Vanhempien ylihuolehtivaisuus - Ihmiset ja ilmiöt

neesha

oot aikunen ihminen ja ite vastuussa ittestäs.
tee niinku ittestä tuntuu!

Kommentit (3)

Pirpana

En löytänyt samankaltaista keskustelua, joten perustin uuden. Tai sitten olen vain huono löytämään..

No, ongelmani on kuitenkin tämä: ei ole helppoa olla hiljattain täysi-ikäistynyt kuopus. Olen 19 -vuotias ja vanhempani, etenkin äitini, ei oikein anna minun alkaa elämään nyt omaa elämääni joka käsittää melkoisen suuriakin edesottamuksia. Ja juuri nyt on sellainen tilanne päällä. Olen menossa tapaamaan ystävääni (tai no, ehkä jo enemmänkin kuin ystävä) Saksaan kesällä. Mutta äitini ei aio päästää minua sitten millään. Onhan se tavallaan ymmärrettävää, kyseessä on kolme vuotta minua vanhempi mies jota en ole koskaan tavannut livenä, toki tiedän miltä hän näyttää satojen valokuvien perusteella. Mutta ystäväni tuntuu jäävän pakostakin äidilleni vain "joksikin hörhöksi", koska häntä ei edes kiinnosta tietää hänestä. Saan vastaukseksi vain happamia tuhahduksia kun puhun keskusteluistamme :cry: Itse kuitenkin tiedän mihin olen nokkani pistämässä, minähän tämän miehen, ja jopa hänen äitinsä, kanssa olen keskustellut puhelimessa, messengerissä ja perinteisissä kirjeissä eikä hän.

Olen kuitenkin menossa, sanoivat vanhempani mitä tahansa koska olen täysi-ikäinen ja laki on puolellani. Mutta tuntuisi niin ikävältä ja lapselliseltakin lähteä sillä tavalla, haluaisin että he auttaisivat minua järjestelyissä sen sijaan että mitätöisivät mahdollisuuteni kokea elämäni ehkä parhaimman viikon. Enkä ole edes eilisen teeren poika mitä tulee ulkomailla matkusteluun.. Sitäpaitsi lähden tulevaisuudessakin joka tapauksessa yksin ulkomaille, tunsin siellä ketään tai en, sitten kun asun omillani.

Jos kenelläkään on vinkkejä siitä miten minun kannattaisi menetellä tai jos omistatte samankaltaisia kokemuksia niin anti tulla vaan!

Schneesturm

No ensinnäkin, voisiko kuvitella, että äitisi puhuisi tämän saksalaisen ystäväsi kanssa puhelimessa? Tai vaihtaisivat muutaman sähköpostin tai jotain. Se nyt tietysti on ongelma, jos äitisi oikeasti on niin ennakkoluuloinen, ettei suostu edes harkitsemaan.

Minulla on myös ylihuolehtivaiset vanhemmat, nykyään alkaa jo hieman helpottaa...

Nannerl

Mulla oli alaikäisenä myös tuota ylihuolehtivaisuusongelmaa. Seitsemäntoistavuotiaanakin piti suunnilleen lupa kysyä, jos halusin lähteä vaikka leffaan jonkun miespuolisen henkilön kanssa. Meillä onneksi tuo ylihuolehtivaisuus loppui kuin seinään täyttäessäni 18, mutta huomasin, että paras keino ainakin minun vanhempieni kanssa oli keskustella asioista rauhallisesti, ilmoitella aina olinpaikastaan ja siitä milloin tulee kotiin, ja myös pitää se. Kun vanhemmat huomasivat minun olevan luottamuksen arvoinen, alkoivat ohjaksetkin hieman höltyä.

Pirpanan tapaus on toki sikäli erilainen, että lain mukaan hän saa tehdä mitä haluaa vanhemmista välittämättä. Mutta ymmärrän kyllä hyvin että itsellä on kurja olo, jos vanhemmat eivät luota omaan arvostelukykyyn :?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat