Kerro, miten lukioon meneminen vaikutti elämääsi ? - Työ ja opiskelu

Decor

:D joillekkin tuosta peruskoulusta lukioon siirtymisestä on aikaa mutta laittakaapa mitä muistatte ajasta, muuttuiko jokin asia, vai pysyikö samana ? :) teen ite täs just pientä kirjotelman tynkää aihesta ja haluisin kuulla muittekin kokomuksia :wink:

Sivut

Kommentit (32)

Miffy

Mulle lukio oli täysin itsestäänelvä valinta.

Mikä muuttui, oli se, että sai itse alkaa enemmän vaikuttaa siihen, mitä opiskeli. Aloin myös tokalla polttaa tupakkaa heh.

Viihdyin kyllä.

*Sandy*

Mulle lukio oli myös ihan itsestäänselvä juttu, ammattikoulussa ei ollut mitään linjaa mikä olisi kiinnostanut. Lukiossa keskityin kielten opiskeluun, ja kaipa niistä jotain hyötyäkin on ollut.

Lukioaikana sai paljon uusia ystäviä ja entiset ystävyyssuhteet tulivat vain vahvemmiksi! Viimeisenä vuonna löysin myös nykyisen poikaystäväni :wink:

Lukio aika oli kyllä hauskaa! Kaipa se jotenkin on muokannut minusta sellaisen mikä nyt olen.

Carrie

Suurin muutos oli n. 400 km päähän muuttaminen. Tavallaan juuri tuo tietty lukio oli mulle tie pois pienestä maalaiskunnasta, olen enemmän kaupungissa viihtyvää tyyppiä :) Mutta kyllä itse se koulu veti paljon puoleensa.

Toi kyllä paljon positiivisia muutoksia. Sain ihania uusia kavereita, vanhoista olin etääntynyt jo ennen muuttoa. Ja kun tuolla koulussa on niin kaikenlaista porukkaa, niin voi ollu just oma itsensä, ja löytää omanlaistaan seuraa. Lisäksi mulle teki tosi hyvää saada vanhempiin etäisyyttä. Ainut huono puoli tuossa oli se, että poikaystävä jäi entiselle paikkakunnalle. Siitäkin on kyllä selvitty, nyt puoli vuotta onnistunutta kaukosuhdetta takana :wink:

Ja tietysti on mukavaa kun saa itse valita mitä haluaa opiskella. Erityisesti tykkään myös siitä, että tuolla koulussa on tarjolla myös hiukan erikoisempia kursseja.

figaro

Minä ole manannut aina sitä, että valitsin lukion. Olin muinoin menossa ammattikouluun autonasentaja-linjalle. Yläasteen opettajien "painostuksesta" ja houkuttelusta käänsin kelkkani kuitenkin lukioon... Vain ja ainoastaan siksi, että päättötodistuksen keskiarvo oli hyvä. Vaakakupissa toki painoi sekin, että minun aloittaessani lukion, ei ammattikoulupapereilla ollut mahdollista päästä III asteen kouluun. Olin lukion toisella, kun tuohon tuli muutos :x

Olisin ollut fiksumpi, jos olisin lukenut suoraan itselleni ammatin tai käynyt kaksoistutkinnon. Tämä olisi antanut mahdollisuuden siirtyä työelämään (ilman ammattia vähän vaikeampaa) tai pitää välivuosi kaikesta ilman, että jää pennittömäksi. Lukion jälkeen kädessä oli paperi, joka olisi avannut tien yliopistoon, jonne en koskaan ole edes halunnut..

Lukio on peruskoulun jatke. Jos kaipaa miettimisaikaa, valitsee joko kymppiluokan tai pitemmän kaavan mukaan lukion..

sopuli

No... Mä en tienny mitä olisin halunnut opiskella :) Menin sit lukioon. Saihan sieltä ystäviä ja ihan hyvät paperitkin... Itsetunto kasvoi, kun tajusin etten olekaan niin tyhmä :D Oikeasti nimittäin kuvittelin etten ikinä pärjäisi lukiossa ja syynä oli vaan aivan väärät opiskelutavat. Pidin itseäni tosi tyhmänä yläaste ikäisenä. Teki se siis kai hyvää... :?:

Lukiosta pitäs saada ulos vaan aika hyvät paperit, muuten niillä saa pyyhkiä peppunsa :D

Lizzie
Lania
En nyt niin välittäis muistella niitä aikoja, vaikka kaiholla/kauhulla kyllä aina muistelenkin.

Nimim. Eliittilukion pohjanoteeraus

:?

No höpön löpö!

Mulle oli suuri muutos myös lukioon meno,sillä muutin sen takia 200km päähän kotipaikaltani. Lukioaika oli tosi hienoa, en paljon ressannut opiskelusta mutta kavereiden kanssa ei ole koskaan ollut varmaan niin hauskaa kuin lukioaikana! Meillä oli myös huippukivoja kursseja tarjolla ja paljon kivoja ihmisiä.

Suhteet vanhempiin olivat hyvät mutta muuttuivat vielä paremmiksi kun muutin pois kotoa. Yhtäkkiä osasikin arvostaa heitä ja kapinointi-ilmiö hävisi.
Entinen kaveriporukka oli todella tiivis ja aikamoinen shokki oli huomata sitten esim vuoden päästä kun meni kesälomalle, että aika suuri osa porukasta ei tunnu enää niin tärkeiltä ja ihanilta kuin ennen, ja se fakta piti/pitää vain hyväksyä että nuoruuden isot kaveriporukat eivät välttämättä sinällään säily, ystävät jäävät mutta kaverit unohtuvat helposti.

Rixuliini

No, kukaan hyvistä yläasteaikaisista kavereistani ei tullut samaan lukioon, joten kaveripiiri muuttui. Muutin myös asumaan omilleni, ja minulla kävi niin että suhteet vanhempiin huononivat, varsinkin kun tähän muuttoon liittyi myös minulle todellakin ei-sopiva, ääliö jätkä.

Itse koulu jaksoi kiinnostaa noin vuoden, sen jälkeen ei ollenkaan. Kurssit sain jotenkin kurottua kokoon, ja kirjoitukset menivät hyvin, vaikken lukenutkaan niihin. Opettavaista aikaahan tuo lukio tietenkin oli, nyt ottaisin sen vähän vakavammin.

Susette

Lukiossa tuli opiskeltua aika tiiviiseen tahtiin, ja oppi ainakin lukemaan kokeisiin. Lukion jälkeen hain ja pääsin opiskelemaan yliopistoon, mikä oli aina haaveena.

taki

Kävin yläasteen muulla paikkakunnalla ja lukiossa oli joku 1000 oppilasta, eli voin sanoa tuntevani ihan törkeesti porukkaa, jos olisin menny suoraan amikseen tuntisin ehkä 20 ihmistä paikkakunnaltam, jotka muuten on ihan idiootteja kaikki..

Tutustuin avomieheeni lukion ekalla :D

Opin tosipaljon asioita.

Tunnen usein oloni fiksuksi/yleissivistyneeksi.

Sain keskitason paperit, vaikka abivuonna huomasin, etten ollu lukenut yhtään kurssikirjaa-- Ei oikeasti opiskelu maittanut ja suurimman osan lukioajasta istuttiin kahvilla.

Tonde
taki

Tunnen usein oloni fiksuksi/yleissivistyneeksi.

:shock: .... :lol:

Siis ei sillä, ettetkö vois olla, vaan sillä, ettei tollanen asia olis tullu mulle pieneen mieleenkään.

Annie the Pooh

Lukioon meno muutti siten, että koska koulukiusaaminen loppui ja pääsin pois siitä ahdistavasta paikasta, josta ei ollut kuin huonoja muistoja, niin opiskelumotivaatiokin parani huomattavasti, samoin itseluottamus. Sain kavereita ja uusia harrastuksia ->iloa liikunnasta. Sillä se keskiarvokin parani niin "paljon". En usko, että olisin koskaan päässyt ylioppilaaksi, jos olisin jäänyt sille aiemmalle paikkakunnalle.

Lukioon meno antoi aikaa miettiä mitä haluan tehdä isona, lukion kolmannella luulin, että haluan opettajaksi, mutta se jäi sitten siihen kun olin kouluavustajana. Lukion jälkeen kävin kauppiksen, myös ostaen sillä lisää aikaa. Olen nyt opiskellut yhtä alaa pari vuotta ja nyt vasta keksin että mitä haluankin tehdä ja ensi vuonna alan vaihdos edessä.

Jzzu

Menin lukioon vanhempien painostuksesta ja koska en tiennyt mihin muuallekaan oisin mennyt.
Masennuin ja jätin lukion reilun vuoden opiskelun jälkeen kesken, sittemmin olen keskeyttänyt kaksi muutakin koulua.

Olen taas masentunut enkä edelleenkään tiedä mitä elämältäni tahdon vai tahdonko mitään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat