Poikien kanssa viihtyvä tyttö, muttei poikatyttö. - Ihmiset ja ilmiöt

susuki

Eilen menin jokseenkin paniikkiin, kun kuulin kommentin (lähinnä vitsillä kyllä mutta) "oletko lesbo?". Kerroin miespuolisille kavereilleni siitä että viihdyn paljon paremmin miesten kanssa kuin naisten. Aloin myös miettiä paljonko minulla on naispuolisia kavereita, ja eihän sellaisia ole kuin pari joita voisi kutsua hyviksi kavereiksi. Aloin miettimään että olenko täysin sitten muista naisista poikkeava. Mun käsitys naisten maailmasta on juuri sellainen sinkkuelämää meininki, on ne "bestikset" joille kerrotaan kaikki salaisuudet ja yhdessä meikkaillaan ja shoppaillaan.
Olen aina jotenkin ollut ulkopuolella koko touhusta, aina pienenä jäänyt tyttöpuolisten kanssa kolmanneksi pyöräksi ja minulle on ilkeilty koska olin todella heikko ja hiljainen. En jotenkin sopinut siihen kieroiluun ja juoruiluun. Olen aina tuntenut muut tytöt jotenkin uhkaksi. On aina joutunut esittämään jotain muuta kuin oikeasti on. En vain osaa jotenkin olla naisten seurassa rento.

Miesten kanssa taas en koe hylkäämistä yms, seurastani nautitaan ja minut hyväksytään. Mulla on hyvä olla ja voin olla aivan oma itseni. En kuitenkaan ole poikamainen. Olen todella naisellinen ja pukeudun kuin nainen ja laitan itseäni ja siis olen täysin varma että tunnen vetoa vain miehiin. :) Usein kyllä joudun tilanteisiin missä miehet ottavat kaveruuteni jollain aivan muulla tavalla koska ulkonäköni sattuu heitä miellyttämään ja luonne jne, ja siinä on sitten mukava sotku. Ulkopuolisen silmin varmaan elänkin jotain sinkkuelämää tyylistä elämää. Mutta ei. Usein miehet sanoo mulle että "hei, ota sun tyttöpuoliset kaveritkin mukaan. !" ja vaivaannun.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia. ?

Kommentit (10)

Tomppa

Hei vaan. On samanlaisia kokemuksia, mutta vain päinvastaisessa järjestyksessä, sillä olen itse mies. En välttämättä viihdy toisten miesten porukassa niinkään, koska iskee paljolti samat ongelmat kuin sinulla tämän aiheen aloittaja. Naisten seurassa ei puukoteta selkään, jos on vahva persoona, vaan saa ymmärrystä ja aitoa välittämistä jos on mies.
Niin se vaan menee että jotkut tyypit saa oman sukupuolen edustajilta hyljeksintää osaksensa ja sille ei kai voi mitään. Monesti tuomitaan "pelimieheksi" ym. jos on naisseurassa, mutta asiat eivät ole aina sitä miltä ne ulkopuolisesta näyttää.
Tiedän kyllä mitä tyttöjen porukassa ajatellaan ja myös puhutaan sellaisista naisista jotka ovat ja pukeutuvat muita ehkä ns. "edustavammin". Sellaiset em. tyypit monesti ovat myös yksin vaikka muita olisikin joskus ympärillä. Valitettavasti maailma on usein epäreilu, mutta lannistua ei pidä kuitenkaan:)

Susannna

Mulla on ollut jokseenkin samanlaisia kokemuksia. Mua ei kuitenkaan oo koskaan mitenkään syrjitty tyttöjen keskuudessa, ja oon pysynyt ihan hyvin aina porukassa mukana ja näin.

(Seuraavat kappaleet sisältää melkoisesti yleistyksiä, mutta nämä on vain niitä mielikuvia joita mulle on muodostunut)

Mua vaan joskus alkaa todella tympiä naisten monimutkaiset tavat ajatella asioita, puhua jatkuvasti pahaa jonkun selän takana, ja kaiken maailman arvostelu jota koko ajan kuulee toisista ihmisistä, niiden pukeutumistavoista tai hiustyylistä tai mistä vaan. Epäaitous (esimerkiksi kehuja jaellessa) on myös yks asia mihin monesti naisten seurassa törmää. Asioita myös yritetään tulkita aina kaikilla mahdollisilla tavoilla ja pohtia että mikä merkitys nyt kenenkin tekemisillä on. Yleensä se johtaa siihen että hommat käsitetään täysin väärin ja saadaan aikaiseksi riitoja ja muuta mukavaa.

Miesten kanssa juttu on yleensä sen sijaan aina ns. "suoraa", eli asiat sanotaan niinku ne on, oli ne sitten ikäviä tai mukavia asioita, yleensä myös päin naamaa. Yleensäkin miesten rentous ja leppoisuus vetoaa. Nautin usein jopa miesporukassa kuuluvista rivoista vitseistä, vaikka monet naiset nyrpistäis nenäänsä. Miesten kanssa asiat vain tuntuu monesti yksinkertaisimmilta, helpommilta ja hauskemmilta.

Mutta oikeastaan en viihdy kummankaan "sukupuolen" keskellä jatkuvasti. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa näin sosiaalista elämää ajatellen, ja vaihtelu virkistää. :)

Emilie
Susannna
Nautin usein jopa miesporukassa kuuluvista rivoista vitseistä, vaikka monet naiset nyrpistäis nenäänsä.

Hauska huomata miten monenlaisia ihmisiä on olemassa, koska kukaan miespuolinen ystäväni ei osaa olla yhtä rivo kuin naispuoliset ystäväni :D Kun ollaan porukassa, missä on miehiä sekä naisia, niin miehet ovat melkeinpä tukkimassa korviaan, kun päästään tyttöjen kanssa vauhtiin.

Koko lapsuuteni meni pitkälti poikien seurassa. Minulla on kaksi isoveljeä, joidenka seurassa viihdyin paljon ja heidän kaverinsakin tulivat minulle tutuiksi. Ala-asteella pojat pitivät minua lähinnä hyvänä "jätkänä". Yläasteella kuitenkin tapahtui eriytyminen. Pojat olivat keskenään ja tytöt keskenään. Ennen niin hyvää "jätkää" ruvettiin syrjimään ja kiusaamaan poikamaisen ulkonäön vuoksi. Milloin lyhyet hiukseni saivat haukkuja, milloin rennot vaatteeni. Tästä seurasi pitkä tauko, jolloin en voinut luottaa miehiin saati halunnut olla heidän kanssaa missään tekemisissä. Harrastukseni parissa kuitenkin tulin taas tutuiksi miesten kanssa ja sain palan vanhaa itseäni takaisin. Tulen nykyään juttuun melko mutkattomasti miesten kanssa ja nautin heidän seurastaan. Miehet kuitenkin ovat välillä liiankin mutkattomia. Naisena sitä tietenkin rupeaa vääntämään heidän huolettomat seksuaalisväritteiset jutut flirttailuksi ja siinä sitä sitten ollaan uuden ihmissuhdedraaman äärellä :D

Kuitenkin sanoisin nauttivani enemmän naisten seurasta. Vaikka miehet ovat hauskoja, helposti lähestyttäviä ja reiluja, kaikilla heistä ei ole samanlaista tasapainoa kuin naisilla. Siinä missä naiset hyppivät sukupuolten välisten rajojen yli sujuvasti, miehet eivät kykene samaan. Kaikki mikä menee vähänkin naisten reviirille aiheuttaa kamalaa kitinää. Jos rupeaa kertomaan miten rakensi aamulla meikkinsä saa silmien pyörittelyä ja huokailuja osakseen. Jos lähtee juoruamaan yhteisen tuttavan mieskuvioista ei saa osakseen kun ynähdyksiä. Naispuoliset ystäväni ovat sen verran androgyynejä että heidän kanssaa voi jutella niin kuukupeista, nyrkkeilystä, meikkaamisesta kuin halkojen hakkamisestakin. Mikä ihme miehillä on, että he eivät voi olla noin laaja-alaisesti kiinnostuneita erilaisista asioista? (tulipas taas sekavaa tekstiä..)

susuki

Tuosta miesnäkökulmasta tuli mieleen, että voiko muiden naispuolisten hyljeksintä johtua esimerkiksi kateudesta. ? Itselläni on aika huono itsetunto, enkä koe olevani mitenkään ihmeellinen. Ihan nätti kuitenkin ja luonteeltani loistava. Sitä itsetuntoa usein syö juuri tuo naispuolisten ilkeily yms. Olen myös todella huolellinen ulkonäöstä yms ja siitäkin saan haukkuja. Mutta mun mielestä se on aivan jokaisen oma asia haluaako kulkea hirveän vai kivan näköisenä. Mutta voihan olla että monet naiset ovat mulle vain todella kateellisia, kukapa ei haluis esim baarissa olla kuuden jätkän ympäröimänä. :lol: Hauskinta on tietysti aina että jotkut luulevat että yritän pyörittää heitä kaikkia vaikke he ovat vain kavereitani. Harmi vain että ulkopuoliset miehet eivät oikein uskalla siksi tulla juttelemaan, mutta pysyvätpähän kammottavat ahdistelijat kaukana.

Kaikkein hassuinta on kuitenkin se, että esim. parisuhteessa en luota oikein yhteenkään mieheen. Olen lapsuudesta asti saanut kuvan miehestä, että kaikki ryyppäävät, ovat väkivaltaisia ja pelaavat kaikki rahansa. Ensimmäinen kunnon suhteeni perustui lähinnä miehen valheille yms. Silti kuitenkin tunnen olevani turvassa miesten seurassa. Ehkä juuri siksi nautin mukavien miesten seurasta, koska en lapsena saanut kokemuksia sellaisesta.

gnirom

itse olen lukion loppuun asti viihtynyt pääosin tyttöporukoissa. olen jopa pelännyt miehiä enkä ole uskaltanut oikein lähestyä heitä kaverimielessä, en ehkä osannutkaan. jostain jäi päälle sellainen vaihde, että kynnys oli liian suuri.

lukion jälkeen pääsin kuitenkin opiskelemaan ja tutustuin moneen mukavaan poikaan. ja niinpä siinä on käynyt, että mulla on enemmän miespuolisia kuin naispuolisia kavereita täällä missä opiskelen (johtuu toki alastakin, mutta myös ihmisistä). oon huomannut et poikien kanssa on vaan helpompi olla, ja heidän kanssaan on helpompi puhua vaikeista asioista. yleensä kuvio menee niin, että puran ensin ahdistustani jollekin tyttöpuoliselle kaverille, minkä jälkeen analysoin samaa asiaa järkevästi jonkun poikapuolisen kaverini kanssa.

miksipä siinä olisi mitään kummallista että viihtyy paremmin vastakkaisen sukupuolen seurassa, jos on enemmän heidän kaltaisensa. ja onhan niitä eroja tosiaan yksilöissäkin. sukupuoliin ja niiden rooleihin kiinnitetään aivan liikaa huomiota. olkoot kaikki sellaisessa seurassa missä viihtyvät, jos joku katsoo pahalla, mitä siitä. tärkeintä että itse on onnellinen :)

Tomppa
susuki
Tuosta miesnäkökulmasta tuli mieleen, että voiko muiden naispuolisten hyljeksintä johtua esimerkiksi kateudesta. ? Itselläni on aika huono itsetunto, enkä koe olevani mitenkään ihmeellinen. Ihan nätti kuitenkin ja luonteeltani loistava. Sitä itsetuntoa usein syö juuri tuo naispuolisten ilkeily yms. Olen myös todella huolellinen ulkonäöstä yms ja siitäkin saan haukkuja.

Kaikkein hassuinta on kuitenkin se, että esim. parisuhteessa en luota oikein yhteenkään mieheen. Olen lapsuudesta asti saanut kuvan miehestä, että kaikki ryyppäävät, ovat väkivaltaisia ja pelaavat kaikki rahansa. Ensimmäinen kunnon suhteeni perustui lähinnä miehen valheille yms. Silti kuitenkin tunnen olevani turvassa miesten seurassa. Ehkä juuri siksi nautin mukavien miesten seurasta, koska en lapsena saanut kokemuksia sellaisesta.

Muiden naispuolisten hyljeksintä sinunlaisissa tapauksissa johtuu juurikin toisten naisten kateudesta ja toki tuollainen toisaalta syö omaa itsetuntoa, vaikka ei oliskaan syytä ottaa siitä sillä tavalla itseensä. Tällaisia tapauksia olen joutunut lohduttelemaan ja ymmärtämään elämän varrella.
Vahinko että naiset ottavat kaikki negatiiviset asiat itsetunnollensa.
Eräillä naisilla on myös niin mahtava tyylitaju ja "silmää" vaatetukseensa, ikään kuin "syntymälahjana", että se on kuin punainen vaate toisille naisille ja sitä ei sitten sulateta, että joku onnistuu aina löytämään kivat vaatteet, olivat ne sitten kirpparilta tai muotiliikkeestä.
Olet ihan mahtava tyyppi ja hienoa että omaat myös mahtavan luonteen, joten ei mitään syytä huonolle itsetunnolle. (toki miehenä on helppo näin sanoa koska me voidaan laittaa huono itsetunto - naps!-pois päältä) :D

Ja toiseen asiaan. Kaikki miehet eivät ryyppää, eikä käyttäydy väkivaltaisesti yms. Löytyy myös oikeasti yltäpäältä hyviä miehiä, kunhan vain on tarkkana niiden kanssa. On tosiaan olemassa luottamuksen arvoisiakin miehiä, joita ei tarvitse koskaan pelätä.
:)

venny

susuki, ihan ku minä olisin kirjottanu tuon tekstin. Oon koko elämäni ajan viihtyny paremmin poikakavereiden seurassa. Kukaan tyttökaverini ei vaan ymmärrä mun huumoria ja rentoa elämäntapaa niin ku useimmat pojat :) Sanoisinko, että oon välillä aikamoinen riehuja ja remeltäjä, mutta osaan käyttäytyä fiksustikin. Poikien kanssa keksin vaan enemmän tekemistä.

Tietenkin aina on niitäkin päiviä, jolloin mulle kelpaa vaan tyttöseura.

Essie

Ilmottaudun myös!

Mulla on poikapuolisia kavereita. itse asiassa mun paraskaveri on poika!

En tykkää tytöistä.. ne juoruilee ja puhuu pa'skaa.. aina puhutaan pinnallisista asioista. Pojat on mukavempia<3

esiska

Aloittaja kirjoittikin minun ajatukset :) Ei taida olla sellaista tosiystävää tytöissä, siskoni taitaa olla ainoa. Mies kavereita sen sijaan on kymmeniä. Omaa miestä tämä ei onneks haittaa. Saan kuulla jatkuvasti kielenkäytöstäni joka on ehkä vähän karskia välillä. Miesten jutut on niin rentoja ja oikeesti hauskoja.
Pienenäkin kavereita oli vain pojat. Jotenki oli kivempi olla heidän kanssa, tytöt juoruili keskenään, puhui vaatteista ja shoppailusta jotka ei minua kiinnostaneet. Paljon kivempaa oli ykskaks ottaa pyörät ja ajaa poikien kans laiturilta järveen.
Minua pyydetään paljon mukaan illan viettoon mies porukalla... sehän tässä on harmi, että silloin tällöin ihastuneita miehiä tulee ja ne pitää nätisti torua menettämättä ystävyyttä, kuitenki on vain yksi ainut ja oikea.
On minusta ollu apuakin, miehet kyselee minulta suoraan naisasioissaan ja tottakai osaan antaa rehellistä naisnäkökulmaa.
Miehet ovat paljon rehellisempiäkin tietyissä asioissa. "onko hiukseni hyvin?" niin vastaus tulee "seksikäs harakan pesä" ja niinhän se onkin :lol:

tepsu

heh, itelläni on kans paljo enemmä poekia kavereina ku tyttöjä!
ja emmätiijä, viihynki paljo paremmi jätkien kanssa :D ihan niinku aekasemmi jo maenittiin, ni poekien jutut kiinnostaa paljon enemmän. (hulluteltua tulloo iihan mahottomasti :lol: )

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat