Pitääkö äidin hyvinvoinnille olla aina perhe perusteena? - Ihmiset ja ilmiöt

mandii

Aloinpa tässä ihmetellä erästä ilmiötä, joka tulee vastaan varsinkin perhe-elämää koskevilla foorumeilla sekä jopa sitä käsittelevissä tietokirjoissa. Nimittäin usein kun puhutaan perheen äidin hyvinvoinnista, korostetaan sitä, kuinka on koko perheen etu, että äiti voi hyvin. Äidin mukavuudentarvetta ja hyvinvointia tunnutaan jopa perustelevan sillä koko perheen hyvinvoinnilla. Miksi? Miksei naisen hyvinvointi, mukava olo ja rentoutuminen voi olla itseisarvo sen naisen itsensä takia ilman että samaan virkkeeseen pitää vetää se, kuinka koko perhe hyötyy siitä?

Olen törmännyt tähän esimerkiksi ehkäisyä käsittelevissä keskusteluissa: Nainen valittaa, ettei hormoniehkäisy sopinut hänelle ollenkaan ja lopetti sen, koska ei ole lapsille ja miehelle mukavaa kun äiti on kiukkuinen. Ei sitten riittänyt se syyksi se, ettei oma olo ole hyvä? Toisaalta sama toistuu myös keskusteluissa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta: masennus on tärkeää hoitaa, koska äidin hyvinvointi on KOKO PERHEEN ETU, totesi "asiantuntija" Hesarissakin. Eikö olisi riittänyt, että masennuksesta on tärkeä parantua naisen oman hyvinvoinnin takia?

Totta kai perheiden hyvinvointi on tärkeää ja tällöin on tärkeää, että vanhemmat voivat hyvin. Miksi se hyvinvointi kuitenkin äidin kohdalla pitää aina perustella tällä? Miksei nainen saa tehdä mukavia ja rentouttavia asioita, levätä ja olla terveenä vain oman itsensä takia ja sen hyvä vaikutus perheen kannalta tulisi sitten vain sellaisena bonuksena, ei suinkaan keskeisenä etuna?

Oletteko panneet merkille saman?

Kommentit (11)

nomani

Kyllähä se usein noin menee.

Luulen, että monet äidit myös tuntevat noin ainakin lasten kohdalla. Monille, luultavasti suurimmalle osalle äideistä lapset on kaikki kaikessa ja äiti on onnellinen ja tuntee voivansa hyvin, jos lapset voivat hyvin. Äidin ja lapsen välinen side on kuitenkin niin vahva.

Itse olen huomannut, että jos äiti ei ole onnellinen jostain syystä en ole minäkään ja toistepäin. Vaikka en kotona enää asukaan, niin silti usein yhdessä itketään ja iloitaan. Mutta varsinkin nyt kun kaikki lapset on vanhempia, niin on äiti alkanut ottaa taas itsensä enemmän huomioon. Hyvä niin.

Tottakai on äitejä, jotka ottavat itsensä huomioon ja oman hyvinvointinsa muutenkin kun perheen kautta. Jokainen on yksilö ja löytää oman hyvinvointinsa eri teitä. Eikä se siis tarkoita, että olisi huono äiti.

mandii

^Aivan totta varmaan tuo, että tuo asenne taitaa lähteä noista äideistä itsestään.

Mielestäni kuitenkin terveydenhuollon ja muiden ammattilaisten suunnalta tuollainen tuntuu aika hassulta. Pääasiahan kuitenkin pitäisi olla ihminen yksilönä omine tarpeineen?

Tsein

^Täällä on pääosin niin nuoria keskustelijoita, etteivät varmasti lue samantyyppisiä perhe-palstoja kuin sinä, eikä monellakaan täällä ole vielä ns. omaa perhettä (lapsia + miestä). Voi olla vaikea saada suurempaa keskustelua aikaan, elleivät sitten uudemmat keskustelijat, jotka pääosin ovat noissa synnytys yms. ketjuissa, aktivoidu tässä.

Mutta ihan viitaten tuohon, että jos luet perhe-foorumeita, niin ei se mikään ihme ole, että niissä keskustellaan nimenomaan siitä, miten äidin hyvinvointi on perheen etu.

Minusta tuo on enemmän yhteiskunnan ongelma kuin yksilön ongelma, jos nyt yleensä ongelma ollenkaan. Eihän se, että lehdissä tai netissä kirjoitellaan sitä tai tätä tarkoita, että jokainen yksilö ajattelee, että perhe on asetettava aina etusijalle yksilön sijasta. Se on ihan omaa tyhmyyttä, jos nyt sitten esimerkiksi syö e-pillereitä ja kärsii haittavaikutuksia, eikä vaihda niitä pois oman itsensä takia, vaan vasta siinä vaiheessa, kun se paha olo alkaa säteillä jos kehosta ulospäin ja vaikuttaa muihin.

SunLion

mun mielestä perhe-elämä on iso muutos elämässä...kyllä siinä vaiheessa viimeistään täytyy ajatella me-muodossa, mä-muodon sijaan.

Toki äidin täytyy saada aikaa omille harrastuksille ja omille ajatuksilleen ylipäätänsä...toisaalta nämä on sitten neuvoteltavissa isän kanssa. Kuitenkin perheellisenä ihmisenä kaikkeen ei ole aikaa ja varaa...siihen uhrautuu, kun perhettä päättää perustaa.

mandii

^

Nojoo. Eivät minua oikeastaan mitkään perhefoorumit kiinnosta. Tuo käsitys vain pomppaa vastaan vähän joka paikassa. Kaverien keskuudessa, millä tahansa terveyttä tai ehkäisyä käsittelevällä palstalla jne.

Totta kai elämä varmasti muuttuu lapsen myötä. Mutta jutun juju olikin se, että miksi nimenomaan äidin omaa vapaa-aikaa ja hyvinvointia perustellaan sillä, että se on lasten hyvinvoinnille välttämätöntä kun taas isän on tärkeä harrastaa ja pysyä terveenä ihan itsenään (ilman sitä "on koko perheelle välttämätöntä, että isä jaksaa -paskaa? Ymmärsittekö, mitä ajan takaa?

Tsein

^Kyllä mie ainakin tajusin mitä ajat takaa, mutta itse en ole törmännyt tuohon missään suuressa mittakaavassa tai en ainakaan ymmärrä, mikä tuossa on se ongelma. Miksei äitiä saisi pitää perheen sydämenä, jonka hyvinvointi on koko perheen etu?

mandii

^Miksi nimenomaan äiti olisi koko perheen sydän?

Ongelma on siis mielestäni tässä: Kun nainen (jolla on pienet lapset) lähtee esim. baarikierrokselle kunnon ryypyille, sitä usein sellaisenaan paheksutaan. Mutta annas jos vetää mukaan ne "Kun pääsee tyhjäämään pään ja irtautumaan arjesta, niin jaksaa taas lasten kanssa ja se on KOKO PERHEEN ETU, niin kappas, sitten se ei yllättäen olekaan enää niin paha juttu.

Ja sitten vakavammasta aiheesta: Jos äiti-ihminen on masentunut, niin hänelle toivotaan pikaisia parantumisia, koska hyvänen aika ja voi voi kun se olisi KOKO PERHEEN ETU ja kun äiti on masentunut, niin vaikuttaa se lapsiinkin. Tätä korostetaan eikä suinkaan sitä, minkä pitäisi tärkeintä (=masennus on vakava sairaus, johon toivottavasti tämä nainen saa apua, että HÄN voisi taas elää täysillä). Silloin taas, kun nainen on lapseton, keskitytään juuri potilaaseen.

Eli. Tärkeintä ei olekaan nainen (äiti), jonka elämästä on kyse, vaan hänen tilanteensa vaikutus perheeseensä.

Tsein

^No siis tuo on just se asia, minkä jo ymmärsin aiemmista viesteistä. En vaan vieläkään ymmärtänyt mikä siinä harmittaa, että äitin hyvinvoinnista puhuttaessa vedotaan siihen, että koko perhe voi hyvin. Mikä siinä on niin kamalaa? Ja edelleenkin, miksei äitiä saa pitää perheen sydämenä? Tähän vastasit vaan esittämällä vastakysymyksen ja jättämättä koko kysymyksen sikseen.

Enkä yksilötasolla ole törmännyt tuollaiseen tosiaan varmaan koskaan. Mahdollisesti joskus jossain keskusteluissa.

mandii

^ No minusta se hyvin pitkälti vain korostaa sitä, että naisen perhe (=lapset) ja heidän hyvinvointinsa on tärkeämpää kuin naisen oma hyvinvointi ja elämä itsessään, koska se pitää sillä lasten edulla perustella (jotta eihän se muuten niin tärkeää, mutta kun ne lapset) Kun miehen kohdalla tällaista taas ei juuri havaintojeni mukaan ilmene. Se siinä on ongelmana.

Sitä taas en ymmärrä, millä tavoin äiti täyttäisi "perheen sydämen" kriteerit. Mitä se tarkoittaa?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat