Työhön ja opiskeluun liittyviä ongelmia - Työ ja opiskelu

gollum

No vkai te nyt ulkomaille pääsette kuitenkin, tietty joutuu vähän säästämään :)

Mä päivittelen tänne tota aiemmin valittamaani että lopetin sit kuukauden kärsimyksen jälkeen siivoushommat tossa ja tein viel kuun ikkunoita, minkä jälkeen lopetin kokonaan. Ah, ihana vapaus! :) Ja kiitti tsempistä silloin, sain voimia lopetuspäätökseen. :P Nyt oon jo toisessa työssä, toimistosiivousta teen, tosi kivaa varsinki verraten! :D

Sivut

Kommentit (34)

miru

Mä en nyt tiiä kuuluuko tää tänne vai jonnekki ihan muualle, ku ongelmana tai stressauksen aiheena ei oo mun työ tai opiskelu,vaan se että mä oon töissä ja poikaystävä lähtee opiskeleen. Tuntuu siltä että elämä menee ohi sinä aikana ku se opiskelee eikä voida käydä missään ulkomailla, tehdä lapsia tai mitään. Lisäksi siihen vielä kaikki opiskelijabileet ja muut ahistaa jo valmiiksi vaikken tiiä käykö se ees niissä sitte paljoa. Eli pelkona on että sitte ku mies valmistuu niin ollaan jo vanhoja eikä olla saatu mitään aikaseksi, vaikka nuoriahan tässä vielä ollaan. :roll:

chloe

Eiku hups, sähän kirjoitit ton vasta eilen. Vielä ei siis varmaankaan oo uutta työtä missä alottaa, mutta kannattaa katsella vaikka työvoimatoimiston sivuilta avoimia paikkoja. Tai sitten käyt ihan paikan päällä kiertelemässä ja kyselemässä, jos rohkeutta ja motivaatiota löytyy!! Tsemppiä!! :)

chloe

Aya, tosi kamala pomo ollu sulla!! :shock: Omalle kohdalleni ei oo ikinä sattunu vastaavaa tilannetta... Aivan varmasti tuut löytämään uuden kivan työpaikan ja kivan pomon, ellet ole jo löytäny :) Ei tollasia vääryyksiä onneks kauheasti tapahdu, kai. :roll:

Zara

Mullakin on puhelinkammoa. Asioiden kelaaminen etukäteen auttaa kyllä ainakin vähän, ja varsinkin tuo mitä Maria_T sanoi että miettii valmiiksi mitä se toinen voi sanoa ja mitä siihen pitäisi vastata.

Aya

Mua ahdistaa mun työtilanne... Tännehän siitä sai purkautua :)

Olin just vajaan vuoden töissä erään henkilöstövuokrausyrityksen kautta, ja työ loppu ku kanan lento. Pomo oli todella kiero, se puhui kaikista selän takana pahaa ja käänsi kaiken mitä sille sano omaksi versiokseen. Sain tarpeekseni tästä kun hän oli soittanut selkäni takana tänne hlövuokrauksen vastaavalle ja haukkunu mut kun en päässyt vapaapäivänäni tulemaan töihin, ja kun kysyin asiasta hän kielsi kaiken ja käänsi homman mun syyksi. Ilmoitin tämän jälkeen että en enää halua jatkaa kun meillä on näköjään eri käsitykset asioista. Sanoin, että teen listan loppuun eli vielä 3 viikkoa mutta seuraavana päivänä mun nimi oli vedetty listasta yli ja sanottiin ettei tarvi tulla enää. Ei kiitosta, ei selitystä, ei anteeksipyyntöä. Eli minä olin väärässä ja minä loukkasin kaikkia. Nyt ketuttaa kun jäin ihan tyhjän päälle ja jostain pitäis taas löytää töitä. Ei vaan oikein kiinnosta just nyt kun jäi paha maku tuosta.

Kellään samanlaisia kokemuksia?

Lukretia

Mullakin on tuo puhelinkammo, mutta ei siitä sen enempää, samanlaisia tuntemuksia mulla kuin jo täällä on mainittukin. Siksi en varmaan tule ikinä saamaan töitä. :D

Joku mainitsi, että on vaikea saada luettua tenttiin. Täysin sama asia! Olen tosi huono ottamaan itseäni niskasta kiinni. Viime talvena toimi sellainen, että aloin lukea tenttiin kuukautta aiemmin, ja luin päivittäin 15 sivua. Ei ollut paha määrä. Nyt kesällä olin lusmumpi, eikä tuo niksi enää toiminut.

Nyt mulla olisi hulluja kirjatenttejä tulossa tappavan tylsästä aiheesta, ja ihmettelen, miten saan niihin luettua. Olen miettinyt, onnistuisiko niin, että lukisi pelkät lukujen lopussa olevat tiivistelmät (joissain kirjoissa, joissa on) tai esim. pelkät edellisten lukijoiden tekemät alleviivaukset. Pääpointti tulisi selväksi, mutta ei tarvitsisi viettää koko syksyä nenä kirjassa eikä kuormittaa aivoja kaikilla pienillä yksityiskohdilla. Miten lukea nopeasti ja tehokkaasti? Kertokaa. :D

Lukretia

Juu, mä kirjoitan aina pitsaakin tilatessa meidän osoitteen ja puhelinnumeroni ylös. Kerran peruin hammaslääkäriaikaa ja jostain syystä menin ihan lukkoon, kun sieltä kysyttiin henkilötunnusta. Pää oli ihan tyhjä. Lopulta muistin syntymäaikani mutta en sitä loppuosaa. Että ihan hyvin menee. :roll:

Maria_T

Itselläni on aina ollut myös älytön puhelinkammo. Tässä muutaman viimevuoden aikana se on hieman laantunut kun työn puolesta joutuu paljon soittelemaan tuntemattomille, mutta ei se edelleenkään mitään lempipuuhaa ole.

Yksi vinkki mikä saattaa helpottaa noissa "virallisissa puheluissa" on se että kirjoitat itsellesi puheen ennen soittoa. Koska vaikka kuinka ennen puhelua suunnittelet mitä järkevää sanot se tuppaa silti monesti unohtumaan. Mutta kun sinulla on paperilla asia ylhäällä niin se ei unohdu. Siihen puheeseen kannattaa miettiä valmiiksi vastapuolen vastauksia ja sitten taas omia kommentteja erilaisiin vastauksiin ja kysymyksiin.

Auttanut ainakin minua :D

Ässä

Täällä kanssa yksi puhelinfoobikko! Todellakin tuntuu siltä, että se luurin toisessa päässä oleva kuulee jännitykseni jo äänestä :oops: Eikä auta vaikka miten kirjoittelisi paperilapulle valmiiksi, että mitä sanoo jne. Soitankin mieluiten silloin kun kukaan muu ei oo kuulemassa niin ei tarvitse noloilla muiden edessä värisevästä äänestä.

Tavalliset työpuhelut sujuu jo ihan kivasti, paitsi jos pitää soitella tuntemattomille ihmisille. Työpaikoista soittelut ja lääkäriaikojen varaukset on niitä, joita jännitän kaikkein eniten! Ja nyt juuri pitäisi olla ihan hyperaktiivinen ja metsästää työpaikkaa...

Ehkä eniten just tätä fobiaa on helpottanut se että töiden puoleen on joutunut soittelemaan puheluita ympäri maailmaa ja hoitamaan asioita englanniksi, ruotsiksi, venäjäksi jne. Sepä se vasta sönkkäämistä onkin!

Miss X

Tavattoman helpottavaa etten oo ainut puhelinfoobikko. :D Oon luullu et oon ainut ku aina kaverit on vaan "no senkun soitat, mikäs sen helpompaa" ku en saa ikinä soitetuks mihinkään. Nyt onneks ehkä vähän helpottanu ku on ollu pakko soitella ties minne, mut ei se koskaan mitään kivaa oo. Enkä haluu et kukaan on kuulemassa ku nolostelen ja sönkkään...

egyptilaiset

Tänne saa sitten valittaa kuka mistäki ja toisten tehtävä on auttaa ja antaa pään silityksiä :lol:

Mun ongelma on puhelinpelko. Siis mä en kerta kaikkiaan uskalla soittaa mihinkään. En osaa yhtään sanoa, et mistä se johtuu, koska jos lopulta soitan johonki, se sujuu ihan hyvin. Mut aika usein en vaan soita. Esim. nyt tulin tänne volisemaan, vaikka mun pitäis just soitella puheluita, joita oon lykänny kaks viikkoa, ja jos en kohta ryhdy toimeen, on jo liian myöhäistä. Oon tehny ties mitä korviketoimintaa. Jotenki en pysty ees miettimää koko asiaa, tää on niin iso mörkö mulle.
Pahinta ja säälittävintä tässä koko jutussa on se, et musta tulee toimittaja. Työ, jota haluaisin tehdä ja jonka opiskelusta nautin ihan hirveästi, mutta joka on melkein pelkkää soittelua. Mun on pakko päästä yli tästä kammosta. Mieluiten jo tänään.
Ja joo "Alat vaa soittelemaa". Mutku mutku... :cry:

antagonismi

Joo, toi on tuttua. Mä en kans uskalla soittaa ikinä mihinkään, jollen tiedä tarkalleen mitä sanoa ja kenelle. Jos sieltä tuleekin joku kieltävä vastaus, mun rohkeus tipahtaa niin alas etten voi samana päivänä enää soittaa yhtään mihinkään. Sinänsä huvittavaa, mutta ei silloin kun on PAKKO soittaa johonkin :?

Kepatäti

Täällä sama ongelma! Mut nyt oon joutunu soitteleen kaikenlaista viime aikoina, ni pikku hiljaa saan soitettuakin. Vieläki mahasta nipistää ja sydän hakkaa hulluna, mutta saan kuitenkin asiat nykyään aina hoidettua!

siku

Mä vihaan soitella ns. virallisia puheluita.. Eli just työpaikkoihin ja semmosia. Nyt sain just soitettua työharjottelupaikkaan et meen käymään siellä huomenna. Mulla ainaki helpottaa puheluissa se, et kuhan vaan äkkiä soitan koska jos alan miettimään mitä sanoisin ja mitä jos sitä ja tätä tapahtuu ni alkaa jännittää ihan hirveesti. Viel pitäs autokoulun 2-vaihe saada varattua ja kyseltyä hintoja eka.. No ei se niin hirveetä oo, eikä tosin liity töihin tai opiskeluun :D Tai no onhan se vähän opiskelua.

Mua on täs lähiaikoina vituttanu myös se seikka, että opintotuen lisäksi ei saa tienata paljo paskaakaan. Ja se, että opintotuki on sama joka paikassa Suomessa, vaikka Helsingissä vuokrat on ihan hemmetin korkeita verrattuna vaikka johonkin Lappiin.. Ärsyttää vielä kakskymppisenä vonkua äidiltä rahaa. Voishan sitä tietysti lopettaa kaiken hauskan ni pärjäis ihan hyvin, mutta en jaksa opiskella jollei välillä oo jotain muutakin elämää:)

koeputkilapsi

höhöhö, miun äiti soitti puolestani poliisilaitokselle ja kyseli rahapussiani :oops: Miulla on vain se, että kun siitä puhelusta ei myöskään tule sitten mitään eikät tosiaankaan mene hyvin vaan käyn sössöttämään jotain ihan omaani :(

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat