Kerrotteko kaiken parhaalle ystävällenne? - Ihmiset ja ilmiöt

nninu

Mietin että kuinka paljon kerrotte ystävillenne? Lähinnä "bestiksille" siis.. Kun oma bestikseni ei kerro minulle lähestulkoon mitään henkilökohtaisesta elämästään, eikä mistään muustakaan. Jättää tietoisesti asioita kertomatta, joita minä sitten kuulen kaikilta muilta. Tämä luo jotenkin vaivaantuneita tilanteita, ja se ärsyttää minua suuresti..

Onko sitten ihan normaalia joidenkin ihmisten kohdalla, että bestikselle ei sitten kerrotakkaan kaikkea, vai?

Sivut

Kommentit (50)

Ametisti

Minä kerron parhaalle ystävälleni melkein kaiken. Voin luottaa häneen täydellisesti ja hän kertoo myös minulle melkeinpä kaiken avoimesti.
Ymmärrän, miltä sinusta tuntuu. Mulla oli sama ongelma vanhan ystäväni kanssa (jonka kans emme enää ole niin hyviä ystäviä). Hän ei tahtonut kertoa omista asioistaan minulle, joten keskustelumme oli aika "pintapuolista" ja minun asioideni vatvomista. Tiedä sitten, että eikö hän luottanut minuun vai mikä mättäs.
Suosittelen, että puhut bestiksesi kanssa asiasta. Ehkä se 'sulkeutuneisuus' sitten selviää :)

cryo

Eipä sitä viittii kaikkee kertoo. Liian monta kerta on tullut näpeille jopa "luotettavimmilta", nykyisin luonnollisesti entisiltä, ystäviltä.

Pennsylvania

Nuorempana, kun asuttiin parhaan ystävän kanssa samassa kaupungissa ja tavattiin päivittäin, kerroin hänelle kaiken. Nykyään "kaukosuhteessa" ei enää ole aikaa vastaavaan, isompienkin juttujen kertominen saattaa tapahtua vähän viiveellä. Seuraavassa kaupungissa parhaaksi ystäväksi muodostuneelle tytölle kerroin yhtälailla kaiken, samoin kuin nykyisille paikallisille parhaille ystävilleni, lukuunottamatta tietysti jotain esim. poikaystäväni yksityisasioita. Poikaystävälleni kerron kaiken, mutta asioita on vaan ihana jakaa ja setviä tyttöjen kanssa.

Olen aika avoin, mun on lähinnä välttämätöntä saada jakaa kaikki asiani jonkun kanssa..

angeliina

kerro ntärkeimmille ystävilleni kaiken. aivan kaiken-
tosin nyt en ole ollut hirveesti yhteydessa kavereihini kuin mesen kautta, koulussa sen verran tekemistä, samoin kullassani ja asunnossamme.

gnirom

kerron melkein kaiken. toisille kerron eri asiat kun toisille, vaikka voisin yhtä hyvin kertoa about kaiken kaikille noille muutamille lähimmille ystäville. kerron vaan yleensä sellaset mitkä tulee luontevasti. en varmaan osais kertoa ihan kaikkea kellekään.

terry

No en mä nyt kavereita istuta alas ja väkisin tuputa niille kaikkea itsestäni. Mutta en myöskään salaa heiltä mitään, eivätkä hekään tietääkseni minulta.

JJEMMY

Yhdelle ystävälle oon kertonut käytännössä kaiken. Tosin vasta nyt ihan lähiaikoina oli pakko puhua jollekkin asioista mitkä olen pitänyt itselläni aika kauan. Siis ei mitään vakavia juttuja mutta tuli vaan tarve puhua muutamasta asiasta jollekkin. Eli jos tarve vaatii niin kerron kyllä mutta ei miulla ole mitään sellasta periaatetta et kaikki tarvii aina kertoa.

nninu

Joo siis puhuttu on tästä, ja hän vain sanoo että "joo ei vaa oo tullu kerrottuu, ja pitää ruveta kertomaan" Siihempä se sitten jääkin.

Yleensä puhutaan kyllä kaikesta ihan avoimesti, mutta nytten olen huomannut että eipä puhutakkaan, kun näitä uusia juttuja on ruvennut kuulumaan suunnasta jos toisesta.

Ne asiat ovat joskus ihan typeriä mitä jättää kertomatta, esim meidän piti mennä katsomaan sinkkuelämää.. No hänen toinen kaverinsa rupesi sitten yhtenä päivänä kyselemään tältä ystävältäni että "oliko se hyvä se sinkkuelämää" - minä en ollut tietoinen että hän sen leffan oli JO käynyt katsomassa.. Näinköhän olisin saanut edes tietää, jos tämä toinen ei olisi sitä "möläyttänyt" ainakin sellainen fiilis siitä tuli.

Tuli tukala tilanne tuostakin, tai ainakin omasta näkökulmastani. Hän ei siis voinut kertoa, että sen leffan oli käynyt katsomassa jo jonkun muun ystävänsä kanssa muutamia viikkoja sitten. Tämä ystävä ei siis ole ollut mikään miespuolinen henkilö. Kuitenkin oltiin puhuttu aikaisemmin siitä mitä hän oli tehnyt jo silloin kyseisenä viikonloppuna yms.

Minä olin vasta edellisenä päivänä kysellyt poikaystävältäni, että lähtisikö hän seuraksemme sinne leffaan, olin ihan siinä uskossa että olemme menossa.. Tuli pieni itkukin tuosta, kun tuo juttu selvisi.. Ja siitä, että miksi tämä "ystävyys" on aina tälläistä, tuntuu vaan että se vika olisi jotenkin minussa.

Kun loukkaannuin tuosta, niin kuulemma oli aivan naurettavaa, kun hänen pitää menojansa minulle selitellä, vaikka siitähän ei ollut kysymys -vaan siitä että oli ihan tietoisesti jättänyt tämän asian minulle kertomatta.

Jotenkin tulee vaan paha mieli tästä, surettaa ja syytän vain itseäni, että minussa on joku vikana. Ystävälleni en uskalla tästä enää puhua tuon edellisen "naurettavaa" kommentin jälkeen.

Ihan uusin juttu tällä hetkellä on se, että läheinen ystäväpoikamme oli ostanut hänelle joululahjan seksikaupasta, vitsillä. Vasta nyt sain tietää ja tämänkin tältä ystäväpojalta, en siis "bestikseltäni" tätäkään..

Tsein

Minustakin vähän hassua, että olet loukkaantunut tuollaisesta. Miksi hänen olisi pitänyt kertoa sinulle elokuvareissustaan tai saamastaan lahjasta? Mitä niissä on sellaista, että sinulle ne olisi pitänyt kertoa? Ei se, että ollaan ystäviä, tarkoita sitä, että pitää tilittää kaikki menemiset ja tulemiset ystävälle. Toki niin saa tehdä, jos haluaa, mutta edelleenkin, ei sellaista voi vaatia toiselta, jos se ei hänen persoonaansa kuulu luontevasti.

NeitiMielenkiintoinen

En varsinaisesti omista mitään yhtä "bestistä", mutta yksi hyvä ystävä on... Mutta en juurikaan omista asioistani muille ihmisille kerro. En kenellekään.
Mä olen yleensä se, joka kuuntelee.

olematon

Mulla ei tuossa hetkeen aikaan ollut sitä ihan parasta kaveria. Nyt kun taas on niin kyllä me kaikesta puhutaan, ja ollaan olkapäinä toisillemme aina sillon ku sitä toinen tarvii. On helpottavaa saada kertoa toiselle kaikki mikä mieltä painaa kun tulee itselle siitä paljon helpompi ja "kevyempi" olo. (:
Joku aika sitten olin vielä aika varovainen tän kertoilun suhteen, ku pari mun parasta ystävää kelle kaiken kerroin, puukotti mua sen verran pahasti selkään, että.. :roll:

nele

Parhaalle ystävälleni kerron lähes kaiken. Asiat, joita en kerro, liittyvät usein avomieheeni ja ovat sellaisia asioita, mitä hän ei haluaisi kenenkään muun tietävän, mutta tälläisiä salaisuuksia ei ole paljonkaan.
Mutta muuten kerron todella henkilökohtaisia asioita ja tietysti myös täysin turhuuksia. Hän saa usein kuulla asioita niin ulosteideni väristä kuin parisuhteestanikin. Hän tietää myös paljon asioita mm. menneisyydestäni, joista avomiehenikään ei tiedä. Mutta tietysti asia on myös päinvastoin joissakin muissa asioissa.

Pidän kuitenkin luonnollisena, että yhdelle ihmiselle ei kerrota aivan kaikkea. Eri ihmisille puhutaan eri asioista eikä se ole huono juttu. Kaikki eivät vain puhu asioista ja tälläinen tapa on usein tiedostamatonkin. Joillekin ei vain tule mieleen sanoa asioita, mitä toisille taas tulee.
Valehteleminen on kuitenkin eri asia ja sanomatta jättäminen tarkoituksella on valehtelua. Minun mielestäni oli kyse valehtelusta, kun ystäväsi jätti kertomatta elokuviin menemisestä, koska tuntuu kaukaa haetulta, että ystäväsi ei olisi muistanut mainita jo käyneensä kun kerran puhuitte asiasta. Tosin koska en tilanteessa ollut, voi toki olla, että hän oli unohtanut, että olitte sopineet yhdessä menevänne.

Baby-G

Kerron kyllä, suurimman osan ainakin.. Mulla ei sinänsä ole mitään mitä häpeäisin ja parhaimpiin ystäviini luotankin niin paljon etten nää syytä olla kertomatta. Ja uskon myös parhaimpien ystävien kertovan paljon asioitaan minulle.

Uskoisin et tuo kirjoittajan ystävä ei sitten ehkä luota täysin tähän, tai muuten tunne luonnolliselta kertoa asioita. :? Itellä ainakin on sellaisia tuttuja joille en vaan jostain syystä pysty kertomaan oikein mitään, tiedä sitten miksi.

nninu

Tsein, Nuo eivät ole siis mitään ainoita tapauksia, vaan tälläistä on jatkuvasti, kaikenlaisten asioiden kanssa. Nämä siis vain satunnaisia esimerkkejä.

Kyllä hän siis nämä asiat kaikille muilleen ystävilleen kertoo mutta ei minulle. Siinähän se onkin, mitä minä teen väärin.

Kivaa kun "pimitetään" joitakin tietoja, vaikka keskustelemalla ollaan sitä asiaa jotenkin sivuutettu, esim.

- "mitäs teit viimeviikonloppuna ku ei tullu nähtyy"
- "joo en mitään"

- "millon mennään kattoo se leffa? "
- "-nii entiiä, pitää kattoo"

Msuh

En enää nykyisin. En edes ole varma, omistanko sellaista kuin "paras kaveri" enää ollenkaan. Välit kylmenivät kesän aikana aika reippaasti, eivätkä pahemmin ole korjaantuneet nyt syksylläkään. Kaipaisin jotain, jolle puhua aivan kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta tämän henkilön kanssa en siihen enää kykene. Välillämme on liikaa kateutta ja katkeruutta, ja toiset asiat ovat näemmä ajaneet ystävän edelle.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat