Lapsosen kehitys - Ihmiset ja ilmiöt

Riik-ks

meillä on kanssa kotona iskän ja uuden vaimon kaksostytöt. Ja herranjumala sitä melua, tappelua, itkua ja naurua!

Aina pelaavat yhteen pussiin meitä neljää isompaa lasta vastaan, sekä myös vanhempia vastaan.

Neideille on siunaantunut vähän turhan paljon tämän isosiskon tempperamenttisuutta ja toisen isosiskon pikkutarkuutta ja turhamaisuutta :D

kiroilla osaavat kuin merimiehet, toista purraan, potkitaan ja lyödään jos tulee riitaa. Koitappa siinä sitten yksin pitää kaksi äkäistä likkaa toisistaan erossa. Mut osaahan ne ihaniakin olla, kertovat miten kiva sisko on ja kyselevät koska siskon poikaystävä tulee leikkimään barbeilla :D

Sivut

Kommentit (21)

olematon

mä en oo ikinä heittäytynyt lapsena karkkihyllyn luo makaamaan ja itkemään.... :roll: mä katoin sellasia lapsia aina kamalan halveksuvasti ja kävelin ylpeenä ohi tyyliin "kato äiti mä osaan" :lol:

Amorous

Onko jollain tutulla lapsella kyselykausi? Tai uhmaikä? Mitä sitä on itse tullut tehtyä pienenä? Onko joku tahtonut mennä naimisiin isänsä kanssa? Tai oven raosta kurkkinut miltä se vanhempi näyttää suihkussa? Mitä hassuja sanoja on sanonut? Milloin oppinut kävelemään? jne. Tänne siis keskustelua lapsen kehityksestä. :) [size=7]Olen kehityspsykologian tehtävää tekemässä joten kaikki esimerkit olisivat tervetulleita. [/size]

Susannna

Vetoketju oli "vekuausus".
Ja pienenä pelkäsin tosi paljon sairauksia ja kuolemista. Kerran juoksin aamulla äidille itkien, että en tunne pulssia ranteessa. Ja joskus olin satavarma että kohta kuolen kun luulin nielleeni purkan. Purkka löytyikin sitten pöydältä..
Kävelemään taisin oppia hieman alle 1-vuotiaana.

EDIT: Serkkupojan mukaan punajuuri oli "naapuri", rintaliivit olivat "tisuliviivit" ja kaverin isoveli on sanonut lentokonetta "lenkulahiiaaksi".

Poikaystävän kummityttö saa tässä kuussa pinemmän sisaruksen, ja kysyin häneltä että joko hän kovasti odottaa että vauva syntyy. Vastaus kuului: "joo, mulle tulee isosisko!".

nellas
Susannna
rintaliivit olivat "tisuliviivit"

meil nuorimmainen veljenpoika sanoo rintsikoita "tissikoteloiksi". kenelta lie oppinu, ei suinkaa isältää :lol: (sori, tais mennä hiukan [u][color=red]OT[/color][/u])

Amorous
nellas
meil nuorimmainen veljenpoika sanoo rintsikoita "tissikoteloiksi". kenelta lie oppinu, ei suinkaa isältää :lol: (sori, tais mennä hiukan [u][color=red]OT[/color][/u])

Ei ku mun puolesta tänne saa heitellä juuri tuommosiakin. :) Yleistä hälpätystä voi olla lapsista. :) Muistan ite miten miun pikkuveljellä oli kyselykausi ja yksi kysymys oli "Miten puut synnyttää?" :D Nuo on ihania mitä pienet keksii. :)

Deify

Ite tykkäsin pienenä kiusata äitiä ja riisua itseni alasti keskellä prismaa. :)

Veljen lapsi, 5-v. Huusi kesken hautajaisten kovaan ääneen; "YÖK, kuka pieras?"

Olimme häissä, jossa oli myös ulkomaalaisia. Veljeni lapsi taas tomerana likkana huusi, "Äiti, ollaanko me ulkomailla? Täällä on neekereitä!". Muutama vihainen katse saatiin. :roll:

olematon

Mä huusin pienenä meijän jossain pilkuntärkeissä hienostojuhlissa "Äitii, tuu kattoo tääl on jättiläismulkku!!" (siis siellä oli oikeesti iso muurahainen) Samaten joskus esikoulussa loman jälkeen kyseltiin, mitä kukakin teki lomallaan. Muut kertoili mummo ja pappa vierailuistaan, minä totesin olleeni koirien kanssa tarhassa. (siis olin mennyt aina välillä niitten kanssa sinne leikkimään, en suinkaan ollut lukittuna sinne). :lol:

Joskus kanssa katsoin silmät suurina kun iskä oli pissillä. Sitten totesin "Iskä, sulla on kyllä sit kummallinen tuo pissapimppitöttörö" #-o

Mä keksi myös omia ihan hulvattoman ihmeellisiä sanoja. Mulla oli omat sanat porkkanalle, kiitokselle ja "mikä tämä on" kysymykselle muunmuassa. Keksin myös Isoveljelleni pari sydäntäviiltävän pahaa haukkuma nimeä kiukkupuuskassani. Ja joo, kyllä, kaikki vaan nauro mulle.

Manteli

omasta kehityksestäni en oikein ole ihan varma että onko jutut tosia vai hiukan liioiteltuja mutta ainakin nyt noiden tällä hetkellä 6-v kaksostyttöjen (pikkusiskoja) kehistystä saanut kyllä ihan tarpeekseen sivusta seurata :D

sanotaan nyt että niiden nimet on vaikka laura ja elina. laura on kiltimpi ja elina vähän tuhmempi. muistan kun ne oli kaksvuotiaita kun elina ei tiennyt nimensä olevan elina vaan luuli sen olevan laura vaikka sitä sille kyllä selviteltiinkin. eli ainakun elina oli itse tehnyt jotain tuhmaa niin elina kävi itkemään ja sössöttämään värisevällä äänellä "elinaaa" tarkoittaen luultavasti tätä kaksossisartaan. jotenkin se kuvitteli sanan elina tarkoittavan että tuhmasti tehty kenties? no ei se nyt aina mikään tuhma ollu =)
sitten kun miulla ja äitillä oli sellanen loputon taistelu muurahaisia vastaan niin elina aikansa vierestä seurattuaan päätti hänkin tappaa yhden muurahaisen ja kävi samantien itkemään "äitiiii mie kuolasin mulkun" eli kuoletti muurahaisen :D
sanostoa mm. makaroni = makoli. ketsuppi = ketsa. niin ja kun silloin ajelin vielä skootterilla ni ainakun tulin kotiin niin kersat tulee innolla vastaan "kulitsie nopolla" tarkoittaen tulitko mopolla. ja aina kun joku skootteri ajo meiän talon ohi ni ne oli iha jeeee NOPO.
ne käytti tuttiakin aika myöhään, varmaan elina luopu siitä vasta 4 vuotiaana pitkin hampain.
hassuja kyllä nuo kaksoset kun ne on loppujen lopuksi ihan erilaisia. toisella siniset silmät toisella ruskeat. ruskeasilmäinen on kiltti ja tottelevainen, sinisilmäinen sellainen oikukas niiskuneiti :D
ruskeasilmäinen on jotenkin vähän arka ja epävarma itsestään ja loukkaantuu hirveen helposti kun aina ei ymmärrä varoa miten herkkiä lapset on, käy vähän sääliksi toista että mitenköhän sillä sitten koulussa menee :/ sinisilmäinen kyllä pitää puolensa ja luultavasti siskonsakin

Msuh

• Olin pienenä kauhean poikamainen. Heti kun aloin ymmärtää jotain siitä, minkälaista vaatetta päälläni on, en suostunut pukemaan päälleni mitään punaista ym. "tyttöjen värejä". Sininen sekä vihreä olivat ehdottomat suosikit ja lähes ainoat jotka kelpuutin. Mieluiten olisin käyttänyt isoveljen vanhoja college-paitoja :D

• En ole koskaan syönyt tuttia vakituisesti. Sen korvasi nimenomaan vasemman käden peukalo, jota sitten imettiinkin melkein ekaan luokkaan asti. Sormeen alkoi siinä vaiheessa kehittyä etuhampaista niin pahannäköiset nirhaumat, että käytännöllisesti katsoen minun oli pakko lopettaa.

• Imettäessään minua, äidillä oli usein päällään jokin nappipaita, jonka nappeja sitten nypläsin syödessäni. Kiinnyin noihin nappeihin niin kovasti, että korvikkeeksi minulle annettiin napilliset potkuhousut, joiden nappeja hypistelin esimerkiksi nukkumaan mennessä. Muistan vieläkin millainen hätä siitä tuli, jos pikku-Msuhin nappipotkarit olivat menneet hukkaan :lol:

• Pelkäsin lapsena mustia sukkahousuja. Ihmisten jalat näyttivät minusta niissä niin kuolleilta. Kerran näin mustat sukkahousut mytyssä lattialla ja itkusta ei meinannut tulla loppua. Edelleenkään en käytä mustia sukkiksia muutoin kuin hautajaisissa 8)

Näitä riittäisi, mutta olkoon nyt tarpeeksi tähän viestiin :)

marika_

-Vilauteltiin ihan pieninä mukeloina (3-4v) naapurin poikien kanssa toisillemme :oops:

-Sanoista niin tutti oli ainakin ihan pienenä "kukki". Kerran myös s-vikainen pikku-Marika on kajauttanut bussissa että "h*oraa tietä, h*oraa tietä..." (ja äitiä kuulemma hävetti).

olematon

mullaoli tapana nolata äiti aina kaupassa tms, jos oli joku poikkeavan näkönen ihminen niin kysyi just kohalla kirkkaalla lapsen äänellä tyyliin "Äiti, miks tolla on noin hirveen iso nenä?" tai muuta vastaavaa....

Susannna

Mä leikin pienenä paljon yksin, ja niinpä mulla oli tosi paljon mielikuvitusystäviä ym sellaisia. Yhden nimi oli Veeti, ja mä kuljetin sitä jatkuvasti meidän pihalla pyörän tarakalla..

Msuh

Mielikuvitusystävistä tuli mieleen, että minullakin oli, nimittäin Teemu Selänne :lol: En ymmärrä mistä sen repäisin, varmaan jostain isoveljen jääkiekkokorteista. Soitin Selänteelle usein leikkipuhelimestani ja höpöttelin pitkät pätkät. Lopulta se sitten suostui tulemaan meille, soitti ovikelloa ja kävin oikein ovenkin avaamassa. En tarkalleen muista, mitä asioita hommailtiin, mutta erityisen tärkeä osa lapsuuttani se ilmeisesti oli, sillä äiti aina muistaa siitä mainita :D

Manteli

muistin jus tänään töissä ollessani että en tainnut oppia vielä kouluunkaan mennessäni erottamaan vihreää ja sinistä väriä siis nimiensä perusteella. jos esim halusin värittää veden siniseksi niin pyysin vihreää kynää ja sitten ihan nyrpeenä että ei sinistä kun vihreetä tarkoittaen kuitenkin toisinpäin. sit olin aina ihan tyhmänä ku olin vaa jostai syystä oppinu värit väärinpäin.

minullakin oli mielikuvitus ystävä, siis äitin kertoman mukaan.. itse en muista sellaista omistaneeni. se oli sellainen koira jolla piti olla vesikuppi ja ruuan tähteitä. jos äiti ei laittanu sille sitä vesikuppia kävin itkemään ja raivoomaan että kun sillä on jano!!! tää tais olla aika nuorena jotain 2-4 vuotiaana koska tosiaan en muista :lol:

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat