Lapsettomuus - Ihmiset ja ilmiöt

figaro

Meillä kyselyt ja ihmettelyt loppuivat siihen, kun sanoimme suoraan siitä, ettei niitä lapsia noin vain tehdäkään. Meillä kiitetään lääketieteen kehitystä, että meillä on nyt n. 9kk vanha poika. Kiitimme jo ensimmäisestäkin, joka meni kesken, mutta antoi toivon siitä, että se käärö vielä käsivarsillamme on.

Nykyisin lapsettomuudesta puhutaan sen verran avoimemmin, etten jäisi kuuntelemaan kenenkään arvailuja tai uteluita, jos ne vaivaavat. Puhuisin myös tuntemuksistani läheisilleni muutenkin, jopa niillekin, jotka eivät aivan lähimpiin ystäviin kuulu. Tällä tavoin helpottaa oloaan ja toisaalta myöskin antaa vastapuolelle mahdollisuuden ymmärtää ja olla hienovaraisempi.

Ja mitä tulee lapsettomuuden syihin. Minä jaksan uskoa, että lapsettomuusongelmat tulevat vain lisääntymään, koska yrittämisen ajankohta venyy iän osalta pitkälle ja toisaalta ihmisten elintavat eivät ole terveellisimmästä päästä. Liian monilla harrastuslistalla on biletys ja sen myötä säännöllinen alkoholin käyttö, mikä on yksi asia, joka vaikuttaa naisen hormonitoimintaan ja sen myötä hedelmällisyyteen. Ja mitä voi odottaa, jos aloitetaan "biletys" jo nuorella iällä ja jatketaan ties mihin ikään asti kunnes tajutaan, että voisihan sitä ehkä perheenkin perustaa... (Tällä en siis tarkoita sitä, että tämä olisi ainoa syy. Yksi syy monista.)

Sivut

Kommentit (24)

Charlene
Maaria
Mitä mieltä olette, voiko samaan aikaan haluta vauvaa ja olla sinut myös lapsettomuus -vaihtoehdon kanssa???

Mun mielestä voi. Ollaan nyt itsekkin jätetty ehkäisy pois ja vauva olis kovin tervetullut :) . En kuitenkaan ole niin lapsirakas ihminen, että maailmani sortuisi lapsettomuudesta. Meillä on ihana suhde ja mukava elämä, ilman lapsia voisimme keskittyä matkailuun, harrastuksiin yms. Toki tieto lapsettomuudesta takuulla masentaisi, mutta veikkaan ettei se olisi niin korkea este, ettei sitä ylittäisi. Toisaalta sitä on vaikea mennä sanomaan vielä näin nuorena (aivan kohta 23). Voi olla, että lapsettomuus alkaisi vainoamaan iän karttuessa. Kumpikaan meistä ei koe adoptiota vaihtoehtona. Joko saamme biologisia lapsia tai olemme ilman. Toisaalta tämäkin on asia, joka saattaisi muuttua vuosien myötä. Elämää kun ei koskaan voi ennalta lukea :roll: .

Faunastic
Jinda
Ollaankohan me sitten outo pari kun kumpikaan ei halua lapsia? Tuntuu että kun kertoo ihmisille että kauanko ollaan oltu yhdessä,niin heti ihmetellään että 'niin kauan yhdessä,eikä vielä lapsia?' (tapahtui viimeksi eilen!!!)

Vähän sama meillä oli. Ihmeteltiin, ku ilmoitettiin hääaikeista, mutta lasta ei ole tulossa. Monet sukulaisetkin katsoivat häissä vatsaani :x Ja välillä joku mummi tai vanhempi sukulainen tai perhetuttu kysyy, että koskas niitä lapsia tulee...

Jinda

Ollaankohan me sitten outo pari kun kumpikaan ei halua lapsia? Tuntuu että kun kertoo ihmisille että kauanko ollaan oltu yhdessä,niin heti ihmetellään että 'niin kauan yhdessä,eikä vielä lapsia?' (tapahtui viimeksi eilen!!!)

Mimia
Maaria
Mitä mieltä olette, voiko samaan aikaan haluta vauvaa ja olla sinut myös lapsettomuus -vaihtoehdon kanssa???

Minusta tuo vain kertoo että lapsi ei ole sinulle "pakkomielle", asia joka on ihan pakko saada ollakseen onnellinen tjsp. Ehkä sinulla on elämässä paljon tärkeitä asioita, joista saat iloa ja onnea. Pakko sanoa, mutta pitkästä aikaa kuulen että jollakin on oikeasti noin älykäs suhtautuminen lisääntymiseen. :D Pidä ihmeessä sama linja, tuli lapsia tai ei. Elämällä on paljon muutakin annettavaa kuin omat lapset, mutta toisaalta tuolla asenteella sinusta varmasti tulisi hyvä äiti. Pidetään peukkuja että onnistutte tuossa "projektissa".

Maaria

Minullakin tämä lapsettomuusaihe on jonkin verran ajankohtainen, kun on nyt vuosi vauvaa toivottu, eikä sitä ole meille tullut. Jotenkin en ehkä osaa eläytyä ajatukseen, että en saisi lasta, koska se ajatuksena sinänsä ei aiheuta mitään kamalaa ahdistusta. En tiedä miksi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että jos en lasta saa, niin sitten en saa ja that's it. Myöskään adoptio ei tunnu pahalta ajatuksena. Voisin ihan hyvin adoptoida lapsen, jos en voisi saada omaa.

Olen välillä kyllä ajatellut, että onkohan minussa jotain vikaa, kun ajatus lapsettomuudesta ei hätkähdytä tämän enempää, vaikka toivommekin (ja yritämme) lasta tällä hetkellä. Monilla keskustelupalstoilla vauvahaaveiset saavat paniikkikohtauksia koko ajatuksesta, elämästä ilman omaa vauvaa. Mitä mieltä olette, voiko samaan aikaan haluta vauvaa ja olla sinut myös lapsettomuus -vaihtoehdon kanssa???

olematon

mullakin on mielessä häivähtänyt ajatus, että jos ei saiskaan sitten lasta jos joskus sellaisen haluaisi. Jotenkin on vaan aina ajatellut että tottakai sellaisen sitten saa kun vaan jättää ehkäisyn pois.

papuna

itsellä on hyvin suuri todennäköisyys jäädä lapsettomaksi.
en edes pysty ajattelemaan sitä vaihtoehtoa järkevästi.
olen aina ollut niin päättäväinen lasten hankinnasta. 2-3 mieluusti. nyt yksikin tuntuisi taivaan lahjalta.

joudun kuitenkin elämään piinaavassa jännityksessä vielä muutaman vuoden. kun joskus haluaisin sitten yrittää raskautta,ei ole mitään takeita sen onnistumisesta. tai eihän kenelläkään ole...

adoptio on myös ollut aina mielessä. mutta ehdottomasti myös siis biologisia lapsia. jotenkin niin,että ensin "omat" "tiettyyn ikään",ja sitten adoptoisin lisä pesuetta. mies on onneksi samaa mieltä.

kun tätä taas pohtii tulee todella tyhjä ja turta olo.entä jos...

toivottelen kaikille asian kanssa painiville hurjasti voimia.etenkin näin äitienpäivänä...

TaskuMyy

[color=orange]Hhmm.. miua rupes kiinnostaa tuo ''spermapankki'' :wink:
Siis mihkä pitäs mennä, jos haluaa luovuttaa siittimiä??

En tosin tajua juu tuota rekkaantumista, koska ei se ei ole sama kuin lapsen pois anto.. [/color]

Tsein

^Ehkä siinä on just ajateltu sitä lapsen oikeutta tietää omat vanhempansa. Vanhempi taidetaan kuitenkin lähinnä määritellä genetiikan pohjalta eikä sitä silmällä pitäen, kuka sen lapsen kasvattaa ja kuka sen elämässä on oikeasti se vanhempi. Tämä siis, jos esimerkiksi luovuttajan spermalla itsensä hedelmöittänyt nainen on parisuhteessa ja lapsi saa syntyessään (tai syntymän jälkeen) "uuden" isän. Jossain määrin biologinen isä on enemmän isä, kuin se kasvattaja, vaikka omasta mielestä näin ei tietysti pitäisi olla.

On tuo lapsettomuusasia joskus käynyt mielessä kun törmää näihin juttuihin naisen hedelmällisimmästä iästä. Alkaa olla se aika ohi nimittäin. Mutta sitä asiaa mietitään vasta sitten, jos oikeasti sattuu kohdalle. Turha etukäteen vaivata päätään jollain "entäs jos..."

TaskuMyy
celia
TaskuMyy: Mutta varmasti ovat paremman kodin saaneet. Ei ole lapsille hyväksi elää alkoholin, mahdollisesti huumeiden ja väkivallan keskellä. :?

Niin, on se siin mielessä lapsille hyvä et pääsivät pois, mutta toisaalta rankkaa..

celia

TaskuMyy: Mutta varmasti ovat paremman kodin saaneet. Ei ole lapsille hyväksi elää alkoholin, mahdollisesti huumeiden ja väkivallan keskellä. :?

Omassa suvussani on eräs nainen joka kärsi lapsettomuudesta, kävi läpi monta keskenmenoa ja rankat lapsettomuushoidot. Nyt heillä on onneksi kaksi ihanaa lasta. Ja tämä pari on nimenomaan kuin luotu vanhemmiksi.

TaskuMyy
celia
TaskuMyy: Niinpä. Entisellä naapurillani oli kaksi lasta ennestään huostaanotettuna, miehensä (pikkurikollinen, huumeidenkäyttäjä, alkoholia meni runsaasti molemmilla, väkivaltaa) kanssa sitten tekivät yhden lapsen ja oli karmeaa kuunnella kun mies hakkaa tätä naista ja vauva huutaa. Luojan kiitos tämä "Nuppu" sitten myös huostaanotettiin n. 1v ikäisenä.

Ikävää lasten osalta!! :(

celia

TaskuMyy: Niinpä. Entisellä naapurillani oli kaksi lasta ennestään huostaanotettuna, miehensä (pikkurikollinen, huumeidenkäyttäjä, alkoholia meni runsaasti molemmilla, väkivaltaa) kanssa sitten tekivät yhden lapsen ja oli karmeaa kuunnella kun mies hakkaa tätä naista ja vauva huutaa. Luojan kiitos tämä "Nuppu" sitten myös huostaanotettiin n. 1v ikäisenä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat