Eri aallonpituudella... - Ihmiset ja ilmiöt

cryo
gollum
Äh, harvinaisen paljon tiettyä ihmistyyppiä sun tuttavapiiriin heitetty, siltä kuulostaa. Oon huomannut että joillain ihmisillä on vaan se tyyli, että puhuu toiselle alentuvasti milloin mistäkin syystä. Varmaan masennus on yksi näille ihmisille oikein hyvä syy. Toinen on vaikka se että on nuorempi (ja siksi tottakai tyhmempi), tai että ei ole lapsia (ei tietenkään ymmärrä vaikkapa köyhyydestä mitään, ihan eri asia jos ei oo itellä rahaa kun jos on lapsia, vaikka niille olisikin ruokaa&vaippoja kaapeissa).

Ite oon vaan ajatellut parhaaksi olla välittämättä ja valittaa jälkeenpäin sellaiselle ihmiselle jonka tiedän ymmärtävän. Eikä kyllä kovin usein jaksa viettää aikaa ihmisen kanssa jonka kanssa voi keskustella vain niistä asioista joista on samaa mieltä. Eipä paljon saa tuttavuudesta irti. Tai voi tietty ilmaista eriävänkin mielipiteen mutta ei siitä mitään keskustelua synny vaan joku kommentti "voi, niin mäkin ajattelin sun ikäsenä".

Hait varmaan vähän samaa asiaa? :)


No joo, onneksi tuttavapiirini ei sentään ole niin suppea kuin ehkä viestistäni voisi päätellä. Kyl miul on ihan asiallinen määrä niitäkin joille voin puhua. Harmi että löysin noita kuuntelukykyisiä enemmin vasta silloin kun masennukseni oli ns. "luotettujen" menettämisen takia mennyt paljon pahemmaksi. Elikkä silloin kun vahinko oli jo ehtinyt tapahtua...

Mutta hyvin pitkälle samaa hain kuin tarkoitit. On varsin ihanaa kun eräät ihmiset tietävät asioista paljon enemmän kuin itse vaikka heillä ei oikeasti olisikaan mitään kokemusta asiasta. Ja sitten kun vielä itketään siitä kun oma mielipide ei menekään automaattisesti läpi.

Kommentit (3)

cryo

Tuntuuko muista täälläolijoista että teitä kohdellaan ikäänkuin teillä ei olisi omia aivoja? Ja mistä hemmetistä nämä minun tunteet voisivat johtua? En ihmettele näiden jälkeen yhtään jos olen katkeroitunut tälle yhteiskunnalle.

-Eräät eivät pysty olemaan puuttumatta asioihini
Eivät, vaikka alussa kuinka suoraan mutta asiallisesti ja sen jälkeen asiattomasti asiasta yrittäisi sanoa. Olen käsittääkseni täysi-ikäinen, mutta silti esimerkiksi äidilläni on pakonomainen tarve koko ajan tulla neuvomaan minua omissa asioissani ja udella kaikkea vaikka olen sen yrittänyt tehdä kuinka selväksi että se on paras mahdollinen tapa suututtaa minut. Ja hän tietää sen. Kaikista ikävintä on se että välillä kumpikin vanhempani tuntui tajunneen sen. Isä tajuaa yhä kun asiallisesti sai sanottua mitä minä heidän asioihin sotkeentumisesta pidän, mutta äidille ei taas tunnu menneen jakeluun kyseinen asia.

Sitten ex. kaverini. Ai että minkälaisen haloon sain aikaiseksi kun erehdyin sanomaan ex. kaverini kihlalle suoraan mutta asiallisesti että en pidä siitä kun hän tulee neuvomaan minulle mitä saan hänen poikkikselleen ja yhdelle kaverille puhua. Ymmärrän kyllä sen että naisihminen suuttuu siitä kun miespuolinen erehtyy sanomaan hänelle vastaan ja vielä uhkaamaan hänen komenteluoikeuttaan.

-Kaikki omat sanomiset voi kuitata p****puheena
Kyllä. Minulla ei ole koskaan ollut eikä ole vieläkään omaa ajattelua. Varsinkaan nyt kun olen toipumassa masennuksesta. Pystyn kyllä joustamaan ja ymmärtämään toista, mutta joidenkin kohdalla se ei vain onnistu sillä he eivät pysty tekemään samaa. Valitettavasti olen erittäin rajusti vahvistava peili vastapuolen keskustelutaidoista. Olen ymmärtänyt että aito keskusteluasetelma on sitä että kumpikin on hommassa mukana ja joustaa tarvittaessa kohteenaan yhteinen päämäärä. Minun kohdalla ilmeisesti tällainen asetelma ei päde. Erityisesti nytten kun syön mielialalääkkeitä niin kaikki puheeni ovatkin vain sekopäisen ihmisen lääkepöllyissä sanomaa hourailua, mitä vastapuoli voi kumota tahtonsa mukaan. Myönnän kyllä että olen hyvin voimakastahtoinen ihminen, mutta se kai ei estä sitä että mielenterveyttään parantelevalla ihmisellä olisi omaakin ajattelua ja järjenkäyttöä? Vai estääkö? Luulin että ajattelu ja päättely olisi omaa vahvaa alaani kirjoittamisen ohella. Eipä vissiin sitten ole.

Jotain kertonee sekin että kun olen ajoissa yrittänyt tuosta asiasta puhua (olen sellainen että asiat heti ja suoraan auki repimällä minullakin on mahdollisuus pysyä rauhallisella ja jämäkkyydestäni huolimatta rakentavalla päällä) niin vastaukseksi on tullut pelkkä höpö höpö. Eli minä käsitän kaiken väärin ja teen virheen vielä alkaessani puhua asiasta. Oikeastaan teen suurimman mahdollisen virheen yleensä yrittäessäni puhua mistään. Ja sitten itketään kun en puhu mitään. Kannustaa tosiaan puhumaan kun tuntuu siltä kuin puhuisi seinälle.

-Olen aina syyllinen
On tullut jo aiemmin esiin mutta niin on. Olen ollut siinä käsityksessä että jos vastapuoli kykenee joustamaan niin minäkin kykenen, edellyttäen tietenkin että vastapuoli on täysillä mukana. Tosiasia on kuitenkin se että mie oon "kertakaikkisen hankala ihminen kelle tahansa ja minun pitäisi tajuta se". Tuo oli suora lainaus ex. kaverini kommentista. Se että miulla meni eräiden ihmisten kanssa välit poikki, kun koin että käsittely oli huonoa, on minun syy kuulemma. Se että yritän ajoissa puhua asioita ja saan vastapalkaksi pelkät vittuilut siitä etten osaa puhua mitään positiivista... Edelleen, kun sitten kun en enää olekaan käsittänyt mitään väärin, olenkin kuulemma syyllinen siihen että olen loukkaantunut saamastani käytöksestä ja vittuilen päin naamaa. Muuten ihan hyvä mutta kun olen moneen kertaan, suoraan mutta mahd. asiallisesti, yrittänyt sanoa että miun kans pitää puhua ajoissa ennenkuin kärpänen kasvaa härkäseksi. Mutta olen automaattisesti väärässä. Minun syy on se että vastapuoli ei osaa ajoissa ja rakentavasti keskustella.

gollum

Äh, harvinaisen paljon tiettyä ihmistyyppiä sun tuttavapiiriin heitetty, siltä kuulostaa. Oon huomannut että joillain ihmisillä on vaan se tyyli, että puhuu toiselle alentuvasti milloin mistäkin syystä. Varmaan masennus on yksi näille ihmisille oikein hyvä syy. Toinen on vaikka se että on nuorempi (ja siksi tottakai tyhmempi), tai että ei ole lapsia (ei tietenkään ymmärrä vaikkapa köyhyydestä mitään, ihan eri asia jos ei oo itellä rahaa kun jos on lapsia, vaikka niille olisikin ruokaa&vaippoja kaapeissa).

Ite oon vaan ajatellut parhaaksi olla välittämättä ja valittaa jälkeenpäin sellaiselle ihmiselle jonka tiedän ymmärtävän. Eikä kyllä kovin usein jaksa viettää aikaa ihmisen kanssa jonka kanssa voi keskustella vain niistä asioista joista on samaa mieltä. Eipä paljon saa tuttavuudesta irti. Tai voi tietty ilmaista eriävänkin mielipiteen mutta ei siitä mitään keskustelua synny vaan joku kommentti "voi, niin mäkin ajattelin sun ikäsenä".

Hait varmaan vähän samaa asiaa? :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat