Ihana työpaikka - Työ ja opiskelu

andefizz

Mulla on pää ihan sekaisin... en tiiä mistä aloittaisin mut alusta jos aloitan, tästä tulis romaani.
Mä en tiiä mitä tekisin joten ajattelin purkautua tänne, miehen kans oon jutellut tästä asiasta mutta eihän se tajua näitä "aivoituksia" niinkuin naiset. (Kyllähän nainen tuntee aina toisen naisen). No joo, mä oon kirjotellu tänne foorumiin muihinkin juttuihin tästä ongelmasta mut nyt kaatu seinät päälle.
Mulla oli hyvä ystävä aböö vuosi sitten, se oli tosi huonossa jamassa. Mä nostin sen sieltä p***ka-ojasta ylös, melkein syötin ja juotin sen ja hommasin sen vielä samaan työpaikkaan kanssani. (MIKÄ ON OLLUT TÄHÄN ASTI SUURIN VIRHEENI ELÄMÄSSÄNI). Aluksi kaikki meni hyvin mutta jonkin ajan päästä multa alko loppuun ilma, töissä piti olla yhdessä, kaikki vapaa-aika piti olla yhdessä ja jos ei oltu niin sitten hän soitti vähintään 5 kertaa päivässä ja kysyi mitä oli duunaillut päivän. Happi loppui. Sitten se meidän ystävyys meni siihen että musta alko tuntuun että meidän pitää "kilpailla" kaikessa, kummalla on enemmän rahaa, kumpi shoppailee enemmän ja kummalla oli muutenkin parempi elämä... koko ystävyytemme oli sitä että se polki minua sinne p***ska-ojaan mistä olin sen nostanut. Mä olin ihan loppu. Sit jos sanoin että meen kaupungille vapaapäivänäni jonkun toisen kaverin kanssa se alko heti tenttaan oonko suuttunut sille jostain? Miksen enään halua sen kans mennä? Jne...
Yks kaunis päivä (vuosi sitten) kuulin kun se oli mennyt kertomaan mun henkilökohtasia asioitani lähes ventovieraille! Mitä en voi ikinä antaa anteeksi! Ja se tiesi sen että jos mun luottamuksen pettää sitä ei saa takaisin.
Siitä päivästä lähtien kun sanoin sille että painuu v***uun mun elämästä ja antaa mun tallailla omia polkuja eteenpäin niin se alko kopioimaan mun elämää. Samanlaiset vaatteet, puheet ja eleet. Siis kaikki pitää olla niinkuin mulla. Ja nyt töissä (se on extralainen, minä vakkari) se nuolee niin hirveesti siellä kaikkia että mä en kestä enään! Ja tuntuu että sielläkin pitää koko ajan kilpailla kaikesta. (Nyt jotku sanoo mulle että miksen sano sille että lopettaa, ihan sen takia kun jos menen sanomaan sille niin se kääntää asiat ihan ylösalasin ja alkaa manipuloida kaikkia... en osaa nyt kirjottaa sitä mitä ajattelen mutta se on vaan sellanen ihminen jolle EI VOI MENNÄ SANOMAAN.)
Eilen juttelin pomon kanssa tästä asiasta että mun pitää lopettaa työt siellä kun en kestä enään tehdä töitä sen kanssa. Mut en haluaisi lopettaa, tykkään olla siellä kovasti. Ja vielä kun on vakkaripaikka niin niitä on melko vaikee saada nykypäivänä. Ja joutuisin alottamaan kaiken ihan pohjalta, tulot laskis varmaan puoleen. Mä en tiiä mitä teen! Pitäskö mun vaan ihan suosiolla antaa sille mun työpaikkakin? Pää räjähtää.

No joo, tää nyt ehkä vähä selvitti ajatuksiani mut en siltikään teidä vastausta kysymyksiini mitä päässäni liikkuu.

Kommentit (8)

Jeii

Tosi inhottava tilanne! Itse olen vähän vastaavassa tilanteessa ollut. Tosin kävi niin, että tästä kaverista ei työpaikalla oikein pidetty - tapana kun hyppiä muiden silmille. Nyt tämä vaahtoaa, kuinka "hän lähti paikasta..." Ei myönnä sitä, että työsopimusta ei vain jatkettu.

Jos hyvän työpaikan olet saanut, mä kehottaisin taistelemaan! Mitä tämä pomo sanoi, kun hänen kanssaa keskustelit?

vihollinen

No mä ajattelisin, että ei todellakaan kannata vakituista työpaikkaa luovuttaa tommosen takia..
Toki vaikeehan munkin loppujen lopuks on sanoa mitään, kun en tiedä että minkälainen se tilanne olis mun näkökulmasta, kun en oo tota kokenut..
Mutta siis.. Eikö olisi mahdollista että yrittäisit sen "ystäväsi" kanssa keskustella asiasta, ja kertoa että se ärsyttää sinua..
Tai jos se ei onnistu, niin kertoa pomollesi kaikki, että miksi se "ystäväsi" sinua ärsyttää, niin ehkä pomo voisi keskustella sitten hänen kanssaan.
Koska kyl mä oon sitä mieltä, et jos jonkun niin ton sun ystävän tuolta työpaikasta lähtee pitäis, ku ei edes vakituinen ole.

andefizz

Kun juttelin pomoni kanssa hän sanoi huomanneensa saman asian, eli kuin se pukeutuu samanlailla ja puhuu ja muutenkin eleilee. Mut sit hän oli muuten ihan "puolueeton" mikä on mielestäni hyvä asia. Mutta nyt jänskättää että kun ne puhuu asiasta keskenään, sehän kääntää kaiken ylösalasin! Ja voin vaan toivoa että pomo näkee sen läpi! Kumminki pomoni tuntee mut tosi hyvin, pystyn kertoon sille ihan kaiken mitä mielessäni liikkuu, ja tietää että jos joku lyö puukon mun selkään, mä en anna sitä anteeksi. ( Olen niin tyypillinen skorppari... itsepäinen...).

Mut jos asiaan ei tule nyt muutoksia niin jään tähän työpaikkaan (ihan uhallakin) ja haen pällisaikkua niin kauan kuin tarvitsen (ja ehkä vähä enemmänki...). On nimittäin mennyt unetkin tätä asiaa miettiessäni.

Kiitos teille kannustamisesta!

Ja ainiin, nyt mulla on mennyt toinen poskikin ihan vituralleen, se on ihan täynnä pieniä näppyjä joita ei saa ees meikillä kunnolla piiloon, stressistä tullut.
Ja sekin juttu vielä että kun en saa nukutuksi niin olen tosi ärtyisällä päällä kotona ja sehän heijastuu sitten parisuhteeseeni. Että näin meillä...

andefizz

Varasinpas sitten ajan "pälli"lääkärille... katsotaan mitä tulee tapahtumaan... Mä oon niin korviani myöten täynnä tätä! :twisted:

andefizz

Varasin ajan työterveyslääkärille! On vaan niin hauska sana tuo pällilääkäri... :lol: (ei millään pahalla kenellekkään!!!!).
On niin voimaton olo että pakko päästä jutteleen ja kysyyn apua "ammatti"-ihmiseltä. Huomenna olis aika...

andefizz

No niin, saatiinpa sitten tämäkin asia "lopetettua"... Kävin tosiaan työpaikkalääkärin kanssa juttelemassa ja hän sanoi että tässä auttaisi ratkaisuksi sellanen keskustelu mihin osallistuisi minä, esimieheni ja se lääkäri. Sanoin että minulle passaa vallan mainiosti. Kerroin tästä esimiehelle ja hän sanoi että ok. Mutta kappas. Olin eilen ekaa kertaa töissä sairasloman jälkeen ja esimies sanoi että hän ei tule niihin keskusteluihin lääkärin kanssa koska se asia ei kuulemma kuulu lääkärille. Mä sanoin että no ehkä kuuluu koska mulla on huono olla töissä. Esimies meni hiljaseksi ja sanoi että hän on kuullut 3:n mielipiteet (teoriat) tästä asiasta ja että se henk.kohtanen asia ei ole niin henk.kohtanen (mitä se l***a on mennyt juoruaan lähes ventovieraille), mitä mä olin sanonut... Niimpä niin... Sit se on jutellut tästä asiasta KAIKKIEN meidän työntekijöiden kanssa ja vielä "vieraan" työpaikan ihmisten kanssa... Ja niillehän ne tietenkin kuuluu ne asiat! :twisted: MÄ OON TOSI VIHAINEN JA RAIVOISSANI tästä asiasta! On tosi kiva palata töihin sinne kaikkien eteen... Että näin meillä hoidetaan asiat.
(ai niin, mä vissiin unohdin kiittää sua esimies kaikesta siitä tuesta ja kannustuksesta minkä sulta sain... Kiitos.)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat