Kaveri - kateellinen, sairas vai mitä?? - Ihmiset ja ilmiöt

Moumou

Alkaa niin kovasti olla mitta täynnä että pakko on kuulla muidenkin mielipiteitä tästä asiasta....

Elikkäs olen tuntenut kaverini 9 vuotta. Aluksi hän oli vain yksi kavereista ja sitten myöhemmin kun mulla oli vaikeaa, se oli oikeastaan ainut joka pysyi mun rinnalla ja sieti mun ryyppäämistä. Meistä tuli tosi läheiset.

Kun mulla oli vaikeaa niin aloin pikkuhiljaa rakentaa elämääni uusiksi. Muutin nykyiseen kaupunkiini, pääsin kouluun, sain lopulta oman yksiön ja siitä olen kehittänyt elämääni eteenpäin vähitellen.

Kaverini taas ei tehnyt oikein mitään, hyppi vain suhteesta toiseen, olematta oikein koskaan sinkkuna ja mainostaen jokaista suhdettaan heti alussa. Se ei hankkinut kunnon koulutusta eikä ole vieläkään hankkinut kunnon työpaikkaa vaikka se valmistui 2v kestäneestä koulusta kohta vuosi sitten. Selittelee vain ettei muka löydä MITÄÄN töitä ja on vissiin mennyt jo työkkäriinkin...

Se on ollut nykyisen poikkiksensa kanssa kohta vuoden ja se mainostaa jatkuvasti miten ihanaa niillä on ja kun ne on yhdessä muiden seurassa, ne halii ja kähmii toisiaan koko ajan.

No nyt sitten mä löysin itselleni poikkiksen...ja kaverin asenne on heti outo. Ensinnäkin se alkoi sanomaan että meidän välimatka tulee olemaan ongelma ja olin vähän hämilläni sillä minä itse en KERTAAKAAN ole sanonut että olisi. Koska se ei todellakaan ole mulle ja poikkikselle ongelma!

Nyt vloppuna mulla oli bileet ja tää kaveri tuli poikkiksensa kanssa sinne ja ne oli heti hirveän röyhkeitä ja omahyväisiä, olivat mun luona kuin kotonaan, se poikkis jopa kutsui pari kaveriaan sinne omine lupineen :evil: Ne vilkuili meitä koko ajan ja aina kun mä vähänkin halasin mun poikkista niin ne pisti heti paremmaksi. Ja baarissa ne ESITTI et se poikkis on muka juonut liikaa ja yritti tällä saada yhtä toista kaveripariskuntaa lähtemään pois baarista ennen aikojaan :shock: Onneksi ne jäi siitä kiinni kun mun poikkis oli nähnyt sen jätkän vessassa ja se oli siellä ollut ihan normaali. Niitten käskettiin sit lähteä jollain toisella kyydillä pois.

Mitä ihmettä tää tämmönen on? Enkö MÄ muka sais seurustella? Mikä tuo mun kaveri oikein luulee olevansa, miksi se heti on tuollainen kun mä löydän jonkun?

Onko sillä jokin alemmuuskompleksi, huono itsetunto tai et se on vain kateellinen? Se yrittää jatkuvasti päteä aivan turhilla asioilla ja jopa valehtelee paljosta, erityisesti noista työasioista. Se tietää varsin hyvin miten vaikeaa mulla on ollut ja miten paljon töitä mä oon tehnyt onneni eteen...silti nyt kun 3 vuoden jälkeen minä olen vihdoinkin onnellinen, saan vain osakseni moista soopaa.

Onko kellään muulla kokemusta moisesta? Mua ei huvita olla sen kaveri enää yhtään ja poikkis teki ainakin heti selväksi että hän ei mielellään haluis edes nähdä koko ihmistä enää koskaan.

Kommentit (8)

tetra

Se on varmaan katkera kun sulla menee nyt niin hyvin kun sillä menee niin huonosti. Jos se ei pääse siitä katkeruudesta yli niin ei sen kanssa kannata kaveerata.

Moumou
tetra
Se on varmaan katkera kun sulla menee nyt niin hyvin kun sillä menee niin huonosti. Jos se ei pääse siitä katkeruudesta yli niin ei sen kanssa kannata kaveerata.

Nii :?

Olis vain kiva tietää mistä se muka ON niin katkera. Sillä on ehjä perhe, sen ei tarvi murehtia omillaan asumisesta (huom asuu vielä kotona), sillä on poikkis joka on NIIN ihana. Tälläkin hetkellä se vaan istuu kotona ja tekee muodon vuoksi vähä jotain. Ei touhussakaan muuttaa omilleen, työnhausta puhumattakaan.

Kyllähän se varmaan OIKEASTI sitä pelottaa kun se sotki asiansa noin mutta miksi se liittää kaiken ihmisarvon parisuhteisiin?! Niin kauan kun mä olin sinkkuna, en ollut sen silmissä oikein mitään mutta HETI kun mä löydän poikkiksen niin alkaa tuollainen ihmeellinen show.

Jennaroth

Minusta tuntuu, että hän on outo juuri siitä syystä , että olette olleet ystäviä niin kauan, ja että hän on auttanut sinua aina, kun olet sitä tarvinnut. Ja nyt, kun sinua ei enää tarvitse kannatella jaloillasi, se tuntuu hänestä oudolta. Jos ystäväsi on omasta mielestään saanut elämänsä kuntoon jo ajat sitten, voi sinun hyvinvointisi tuntua kummalliselta. Ehkäpä ystäväsi tarvitsee tietämättään myös apua. Yritä keskustella hänelle siitä. Viettäkää tyttöjen ilta ja jutelkaa menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Sano hänelle, että kaipaat entistä aikaa, kun olitte vielä niin läheisiä.
Anteeksi nyt, että oletan teidän vähän erkaantuneen, mutta sellaisen kuvan minä tästä sain. Kyllä minun korvaani kuulostaa kovin oudolle tuommoinen käytös, mutta onhan noita nähty.. Ihminen on niin kummallinen. Aina pitää olla jokin asia, mikä ei miellytä, mieluummin useampi :P

Moumou

Oikeastaan tossa on järkeä...tossa että siitä tuntuu oudolta kun en enää tarvitse apua mutta en kyllä koe että se olis mua ennenkään hirveästi auttanut. Lähinna vain kuunteli mun marinoita kommentoimatta mitään ja ryyppäsi mun kanssa kahdestaan. Sitten kun se tapasi nykyisen poikkiksensa se alkoi olla suorastaan halveksiva juomista kohtaan ja muutenkin...

Olen yrittänyt puhua, kesällä sanoin suoraan että mulla on välien katkaiseminen hyvin hyvin lähellä. Jotain se vain jauho että on ollut kiireinen (ai kotona istumisen kanssa??) ja sit että haluaa olla poikkiksen kanssa (ne näkee joka vloppu ihan kuin minä ja kultakin ja ne on ollu vuoden yhdessä). Mutta koskaan ei vastaus ole ollut ystävällinen vaan aina alentava, tyyliin "ei kuule vois vähempää kiinnostaa" ja kun minä olen suuttunut niin sitten se alkaa heti hissutella ja sanoo että vois näkeä ensi vkolla, no me nähdään ja sit se menee taas siihen et siitä ei viikkoihinkuulu mitään.

Ja silloin kun me nähdään se pätee ja jauhaa poikkiksestaan ja jos yritän puhua töiden hakemisesta tai koulusta edes jotain, se tyrmää kaikki moiset puheet heti. Se veti viime vloppuna hirveät persiit olalle, oli röyhkeä ja kateellisen oloinen koko illan. Ei edes yrittänyt tutustua mun kultaan ja kun kulta yritti jutella sen poikkiksen kanssa armeijasta niin sekin oli hirveän ylimielinen mun kultaa kohtaan.

Olen tosiaan yrittänyt puhua. Olen yrittänyt sanoa että ootko hakenut töitä sieltä ja sieltä, en marmattamalla vaan KYSYMÄLLÄ ja aina se vain välittömästi teilaa kaikki mun kysymykset, ikäänkuin asiasta ei edes saisi puhua.

Ja toi suhdetouhu on ihan outoa...ne ei näe sen pojankaan kavereita juuri koskaan. Ainut asia mistä ne tuntuu puhuvan on pojan armeija ja siitä miten niitä repii kun ei näe kuin "VAIN" vloppuisin. Ja tosiaan tuo "paremmaksi pistäminen" raivostutti mua lauantaina. Niin ja baarissa ne meni kahestaan jonnekin istumaan, eivät tulleet muiden kanssa pöytään :evil:

He tekivät mun kultaan todella TODELLA huonon vaikutuksen ja niin kyllä muihinkin...en tiedä jaksanko enää pitää yhteyttä edes koko ihmiseen kun tuntuu ettei se kohtele mua normaalisti vaikka tekisin mitä. Aina pätemistä, kaakatusta, kilpailua, suoranaista valehtelua omista asioista...Mä en jaksa enää, en ymmärrä missä vaiheessa tuo ihminen muuttui moiseen suuntaan.

Jaeniver

Minulla on myös kaveri, joka muuttuu aika ajoin kummalliseksi. Joskus tuntuu, että hänellä on oikein elämäntehtävänään tuhota minun miesasiat. Kaveri luultavasti haluaisi, että olen ainiaan se sinkkukaveri, jonka luo voi tulla itkemään miehien julmuutta ja joka voi lähteä milloin vain ryyppäämään.

Nyt kun minulla itselläni on jotain sutinaa erään miehen kanssa, niin hän on ruvennut valittamaan, että minulla ei ole enää aikaa hänelle kun olen aina miehen kanssa. Kerran viikossa on vissiin ihan liikaa miehen kanssa oleilua. :roll:

Huvittavinta tässä on se, että kaverini missio on aina ollut löytää minulle mies. No sitä miestä ollaan aina etsitty vaikka mistä baareista. Nyt kun sitten löysin itselleni miehen, niin kaverini mielestä minun pitäisi unohtaa hänet, koska hän ei muka ole tarpeeksi hyvä. Jaa kenen mielestä? Ärsyttää. Tällä hetkellä ollaan vissiin jonkunasteisissa riidoissa kaverin kanssa.

Moumou

Äh no just :?

Mä aloin mun kaverista huomaamaan sitä että se ei pidä mun suhteita minään. Mun ja exän erost ase ei sanonu oikein koskaan mitään...3v oltiin yhdessä ja kun lopullisesti erottiin niin kavereilla ei ollut mitään sanottavaa asiaan.

Kaikki suhteet siinä välillä...koskaan ei mitään kommenttia, koskaan ei mitään kiinnostusta. Koskaan ei mitään järkevää kommenttia siihen jos mut jätettiin. Ei vain tuntunut kiinnostavan. Nyt tätä samaa mun kultaa kohtaan. Ajattelevat vissiin että paskat tuokaan mitään tuu toimimaan. Mun WoWia pelaava kaveri on ollut nyt tosi ihana, mun kulta ja sen poikkiskin oli heti ylimpiä ystäviä mutta tää toinen...

Sen poikkis tosiaan tokaisin mun kullalle kun ne puhu armeijasta:
"Siis puol vuotta?? Tota...niin mä tosiaan oon aivan ALIKESSU et siitä lähetää..." :evil:

Kiva kutsua kavereita kylään ku tietää että yks niistä ei tuu tekeen muuta kuin nakkelemaan niskojaan ja tekemään selväksi että kaikki muut on tylsää seuraa.

Jaeniver

Joo no minun kaverilla on vähän liikaakin sanottavaa minun suhteista miehiin. Nimittäin aina jotain negatiivista. Koskaan ei löydy mitään hyvää sanottavaa. Kerran kehtasi sanoa minulle päin naamaa, että häntä vituttaa, että vein niin hyvän miehen hänen nenänsä edestä. Ja minä sentään olin tosissani sen miehen kanssa silloin! Yhdestä miehestä sitten sanoi, että se on ruma ja nykyinen ei sitten ole tarpeeksi hyvä. *huokaus* :roll:

Moumou

Niin kai se toisaalta on parempi näin päin. Kultaa vaan harmittaa aika paljon se, että mulle ei oikein ole kavereita kun sillä itsellä on monta hyvää ystävää jotka sille aika paljon soittelee. Toi mun "kaveri" jauhoi silloin niissä bileissä että jos se vaikka vois uutenavuotena tulla mun ja kullan kanssa kullan kotiseudulle...

En suoraansanottuna ymmärrä miksi ihmeessä ne ees haluis tulla. Siis eikö senkään poikkiksen kaverit jaksa enään katella niitä vai oliko se puhdasta kettuilua koko puhe?

Se ainakin on selvä että vaikka ne oliskin olleet tosissaan niin kulta teki selväksi että he eivät sinne tule ja olen kyllä itse samaa mieltä.

Kyllä minä ehkä ymmärrän että on outoa että 3v jälkeen yhtäkkiä seurustelen näinkin tiiviisti miehen kanssa josta en edes puhunut kellekään oikein mitään aluksi. Enkä puhu vieläkään, koska ensimmäistä kertaa tuntuu että haluan TODELLA pitää tämän suhteen meidän välisenä, niinkuin pitääkin. En luota kavereihini enää siinä että kertoisin heille yhtään mitään.

En sitten tiedä miten kaverini voi olla kateellinen kun hän itsekin seurustelee mutta ehkä juuri tuon "paremmaksi pistämis" - shown takana onkin juuri jotain tyytymättömyyttä. Tammikuussa näkee mihin niidenkin suhde menee kun sen poikkis pääsee armeijasta, luultavasti kaveriani pelottaa juuri tuo asia, etenkään kun hän on itse ryssinyt koulutus- ja työasiansa.

Mutta tämä ei ole oikea tapa niiden pelkojen hoitamiseen enkä minä tiedä jaksanko enää asiaa hänen kanssaan selvittää. Tuntuu että olen itse nykyään niin eri vaiheessa elämän kanssa ettei energia riitä moiseen vääntmiseen kun tuntuu että pitäisi huutaa tiiliseinälle :?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat