Muita toivottomia tapauksia? - Työ ja opiskelu

Drama Queen

Täältä löytyy lisää yksi toivoton tapaus. Ikää on kohta 21 vuotta ja ainoastaan olen käynyt peruskoulun. En vieläkään tiedä minkä ammatin itselleni haluan. Tulevaisuus pelottaa. Välillä mietin olenko vielä nelikymppisenä töissä kaupan kassalla kun koulutus ei kiinnosta. Nuorempana halusin kosmetologiksi, mutta minulle sanottiin suoraan ettei se ammatti sovi minulle. Monta kertaa hain kosmetologikouluun ja melkein aina sain saman vastauksen. Todistuksen keskiarvo on aika huono joten se myös vaikutti paikan saantiin. Luovuin sitten kosmetologi ammatti haaveesta.

Viimeisen pari vuotta olen ollut kiinnostunut kultasepän ammatista. Tuskin tulen koskaan siihen koulutukseen hakemaan. Syitä on monia. Minulla on tapana muuttaa mieltäni monissa asioissa ja pelkään että kolmen vuoden opiskelu menisi hukkaan kun ala ei kiinnostaisikaan. Pakko on hankkia jonkinlainen koulutus, en voi loppuelämäni olla se kassatäti.

Sivut

Kommentit (111)

dee

Taidan kuulua porukkaan...
Yläasteen viimeiselle luokalle asti oli ihan selvää, että alan opettajaks... Mut sitte.
Olen opiskellut jo lukiossa, ammattikoulussa viestintää, ja nyt opiskelen toista vuotta ravintolakokiksi. En tiedä ollenkaan, miksi alkaisin. Ravintola-ala tuntui loistavalta vielä ekan vuoden, mutta nyt se tuntuu niin paskalta ettei oo tosikaan. Joka aamu pitää pakottaa ittensä kouluun...

Haluaisin työskennellä jossakin, jossa saisi näyttää nätiltä. Tämä voi kuulostaa aika pinnalliselta, mutta rupee kyrsiin tuo liian iso ja aina likainen kokkitakki ja siihen semmoset pellehousut. Lävistykset, korut ja kellot on kielletty, sekä liian voimakas meikki. Hiukset on oltava kiinni.
Työssä on aina kiire. Jo koulussa oppii, ettet ole mitään, vaikka painaisit hikipäässä töitä.

Olisi kiva toimia jossain tavallaan toimistotyössä, mutta työhön kuuluisi muutakin. Aivan unelmatyö olisi jonkun mielenkiintoisen firman erikoisassistentti, jonka työkuvaan kuuluisi kaupungilla pyörimistä, matkustelua ja tutustumassa erilaisiin asioihin/paikkoihin. Välillä voisi olla "tylsempääkin" toimistohommaa, kun taas välillä tulisi vaikka joidenkin juhlien järjestämistä ja siihen kuuluisi vaikka asujen noutamista Tukholmasta ;)
Mutta joo... Todellisuus sitten onkin ihan muuta. Jotain vaihtelevaa?
Haluan tehdä ihan erilaisia juttuja tänään, ja huomenna taas eri juttuja.
Olisikohan joku ala-asteen opettaja... :)

Onko täällä muuten sellaisia ihmisiä, joilla ei ole yo-tutkintoa, mutta joka haaveilee silti korkeammasta koulutuksesta?

Tähtisumu
dee

Onko täällä muuten sellaisia ihmisiä, joilla ei ole yo-tutkintoa, mutta joka haaveilee silti korkeammasta koulutuksesta?

Täältä löytyy kohtalontoveri :? Ihanaa, että en ole ainut tämän probleman kanssa!

Tähtisumu

Täältä löytyy todellakin toivoton tapaus :( Oon aina luullu, että hoitotyö ois se mun juttu, sen piti olla mun haave-ammatti, mut nyt kun on opiskelu katkolla masennuksen takia (oon jo paranemaan päin<3) niin on saanu ajatella. Jotenkin.. ehkä kun mä oon aina vaan ajatellu, että no tää on se mun ala, ni se on jotenki pinttäytyny alitajuntaan että pitäis lähihoitajaksi valmistua. En oo edes muita aloja sit miettinykää.

Nyt oon sit tuota alan vaihtoa miettiny. Ja tuntuu toivottomalta! Kun ei tiedä ei sit yhtään, että mitä sitä haluis "isona" tehdä. Mikä ois se ihana ammatti, missä viihtyis. Siks nyt meen tällä viikolla käymään aikuislukiossa, jos joku päivä sieltä itteni löytäisin. Se ois hyödyllistä (haluan valkolakin) ja samalla saisin vähän lisä-aikaa miettiä tulevaisuutta :)

Peruskoulusta kun suoraan en uskaltanu lukioon hakea, koska silloin oli semmonen tunne,että en siellä pärjäis, en ikinä. Mutta nyt kun on tuota ikää tullu lisää ni osaa ajatella vähän eri kantilta. On enemmän armollinen itselle.

Jinda

mulla ei ole aavistukaan mikä musta vois tulla..oon menossa parin viikon päästä opiskelemaan alaa josta en tiedä että tykkänkö siitä edes --tai jaksanko sitä.olin pääsykokeissa kuitenkin ja testien mukaan soveltuisin alalle...en sitte tiiä..
hmm.kun haluaisin ite tehdä jotai erikoista,vapaata taiteellista työtä...kirjoittaa tai maalata tai piirtää jne,itsenäistä ja yksinäistäkin työtä.heh,alalle jonne olen menossa täytyy taas olla todella sosiaalinen.
pitäs kai se jo alkaa tietää et mitä haluaa.mutta kun mä en vaan tiedä. :?

agentti

[size=9]Haussa ei löytynyt muuta tähän aiheeseen liittyvää topiccia, mutta siirtäkää jos en bongannut jotain.[/size]

Onkos täällä ketään muuta, joka ei tiedä OLLENKAAN mikä hänestä tulee isona?

Mulla itselläni ei ole mitään hajua... :( Alkaa jo ihan ahdistamaan kun näyttää, ettei musta tuu koskaan mitään. Enkä uskalla hakeakaan mihinkään, kun tuntuu ettei mikään kinnoosta täysillä ja silti masennun jos en mihinkään pääse. :(

Mua kiinnostais ihan hirveän monet asiat. Tärkein kriteeri alalle johon haluaisin kouluttautua on se, että sen pitää olla ihmisläheistä. Musta ei olis ikinä toimistotyöhön. Joku sellainen missä olis haasteita, koska tylsistyn helposti. Joku johon en tarvitse matikkaa lähes ollenkaan, koska oon siinä aivan tosi huono. Joku, jossa voin auttaa ihmisiä, jos vaan on mahdollista.
Plussaa on aina kansainvälisyys ja että tapais erilaisia ihmisiä.
Kielet kiinnostais kauheasti, sekä lapset ja poliisin homma... Tai olis ihanaa olla vaikka leipuri-kondiittori, niin pääsis aamulla aikaisin hommiin ja sais ihanissa tuoksuissa koko päivän. Olis kiva opettaa... Tai matkustella...

Ääks pää hajoo.
Niin paljon mahdollisuuksia ja silti tuntuu, ettei musta olis mihinkään... Varsinkin matikan takia. :cry:

Kohta pitäis taas hakea opiskeleemaan, voih surku sentään.

Oottekos te muut ihmiset tienneet aina, että mitä haluatte tehdä? Miten te ootte päätyneet niihin hommiin, missä ootte nyt? Mitä te muut toivottomat tapaukset aiotte tehdä?

Miffy

Ootko miettiny open uraa? :)

Mä en tiiä varmaks, tuleeko musta äikän ope - se on ehkä jonkinlainen varavaihtoehto. Mulla ei oo koskaan ollut tosi varmaa ja tarkkaa kuvaa siitä, mitä haluaisin ammatikseni tehdä. Jossain vaiheessa olin aivan varma, että meen TAIKiin opiskelemaan graafista suunnittelua, mutta jotenki se sitten jäi... Joku taiteeseen liittyvä työ varmaan olis sellanen oikee kutsumuksentapanen, mutta kun ne alat on niin vaikeita :( Ja oishan äikänopekin taiteen kanssa tekemisisssä.

Suomen kieltä lukemaan mä päädyin jotenkin salaa ja vahingossa... Kun mulla alko toka välivuosi lukuion jälkeen, mä aattelin et haluun tehdä jotain aivoillani ja menin Avoimeen yliopistoon. Jotenki vaan satuin valitsemaan sieltä suomen kielen. No, tälle tielle jäin...

Kuitenkin, kaikille jotka pähkäilee kun aika vaan kuluu eikä saa tehtyä päätöksiä haluisin sanoa, että työtä tehdään yli kuuskymppisiksi asti! Ei siis ole mikään ongelma, ellei itseä sitten kovasti ahdista, jollei vielä parikymppisenä tiedä, miksi ryhtyy isona :)

agentti

Miffy, mä oon miettinyt opettajan uraakin kaikkien muiden mahdollisten ohella. En tiedä onko se kuitenkaan SE mun juttu, you know?

Kai mä vaan oon niin pelkuri, etten uskalla kokeilla mitään.

Lastentarhan opettajan homma vois olla tavallaan tosi kivaa, mutta pelkään, että jäisin jumiin sinne päiväkotiin.. Muut matkustelee työkseen ja tapaa ihmisiä ja mä vaan oisin siellä jumissa vahinkopissien, rään ja ipanoiden keskellä. Kuulostaa kauhealta, varsinkin mun suusta kun rakastan lapsia, mutta nyt mua ihan tosissaan ahdistaa ajatus lastentarhassa olosta. Toisaalta lapset oppii koko ajan uutta ja niiden kanssa ei yksikään päivä ole samanlainen... Ja on ne kauhean kultaisiakin ja mulla on kokemusta muksuista hiiirmuisen paljon.

Kepatäti

Agentti, mulla on ihan samat tunnot. Ei oikeen kiinnosta mikään eikä oo mitään motivaatiota oikeestaan mihinkään.

Tai sitten ne alat, jotka kiinnostais, ni on mahdottomuuksia syystä tai toisesta.

Lizzie

Mulle tuli Agenti myös mieleen opettaja.
Ja se pitää sanoa, että mulla ainakin oli tosi vaikeeta valita alaa kanssa, koska niin moni asia kiinnosti, ja pääsin useampaan koulutusohjelmaan kun hain opiskelemaan. Tosi moni ei tiedä vielä valmistuessaankaan, onko oikealla alalalla, mikä tuntui yllättävältä kun tämän kuulin. Mutta et tosiaankaan ole yksin asian kanssa!
Mä oon pähkäilly sen nyt vaan niin, että eniten kiinnostavista aloista valitsee vaikka arvalla yhden, ja tekee siitä ensin tutkinnon. Jos kiinnostaa esim. kolme eri alaa, on jo hienoa jos voi opiskella yhtä niistä. Monia aloja voi myös yhdistää, esim. oma kiinnostus psykologiaan nivoutuu aika jouhevasti kasvatustieteen kanssa.

Opettajan hommista: esim. mun oma koulutukseni tähtää kansainvälisen luokan opettajaksi, ja työkielenä olisi englanti. Hommaan sisältyisi itse opetustyön lisäksi paljon eri kulttuureista tulevien ihmisten tapaamista, kaksikielisen opetuksen tutkimista ja kehittämistä, materiaalien suunnittelua ja valmistamista jne. Enkunkielisillä luokilla lapset voivat olla kotoisin ympäri maailmaa, sellaisita perheistä joissa matkustellaan paljon, ja opettajana olet yksi ensimissäisitä suomalaisista, joita nämä perheet tapaavat.

Mikään ei myöskään estä hakeutumasta töihin ulkomaille, englanninkielinen opetus lisääntyy ympäri maailmaa, ja suomalainen opettajainkoulutus on tunnetusti maailman huippua. Esim. Sveitsissä saisit 6000e palkkaa kuussa luokanopettajana ;)

Ja mä oon myös matematiikassa ihan onneton, ja mäkin pääsin yliopiston yhteisen tilastotieteen kurssin läpi, tosin ykkösellä mutta läpi silti :D Graduvaiheessa on tulossa joku toinen matikan kurssi, mutta siitä mennään sitten läpi vaikka itkien ja hammasta purren. Sen enempää matikkaa ei ole. Tietenkin OKL:ssä on matematiikan demot, mutta ne keskittyy siihen miten opettaa ja miks, eikä niihin sisältöihin, ja alakoulun sisällöt onneks on helposti opittavissa, vaikkei jotain jakokulmaa muistaisikaan. :P

Palkka Suomessa luokanopeilla on sama kuin esim. papeilla ja psykologeilla, noin 2250e kuussa, tosin palkkauksen odotetaan nousevan tulevaisuudessa (tiedä sitten onnistuuko).

Opettajana voi todellakin olla luova, ja jokainen päivä on erilainen. Lasten kanssa ollessa elämän kirjo näyttäytyy ihan erityisellä tavalla, lapset tuovat mukanaan ilot ja surut luokkaan, ja välillä riidellään ja välillä halaillaan. Opettajana voit käyttää omia vahvuuksiasi ja ohjata opetusta omien vahvuuksien ja kiinnostuksien mukaan.
Jos joku aine kiinnostaa paljon, siitä kannattaa tehdä aineenopettajan pätevyys, jolloin voi opettaa yläasteellakin jos haluaa.

Myös omalla KM- tutkinnolla jossa laajana sivuaineena englanti ja kansainvälisyys, voi päätyä ihan muualle kuin koulumaailmaan töihin.
Paljon on ihmisiä kuulemma eri yritysmaailman asiantuntijapaikoilla, esim. henkilöstöhallinnossa ja tiedotuksessa.

Tänä vuonna haku OKL:iin helpottuu huomattavasti, koska esivalintapisteet häviävät ja kaikki pääsevät kirjallisiin kokeisiin. Tenttimateriaali taitaa löytyä vielä netistä, joten hakeminen on tooosi paljon helpompaa kuin aikaisemmin, ei siis tarvi olla enää ällän paperit että pääsee edes yrittämään.

Tsemppiä pähkäilyihin!

luminax

Agentti:

Otan osaa tunteeseesi, kuulostaa niin kovin tutulta. Noin minäkin ajattelin monesti, eikä aina vieläkään ole ihan varma olo, onko oikeita valintoja tullut koulutukse ja työpaikan suhteen tehtyä! Ikää alkaa olla, koulutus on tullut hommattua ja kiva työpaikkakin, ja silti välillä mietityttää, olisko joskus pitänyt jotain valita toisin.

En usko, että kukaan meistä on aina tyytyväinen omaan työtehtäväänsä. Valitsee mitä valitsee. Ehkä kuitenkin, jos kiinnostusta ja kykyjä useammalle alalle on, kannattaa vain valita niistä jokin. Vaikka arvallakin. Niin kuin Lizziekin tuossa edellisessä viestissä kertoi, mikään valitsemasi koulutus ei pakota Sinua työskentelemään juuri siinä tehtävässä lopun ikääsi. Karkeasti, mitä ylemmäntasoisen koulutuksen ihminen itselleen hommaa, sitä laajemmat vaihtoehdot on loppuelämässä työtehtävien suhteen käytettävissä.

Älä turhaan murehdi, kyllä se itsellesikin mieluisa ja järkevä paikka Sinullekkin tässä maailmassa on ja varmaankin myös löydät sen! Näin ainakin minä uskon!

Opettajaksi opiskeleville, Onnea vaan valitsemalla urallanne! Teette tosi tärkeää työtä tulevaisuudessa, meistä vaan kovin monesta ei siihen taitaisi olla!

luminax

Onkos täällä ketään muuta, joka ei tiedä OLLENKAAN mikä hänestä tulee isona?

Mulla itselläni ei ole mitään hajua... :( Alkaa jo ihan ahdistamaan kun näyttää, ettei musta tuu koskaan mitään. Enkä uskalla hakeakaan mihinkään, kun tuntuu ettei mikään kinnoosta täysillä ja silti masennun jos en mihinkään pääse. :(

Mua kiinnostais ihan hirveän monet asiat. Tärkein kriteeri alalle johon haluaisin kouluttautua on se, että sen pitää olla ihmisläheistä. Musta ei olis ikinä toimistotyöhön. Joku sellainen missä olis haasteita, koska tylsistyn helposti. Joku johon en tarvitse matikkaa lähes ollenkaan, koska oon siinä aivan tosi huono. Joku, jossa voin auttaa ihmisiä, jos vaan on mahdollista.
Plussaa on aina kansainvälisyys ja että tapais erilaisia ihmisiä.
Kielet kiinnostais kauheasti, sekä lapset ja poliisin homma... Tai olis ihanaa olla vaikka leipuri-kondiittori, niin pääsis aamulla aikaisin hommiin ja sais ihanissa tuoksuissa koko päivän. Olis kiva opettaa... Tai matkustella...

Ääks pää hajoo.
Niin paljon mahdollisuuksia ja silti tuntuu, ettei musta olis mihinkään... Varsinkin matikan takia. :cry:

Kohta pitäis taas hakea opiskeleemaan, voih surku sentään.

Oottekos te muut ihmiset tienneet aina, että mitä haluatte tehdä? Miten te ootte päätyneet niihin hommiin, missä ootte nyt? Mitä te muut toivottomat tapaukset aiotte tehdä?[/quote]

Oikeastaan tuo olennainen taisi vastauksestani unohtua. Agentti: Sinähän olet jo nyt jotain, aikuinen järkevä Nainen. Ei työelämä ja ura, sen laajuus tai pituus pelkästään ihmisen arvoa mittaa. Olennaisempaa on, millaisia ihmisinä olemme. Mutta, kyllä se paikka Sinullekkin löytyy myös sieltä työelämästä, katsele vain avoimin silmin! Inhimillisesti ei kenenkään tapaus täysin toivoton ole, vaikka itsestä välillä niin tuntuisikin! Tsemppiä!

agentti

Kiitos kaikille. Kauhean kiva kuulla, että muillakin on samanlaisia ongelmia.
On kanssa kiva kuulla, että Lizziekin on pääsyt opiskelemaan vaikka matikka ei oo vahvin aine. Se nimittäin on ahdistanut mua eniten. Mulle vaan ei uppoa päähän matikka vaikka mitä tekisin. Paras numero lukiossa matikasta oli 7 ja kaikki muut oli 5 tai 4. :roll: Siksipä en kirjoittanutkaan matikkaa..
Oon saanut sellaisen kuvan kaikkialla, etten pääse mihinkään opiskelemaan, jos matikka ei suju.
Mulla on opiskeluiden suhteen vaikeuttamassa se, että en halua muuttaa Tampereelta mihinkään. Oon asunut täällä vasta alle vuoden, eikä huvittais enää muttaa. Poikaystävälläkin on täällä hyvä työpaikka.
Eiks luokanopettajaks opiskella Hämeenlinnassa? :?
Opettajan työ kyllä houkuttais niin vietävästi.

Pitää vielä miettiä ja tutkailla kaikkia vaihtoehtoja. Ja niinkuin moni sanoikin, niin ei se maailmaa kaada, jos en tiedä mitä haluan, mutta mä olen sellainen ihminen, etten halua tehdä mitään turhaan.
Tuntuisi turhauttavalta jos opiskelisin jtn vuoden pari ja tajuisin, että ei räkä, eihän tää olekaan mun juttu. Sitten täytyy taas lykätä eteenpäin asunnon ostoa ja perheen hankintaa...

Noh, mutta nyt vaan mietintämyssy päähän. Ei tää niin kuolemanvakaavaa ole... Kai...

Kiitos luminaxillekin tsempailuista ja tsempit Kepatädille ja Santillekkin. Kyllä me kai joku homma itsellemmekin löydetään.

Mites teille kaikille palkka vaikuttaa siihen, mille alalle suuntaatte?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat