Valmistuneet ja työelämään siirtyneet! - Työ ja opiskelu

Pumpuli
oranssi
Mä en ole vielä valmistunut (se opinnäyte, kröhöm), mutta täysipäiväisessä työelämässä olen jo ollut äskeistä noin puolen vuoden taukoa lukuunottamatta kohta kaksi vuotta. Onhan se rankkaa, opiskeluun verrattuna. Oon huomannut myös sen, että kun opiskeluaikoina teki jotain leppoisia ja aivottomia kaupankassa- ja puhelinvaihdehommia, niin kun pääseekin "oikeisiin" töihin, joissa joutuu aivotkin hommiin, niin alussa se yksinkertaisesti väsyttää ihan jumalattomasti.

Tuosta leppoisasta kaupankassan työn aivottomuudesta ja leppoisuudesta voidaan olla montaa mieltä, samoin kun siitä, kuinka oikeaa työtä se on..

Näköjään on niin, että olin minä sitten missä tahansa töissä, löytyy aina joku, jonka mielestä se ei ole oikeaa työtä.. :wink:

Kommentit (13)

oranssi
Pumpuli
oranssi
Mä en ole vielä valmistunut (se opinnäyte, kröhöm), mutta täysipäiväisessä työelämässä olen jo ollut äskeistä noin puolen vuoden taukoa lukuunottamatta kohta kaksi vuotta. Onhan se rankkaa, opiskeluun verrattuna. Oon huomannut myös sen, että kun opiskeluaikoina teki jotain leppoisia ja aivottomia kaupankassa- ja puhelinvaihdehommia, niin kun pääseekin "oikeisiin" töihin, joissa joutuu aivotkin hommiin, niin alussa se yksinkertaisesti väsyttää ihan jumalattomasti.

Tuosta leppoisasta kaupankassan työn aivottomuudesta ja leppoisuudesta voidaan olla montaa mieltä, samoin kun siitä, kuinka oikeaa työtä se on..

Näköjään on niin, että olin minä sitten missä tahansa töissä, löytyy aina joku, jonka mielestä se ei ole oikeaa työtä.. :wink:

Joo sori, harvinaisen kökösti ilmaistu. Tarkoitin siis oikeilla töillä oman alani töitä, en työn statusta yleisessä mielessä. Enkä missään nimessä tarkoittanut dissata muiden duunipaikkoja.

Ja ite kun oon noita asiakaspalveluduuneja enemmänkin tehnyt, niin ainakin niissä tehtävissä missä mä olen ollut työ on ollut aika aivotonta. Raskasta kylläkin, fyysisesti, mutta ajattelin kun tuossa aloitusviestissä oli puhetta lähinnä henkisestä väsymyksestä. Mutta kaikenlaisia tehtäviä silläkin alalla on, varmasti myös ajatustyötä vaativia.

Niin ja vielä tarkenteena, ettei tule väärinkäsityksiä, niin työn "aivottomuushan" ei mun mielestä tarkoita sitä, että sitä tekevä ihminen olisi jotenkin tyhmä tai yksinkertainen. Mulla on kavereita jotka tekee kassa- tai esim. postinkantajan hommia, ja heidän näkemyksensä asiaan on, että kun töissä tarvitsee aivokapasiteettia mahdollisimman vähän, niin vapaa-ajalle riittää paljon enemmän puhtia ja energiaa. Ja sehän onkin harvinaisen totta.

Lucky Lady

Minä valmistuin viime jouluna, ja löysin pian töitä. En kylläkään oman alani, sillä niitä en edes halua. Väärä ala. Kieltämättä olen ollut vähän kateellinen vielä opiskeleville tutuilleni, opiskelu on kuitenkin (tai on aina ollut ainakin minulle) niin helppoa. Välillä iskee ahdistus et tässä nyt pitäisi sitten loppuelämä painaa hommia...hrrrrr. Onneksi minulla on nyt juuri mulle sopiva työ, eli helppo ja "aivoton", minulla kun ei ainakaan vielä ole olemassa minkäänlaista ammatillista kunnianhimoa. Teen töitä vain koska on pakko ja minun odotetaan tekevän niin. Työpaikalla olen ihan koomassa ja toimin automaattiohjauksella. Elämää on mulle se mitä tapahtuu työn jälkeen (tai sitä ennen, vuorosta riippuen).

Gidde
Sasuska

Lisäksi tuntuu, etten ole hyvä työssäni, etten osaa. Tuntuu, että pidin liian kiirettä valmistumisen kanssa, enkä ehtinyt oppia kunnolla, perusteellisesti. Olen ajatellut kerrata asioita, mutta en jaksa enkä löydä sitä intoa mistään, että saisin kirjan käteeni.

Lisäksi stressaan mm. siitä, että töihin pitää viedä omat eväät. Ei siinä mitään, mutta kun en jaksa/ehdi/osaa laittaa hyvää kunnon ruokaa (=kotiruokaa). Tunnen siis syyllisyyttä siitä, että syön valmisruokia tai sitten en halua syödä niitä, koska ne eivät maistu hyvältä. Kun menen kauppaan, tuntuu, etten löydä sieltä mitään hyvää kuten esim. työkaverini, vaan ostan ne samat jogurtit ja pinaattiletut kuin ennenkin. :roll:

Tuli aika pitkä aloitus. Kertokaas silti muutkin ajatuksia ja kommentteja aikuistumisesta ja valmistumisesta ja työelämästä. :)

Älä huoli, et ole yksin näiden asioiden kanssa, monilla nuorilla työelämään siirtyneillä on varmasti samoja "vaikeuksia". Itse valmistuin viime jouluna, ja sain heti äitiyslomasijaisuuden yhdestä pienestä tk:sta. Sinäänsä hienoa, että heti pääsi töihin... palkka on säännöllinen ja saa työkokemusta. MUTTA vähintään viikottain tuntuu, etten tiedä mitään tai ainakaan riittävästi. En osaa kuin jotain perusjuttuja, joita toistelen eli en ole oppinut mitään uutta. Tuntuu, että suurin osa koulutuksen opeista on unohtunut ja ettei minusta koskaan tule todellista ammattilaista alallani :( Lisäksi olen paikan ainoa kyseisen alan työntekijä, joten neuvoja en voi kysellä työkamuilta.

Mutta toisaalta täytyy välillä ajatella positiivisesti, että kyllä minä selviän ja olenhan jo osannut tehdä jotain... eikä työpaikkaakaan olisi varmasti tullut, jos aivan nolla olisi! Sitä paitsi kukaan ei ole seppä syntyessään, joten vastavalmistuneena on lupa olla vielä vähän epävarma :wink: Usko itseesi, ja siihen, että opit alastasi koko ajan lisää.

Muutoinkin väsyminen on ymmärrettävää. Kyllähän opiskelu sinäänsä on paljon "helpompaa" kuin työnteko! Töissä pitää olla koko ajan ajatus päällä eli miettiä mitä tekee ym., ei voi säädellä työaikojaan niin paljoa, eikä ottaa rennosti välitunneilla... kaikki se kuluttaa energiaa enemmän, joten ihan fyysinenkään väsyminen ei ole ihme. Ja asiaa toisaalta saattaa vaikeuttaa se, jos ei syö hyvin ja monipuolisesti :arrow: töissä ruokailu on vaivalloista, jos ei ole ruokalaa tms. Itsekin joudun tekemään eväät töihin mukaan, enkä todellakaan ole mikään kummoinen kokki. Äidin sapuskaa on välillä hyvinkin ikävä :wink: Mä olen yrittänyt ratkaista ongelmaani siten, että en tee joka päivä ruokaa, vaan esim. maanantaina teen isomman annoksen, joten syön 2-3pvää samaa... toki se joskus kyllästyttää, mutta säästyy aikaa ja vaivaa niinä muina päivinä.

Tsemppiä sinulle, kyllä se siitä lähtee. Muista vaan välillä ottaa rennosti ja huolehtia itsestäsi, unohtaa työasiat kokonaan. Ja itse lohduttaudun sillä, että tosi paikan tullen voin vaikka vaihtaa kokonaan alaa tai tehdä jotain muuta välillä... kun vielä 10 vuodenkin kuluttua on sen verran nuori, ettei uudelleen kouluttautuminen ole ongelma!

Susette

Kuulostaa jotenkin hieman pelottavalta, nimittäin tuota juuri itsekin olen joskus miettinyt. Että kuinka rankkaa se työelämä sitten joskus tulee olemaan, ja antaako opiskelu oikeasti tarpeeksi hyvät valmiudet työelämään, siis minun kohdallani. Tenteissä voi pärjätä, mutta entä sitten, kun tulee aika soveltaa oppeja työelämään?

Työnteko on raskasta, mutta sen ei silti pitäisi olla niin raskasta, että se kuluttaa täysin loppuun. Haluaisin tehdä joskus työtä, joka olisi mielekästä ja jossa viihtyisi. En voisi kuvitella tekeväni kesätöitteni kaltaista fyysisesti raskasta duunia jatkuvasti, jossa polttaa itsensä loppuun päivä toisensa jälkeen. Elämä on muutakin kuin vain työtekoa!

oranssi

Mä en ole vielä valmistunut (se opinnäyte, kröhöm), mutta täysipäiväisessä työelämässä olen jo ollut äskeistä noin puolen vuoden taukoa lukuunottamatta kohta kaksi vuotta. Onhan se rankkaa, opiskeluun verrattuna. Oon huomannut myös sen, että kun opiskeluaikoina teki jotain leppoisia ja aivottomia kaupankassa- ja puhelinvaihdehommia, niin kun pääseekin "oikeisiin" töihin, joissa joutuu aivotkin hommiin, niin alussa se yksinkertaisesti väsyttää ihan jumalattomasti.

Pari vuotta sitten tein puhelinpalveluhommia yhdessä firmassa koulun ohella osa-aikaisesti ja kesällä kokopäiväisesti, ja se kyllä paitsi väsytti myös tympäisi. Aina aamuisin bussissa mietin vaan että vielä 8 tuntia tätäkin työpäivää jäljellä... Silloin tajusin ainakin sen, että tulevaisuuden työssäni kaikki muu on toisarvoista, mutta mielekästä työn pitää olla. Eli vaikka nytkin oon ollut uudessa duunissani kiireinen ja tosi väsynyt iltaisin, niin se on kuitenkin sellaista "tyytyväistä" väsymystä, että on kuitenkin ollut kivaa tehdä niitä hommia.

Eli jos sulla toi väsymys ja ahdistus jatkuu kauankin, niin onhan sekin yksi mahdollisuus, että olet väärällä alalla. Mutta en nyt ihan heti lähtisi irtisanoutumaan, kato miten hommat alkaa sujumaan, olethan sä vielä suht vähän aikaa ehtinyt töitä tehdä. Luulen, että kun tulee rutiinia ja varmuutta niin sitä kautta alat siellä paremmin viihtyäkin.

Ja se fyysinen väsymys on kyllä sellainen juttu, että kannattaa töistä tullessa vaan väkisin vääntäytyä kavereita tapaamaan tai tekemään jotain muuta. Se sohva kutsuu, tiedän, mutta pidemmän päälle sun työpäivätkin tuntuu kivemmilta kun on elämää sen jälkeenkin eikä kaikki pyöri koti/työ -akselilla.

Sasuska

Heissan!

Onkos täällä muita, jotka ovat lähiaikoina valmistuneet ja saaneet työpaikan (vakipaikan tai muuten)? Itse valmistuin farmaseutiksi toukokuussa ja oon siitä asti ollut töissä eräässä apteekissa.

Ihan mukavaahan se on välillä olla töissä ja saada rahaa enemmän kuin opiskeluaikoina, mutta tuntuu, ettei elämääni mahdu muuta! Ystäviä ei ehdi nähdä tai sitten kun ehtii, ei jaksa. Töiden jälkeen en yleensä tee muuta kuin hoidan kotia tai löhöän kotona. Poikaystävääkään ei ehdi näkemään kuin viikonloppuisin, vaikka asutaan samassa kaupungissa. Tai ehtisi, mutta en jaksa, kun tiedän, että meillä olisi vain muutama tunti aikaa ennen nukkumaan menoa (ja jos poikaystävä tulee kylään, käy niin että valvon myöhempään ja sitten syytän häntä väsymyksestäni, vaikka ei se hänen vikansa ole).

Kun näen ystäviä, ei minulla ole muuta puhuttavaa ystävien kanssa kuin työni. Siis lähinnä että mikä vuoro oli tai työkavereista, enhän muuten voi puhuakaan.

Tuntuu, että olen kadottanut kaiken intoni ja jaksamiseni tehdä mitään. Voiko työ (joka on sinänsä uutta, mutta työpaikka ja -kaverit jo vanhoja tuttuja mm. harjoitteluajalta) väsyttää ihmisen näin? Viedä kaiken innostuksen ja ilon elämästä? Poikaystäväni sanoi, että olihan mulla rankka kevät, kun oli valmistuminen, uusi koti ja työ kerralla. Mutta niin on monella muullakin.

Toisinaan ahdistaa ajatus, että minun on pakko mennä töihin joka päivä, olla siellä 8 tuntia, ja tehdäkin töitä (en siis voi vain istua aloillani) vaikka kuinka väsyttäisi, ei huvittaisi, ketuttaisi, surettaisi. Kouluun ei ole ihan pakko mennä, jos tuntuu pahalta (en kyllä lintsannut 3 vuoden aikana kuin ehkä kahdesti ed. mainituista syistä), mutta töihin on mentävä. :twisted:

Lisäksi tuntuu, etten ole hyvä työssäni, etten osaa. Tuntuu, että pidin liian kiirettä valmistumisen kanssa, enkä ehtinyt oppia kunnolla, perusteellisesti. Olen ajatellut kerrata asioita, mutta en jaksa enkä löydä sitä intoa mistään, että saisin kirjan käteeni.

Lisäksi stressaan mm. siitä, että töihin pitää viedä omat eväät. Ei siinä mitään, mutta kun en jaksa/ehdi/osaa laittaa hyvää kunnon ruokaa (=kotiruokaa). Tunnen siis syyllisyyttä siitä, että syön valmisruokia tai sitten en halua syödä niitä, koska ne eivät maistu hyvältä. Kun menen kauppaan, tuntuu, etten löydä sieltä mitään hyvää kuten esim. työkaverini, vaan ostan ne samat jogurtit ja pinaattiletut kuin ennenkin. :roll:

Olen kotoa saanut tietynlaisen mallin ja olen jotenkin kuvitellut, että kaikki ovat viimeistään 40-vuotiaina fiksuja, järkeviä ihmisiä, jotka syövät hyvin ja terveellisesti, ovat ajoissa töissä, elävät nuhteettomasti, harrastavat puutarhan hoitoa, heräävät aikaisin viikonloppuisinkin... He ovat siis aikuisia, jollaiseksi minäkin tulen, kun valmistun, menen töihin ja maksan asuntolainaa pois. Tajusin eräänä aamuna, etteivät kaikki aikuistu tai jos aikuistuvat, eivät he välttämättä rupea tuollaisiksi aikuisiksi! Mietinkin, että johtuukohan ahdistukseni tuosta mallista, johon yritän haluamattani muotoutua?

Tuli aika pitkä aloitus. Kertokaas silti muutkin ajatuksia ja kommentteja aikuistumisesta ja valmistumisesta ja työelämästä. :)

*Sandy*

Tosi hyvä aihe!

Itsellä ei ole vielä kokemusta aiheesta, mutta valmistuminen ja töihin meno pelottaa. On niin paljon vastuuta, ja tuntuu ettei ole tarpeeksi tietoa/taitoa! (vielä mulla on onneksi 1½ vuotta aikaa valmistumiseen, mutta sitli.)

Tsemppiä tulevaisuuteen!

taki

Sasuska:
Farmaseuteistahan on kova pula, varmasti saisit jostain apteekista vaikka osa-aikatyötä. Teidän alan palkoilla pärjää jo vähän vähemmälläkin tuntimäärällä. Ei kannata heti polttaa itseään loppuun.

Tietenkään et voi vielä tietää ja osata kaikkea, kun olet vasta valmistunut. En usko, että sinulta vielä odotetaankaan täydellisyyttä.

Sasuska
taki
Sasuska:
Farmaseuteistahan on kova pula, varmasti saisit jostain apteekista vaikka osa-aikatyötä. Teidän alan palkoilla pärjää jo vähän vähemmälläkin tuntimäärällä. Ei kannata heti polttaa itseään loppuun.

Tätäkin olen miettinyt, mutta tuntuu hassulta ajatella, että 23-vuotiaana olisin osa-aikaisena. Entä sitten jos minulla on lapsia ja haluaisin heidän vuokseen olla osa-aikaisena? Kun sitten se ei tunnu niin isolta helpotukselta, kuin jos tekisin kokopäivästä hommaa siihen asti. Ja entäs kun olen 40+ ja odottelen vain eläkepäiviä, miten jaksan silloin, jos olen jo nyt ihan väsynyt ja teen lyhyempää päivää?? Tai siis kotoa olen saanut kuulla usein, ettei nuori ihminen voi olla väsynyt! Eli tavallaan ikäni puolesta minulla ei ole "oikeutta" olla osa-aikainen. Kyllä minun pitäisi jaksaa, muutkin jaksaa, jopa ylitöitä ja ylipitkää viikkoa.

taki
Tietenkään et voi vielä tietää ja osata kaikkea, kun olet vasta valmistunut. En usko, että sinulta vielä odotetaankaan täydellisyyttä.

Näin minäkin ajattelen, mutta sainpa perjantaina hyvin ikävän kommentin, kun en vahtinut väärinkäsityksen vuoksi harjoittelijaa (jollainen olin vielä vuosi sitten itsekin)... Eli minun pitäisi jo valvoa harjoittelijaakin, ja kun sanoin, etten oikein tunne olevani vielä valmis tähän, hermostui proviisori (tavallaan esimies apteekkarin kanssa) ja töksäytti, että siirretään sitten vastuu minulta pois, jos en kerran sitä pysty pitämään. Oli tosi kiva loppupäivä töissä! :roll:

Notti

Kurjaa Sasuska :(
Tiedätkö, että on ihan ok olla väsynyt. Usein kun rutistaa ne opiskelut loppuun, niin sitä ajattelee, että jes, nyt tää urakka on viety loppuun ja helpottaa. Sitten mennään töihin ja huomaa, että vaikka se koulu olikin rankkaa, niin työ on tavallaan sitovampaa. Ei mitään syys lomia, joulomia, hiihtolomia eikä pitkää kesälomaa. Viikot pyörii sitä samaa rataa koko vuoden. Toki lomaakin tulee, kun ne on ansainnutm eli ollut sen vuoden työssä.

Nyt kun olet kuitenkin nuori, niin kehoittaisin tekemään niinkuin itselle parhaalta tuntuu. Jos työnäkymä alalla on viellä hyvä, niin kannattaa tosiaan ehkä tehdä ratkaisu, joka sopii itselleen?

Nyt, kun periaatteessa et ole vastuussa kuin itsestäsi ja parisuhteestasi, niin sellaisten ratkaisujen tekeminen on helpompaa + hyödyt siitä. Sitten, kun alatte tekemään perheen lisäystä, niin työn lisäksi on lapsi/lapset jotka vaativat aina oman osansa työpäivän jälkeen.

Tälläisissä asioissa ei iällä ole mitään merkitystä, vaan sillä miltä itsestä tuntuu. Ja kukaan muu sitä paremmin ei tiedä kuin sinä. Itseään kannattaa kuunnella ja pitää hyvää huolta. Sitä paitsi, sulla on niitä työvuosia sen verran paljon viellä jäljellä, että on ihan ok näin alussa ottaa lungimmin ;)

Tsemppiä!

pikku-sanna

Itse valmistuin meijerialalle huhtikuussa ja siitä asti painanut töitä.
Mitään ei ehdi tekemään, kun ei jaksa. Kavereita ei ole. (suomen toisessa päässä kylläkin) Ei siinä, en kyllä kavereita jaksaisikaan nähdä.
Vapaa päivät menee siinä että nukun pitkään ja löhöän loppupäivän sohvalla. Ei jaksa tehdä mitään.
Palkassa ei ole valittamista. Tienasin jo harjottelu aikana enemmän kuin vanhempani. Ja se on noussut siitä huomattavasti valmistumisen jälkeen.

miru

Mä teen 30 tuntista viikkoa töissä ja mun mielestä se on just sopiva, enkä haluais yhtään enempää ainakaan vielä. Jotku kyselee aina että miksi oon osa-aikanen, ja en ymmärrä miksi pitäs olla kokoaikanen jos hyvin pärjään näilläki tunneilla. Työtä kerkee tehä kuitenki ihan tarpeeksi elämän aikana.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat