Ihmisiin kyllästyminen - Ihmiset ja ilmiöt

angeliquee

Mitenkäs sitten pystyy parisuhteessa elämään, varsinkin jos saman katon alla asutaan, jos kovin äkkiä toiseen kyllästyy?

Kommentit (13)

Lania

Ja onhan se eri asia kyllästyä ihmisten kanssa olemiseen asiakaspalvelutyön takia, kun kyllästyä ihmiseen kun on sen kanssa treffeillä :D

Maaria
angeliquee
Mitenkäs sitten pystyy parisuhteessa elämään, varsinkin jos saman katon alla asutaan, jos kovin äkkiä toiseen kyllästyy?

Parisuhde on mulle ainakin aika erilainen kuin esim. joku kaverisuhde. Kyllähän tietty parisuhteessakin voi kyllästyä, mutta se on erilaista kyllästymistä.

Kun asuu sen oman kumppanin kanssa, niin sitä tottuu olemaan aivan oma itsensä, ei tartte skarpata, tai yrittää keksiä juteltavaa, voi vain olla. Kavereiden seurassahan sitä monesti just kyllästyy niihin samoihin juttuihin ja siihen, että joutuu olemaan vähän niinkuin kylässä ja ottamaan toisen koko ajan huomioon (tyyliin, otatko kahvii, mitäs nyt tehtäs yms..) Parisuhteessa, varsinkin jos toisen kanssa asuu yhdessä niin tuota ei ole. Tietenkin toinen otetaan huomioon, mutta se ei ole sellaista vieraan ihmisen huomioimista..

Jos oma poikaystävä kotona kyllästyttää, voi mennä vaikka toiseen huoneeseen ja olla yksin hetken, kaverin luona kylässähän tätä ei oikeen viittis tehdä :D

Parisuhteessa pitää kuiteskin muistaa se, että se toinen ei ole sun viihdyttäjä, koska ei se silleen tule toimimaan. Se viihtyminen ja muu pitää löytää omasta elämästä. Sitten se parisuhdekin antaa enemmän.

angeliquee

Olenko jotenkin outo, kun kyllästyn suht usein ihmisiin ja heidän seuraansa? Varsinkin jos on viettänyt jonkun kanssa paljon aikaa, saattaa tulla tunne että en jaksaa enää edes keksiä puhuttavaa, kun ei enää kiinnosta. Tätä tapahtuu niin perheenjäsenien kuin kaverienkin kanssa, vieraammista ihmisistä puhumattakaan.

Olen muutenkin aika hiljainen tyyppi, enkä aina osaa kovin rennosti jutella ihmisten kanssa, ja puheenaiheiden keksiminen on vaikeaa. Olin juuri muutamilla treffeilläkin erään poitsun kanssa, mutta jo toisella kerralla kyllästyin tähänkin tyyppiin aivan totaalisesti, en tiedä oliko itsessä vai hänessä vika. Tästä hiukan masennuin kun ajattelin että käykö mulle aina näin, enhän pysty mitään vakavampaa suhdetta muodostamaankaan, jos kiinnostus aina tällä tavoin lopahtaa. Nyt on hiukan mieli maassa eikä tällä hetkellä huvittaisi puhua kellekkään, enkä edes jaksa ajatella uusien poikien tapaamista. Miten saisin itteäni puheliaammaks ja energisemmäks, jotta jaksaisin olla kiinnostuneempi ihmisistä?

Maaria

Mulla on välillä ollut samanlaista.. Se varmaan osaksi johtuu juuri tuosta, että ei osaa ottaa niin rennosti. Kyllähän siihen väsyy, että joutuu koko ajan "skarppaamaan" toisten seurassa. Myös ehkä se, jos yleensä on kuuntelijan roolissa porukassa, niin kyllähän se väsyttää vaan muiden juttuja kuunnella.. Jos on hankala keksiä juteltavaa, niin kannattaa kuunnella tarkemmin, mistä ne muut puhuu, varmasti sulla on jokaiseen asiaan jotain sanottaavaa, jos et vaan liikaa mieti, että: "apua, mitäs mä sanoisin".

Kyllä mä varsinkin porukoiden luona käydessäni kyllästyn niihin parissa päivässä, mutta se on kuulemma aika yleistä :D (kun on jo tottunut omillaan olemaan).

Ei minun mielestä tuossa ole mitään outoa, että kyllästyy välillä ihmisten seuraan. Pitää vaan sitten pari päivää taukoa, niin on taas tosi mukava tavata näitä ihmisiä! Ei siitä kannata ainakaan huonoa omatuntoa potea.

Lisäys: Niin ja noista treffeistä. Kyllä se treffikumppani huomaa, jos et ole rennosti ja jos sua väsyttää sen jutut, jolloin taas se joutuu ylimääräistä skarppaamaan ja koko tilanne on vaivautunut. Kiinnitä vähemmän huomiota yleensäkin tilanteissa muihin, älä itseesi.. siit se lähtee..

Maaria

Tälleen keittiöpsykologialla kun ajattelee, niin ihminen varmaan usein heijastaa ne fiilikset omasta itsestään myös muihin. Niinhän sitä sanotaan, että et pysty rakastamaan muita ennen kuin rakastat itseäsi. Eli varmaan myös niin, että jos omasta mielestäsi itse olet ihan tylsä, niin muutkin ihmiset alkaa helposti tuntumaan tylsiltä. Eli mitä positiivisemmin pystyt itsestäsi ajattelemaan ja innostuneesti itseesi suhtautumaan niin se heijastuu suhtautumiseesi muihin.

angeliquee

Ei nyt ainakaan tuu mieleen mitään hirveen traumaattisia sosiaalisia suhteita...

Mutta toi on totta, että aika useinkin ajattelen itseäni tylsänä ihmisenä juuri sen takia kun olen melko ujo ja hiljainen, enkä meinaa aina keksiä mitään mielenkiintoista ja hauskaa sanottavaa... Mutta en aina, välillä tunnen itseni hyvinkin energiseksi ja iloiseksi ja hyväksi seuraksi, mutta nuo tunteet eivät kauaa kerralla pysy.

SunLion
angeliquee
Ei nyt ainakaan tuu mieleen mitään hirveen traumaattisia sosiaalisia suhteita...

Mutta toi on totta, että aika useinkin ajattelen itseäni tylsänä ihmisenä juuri sen takia kun olen melko ujo ja hiljainen, enkä meinaa aina keksiä mitään mielenkiintoista ja hauskaa sanottavaa... Mutta en aina, välillä tunnen itseni hyvinkin energiseksi ja iloiseksi ja hyväksi seuraksi, mutta nuo tunteet eivät kauaa kerralla pysy.

tarvitset vain yhden ystävän ja siitä kaikki lähtee...

mun elämää muutti dramaattisesti mun paraskaveri kun olin jotain 17. En tiedä millä se sai loitua mulle itsetuntoa ja tajusin että oonkin oikeesti ihan viihtyisää seuraa jne..

ja pienestä keskustelusta kaikki lähtee...niin lähti toi meiänkin ystävyys.

Sinsemilla

No mie ainakin huomaan, että jos oon jossain jonkun kamun kanssa vaikka kahvilla tai, että nähdään pitkästä aikaa ja sit kun pitää höpöttää ja höpöttää kaikenmaailman jutut, niin kotiin tullessa on niin uupunut olo, et ei millää jaksais enää puhua kellekään... :roll: Eli sosiaaliset tilanteet väsyttää, knu pitää olla niin skarppina koko ajan... mut tää tietty voi johtua ihan siitä yleisestä väsymystilasta, mikä tällä mamalla on jatkuvasti päällä. Vähän sumussa kulkee koko ajan ja se on sit liikaa kun pitää antaa kaikkensa ja ajatella liikaa... ;)

Joskus lukioaikoina muuten itsellä oli aina niin, että hengailin jonkun tyypin kanssa tosi tiiviisti jonkun aika, sit aina etäännyttiin ja sit tuli joku toinen kaveri jnoka kanssa olin tiiviimmin...
Itsekin olen aika ujo ja en hirveen hyvin ihan tuntemattomien kanssa pääse juttuun kiinni... :(

Maaria

Oletko angeliquee minkä ikäinen? Itsellä noi ongelmat on helpottanut siinä 24 vuoden kiemuroissa.. Jostain syystä itsetunto vaan paranee kun alkaa tulla vähän ikää. Sitä ei enää koko ajan tarkkaile omaa itseään, eikä nolostu kaikista pikku asioista. Sitä myöten sitten rentoutuu muidenkin ihmisten seurassa. En usko ollenkaan, että sä oot mitenkään tylsä ihminen, toisten ihmisten arki on toisille ihmisille aina uutta ja jännittävää :)

Duett

Vähän sama juttu omalla kohdalla, kuin mitä SunLion sanoi. Eli erääseen kaveriin tutustuttuani olen rentoutunut paljon myös muiden seurassa, enkä enää jännitä niin paljon uusiin ihmisiin tutustumista. Tunnen itseni hänen seurassaan hyväksytyksi sellaisena kuin olen, myös hankalissa tilanteissa. Se antaa uskoa ja luottamusta itseen.

Lania

Toi on vähän huono noidankehä, pitää ittee tylsänä --> luultavasti muutkin pitää tylsänä --> pitää itteensä vieläkin tylsempänä --> muutkin pitää jne. Tai sama toisinpäin, jos pitää muita tylsänä, niin kyllä sen muut huomaa ettei seura kiinnosta, joten sitäkään ei kiinnosta sun seura ja sua taas vielä vähemmän sen seura jne.

Ennemmin musta kannattaa ite skarpata omaan käytökseen ja olemiseen, kun ettiä muista sellasta energiabuusteria joka hulluna tsemppais oleen "mielenkiintonen". Toimii se kehä sitten niinkin päin :)

angeliquee

Kiitti teille, ehkä se mun itsetuntokin tästä vielä ehtii parantua, kun en oo vielä edes kahtakymmentä vuotta täyttänyt :)
Mutta aina vaan ei yksinkertasesti jaksa skarpata muitten ihmisten seurassa, vaikka kuinka haluais. Ootan vaan että toinen keksis jotain sanottavaa ja sehän ei oo sille toiselle kovin mukavaa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat