Fobiat ja pelot! - Ihmiset ja ilmiöt

olematon

en sinänsä pelkää sairaaloita mutta se haju mikä niissä on ahistaa mua.

Sivut

Kommentit (164)

-Nadia-

Onko syvien vesien pelkääjälle jotain fobia nimeä vai onks se vaan pelko? Itte pelkään ihan hirveesti, esim jos on meressä tai järvessä uimassa eikä nää pohjaa tai pinnan alla näkee todella pitkälle mua alkaa pelottaa ja on pakko päästä pois. Mitä syvempi sen pelottavampi. Musta ei tulis sukeltajaa :D

Tapsu

En oo ikinä luovuttanu verta, mutta pelkkä ajatuskin saa voimaan pahoin ja tulee ahdistava olo. Joskus olin sairaalassa kun oli haimatulehdus, niin monta putkea otettiin päivässä kyynärtaipeesta verta, siitä varmaan tää pelko jääny. Eli mua ei ihan heti nähdä verta luovuttamassa, vaikka se onkin tarpeellista touhua. Sormen päästä hemoglobiinin ottamista en pelkää :/
Muuta en oikeestaan pelkää. Alkaa hirveesti ahdistamaan jos joku huutaa, esim. kun vanhemmat riitelee ja huutaa toisilleen, tai jos poikaystävä joskus vähän hermostuu ja kovemmalla äänellä jostain sanoo.

Muuta ei taida oikeestaan olla, eli aika vähän ja noi ei mun elämääni pahemmin haittaa.. Paitsi jos pitää sairaalaan tai lääkäriin mennä ja verta jostain syystä ottaa.. oivoi :/ Sinänsä toi on ainoo asia mitä pelkään sitten kun joskus mahdollisesti tulevaisuudessa olis raskaana. Ja synnytys :D

Mimia

Minä pelkäsin yhteen aikaan linja-autossa olemista. Ihan kauhean lamaannuttava pelko iski aina kun olin joutumassa pidemmäksi aikaa bussiin, vaikka samalla tiesin että siinä ei ole yhtään mitään pelottavaa. Pakotin kuitenkin aina itseni kyytiin, oli se kuinka kamalaa tahansa. Vieläkin välttelen busseja, mutta onneksi on pyörä ja junat. :)

Tuo mikä minulla oli bussissa oli paniikkikohtaus. Sitä kait voi lääkkeillä hallita, kannattaa kysyä niistä lääkäriltä lisää (tai jos joku muu tietää?). Kannattaa googlettaa lisää.

"Ja minä itse pelkään hämähäkkejä, jopa vähän sairaalloisesti. Saan kauehen kohtauksen kun niitä näen. Ei ne mitään tee joo, mut ei paljon auta!"

Samoin. :D Onneksi niitä vastaan on helppo puolustautua, ainakin Suomessa asuvia lajeja..

Sitten pelkään vielä oksentamista. En missään tapauksessa halua olla tekemisissä oksentavien ihmisten kanssa. :? Aivan sama johtuuko tuo krapulasta, mahataudista... En muista oksentaneeni koskaan, joten viimekerrasta on ainakin sellaiset 15 vuotta. Pakko tästä olisi päästä eroon, kun lasten hankinta alkaa "pian" olla ajankohtaista. Kuitenkin vaikka kuinka hirveälle ajatus jopa 8kk huonovointisuudesta tuntuu, ainakin tällähetkellä olisin sen valmis kestämään..yritän kovasti uskotella itselleni että siihen tottuu. :?

agentti

Dryadi, muakin ärsyttää, kun ne jotka ei ymmärrä fobioita, käy mariseman ja narisemaan! "Peloista pitää pästä eroon ja toi ei oo normaalia"
Se on helpommin sanottu, kuin tehty! :roll:

dryadi

itse pelkään korkeita paikkoja. Meillä on pesula 4. kerroksessa. sinne menee sellaiset läpinäkyvät rappuset ja ympärillä on lasiseinät. Eli se on oikeasti pelottava. Itse tietenkin tiedän, että tippumisen vaara on oikeasti pieni, ja parin kuukauden yrityksen jälkeen onnistun käymään siellä, tosin varovasti.

Mutta vaikka itse tiedän tästä elämää hankaloittavasta asiasta, käytän kauppakeskuksissa aina hissiä, parhaalla kaverillani on häpyä haukkua minua idiootiksi ja pelkuriksi joka ei koskaan pysty elämään normaalia elämää. Korkeanpaikan kammo ei ole harvinainen, mutta hän ei kuulemma ole koskaan tavannut tällaista friikkiä. Vain sairaat ihmiset pelkäävät korkeita paikkoja. Kiitos sympatiasta, yritän kyllä parantaa tapani ihan ilman tällaista saarnaakin.

olematon

pelkään amppareita.. varmaan hyppäisin rotkoon jos sen reunalla oisin ja amppari tulis siihe... x) sit jos vaikka huoneeseen tulee ampiainen ni oon ihan paranoidi sen jälkeen, sätkyyn kärpäsiäki :D
Toinen pelko on ison hämähäkit ja tuhatjalkaiset. Yöööh.

Callie
Ciz
Miten jonkun sosiaalistentilanteiden pelon tai
agorafobian kanssa voi elää? :o

Olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja vaikka se ei ollutkaan läheskään niin paha, kuin mitä se voisi olla niin elämä oli kyllä aika tuskaa. Yksin esiintyminen ja pahimpiin aikoihin myös ryhmässä esiintyminen oli täysin mahdotonta. Jotenkin niistä aina pääsi luikertelemaan pois. Ja jossain vaiheessa jopa bussilla matkustaminen oli todella haastavaa, ja jouduin sitä kuitenkin joka päivä tekemään.
Elämänlaatu menee todella surkeaksi. Nyt olen kuitenkin aika hyvin siitä parantunut, kun itsetunto on kasvanut ja olen saanut hyvää palautetta.
Ihminen voi jotenkin vaan sopeutua ihan kamaliin asioihin ja tilanteisiin.

Rahel

Mulla oli hiukan samaa kuin Agentilla, silloin kun sain kortin ja ostin oman auton. En tosin kärsinyt noin pahoista oireista, mutta useamman viikon otin aina jonkun kaverin vierelle istumaan ja käskin niitten antaa ohjeita, jos teen jotain typerää. Nopeesti tilanne kyllä siitä muuttu ja aika pian mua alkoi ärsyttämään vierestä tulevat neuvot... Mulla pelot katos kyllä sitä mukaan, kun ajoin enemmän. Vieläkin kyllä pelkään hiukan parkkitilanteita ja sellasia tilanteita, joissa ajan oudolla autolla. Ehkä toi lisätuntien ottaminen ennen kakkosvaihetta vois olla hyvä idea? Ja eri paikasta, kun missä suoritit sen kortin... Mulla oli muuten kans aika natsimainen opettaja, joka käytti enemmän aikaa valittamalla mulle virheistä kuin oikeesti opettamalla, miten ajetaan.

oranssi
Dubyamoa
Jos ihan oikeasti se autolla ajaminen on niin hirveää ja siitä ei tunnu pääsevän eroon, ei musta autottomuus ole niin kauhean kova kohtalo.

Joo, siis autoilun tarpeellisuudesta sinänsä voi olla monta mieltä. Mutta mun mielestä pelon ei pitäisi kuitenkaan antaa rajoittaa elämää, jos siitä voi päästä eroonkin. Eli jos tekee valinnan, että ei halua ajaa autoa koska se on luonnolle haitallista, passivoivaa tms. niin se valinta perustuu sitten sille, mutta jos ei aja autoa vain siksi että pelkää sitä järjettömästi, on musta vähän kurjaa, koska silloinhan ei voi tehdä aidosti niitä valintoja.

Eikä siinä mitään jos antaa pelolle periksi, ja elää aidosti tyytyväisenä sen jälkeen elämänsä loppuun asti. Mutta jos vähänkin tuntuu siltä, että haluaisi mahdollisuuden joskus käyttää tuota taitoa, nyt tai tulevaisuudessa, kannattaisi mun mielestä yrittää voittaa fobiansa.

Ciz

Mulla ei ole oikeastaan varsinaista fobiaa mistään, mutta inhoan yli kaiken mm. lukkeja! Niiden jalat on ihan hirveät! En pelkää pieniä hämähäkkejä, mutta kerran täällä meillä oli rantahämähäkki ja se oli valtava! :(
Sain kauhean itkukohtauksen kerran kun oltiin poikaystävän kanssa menossa sisälle ja yhtäkkiä lukki kipitti ihan vieressä!

Tapoin kerran lukin ja kun litistin sen niin kuului poks kun
se "pallo" meni rikki! :'(

Pelkään myös painajaisia ja ns. unihalvausta, en uskalla nukkua selälläni, kun luin että se lisää painajaisia ja unihalvausta.

namak

Pelkään tosi paljon kävellä kaivojen päältä. Mitä jos ne ei kestäkkään? En ole lihava, mutta silti en vain voi kävellä niiden päältä.

Toinen on isot rekka/kuorma autot jotka ajaa ohi. Pelkään todella paljon että ne lavat putoaa päälle ja litistyn. Pistän yleensä silmät kiinni kun sellainen iso auto ajaa ohi. :roll:

teargas

Näitähän minun kohdalla riittää. :D Hämähäkit, ahtaat & korkeat paikat, syvät vedet, torikammo... Hämähäkit vissiin ovat ne pahimmat. Aivan sama minkä kokoinen, silti nousee iho kananlihalle noiden elukoiden parissa. Mieskin leikillä uhannut että hommaa meille tarantellon (miten nyt ikinä kirjoitetaankaan), hyh..

pilkku

Mä pelkään ihan tosissaa hämähäkkejä. Meen nii hysteeriseksi etten pysty ollenkaa ajattelee kiljun vaa hulluna. Jälkeenpäi alan yleesä itkee ja ei oo kovin kiva ku joskus oltii isolla porukalla meillä ja lattialla oli hämähäkki ja joku valopää otti sen kii ja toi oikee mun lähelle :x itkuha siinä tuli ja kaikille hätä että mikä mulle tuli mutta ei sille mitää voi ku oikeesti mene enii paniikkii.

malina

Mulla oli kauhea kastematokammo. Hypin aina ja kiljuin mitä pitempi tuli kadulla vastaan. Se yhtäkkiä loppui viime kesän alussa. En enää hyppinyt ja pystyin jopa astumaan sellaisen yli, joka oli aivan mahdotonta viime vuonna..

Älkää tehkö mitään freudilaisia päätelmiä :D! Luulen, että jokin vaihe vain loppui elämässäni tms., onneksi se on nyt ohi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat