Oletko tullut epäkelvon esimiehen jyräämäksi? - Ihmiset ja ilmiöt

Tuhkimo II

Moikka. En löytänyt tästä aihetta, aloitin tämän... ja toivottavasti tämä ottaa enemmän tuulta kuin ilkeä isosisko. :?

Mua on askarruttanut pitkään eräs asia: Onko joku sanonut kenellekään teistä niin pahasti, ettette hevillä ole sitä pystynyt ylittämään? Kuinka kauan toipuminen on kestänyt? Vai oletteko vieläkin "jumissa"?

Lyhykäisyydessään homma meni niin, että viime syksynä aloitin uudessa työpaikassa intoa täynnä kuin ilmapallo. Halusin oppia uutta ja minulla oli hyvin kunnianhimoiset tavoitteet itselleni. Ongelmaksi muodostui lähin esimies, joka oli tyypillinen narsisti: kehittymätön, tuulellakäypä (= ikinä ei tiennyt, millä päällä se oli), ammattitaidoton jne. Kaiken paskan se pisti mun syyksi, ja onnistui muiden esimiesten keskuudessa luomaan musta täyden tunarin. Mä en osannut enkä uskaltanut sanoa mitään vastaan.

Ja mä olen edelleen aivan jumissa koko hommasta, vaikka se kestikin vain 2,5 kuukautta. Mun itsetuntoni ko. työn saralta on täysin muserrettu, ja olen edelleen katkera siitä, että muut työntekijät (joita se kohteli yhtä paskasti) vain kielsivät koko homman ja syyttivät lopulta minua.

Oletteko te koskaan olleet aivan poskettoman katkeria jollekin k*sipäiselle esimiehelle tms.? Miten tästä voisi päästä yli? Olen kirjoittanut päiväkirjaa, purkanut tätä vaikka ja kenen kanssa (poikaystävä alkaa jo hermostua kun mä aina jauhan sitä "yhtä ja samaa" :(), olen hakenut samoja hommia uudestaan mutta pelkään hirveästi epäonnistumista. Päällimmäisenä muistikuvana on epämääräinen tunne siitä, ettei minusta täällä pidetä ja "se muuten on sitten ihan sun oma syy".

En osaa päästää irti, koska puntit eivät ole tasan. Tämä runqvist teki huvikseen töistäni helvettiä... ja minä janoan kostoa!

Osaatteko auttaa?

Kommentit (9)

Hopeasusi

Tuskin auttaa mitään, jos käyt kostamassa. Silloin hän saattaa käydä kimppuusi myös yksityiselämässä.

Olet käynyt tapausta läpi mielessäsi paljon, koska ajattelu on luonnollinen oppimis- ja analysointiprosessi. Kun jatkat elämässäsi eteenpäin, niin opit tunnistamaan inhottavat ihmiset nopeammin ja paremmin välttämään heitä.

"Kosto" voi olla sekin, että et ota ilkeitä ihmisiä omiin projekteihisi mukaan, vaan muita parempia ihmisiä.

Laurau

Itseasiassa, mulla on myös samoja fiiliksiä..en osaa sua mitenkään auttaa, mutta voin kertoa et itsekin oon suht katkera entiselle esimiehelleni, joka oli todellatodella epäreilu, ammattitaidoton ja törkeä. työntekijät ei ollut p*skankaan arvoisia siinä firmassa ja se näkyi kyllä monessa asiassa.

en mitään kostoa janoa, enkä sellaista tod. suosittelekaan, mutta kyllä mä aion sen kanssa muutaman sanan vaihtaa jos joskus vielä kasvokkain joudutaan..ei siitä mitään hyötyä ole, mutta saanpa omaa oloa ehkä helpotettua :)

Msuh

Ehkäpä hän tiedosti oman ammattitaidottomuutensa ja koki uuden intoa uhkuvan työntekijän uhkaksi? Kateutta tuollainen on ja sitä ettei kestä olla heikompi kuin toinen. Hänen kaltaisensa kannattaa jättää omaan arvoonsa, vaikka ymmärränkin sen olevan vaikeaa. Omallekin kohdalle on joskus sattunut epäonnistumisia erinäisissä tilanteissa ja siitä lähtien olen ajatellut muiden pitävän minua täytenä tumpelona aivan ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Tajusin, ettei näin kuitenkaan voi olla, en itsekään ajattele kenestäkään sillä tavalla muutaman tunaroinnin vuoksi :-s

Lähde rohkeasti vain uudelleen eteenpäin! :) Kaikille sattuu joskus ihan oikeastikin pieniä mokia ja ne kannattaa kohdata vain "vahingoista viisastuu"-asenteella.

Ja jos vastaavaa vielä ilmenee, ei ole mikään häpeä keskustella mahdollisten muiden esimiesten tms. kanssa tilanteesta vakavasti. Tuollaista ei tarvitse kenenkään sietää, taitaapa oikein lakikin kieltää tuollaisen "työpaikkakiusaamisen" (:?:)

Kylpyankka

Mullekkin on toi sama käyny, olin kans sellasessa reilun 3kk työsuhteessa jossa esimies melkein vei multa mielenterveyden. Muistan kun se yhtenä päivänä neuvoi miten työ tehdään tyylin "ei näin vaan noin". Seuraavana päivänä kun tein niin hän tuli huutamaan minulle ja nolasi kaikkien muiden edessä huutamalla "EI NOIN VAAN NÄIN!" ja kehoitti tekemään juuri niinkuin olin edellisenä päivänä tehnyt, joka silloin oli ollut väärin. No tavallaan sit kostin sen sillä etten suostunut tekemään ylitöitä. Tosin se kiroili ja haukku siitäkin. Aina se valitti jonkulle jostain, ja yleensä oli meidän harjoittelijoiden kimpussa. Ehkä siksi että vakituiset, vuosia työtä tehneet huusivat takaisin.

Mulla on aina ollu huono itsetunto, eikä se ainakaan parantanu sitä. Nykyäänkin vielä, vaikka tosta on jo vuosia, niin nolostun ihan täysillä jos teen jotain väärin. Ja ehkä oma aloitekyky on huonontunu, ei uskalla edes kokeilla jos on mahdollisuus että kaikki menee väärin. Mutta positiiviset kokemukset himmentää sitä inhottavaa kokemusta menneisyydestä.

Koita ajatella se niin, että koska esimiehesi valitti kaikille, ei vika ollut sinussa, se ei ollut henkilökohtaista, sinussa ei ole mitään vikaa. Koita iloita siitä että olet päässyt pois ko. paikasta ja pääset johonkin mukavaan paikkaan töihin. Ole onnellinen että pääsit, koska monet joutuvat sietämään törkeitä esimiehiä vain sen takia että tarvitsevat työstä saatavan rahan eikä pysty vaihtamaan työpaikkaa kovin helpolla. Kuten tossa ylempänä mainittiin, se esimies oli luultavasti kateellinen ja niin pikkumainen että kuvitteli parantavansa omaa asemaansa haukkumalla muita ja aiheuttamalla heille pahan mielen. Koita vaan pysyä iloisena, koska silloinhan hän on voittanut jos olet pahalla mielellä. :)

Ässä

Miulla myös kokemusta kamalasta esimiehestä! Viime kesä olikin yhtä helvettiä töissä juuri tämän esimiehen takia. Sai joka aamu aina jännittää, millä päällä se tuli töihin. Eräät työntekijät olivat hänen suosiossaan ja jos he tekivät joitain mokia, yhdessä vain naurettiin hyväntahtoisesti ja todettiin "hupsista, sattuuhan noita". Minä en ollenkaan ollut tämän esimiehen suosiossa ja miulle se kiukutteli ja sanoi tosi pahastikin ja sain kuulla kunniani omista mokistani ja muidenkin mokista, joihin miulla ei siis ollut osaa eikä arpaa, mutta silti niistä syytettiin miuta. Ja tuo oli sen tyyli. Jos se esimies jonkun otti silmätikuksi niin silloin kaikki oli sen syytä. Ei sitä sen käytöstä pystynyt mitenkään järkeilemään.

En voinut mennä puhumaan asiasta ylemmälle taholle, vaikka monta kertaa itkinkin töissä, kun oli niin helvetin paha olla. Oman alan työpaikat oli kiven alla ja pelkäsin, että potkut tulee, jos käyn asiasta sanomassa. Meillä on iso asuntolaina niin työttömyys oli poissuljettu vaihtoehto. Ennemmin kärsin huonossa työpaikassa kuin jään työttömäksi.

Koston tielle ei kannata lähteä. Katkeruus vain syö ihmistä ja kyllä se alkaa vaikuttamaan sitten kaikkeen, myös parisuhteeseen. Ja kostaminen voi vaikuttaa myöhemmin myös työnsaantiin. Sinua ei välttämättä oteta töihin, jos siusta liikkuu juttuja "hankalana työntekijänä". Parempi olla kostamatta ettet tee itsellesi hallaa. Täytyy vain hyväksyä ettei elämässä kaikki ole reilua. Uskon, että kun saat uusia työkokemuksia, jossa pääset olemaan mukavassa työporukassa ja saat kehuja ja arvostusta niin kohta se entinen esimies on vain haalea muisto =)

Itse oon nyt uudessa työpaikassa, jossa saan tehdä oman alani töitä ja elämä hymyilee. Tokihan edellisen esimiehen käytös on jättänyt miuhun lähtemättömän jäljen ja varmaan oon nykyisin arempi enkä osaa luottaa omiin taitoihini. Uskon, että itseluottamus kasvaa, kun työkaverit on kaikki tosi mukavia ja kannustavia uudessa työpaikassa.

Tuhkimo II

Hopeasusi Tiedän. :( Mun päällimmäisin tunne vain on vieläkin se, että koska se jätkä rikkoi mun hiekkakakun, niin nyt mä haluan rikkoa sen. Ja vielä heittää sen lapion menemään. En kuitenkaan uskalla tehdä mitään, enkä tee.

Msuh Tuota mäkin olen joskus ajatellut! Huomasin nimittäin, että hän reagoi paljon kielteisemmin siihen, jos tiesin jotakin jostakin ja uskalsin esittää omia ehdotuksiani. "EIEIEIEI, eihän SELLAINEN nyt toimi..." kuin siihen, että vain kohautin olkiani ja ilmaisin epätietoisuuteni. Ja kierre jatkui. Mun mies sanoikin, että mä suhtaudun itseeni aivan perverssillä tavalla: mun omat mokat (muka) on valtameren syvyisiä, ja toisten mokat hauskoja kärpäsenkakkoja. Itse asiassa parin viikon päästä on tiedossa pieni keikkaluontoinen homma samalta alalta. Mulla on sellaiset vibat, että siellä on parempi henki. :)

Kylpyankka :shock: Miten sä voit osua noin oikeaan? Taidan tietää just enkä melkein, minkälainen se sun pomosi oli. Teki mitä tahansa, niin aina oli jotain pielessä - kirjaimellisesti. Mäkin olin niin arka, etten sanonut mitään, koska pelkäsin sen vaarantavan loppuarviointini. Lopputulos oli hikipinkoilustani ja nöyristelystäni huolimatta sama kuin jos olisin pistänyt vastaan: ihan paskat paperit. ](*,)

Laurau ja Ässä Olen pahoillani puolestanne - uskokaa pois, minä tiedän minkälaista teillä oli. Olen silti myös huojentunut siitä, etten ole yksin.

Saisikohan tästä kokonaan uuden ketjun, jos vaikka muotoilisi otsikkoa? Vaikkapa "Oletko tullut epäkelvon esimiehen jyräämäksi?"

SunLion

[size=9][color=red]muokkasin otsikkoa aloittajan pyynnöstä[/color][/size]

mulla on itsellä ollut pari narsisti pomoa. Toisen luota nostin heti kytkintä mutta toista jouduin kestämään kauemmin..

miru

Mulla kans oli tommonen inhottava pomo, haukku vaikken tehny mitään väärää ym. Olin siellä vaan 2 viikkoa töissä yhteensä, mutta ei se ois mua päästäny pois sieltä, enkä sitte lopulta saanu palkkaa ku lähin vaan. Mä en kestäny sitä miten mua kohdeltiin ja onneksi sitte 1-2kk päästä pääsin takasi vanhaan työpaikkaan ja sitte kohta pääsin ihan uuteen paikkaan. Nyt tällä hetkellä mun pomo on kans vähä jonkulainen, muut työntekijät on sanonu ettei kannata välittää jos se sanoo rumasti, vaikka pahalta tuntuiski. Se saattaa haukkua ihan pienistä jutuista, mutta mä en oo ainakaan vielä saanu suurempia haukkuja. Mutta se ei oo tosiaankaan mitään verrattuna tuohon mun aikasempaan pomoon, joten ei haittaa ainakaan tällä hetkellä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat