ainakaan lisää tuota minimaalista opiskelumotivaatiotani. :?

Mutta pärjääminen yliopistolla vaatii kuitenkin enemmän työtä kuin opiskelu lukiossa. Toki tuo riippuu alasta aika paljon, mutta noin keskimäärin. Pientä kuvaa voit saada siitä, että yliopistolla on käytössä samanlainen pisteiden laskutyyli kuin lukioaikana kielissä: puolet pitää olla oikein ja siitä vasta lähdetään laskemaan pisteitä. Jos lukiossa olisi ollut muissakin aineissa noin, niin enpä varmaan olisi koskaan ylioppilaaksi päässytkään..

Jos psykologian opiskelu on unelmasi, niin kyllä sitä ainakin kannattaa kokeilla. Ainahan sen voi jättää kesken ja vaihtaa alaa, sillä edellytyksellä että itse pystyy sen myöntämään itselleen että nyt ei omat resurssit riitä. Mä en tuohon pysty, periaatteestakin haluan valmistua täältä, vaikka sitten vaihtaisinkin alaa tuon jälkeen. Kuitenkin, jos olisin tiennyt mitä tämä vaatii, niin enpä olisi varmaan koskaan tälle tielle lähtenyt.. Varsinkin kun ei se akateeminen koulutus enää nykyainaka ole mikään takuu (hyvälle) työpaikalle tai edes normaalia korkeammalle palkalle.

Toivottavasti en nyt ihan lytännyt haaveitasi akateemisuudesta. :wink: On tässä kuitenkin paljon hyvääkin. Saa itse valita mitä ja milloin opiskelee ja tietenkin kaikki opiskelijabileet sun muut..

Cityn artikkelissa http://www.city.fi/artikkeli/Hullu+Kampus/478/ Hullu kampus on juttua mitä korkeakouluopiskelu voi tehdä ja tekeekin monen mielenterveydelle. Tuo juttu on jo viitisen vuotta vanha, mutta ei nuo ongelmat varmasti ole ainakaan vähentyneet.

Lainaus:
Joka neljäs opiskelijoista on hyvin stressaantunut. Joka viidennellä korkeakouluopiskelijalla on psyykkisiä ongelmia.
Aika todennäköistä on, että itsestä tulee yksi noista. Se onko opiskelu tuon arvoista, on ihan omista arvoista kiinni.

agarina

Ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijana voin sanoa sen verran, ettei mikään täällä ole ylitsepääsemätöntä - kunhan oppii ajankäytön. Se on kaiken a ja o. Omien rajojen ja tavoitteiden tunteminen ja ajankäytön määritteleminen sen mukaisesti on tärkeintä.

Itse en psykologiaa opiskele, vaan valitsin loppusuoralla erään toisen aineen. Kakkosvaihtoehtoni oli kuitenkin juuri Jkl:n psyka. Käsittääkseni pääsykokeen läpäistyään on saanut pullat hyvin uuniin. :D Pääsykokeessa on siis mm. pilkunnussimismonivalintakompatehtäviä, eli pääsykoekirja on syytä osata hyvin - erot sisäänpääsijöiden välillä ovat marginaalisia.

Mutta vastauksena kysymykseen - sinä itse olet paras arvioimaan, onko yliopisto sinua varten. Jos olet noin vahvalla tunteella mukana, tuskin olet aivan hakoteillä. Yksi kevät ja yksi pääsykoe on ihmisen elämässä aikas pieni vaihe (vaikkakin sillä hetkellä massiiviset mittasuhteet saava), ja kokeilematta jättäminen harmittaa myöhemmin enemmän kuin kokeileminen. Tsemppiä. :D

Mimia

Ei kaikki tuohon syömishäiriöön sairastukaan, varsinkin jos omakuva on realistinen. Enemmän kannattaa olla huolissaan masennuksesta, joka oikeasti vie voimat, opiskelumotivaation ja elämänilon ja pahimmillaan koko elämän. Tuosta voi seurata vuosien sairaslomaputki sekä mahd. ennenaikaiselle eläkkeelle jääminen. Joten tuo kannattaa pitää mielessä, varsinkin jos on jo muita ongelmia, kuten juuri tuo paniikkihäiriö, ja hakea apua ajoissa. Mielummin aikaisin kuin liian myöhään..

zanzibar

tuli mieleen ku puhutte kovasti siitä miten vaikee on päästä yliopistoihin sisään niin kuinka moni on tietoinen että suorittamalla tarpeeks avoimen kursseja voi hakea opiskelu oikeutta itse yliopistoon.. meille ainakin opo kerto tälläsen pikku kikan jolla mahollisesti olis helpompi päästä sisään, tietenki jos vaan on varaa maksaa avoimen kursseja :)

Tsein

^Tuo avoimen reitti ei ole käytössä kaikilla aloilla. Toki kannattaa ottaa selvää onko sillä alalla mahdollista, mille pyrkiä haluaa. Ainoa ongelma tuossa on yleensä raha. Avoimessa opiskelu on kallista, eikä opintoihin saa tukea. Ja usein vaaditaan aika paljon niitä opintoja taakse ennen kuin voi hakea avoimen kautta suoraan.

Saikun

Joo olen miettinyt testiin menemistä. Vaikka en tiedä hyödyttääkö se tieto että onko minulla lukihäiriö vai ei. Minua ei lohduta ajatus että siksi tämä on niin työlästä koska minulla on lukihäiriö, en tarvitse sitä verukkeeksi oman oloni parantamiseen. Jos ymmärsit. Ylioppilaskokeissa sillä olisi saanut lisää aikaa, mutta aika hyvin se aika minulle riitti siellä. Mutta kiva kuulla että myös yliopistossa on lukihäiriöstä kärsiviä, eli ei pelkästään sen takia kannata luovuttaa.

En usko että sivuaineet tulee olemaan ongelma, olen nimittäin jo katsonut mm. bilsan puolesta kivoja sivuainemahdollisuuksia. Vai kuinka paljon niitä pitää sitten oikein haalia?

Ja mitä "muuta" siellä pitää lukea sellaista ei omaan pääaineeseen liittyvää? Englantia varmastikin, mutta entäs ruotsia? Kuinka paljon? Ruotsi meinaan on minulle henk. koht valtava ongelma ja ahdistus. Matikkakin menee helpommin, vaikka siinäkin olen huono.
Minua vähän myös pelottaa että oppimateriaali saattaa muuttua pääosin englanninkieliseksi, mutta ainakin mitä olen kuullut niin sen takkuavan alun jälkeen siihen alkaa tottua ja se helpottuu?

Anteeksi kamala kysymystulva, mutta kun haut ovat juuri nyt käsillä ja mietin tässä ankarasti lähdenkö hakemaan vai en. Sillä tiedän, että jos yliopistoon vain pääsen sisälle niin minulla on sellainen luonne joka ei hevillä sitten lopeta kesken. En mitään itsekidutusta siis haluaisi moniksi vuosiksi (etenkin kun saatan joutua käymään töissä aina välillä, mutsilta ei tipu rahaa). En oikein koskaan saanut selvää kuvaa yliopisto-opiskelusta meidän opolta.

enkelin
xaz
Vähä ihana keskustelu :D
Mulla on taas alkanu enemmän ku tarpeeksi himottaan päästä lakia lukemaan. Yllättäen tottakai tällasella hetkellä ku edellinen kouluki on kesken. Sitte ku oisin täältä pääsemässä pois niin sitte taas viitataan kintaalla et hohhoij yks koulu takana ihan heti ei kiitos toiseen kouluun.. :roll:

Onko täällä ketään oikiksessa?

enkelin
ei jokaisen ole pakko suorittaa sitä ohjeellista 60 opintopistettä vuodessa. itse sain ekana vuonna 47, mikä sekin on ihan ok määrä, mutta osa kavereistani ei saanut puoliakaan siitä....

Mitä mieltä Kela on? Missä vaiheessa he napsauttaa tuen poikki tai jäihin, kuin paljon pitää suorittaa vuodessa et pysyy vielä tuen piirissä?

kuten edellä jo mainittiinkin, pitäisi vuodessa suorittaa se 4,8 pistettä/tukikuukausi. mutta tosiaan monilla kavereillani on jäänyt tuo kaukaiseksi tavoitteeksi. kun ekan vuoden jälkeen oli liian vähän pisteitä, myönnettiin tuki seuraavan vuoden toukokuuhun asti määräaikaisena. jos tavoite ei senkään jälkeen täyttynyt, pistettiin tuet jäihin. takaisin ei tarvitse maksaa... jos sitten joskus haluaa lisää tukea, pitää kertyä joku tietty määrä pisteitä, että alkaa taas tuet juosta. ellen ihan väärin muista, niin tukien lakkauttamisen jälkeen piti tulla 18 op, niin alkoi jälleen saada tukea.

marika_

En ole vielä itse yliopistossa, joten en nyt tietty voi hirveästi sanoa, muuta kun että varmasti on raskaampaa jos yrittää valmistua siinä tavoteajassa (eiks muualla oo 5v ja lääkiksessä 6v? vai kuin hakosalla oon?), mutta taas serkku roikku lääkiksessä 10v eikä koskaan pahemmin valitellu :D

Mut siis tietysti varmaan ite yliopistossa opiskelevat osaa paremmin sanoa, tuli vaan tämmönen pointti mieleen..

Ite nyt hakemassa keväällä oikikseen, enkä oo yhtään jaksanu stressata siitä, tuleeko se olemaan rankkaa.. Oon vaan aatellu että teen omaan tahtiini, ja roikun siellä vaikka sen 7v jos nikseen tulee. (Eihän se ainakaan toistaseks kuitenkaan kiinnosta kun Kelaa..)

summasummarum

Itse en opiskele yliopistossa vaan ammattikorkeakoulussa. Haluaisin vaan sanoa, että yliopiston rankkuus riippuu kyllä ihan alasta ja siitä minkäkaiset tavoitteet itselleen asettaa.

Itse opiskelen amk:ssa terveysalalla ja luokkakaverini, joka on aikaisemmin opiskellut yliopistossa pohjoismaisia kieliä sanoi, että yliopistossa opiskelu oli paljon löysempää ja helpompaa kuin ammaattikorkeassa. Eli yliopistossa opiskeltava aine vaikuttaa tosi paljon.

miss.

Esim. humanistisilla aloilla meinaa olla niin, että luentoja on tosi vähän mut sit itsenäistä työtä melko paljon. Esim. itellä on melkeen koko ajan joku essee työn alla (tai ainakin kolkuttelee omatuntoa 8)) tai tentti lähestymässä. Ja sivuaineena kun on kotimainen kirjallisuus, niin sinne ainaki saa olla koko ajan lukemassa jotain romaaneja:p.

Varicella

Omasta alastani (lääketiede) osaan kertoa sen verran, että opiskelu ei ole mitenkään erityisen vaikeaa. Suurempaa aivotyötä tarvittiin lukiossa pitkän matematiikan ja fysiikan opiskeluun. Täällä vaan opiskeltavaa asiaa on paaaljon enemmän. Opiskelen viidettä vuotta ja vieläkin tuntuu, että opiskelutekniikassani on jotain pahasti pielessä. Opiskelu ei ole vaikeaa, mutta se vie tuhottomasti aikaa. En tiedä miten muilla menee, mutta itselläni on hirveä stressi opiskelusta koko ajan. Menen aivan siinä rajoilla, että katkeaako kamelin selkä vai ei. En ehdi tehdä oikeastaan muuta kuin opiskella. Olen sairaalassa n. 6 tuntia joka arkipäivä ja sitten illalla luen jonnekin yhdeksään asti. Parina iltana viikossa harrastan, muuta en ehdi. Kyllä minulla kai äly tähän kouluun riittää, kun olen ainakin tähän asti pärjännyt näinkin hyvin, mutta näin suuria tietomääriä opiskellessa pitäisi osata priorisoida ja karsia. Minä en osaa, joten luen kaiken enkä siinä kiireessä varmaan opi mitään kunnolla, vaan vähän kaikesta. Stressin myötä opiskelumotivaatio kärsii. Olisin aivan valmis vaihtamaan luomuviljelijäksi. Mutta ehkä ei kannata luovuttaa nyt, kun opintoja on jäljellä enää reilu vuosi.

Hae ihmeessä yliopistoon. Minä taidan olla huono esimerkki. Luulen, että suurin osa ihmisistä ottaa opiskelun aika paljon kevyemmin kuin minä eivätkä he koe tätä näin rankaksi.

Cara-

Silläkin on paljon merkitystä kuinka itseä kiinnostavaa alaa opiskelee. Esimerkiksi mulla osa kirjoista menee ihan ajankulunakin, telkkarin kattomisen sijaan koska ne on ihan oikeesti kiinnostavia. Ja oon huomannut että noin ne asiatkin jää päähän paremmin kun "pakolla" lukiessa. :) Tietenkään kaikki ei aina voi olla kivaa ja mielenkiintosta, mutta eiköhän se puisempikin asia mee sitten siinä sivussa kun on sen aika.

Välillä kyllä ahdistaa, kun mä oon usein niin laiska ja saamaton etten vaan saa otettua kirjaa käteen vaikka se kiinnostaiskin. Sitten aina jossain vaiheessa huomaan että oon lukenut 20 sivua 300 sivun kirjasta ja eräpäivä on huomenna... Mutta pienellä itsekurilla sekin helpottuis.

Msuh

Cara-, kerro ihmeessä, mikä se tuollainen ala on, joka telkun töllöttämisenkin voittaa! :D No eipä sillä, itseäkin kiinnostaa tuo psykologia näillä näkymin kovastikin, mutta aina siinä mieluisessakin aineessa on joku joka hakristaa :? Kaipa sitä vain pitäisi osata psyykata itsensä tyyliin "Vaikka tämä onkin koulukirja, tätä on mielenkiintoista lukea ja haluan oppia koko ajan lisää ja lisää". Kuten jo mainitsitkin, tuolla asenteella se oppi jäisi päähän parhaiten :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat