Shoppailuholismi? - Ihmiset ja ilmiöt

Kaihokielo

Kun on mennyt tuo shoppaileminen jotenkin överiksi. Ei oikeastaan määrällisesti,mutta ajatuksena pyörii jotenkin pakkomielteisesti päässä koko ajan. Aivan kuin olisi olemassa vain kuluttaakseen, mikä on kyllä äärimmäisen surullinen ajatus :(

Shoppailuholismista puhutaan muihin riippuvuuksiin verrattuna aina jotenkin hauskana ilmiönä, vaarattomana huvina, jota tyhjäpäiset naiset harrastaa (tahallinen kärjistys, älkää tarttuko lillukanvarsiin).
Miusta kuitenkin tuntuu hyvin surulliselta, jos/kun asiat on mennyt niin, ettei tunne kunnolla olevansa elossa ilman jatkuvaa itsensä ilmaisemista kuluttamisteoilla.

Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Onko tämä jotain meijän ajalle tyypillistä?
Gotta catch them all?

Kommentit (3)

Mimia

Minä pidän myös shoppailusta. :D Tosin en koe sen olevan ongelma, vaikka usein (1-2krt/vko) haluan ostelemaan jotakin vaikken erityisesti mitään tarvitsekaan, koska tämä ei kuitenkaan ole niin suurta että se vaarantaisi talouteni. Teen usein heräteostoksia, mutta ei niitä kannata jäädä suremaan. Ainahan ne voi myydä eteenpäin jos alkaa kaduttamaan.

Tottakai kannattaa puuttua ennen kuin tilanne menee niin pahaksi että velkaantuu siksi kun haluaa ostella kaikkea turhaa.

"Aivan kuin olisi olemassa vain kuluttaakseen, mikä on kyllä äärimmäisen surullinen ajatus"

Osittainhan tämä on näin. Miksi ihmeessä tekisit töitä, jos et käyttäisi koskaan siitä saamiasi rahoja?

Raha itsessään on arvotonta, siitä ei ole iloa, vaan siitä mitä rahalla saa (eli tavarat, palvelut, ym.). Ostelemalla kaikkea kivaa ja turhaa tuen omalta osaltani näiden myyjiä, jotka voivat sitten tulla minun luokseni tuhlaamaan tienaamansa rahat.

Ehkä mä en ole oikea ihminen sanomaan tähän mitään, sillä asennoidun eri tavoin tuohon shoppailuun. Elän siinä uskossa että mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän rahaa tulee. Ainakin tähän asti se on toiminut, ehkä osa on sitä että uskon tuohon niin vakaasti. :wink:

xaz

Shoppailu on hauskaa :)
Oon aina tykänny käydä esim vaateostoksilla, huvia lisäsi se että pienenä asuin kylässä jossa on vain yksi kauppa, ruokakauppa. Vaatteita siis lähdettiin ostamaan kirkonkylältä tai kauempaa, ja siihen "retkeen kulutettiin koko päivä". Myöhemmin kun muutin kirkonkylälle, paikkakunnan putiikit eivät kelvanneet kuin hätätapauksella ("en halua kulkea samanlaisissa kuteissa ku kaikki muut") joten shoppailuretket suunnattiin muualle.

Täällä olen sitten suurinpiirtein suistunut raiteiltani. Kuten jo aiemmin totesin huomanneeni, en voi palata keskustasta ellen ole ostanut jotain. Koulusta tietty ryntään aina suorinta tietä kämpille, mutta jos lähden vaikka tapaamaan kavereita keskustaan tai jotain muuta vastaavaa, pitää muka aina ostaa jotain pientä. "ei tää paljoa maksa", "tää on ihana, tän mä haluun", "kadun kuitenki jos en nyt osta", "tää on nii-iin halpaa", "tätä ei saa ikinä mistään tähän hintaan" jne. Aina pitää keksiä itelle tekosyitä miksi pitää ostaa jotain mitä tulen tarvitsemaan ehkä kerran elämässäni :roll: Onneksi en sentään ole alkanut vielä sijoittaa antiikkiin :lol: Harmitonta touhua sinänsä tuo ostelu on tähän asti ainaki vielä ollu, et en sentään mihinkään perikatoon oo joutunu, mutta pelottavaa se silti oli huomata. Hyvä silti että huomasin, toivottavasti hyvissä ajoin.

ynnej

Mäkin tykkään shoppailla, mut en nää sitä minään ongelmana, koska en kuitenkaan shoppaile yli varojeni enkä liian usein.

Mut sellanen paha tapa mulla on, et aina Stockan kantiskuvaston tultua (niinkun tänään :oops: ) mun on suunnilleen pakko löytää sieltä jotain ostettavaa. Mut en kyl aina osta, vaikka siellä oliskin jotain. Mut nyt oli tarjouksessa Vero Modan bolero, jonka aion kyllä ostaa, koska oon ettiny sellasta mun juhlapukuun :)

Ps. Ne Dubyn mainitsemat himoshoppaajakirjat on ihania :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat