Huono tutustumaan. - Ihmiset ja ilmiöt

Piste

Minua häiritsee se, että en osaa tutustua ihmisiin. Vaikka periaatteessa tuntisin ihmisen, en vain osaa puhua kauhean syvällisesti hänen kanssaan, vaikka haluaisinkin. Eräs ystäväni kerran sanoikin, että minusta ei koskaan tiedä, mitä ajattelen, kun en puhu tunteistani. En vain yksinkertaisesti osaa!
Kotona kylläkin puhun kaikista asioista, mitkä minua kiinnostaa tai painaa. Äitini onkin se, jolle yleensä puhun, niin säälittävältä kuin se kuulostaakin.
Onko jollakin samantapaisia ongelmia? Voisiko sosiaalisuutta jotenkin kehittää?

Sivut

Kommentit (25)

Piste
bananab
Onko tässä sitten kyse siitä, että ystäväsi ovat niin erityylisiä kuin sinä ettet vain osaa avautua heille?

Kun tuntuu, että vika on minussa. Ehkä minä olen erilainen. Tai sitten en vain ole tavannut sitä ihmistä, jonka kanssa todella synkkaa. :roll:

Tonde

Mä olen muutaman kerran tavannu ihmisiä, joista mä luulin, et ne jaksais ymmärtää. Mutta pohjimmiltaan kaikki on ollu itsekkäitä paskoja, joiden olkapäänä on saanu toimia tarvittaessa...

leeah
Piste
Minua häiritsee se, että en osaa tutustua ihmisiin. Vaikka periaatteessa tuntisin ihmisen, en vain osaa puhua kauhean syvällisesti hänen kanssaan, vaikka haluaisinkin. Eräs ystäväni kerran sanoikin, että minusta ei koskaan tiedä, mitä ajattelen, kun en puhu tunteistani. En vain yksinkertaisesti osaa!
Kotona kylläkin puhun kaikista asioista, mitkä minua kiinnostaa tai painaa. Äitini onkin se, jolle yleensä puhun, niin säälittävältä kuin se kuulostaakin.
Onko jollakin samantapaisia ongelmia? Voisiko sosiaalisuutta jotenkin kehittää?

Minulla on vähän samanlaisia "ongelmia", mutta se ero vaan että puhun paremmin kavereille kuin vanhemmille (tai muillekaan perheenjäsenille). Koskaan ei ole ollut helppoa puhua kotona, äidistä saanu vaan sellasen kuvan ettei sitä ehkä jaksa kiinnostaa :? Vaikkei se niin ole.. hän vaan on sellanen, ilmeiltään ja eleiltään.
Kavereistakaan en kaikille puhu, se vähän riippuu millainen ihminen on. Joillekin on vaan helpompi puhua kuin toiselle. Tutustuin ihmiseen viimekesänä töiden kautta, hän puhua pälpätti asioistaan avoimesti, minua häiritsi kovasti oma sulkeituneisuuteni ....sulkeutuneisuuteni? whatever :lol: Ja mietiskelin tätä samaa sillon, että onko sosiaalisuudessani kehittämisen varaa. Mutta sitä kuitenkin pikkuhiljaa huomas puhuvansa, kun lakkas ajattelemasta tätä "ongelmaansa". Keskitty kuuntelemaan mitä toinen puhu, ja kommentoi siihen jostain omasta. Sitte yhtäkkiä oliki tosi helppo avautua :wink:

bananab
Piste
bananab
Onko tässä sitten kyse siitä, että ystäväsi ovat niin erityylisiä kuin sinä ettet vain osaa avautua heille?

Kun tuntuu, että vika on minussa. Ehkä minä olen erilainen. Tai sitten en vain ole tavannut sitä ihmistä, jonka kanssa todella synkkaa. :roll:

En usko, että vika on sinussa, luultavasti et vain ole tavannut sellaista omanhenkistä ihmistä jonka kanssa ihan tosissaan synkkaa.

Abigail

Tuttua tämä on minullekin. Vaikeinta minusta on se ensi tutustuminen. Olen aina ennen kunnollista tutustumista hirveän hiljainen ja jostain syystä monet tulkitsevat sen niin, etten oikeasti halua tehdä tuttavuutta. Toisaalta olen myös ehkä hieman omalaatuinen muutenkin. Kaikille juttuni eivät aina aukea. Minulla on useinkin tapana vajota omiin maailmoihini.

Jaks

Mä ite oon kanssa sellanen etten mä juttele kovinkaan paljon syvällistä tai mitään vähemmänkään syvällistä. Se ei sinäänsä ole ongelma, koska tykkään olla hiljainen ja yleensä kuuntelen mieluummin muitten juttuja ku ite puhun. Joskus tuli niitä hetkiä ku haluis kertoo jotain asioita mut ei kehdannu puhuu niistä kenellekkään.

Nykyään ongelma on ratkaistu siten, että voin kirjottaa tänne tai omaan nettipäiväkirjaan mikä mieltä vaivaa ja saan siten purettua paineita.

Tigerheart

Minulla on vähän samanlainen ongelma, sillä olen ujo, ja ennen kunnon tutustumista, olen aina hiljainen enkä keksi koskaan puhuttavaa. Toisaalta minä mieluummin kuuntelen, kuin olen seurueen keskipisteenä. Mutta tietty tuttujen ihmisten kanssa saatan joskus olla varsinainen papupata. :lol: Aluksi minuun on ehkä vaikea tutustua, koska olen siis melko ujo, tosin olen edistynyt. Saatan vaikuttaa aluksi siltä, ettei minuun voi tutustua. Tietysti myös oikea henkilö auttaa asiaa, eli jos on saman henkinen ja kemiaa löytyy. :)

Neuvoni on vain, että mene rohkeasti mukaan jutteluun, ja etsi saman henkisiä ihmisiä kuin sinä, vaikka harrastusten parista. Tsemppiä! :D

Shadow

Mulla on samanlainen ongelma.. kavereita riittää, mutta ystäviä on ehkä yksi tai kaksi... en osaa puhua tunteistani, tai näyttää niitä mitenkään. Kyllä sosiaalisuutta voi kehittää, tai tässä tapauksessa opetella näyttämään tunteensa... :) Peli ei ole vielä menetetty.. :D

Neppis_

Mie taas turisen ja purkaudun joskus liikaakin vain puolitutuille :shock:
..Ja no vaadin kyllä kavereiltani samaa. Muuten jotenkin tuntuu että he salaavat jotain tai eivät luota minuun. No joo oon muutenkin sellanen ongelman ratkoja-persoona ..että :roll:

Olen enemmän se kuuntelija puoli.. Joten on täs iän myötä tullu kuultuu yhtä sun toista.. Millon jaksaa millon ei. Mutta hyvän olon se tuo(tai iselleen tulee), kun toinen saa taakan sydämmeltään.. Nii vaan, jos joskus joku muakin kuuntelis .. (no hyvä et poikkis on olemas :wink: <33)

-Maya-

voin kyl ilmottautuu tänne kans..kavereita löytyy, mutta kunnon ystäviä ei taida olla yksikään niistä..en pysty nimeemään ketään, jolle vois puhuu mistä vaan ja millon vaan ja kuka kuuntelis ilman että töksäyttelee väliin omia asioita tai vähättelee..
oon tosi huono tutustumaan uusiin ihmisiin..vieraille ihmisille uskallan kyl mennä puhumaan, mut jos pitää tutustua ni ei oo helppoo..mulla on jotenki niin hirveesti ennakkoluuloja kaikista vaikka moni vois oikeesti olla tosi mukava..ja sit inhoon sitä et kaikki pitää mua heti hiljasena ja ujona..toki kyllä oon sitä, mut jos mulle antaa aikaa ni näytän kyl sit et osaan mä olla puheliaampikin..
ois tosi hienoo jos vois sanoo et mulla on oikee ystävä..haluisin itekin olla sellanen jollekin.. :(

Mirtelli

mullakin on toi ongelma et on kauhean vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Mä en vain millään keksi mitään puhumista tai osaa oikeen kysellä mitään. Sitten voi tapahtua niin, että keksisin myöhemmin päässäni jotain juttua, mutta tilanne on tietenkin mennyt jo. Lisäksi on sellainen ongelma, etten "pysty" kunnolla osallistumaan keskusteluun, jossa on monia ihmisiä. jotenkin en saa itseäni kuuluviin.
Ja jos jossain porukassa on alkanut olemaan hiljainen, on siitä vaikea päästä eroon. Olen nyt välivuodella ja töissä, enkä ole näiden työkavereiden kanssa juuri muusta puhunut kuin (pakollisista) työasioista. Tämä ehkä siksikin, että porukka töissä on yli 10 vuotta vanhempaa kuin minä, enkä oikein tunne sinänsä mitään yhteistä heihin (paitsi työ). Ongelma on häiritsevä, sillä en näe kavereitani/ystäviäni usein, joten kunnon keskustelut ovat vähäisiä. Tai, no kotona juttelen kyllä, mutta...
Kavereiden kanssa olen kyllä puhelias (ainakin toisinaan), mutta täytyisi kyllä tuosta ujoudesta päästä (ja keksiä jutunjuurta).

tpaita

Itellä ihan sama juttu. On monii kavereita mut ei ketään sellasta oikeen kunnon ystävää. Äidille puhun paljon murheista ja muusta. Enkä kans osaa oikeen tutustuu uusiin ihmisiin, ei vaan keksi mitään mistä puhua ja tulee se kiusallinen hiljaisuus. Joskus kyllä tutustuin uusiin ihmisiin helposti, mut en nykyään. :|

Wiivu

Minunkin on erittäin vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Olen oudossa seurassa ujo ja syrjäänvetäytyvä. Ja minua luullaan omituiseksi, koska saatan välillä päästää suustani juttuja, joita kaikki eivät tajua/sulata. Olisi ihanaa, jos olisi ystävä, jolle voisi puhua ihan kaikesta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat