mistä tietää onko oikealla alalla??? - Työ ja opiskelu

Sinsemilla

Hellurei...
Vähän ottaa päähän kun kolmatta vuotta jo pakerran yliopistossa ja tajuan että en tajua mitään!! (saavutus sinäänsä, sentään jotain tajuan vielä) rästitenttejä enemmän kuin läpi menneitä...
haluaisi vaihtaa alaa, mutta mikään ei kiinnosta, ainakaan tarpeeksi tai siihen mikä kiinnostaisi ei ole tarpeeksi lahjoja.

ja sekään vaihtoehto ei houkuttele että vaihtaisin diplomi-insinöörin tutkinnon johonkin ammattikoulun perustutkintoon... pitänykin alottaa korkealta niin on niin vaikea myöntää itselleen että ei pärjää, mutta alempanakin on mahdollisuus...
nyt kuitenkin päätin vielä yrittää...ja jos syksyn aikanaa mikään tentti ei mene läpi, luovutan...

mistä tietää onko sittenkään oikealla alalla, ja miten muka voin tässä vaiheessa elämää tietää mitä haluan seuraavat neljäkymmentä vuotta tehdä... äh!

onkos kellään kokemuksia radikaalista alan vaihdosta tai muusta aiheeseen liittyvästä... kertokaa ihmeessä...

Sivut

Kommentit (33)

Lizzie

Ei kai kukaan voi olla täysin varma että on oikealla alalla ennen kuin on työelämässä.. Minä ainakin mietin vielä muitakin juttuja silloin tällöin.

Se on toki vähän huono homma jos ei menesty opinnoissa, kun ei sitten osaaa sitä työtäkään välttämättä.. Selaile rauhassa yliopiston oppaita ja katsele, vielä hyvin ehtioi vaihtaa alaa jos tuntuu ettei jaksa kiinnostaa se mitä opiskelee!

Tsemppiä!

miss nurse

no sanotaan näin, että jos työelämässä ollessaan joka aamu on sellainen olo että "voi ei taas pitää mennä SINNE..." niin alan vaihto olis ehkä paikallaan...

Toiset ei vielä opiskeluaikana tiedä diggaako tulevasta työstä, mut itselläni on olllut siitä asti hyvä fiilis omasta alasta kun opiskelemaan lähdin 5 vuotta sitten...

Jos ala ei tunnu yhtään omalta, niin rohkeesti vaihtamaan ja toteuttamaan unelmia! Toisaalta ei sitä nyt heti parin vastoinkäymisen jälkeen kandee koulua lopettaa.

figaro

Voi se työpaikka tympiä muustakin syystä kuin itse työnkuvan takia ;)

Itse olen miettinyt, josko sittenkin vielä jonkun toisen ammatin lukisin :roll: Media- ja viestintäala on hieman heikko tällä hetkellä.. (Kuten nämä irtisanomiset sun muut osoittavat... :( ) Ja toisaalta joku ihan "normiammattikin" olisi oikein jees. Tiedä sitten jaksaako enää koulunpenkille.. Oppisopimuksella jo voisikin.

miss nurse
figaro
Voi se työpaikka tympiä muustakin syystä kuin itse työnkuvan takia ;)

totta kyllä. omakin duuni hatuttaa joskus, mutta lähinnä huonon palkan ja hirveiden työvuorojen takia... Ukko tienaa hitosti enemmän ja tekee arkisin aamuvuoroja :x Mutta muuten tyytyväinen ammatinvalintaani olen!

nasuli

minä myös tällä hetkellä koulussa, kevääseen asti pitäis vielä jaksaa..sit olis kiva lähtee opiskelemaan vielä lisää.. on paljon vaihtoehtoja, sit kun tietäis mikä olis oikee juttu niin olis hyvä.. mutta toisaalta taas ei sinne kouluun noin vaan marssita, vaan sinne pitäis pääsykokeitten kautta päästä..kun tietäis mitä sitä oikeesti haluais tehdä, niin olisin erittäin iloinen. onhan tässä tosin hetki vielä aikaa miettii..

tulipa sekavaa tekstiä, koittakaa ymmärtää..

Lucky Lady

Minä olen ainakin väärällä alalla. Liiketalouden tradenomi ei ole minulle oikea koulutus eikä ammatti, sillä ala ei kiinnosta yhtään. Silti olen suoriutunut opinnoistani loistavin arvosanoin, sillä en suostu selvittämään kursseja rimaa hipoen..Suuri ongelmani on se, etten vieläkään tiedä mikä haluaisin olla "isona"...Kunpa olisi edes aavistus!

Vivian

yliopistossa pakerran jo kolmatta vuotta..no joo mitään kursseja saa oikein läpi asti käytyä..aina aloittaa ja kesken luovuttaa.
Varmaan pitäisi itsekin harkita alan vaihtoa, mutta toisaaltamiettii kun tonne jo pääsin, luin kauan pääsykokeisiin yms niin vaikea enää löytää itsestän samaa motivaatiota.
Ehkä jos tekisi välillä töitä niin saattaisi opiskelu taas maistua?
No jos nyt sen verran sais kursseja kasaan etteivät alkaisi opintotukia takaisin perimään.

Audrey

Tää on vaan mun mielipide, mutta miksi pitäisi kiusata itseään opiskelemalla väärää alaa? Mä olen ainakin opiskellut lukion jälkeen 3:lla eri linjalla. Tää kolmas vasta tuntuu siltä että sitä haluan oikeasti tehdä työkseni. Varsinkin kun on niin paljon eri vaihtoehtoja mihin voi koulun jälkeen mennä töihin.

Musta ei olisi lukemaan pelkkää teoriaa ja kuuntelemaan luentoja yliopistossa... pitää päästä oikeasti tekemään jotain. 8)

Sinsemilla

siis, oon ollu alan hommissa kesätöissä nyt pari kesää... tai eihän musta laboranttia tuu kun valmistun, mutta kuitenkin periaatteessa omia hommia... töissä oon viihtyny ihan hyvin ja aina kesän jälkeen on kyllä semmonen olo että kivaa kun taas pääsee sinne kouluun... ja pari viikkoa jaksaakin...

niin... eipä mua mikään muukaan oikein kiinnosta... tai olis meidän koulussa yks linja mikä vois olla mukavampi, mut siinä täytyis sit lähteä pariin toiseen yliopistoon suorittamaan kursseja, eikä se houkuttele, kun oon jo "asettunut aloilleni" kullan kanssa, yhteisessä kodissa jo kolme vuotta ja kaikki... ei innosta että pitäis puoleks vuodeks tai pitemmäks aikaa lähtee toiselle puolelle suomea... :( tai sit oon vaan laiska...

oon mä nyt ottanu niitä mukavia kursseja, onneks on se valinnan vapaus että voi ottaa muiden linjojen kursseja niin paljon kun sielu sietää... mutta nuo pakolliset omat kurssit tuntuu niin ylitsepääsemättömiltä...
päätin nyt kuitenkin vielä yrittää... ja jos ei onnistu niin sit kyllä keksin jotain muuta...äh.

Sasuska

Niinpä, siinäpä vasta kysymys, jota varmasti jokainen miettii jossain vaiheessa. Onko ala oikea vai ei? Mun mielestä sen voi tietää vasta sitten, kun on tehnyt alan hommia. Siis opiskelu voi olla niin kaukana siitä käytännön työstä...

Mutta jos opiskelu on todella ikävää/hankalaa/vaikeaa, eikä motivoi lukemaan tentteihin, niin ei kai se ihan oikea ala ole.

Itse olen opiskellut 2 ja puoli vuotta, ensi kesäksi pitäisi valmistua, jos kaikki rästitentit (vain kaksi, mutta ihan riittävästi mulle) ja lopputyö menee läpi. Opiskelen farmasiaa, johon kuuluu kemiaakin, jota en ole ikinä osannut pahemmin. Lohtua tähän toi opintojen alkuaikoina se, että eipä osannut moni muukaan. Olen pikku hiljaa tajunnut, että ei hitto, se todellakin on mahdollista, että valmistun osaamatta kunnolla asioita. Ja se kyllä näkyy työpaikallakin!!! Hirveintä tuossa ajatuksessa on se, että voin jopa aiheuttaa hengenvaarallisen tilanteen jollekin, jos en hallitse alaani riittävästi! Okei, se ei ole ihan jokapäiväistä, mutta mahdollista.

Ahdistus on välillä ihan valtava, mutta alan vaihto tuntuu mahdottomalta, koska en tiedä, mikä olisi parempi/kiinnostavampi ala. Joskus tuntuukin, että olen oikeasti todella huono opiskelija, koska en opiskele. Siis esim. käyn luennolla, mutta en välttämättä kuuntele ollenkaan. Lisäksi tenttiin luen äärimmäisen vähän, huonosti (vain luen, en ajattele/tee muistiinpanoja/käsittele asiaa) ja liian lyhyen ajan. Olen vielä nuori, joten alan vaihto on mahdollista myöhemmin, tosin ilmeisesti pian tulee isohko laina niskaan, joten se hiukka rajoittaa opiskelua tulevaisuudessa. Ehkä.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että motivaatio on tärkeää. Eikä sitä minulla ole, joten on mahdollista, että joko ala on väärä tai sitten ala voi olla mikä hyvänsä, mutta opiskelu yleensä ei motivoi minua. Tämä oli yllättävä huomio, koska lukiossa kyllä luin aika mukavasti, enkä esim. kertaakaan ollut rästitentissä. Olen kerran vaihtanut alaa. Silloin oli kyse uudesta kaupungista (joka ei ollut sopiva minulle), alasta, itsensä löytämisestä (abivuotena pidettiin kamujen kanssa tiiviisti yhteyttä, sitten olinkin ihan yksin uudessa kaupungissa) ja monesta muusta. Masentuminen oli aika lähellä, onneksi tajusin lähteä takaisin kotiin!

Niin, ja motivaatio on se, joka antaa voimia opiskella vaikeitakin asioita. Että HALUAA oppia, vaikka olisi kuinka vaikea asia.

Joskus olen miettinyt, että pitäisikö vielä kerran käydä ammatinvalintapsykologilla. Kävin kerran, mutta silloin olin varma, että haluan juuri sosionomiksi (enkä edes mennyt ikinä siihen kouluun, vaikka pääsinkin), joten mitään psykologisia tms. testejä ei tehty. Ne testit voisivat kertoa jotain omasta lahjakkuudesta/suuntautumisesta, mutta eihän nekään absoluuttista totuutta anna.

Että eipä tämäkään maili mitään vastausta antanut. Mutta omalla alallani on paljon juuri "radikaaleja" alan vaihtajia, niitä 30-40-vuotiaita kotiäitejä, jotka ovat olleet jo töissä pitkään, mutta syystä tai toisesta ovat vaihtamassa alaa.

Joskus muuten mietin, että olisi kaikista helpointa vaan jättää koulu kesken ja ruveta kassatädiksi (on kokemustakin jo pidemmältä ajalta, joten tiedän, miten kamalaa se voi olla!), koska silloin ei tarttisi osata "mitään" eikä tarttis stressatakaan töistä tai osaamisesta. Mutta on mulla sen verran kunnianhimoa, etten sentään siihen enää rupea.

Hmmm... toivottavasti keskustelu jatkuu vielä! :)

Miffy

Aina kannattaa yrittää ponnistella, mutta jossain vaiheessa kannattaa myös tajuta lopettaa, jollei vain onnistu. Yks proffa (en muista missä yhteydessä) kerran totes, että kaikilla ei vaan valitettavasti rahkeet riitä yliopistotason opiskeluun. Tällä EN siis kuitenkaan nyt viittaa kehenkään tässä keskustelussa.

Elma
Miffy
Yks proffa (en muista missä yhteydessä) kerran totes, että kaikilla ei vaan valitettavasti rahkeet riitä yliopistotason opiskeluun. Tällä EN siis kuitenkaan nyt viittaa kehenkään tässä keskustelussa.

Yliopistossakin voi opiskella niin monenlaisia aloja, että vaikka rahkeet eivät yhteen alaan riittäisikään, voi toisella alalla menestyä aivan loistavasti. Koska ihmisiä on erilaisia ja kaikki on eri tavoilla lahjakkaita. Itse en olisi pärjännyt alalla, jossa opiskelu koostuu kirjojen lukemisesta kotona ja harkittujen ja älykkäiden esseevastausten laatimisesta. Mutta käytännönläheisemmällä alalla menestyin varsin hyvin.

figaro
Elma
Yliopistossakin voi opiskella niin monenlaisia aloja, että vaikka rahkeet eivät yhteen alaan riittäisikään, voi toisella alalla menestyä aivan loistavasti. Koska ihmisiä on erilaisia ja kaikki on eri tavoilla lahjakkaita. Itse en olisi pärjännyt alalla, jossa opiskelu koostuu kirjojen lukemisesta kotona ja harkittujen ja älykkäiden esseevastausten laatimisesta. Mutta käytännönläheisemmällä alalla menestyin varsin hyvin.

Minä samaa sarjaa. En pidä teoreettisesta opiskelusta vaan käytännön kautta toimii minun kohdallani paremmin.. :roll:

Miffy

Siis TOTTAKAI, ja tuo kirjoitus ei ehkä muutenkaan ollut kovin järkevä, mutta asia nyt vain on niin. Noh, minä humanistina ja itseni tuntien voin sanoa, että matemaattis-luonnontieteellisessä tdk:ssa tuskin on ainoatakaan laitosta, jossa pärjäisin...

Ja siis paljonhan on kiinni siitä, miten paljon jaksaa itse yrittää. Muistaakseni tuo keskustelu virisi tilanteessa, jossa puhuttiin yliopistoon sisään pääsemisestä, että pitäisikö kaikille antaa mahdollisuus (Suomessakin) päästä yliopistoon. Siitä se sitten jotenkin eteni siihen, että porukkaa karsiutuisi ainkain jo sen takia, että kaikilal ei vain rahkeet riitä yliopistossa pärjäämiseen.

Niin ja vielä se, että en mitenkään ihannoi akateemisia, jos joku nyt tästä sellaisen kuvan sai. Tärkeintä on, että tekee/opiskelee sitä, mistä itse pitää ja tulee onnelliseksi.

Lizzie
Miffy
Siis TOTTAKAI, ja tuo kirjoitus ei ehkä muutenkaan ollut kovin järkevä, mutta asia nyt vain on niin. Noh, minä humanistina ja itseni tuntien voin sanoa, että matemaattis-luonnontieteellisessä tdk:ssa tuskin on ainoatakaan laitosta, jossa pärjäisin...
. Siitä se sitten jotenkin eteni siihen, että porukkaa karsiutuisi ainkain jo sen takia, että kaikilal ei vain rahkeet riitä yliopistossa pärjäämiseen.

Niin ja vielä se, että en mitenkään ihannoi akateemisia, jos joku nyt tästä sellaisen kuvan sai. Tärkeintä on, että tekee/opiskelee sitä, mistä itse pitää ja tulee onnelliseksi.

Minä en todellakaan pärjäisi missään matemaattis-luonnontieteellisessä aineessa, en todellakaan.
Luen kasvatustiedettä OKL:ssä, ja välillä tuntuu että opiskelu on liian käytännöllistä, siis kun opiskellaan ne 35ov:ta niitä aineita, joita opetetaan sitten alakoulussa (musa, liikunta, käsityöt, ylli,matikka, äikkä jne). Suunnistaessa jossain rämeessä tai pistehitsaamassa teknisen työn tunnilla tulee monesti naureskeltua, että
onpa tämä taas helkkarin akateemista :)

Olen myös samaa mieltä, ettei ole mitään järkeä kaikkia kannustaa yliopistoon, ei se ole mikään itseisarvo sinällään ja mikä sen kamalampaa kuin opiskella alaa joka ei tunnu omalta ja jatkuvasti kokee olevansa huono tai ettei pärjää.
Musta on kiva että nykyään ammattikoulut on vähän nostaneet profiiliaan,
enemmän nuoria yläasteilta hakeutuu nyt amiksiin ja hyvä niin,
kaikkia tarvitaan. (plus palkoissa ei loppujen lopuksi ole hirvittävästi eroa)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat