Vääriä vaikutelmia - Ihmiset ja ilmiöt

Torspo

Minuakin pidetään tyhmänä, ihan vaan kun lukio ei kiinnostanut ja valitsin ammattikoulun. Älykkyystestin (matemaattinen) mukaan olen silti keskivertoa ylempänä.. Ja luulisin ns. sosiaalisen älykkyyteni olevan samaa tasoa.
Tyhmä en ole, laiska ehkä kyllä.
Ärsyttää vaan kun ystäväni puhuvat välillä minulle kuin vajaa-älyiselle :roll: :?

Yritän olla välittämättä tästä liikaa.
Toisaalta nautinkin tilanteesta välillä kun minun ei oleteta tekevän
kaupassakäyntikuitinlaskua tai muuta. Olen vaan niin laiska etten edes jaksaisi, kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. :D :lol:

Sivut

Kommentit (30)

Pirpana

Aika monella silmät pyöristyy kun laaja merirosvo -tietämykseni käy ilmi ja kun kerron harrastavani sen bimbo-shoppailun lisäksi myös ampumista ja yleensäkin maailmanmenon seuraamista. Jos omistaa poikamaisia harrastuksia, pitäisikö sitten myös näyttää poikamaiselta?

Hmph. En todellakaan ole muuttamassa tyyliäni vain vaikuttaakseni uskottavammalta. Kumma juttu kun edelleenkään aivot ja meikit ei näköjään mahdu samaan päähän.

olematon

no "blondina" mua pidetään, samoin hyvin oikukkaana. (No, olen kyllä molempia mutten ihan ääripääarvoina kuitenkaan.) Samoin musta taitaa monilla olla "ilkee hieho" käsite... ja että oisin jotenki itsetietosen ylpee ja tyly. Hmh.. :roll: Ota nyt sitten näistä selvää. Siis, kyllä, osaan olla ilkeä jos mulle ollaan ilkeitä mutta... mistäköhän tällanen käsite on tullu astetta yleisemmäks?

elinainen
marika_
Meillä kanssa poikaystävällä tuntu olevan semmonen käsitys ettei naiset voi olla kovin fiksuja.. Oli ihan puulla päähän lyöty ku kuuli et mun ÄO on siellä mensan tason rajoilla.. Sitte ku oon vielä oikeesti osottanu tietäväni jotain maailmanmenosta, ni tuntuu et se joka kerta sitä hämmästyy.
Ärrrsyttävää.

Kovin se väittää ettei pidä mua tyhmänä, mut tänää se kysy et tiedänkö mikä on vatupassi :shock: Luulin että se vitsailee.. Tai siis kai nyt melkeen kaikki tietää mikä se on..
(se on myös kysyny et tiedänkö mikä on palomuuri ja virustentorjunta..)

Mulla on sama ongelma! Ei kovin usein, mutta joskus kun poikaystävä kertoo mulle jostain ja "opettaa" jotain asiaa, niin se onkin ihan ihmeissään kun tiedän sen asian jo! En tiedä mistä tää johtuu, koska se tietää kuitenkin et tiedän paljon asioita, oon hyvä koulussa jne, niin sit se ihmettelee kun oon kuullu vaikka Rocky-leffoista :D

marika_

Meillä kanssa poikaystävällä tuntu olevan semmonen käsitys ettei naiset voi olla kovin fiksuja.. Oli ihan puulla päähän lyöty ku kuuli et mun ÄO on siellä mensan tason rajoilla.. Sitte ku oon vielä oikeesti osottanu tietäväni jotain maailmanmenosta, ni tuntuu et se joka kerta sitä hämmästyy.
Ärrrsyttävää.

Kovin se väittää ettei pidä mua tyhmänä, mut tänää se kysy et tiedänkö mikä on vatupassi :shock: Luulin että se vitsailee.. Tai siis kai nyt melkeen kaikki tietää mikä se on..
(se on myös kysyny et tiedänkö mikä on palomuuri ja virustentorjunta..)

shazzer

Blondiksi minuakin "haukuttu" niin monta kertaa etten jaksa edes laskea. Ja tuolla haukkumisella en tarkoita vaan hiustenväriä, vaan sitä että pidetään tyhmänä ja ihan bimbona.
Itse olen sattunut kiinnostumaan erittäin fiksusta miehestä, joka on suoraan ilmoittanut pitävänsä tummatukkaisista tyköistä, koska blondit ovat niin kuin ovat. Ja itseäni pidän melko fiksuna, myös valmistuin hyvillä papereilla ja sain stipendin. Minua on aina pidetty jotenkin tyhmänä, syystä että minulla on vaaleat hiukset! Naurettavaa eikö? *huokaus*

des
Kepatäti
Oon ite tosi kärkäs, sanon suoraan mitä ajattelen ja sitten vielä mulla on tosi paha tapa päästää totuuksia suusta ajattelematta sen enempää, mitä tulee sanotuksi. Mut en mä tee sitä ilkeyttäni tai k*sipäisyyttäni, mä vaan oon sellanen enkä toisaalta näe mitään syytäkään, miksi tarttis olla aina toisten perseitä nuolemassa. Jos joku ärsyttää, ni kai sen voi sanoa? Ei mun oo tarkotus ketään loukata tai satuttaa enkä mä ilkeile sen takia, että tahtoisin olla ilkeä.

Mä en ole ikinä tajunnut tota, kun ihmiset kuittaaa törkeää käytöstään sanomalla vaan "mä nyt olen tällainen". Jos menee laukomaan jollekkin loukkaavia asioita, olkoon sitten vaikka totuuksia, ja sanoo perään vaan että "hei älä ota ittees, mä nyt vaan oon tämmönen" niin totta hitossa pidetään k*sipäänä. Kyllä joskus kannattaa ihan vaan hillitä, vaikka tekis mieli sanoa mitä.

Pennsylvania

Jotkut ihmiset ovat yllättyneet kovasti, kun olenkin ihan lämmin ja herttainen ihminen, enkä lainkaan tyly tai ilkeä, suorapuheinen lähinnä. Ehkä tyly vaikutelma tulee pääasiallisesti silti tietyntyyppisestä pelosta/arkuudesta muita ihmisiä kohtaan, en ole mikään hyvä tutustuja sinänsä, ja mielummin en puhu ei-tutuille ihmisille mitään, kun pakolla yritän keksiä puheenaiheita. Mun myös usein koetaan olevan (jopa mun ystävien toimesta) jotenkin tosi täynnä itseäni. Poikaystävä sanoo, että kyseessä on lähinnä terve itsetunto, mutta en mä itse koe edes mun itsetuntoni olevan hirveän hyvä. Teen aika paljon töitä sen eteen, että pystyn arvostamaan itseäni, mutta jos koen onnistuneeni joissain asioissa, en mä sitä häpeä myöntää.

Yummy

Mulla on kans toi, että mua pidetään tosi huonona oppilaana ja "pahiksena" koulussa. Oikeesti oon ihan keskiverto-oppilas, ja vaan muutama aine ei oikein kiinnosta, ja niistä sit tulee niitä huonoja numeroita. Tää kuva saattaa tulla siitä, että mun paras kaveri on sellanen, mitä ne pitää "pahiksena". Ollaan me muutaman kerran sen kanssa lintsattu, mutta ei me nyt hirveen usein kyllä..
Toisaalta taas jotkut pitää mua ihan tosi ahkerana, koska teen tosi paljon kursseja koulussa. Aina on lukkari täynnä ja muutama itsenäinenkin. En mä niin kauheen ahkera oo. Tykkään vaan tehä enemmän, koska rakastan oppimista.

Mun perhe odottaa multa ihan kauheesti. Ne näkee mut ihan L:n oppilaana, vaikka ne kurssiarvosanat on siinä kasin paikkeilla. Ja kyllähän mä oon hyvin yo-kokeita kirjottanu, mutta ne tuntuu kaikki ihmettelevän, miksi fysiikka jäi vaan M-C rajalle. Mulle se oli nimittäin niin positiivinen yllätys. Se on outoa, että vaikka äiti näkee ne mun todistukset ja ne numerot siellä, niin silti se pitää mua niin loistavana koulussa. Ennen mä kyllä sitä olin, niin ehkä se on jääny vaan päälle.

Kepatäti

Onko kellään muulla ongelmaa siinä, että ihmiset ymmärtää sut ihan väärin ja että ihmisillä on ihan ihmeellisiä vääriä käsityksiä?

Ihan ensimmäisenä voisin todeta sen, että ihmiset pitää mua tosi tyhmänä ja yksinkertasena ja oikeen sellasena perusbimboblondina, jolla ei ole päässään yhtään mitään. Vaikka todellisuudessa oon kuitenkin fiksu ja järkevä ja ennenkaikkea vatvon ja ajattelen asioita ihan liikaakin. Oon aina vetänyt koulusta melkeen puhtaita 10-rivejä todistuksiin, kokeissa luonnollisesti myöskin ja silti tuntuu, että kaikki luokkakaverit on aina ollu silleen "mitä! sait SÄ 10!". Kun pääsin peruskoulusta mulla oli koulun korkein keskiarvo ja kun se sitten ilmotettiin kevätjuhlassa (stipendin sain siitä hyvästä siis) niin valehtelematta koko juhlasali käänty tuijottaa mua tollanen --> :o ilme naamallaan. Juhlan jälkeen tuli käytännössä jokainen ihminen, jonka kanssa olin tekemisissä ollut ni mun luo silleen "Mä oon aina luullu, että sä oot ihan tyhmä!". Nyt kauppiksessa valmistuessa tilanne oli melkeen samanlainen, hakupapereita eteenpäin laiteltaessa tuli keskiarvot puheeks ja kun ihmiset kuuli mun keskiarvon ni taaskin sama juttu --> :o :o Ei siinä mitään, sama se jos ihmiset ei ajattele mua erityisen älykkäänä, mutta kun oikeesti mua pidetään t-y-h-m-ä-n-ä. Yleensäkin ihmiset pitää mua just sellasena, että en osaa sitoa omia kengännauhojani tyyppisenä vaikka mä ihan tasan tarkasti selviin itsekseni asiasta ku asiasta jos niin tahdon.

Pari viikkoa sitten oltiin murun enon/sedän synttäreillä ja tiedettiin vaan, että juhlissa tullaan olemaan pihalla mutta ei sen enempää. Tahdoin tietty kuitenki pukeutua siististi ja pistin mustat suorat liituraitahousut päälle + "kävelylenkkarit" ja sitten pistin toppatakin. No, mentiin juhlapaikalle ja käviki ilmi, että "juhlat" itsessään oli ihan keskellä metsää sellasen kallion kupeessa, jossa oli nuotiopaikka. Rämmittiin sinne keskelle metsää ja mitä kuulenkaan ensimmäisenä "anopilta" "Et sentäs korkkareita pistäny". Yleensäkin ärsyttää, että tuo "anoppi" tuntuu pitävän mua hirveenä hienostelijana, vaikka oon ihan 100% varmasti ihan kaikkea muuta. Enkä ees ymmärrä, mistä se on saanu sen idean?! Tokikaan en murun vanhempien luokse mene räjähtäneissä kotiverkkareissani ja likasessa kotitopissa vaan vaihdan ihan normaalit farkut tms. jalkaan ja laitan jonkun siistin paidan päälle, mutta ei kai se tee musta hienostelijaa? Ärsyttää, kun tiedän murun perheen olevan tosi maanläheinen ja sellasia perusjuttuja, halpuutta yms. arvostava niin tollanen "hienostelijan" -leima on melkeen pahinta, minkä siinä perheessä voi saada. Mulle ois kuitenki tärkeetä, että oisin oikeesti osa sitä perhettä etenkin kun oon kaikkea muuta ku hienostelija.

Kaikkein eniten mua silti ahdistaa se, että mua pidetään ihan k*sipäänä. Tossa justiinsa yks mun parhaista kavereistakin sano mulle niin. Tai siis puhu, että "se on vähän sellanen kusipää niin ku sä". Sen ei siis ollu tarkotus olla mikään haukku vaan ihan toteamus. Samoin kun murukin aina hokee mulle, että oon k*sipää muita ihmisiä kohtaan. En oikeen osaa selittää sitä tälleen, mitä tarkotan. Tiiän, että mun ystävät ja murukin rakastaa mua just tälläsenä ja pitää mua ihanana ja kivana jne. mut silti ne on sitä mieltä, että oon vähän k*sipää. Ja muru ainaki pitää mua vielä kaiken lisäksi tosi ilkeenä. Mä ymmärrän ite kyllä, mistä noi vaikutelmat tulee, mutta tuntuu ne silti pahalta. Oon ite tosi kärkäs, sanon suoraan mitä ajattelen ja sitten vielä mulla on tosi paha tapa päästää totuuksia suusta ajattelematta sen enempää, mitä tulee sanotuksi. Mut en mä tee sitä ilkeyttäni tai k*sipäisyyttäni, mä vaan oon sellanen enkä toisaalta näe mitään syytäkään, miksi tarttis olla aina toisten perseitä nuolemassa. Jos joku ärsyttää, ni kai sen voi sanoa? Ei mun oo tarkotus ketään loukata tai satuttaa enkä mä ilkeile sen takia, että tahtoisin olla ilkeä.

Tuntuu vaan, että kaikki mitä mä teen ja miten toimin niin ne viestii ulos ihan eri asiaa kuin mitä mä tarkotan. Sitten kaikki ymmärtää ne ihan väärin ja kaikilla on ihan vääränlainen kuva musta. Ite pidän itseäni kuitenkin mukavana ja kivana, ihan hauskanakin, toiset huomioonottavana, rentona ja järkevänä ja kilttinä ihmisenä. Kuitenkin musta vaikuttaa siltä, että kaikki pitää mua itsekkäänä typeränä k*sipäänä, jonka kanssa kannattaa olla mahdollisimman vähän tekemisissä.

Onko kellään samanlaisia väärinymmärretyksi tulemis ongelmia?

ps.[size=9]tiiän, että toi teksti on tosi sekava ja pitkä, mutta yrittäkää nyt jotenki te edes ymmärtää mut oikein :lol: [/size]

leeah

Mua pidetään varmaan tosi ylimielisenä tai tyyliin ettei mua muka kiinnostais kenenkään seura.. Mulle ei ole kauhean helppoa jutella rennosti vieraampien kanssa ja varsinkaan sellaisten, jotka vähänkään näyttäis jo "tuominneen" mut. En tiedä, jotenkin vaan oon tottunu funtsimaan asioita ihan hirveesti, mietin koko ajan mitä muut on minusta mieltä ja mitä ne ajattelee. Saatan joskus vaan tuijotella ihmisiä ja istua ihan hiljaa. On tietynlaisia ihmisiä joiden seurassa olen huomattavasti rennompi eikä puhuminen tuota ongelmaa.. Muussa tapauksessa kaikki voimat menee sen miettimiseen, että miksi olen näin hiljainen.. Hohoh, nyt meni vähän sekavaksi :roll:
Tyhmänä mua pidetään kans, en kyllä todellakaan omasta mielestäni mikään tyhmä ole.. mietiskelen vaan kovasti ja tarvitsen aikaa. Tosi kiva vaan huomata miten mut ohitetaan ihan kokonaan, ei edes kysytä mielipidettä kun aatellaan ettei tolla mitään sanottavaa kuitenkaan ole.. ei edes kohti katsota, ollaan kun mua ei oliskaan.

Moumou

Mun ehkä suurin ongelma on just aina olleet väärät käsitykset. Mä saatan vaikuttaa ylimieliseltä ja jopa hiukan aggressiiviselta koska olen rohkeasti oma itseni, usein äänessä ja suorapuheinen. Jotkut pitävät myös tyhmänä kun heitän just sellasta todella tyhmää läppää ja monet ei oikein tajua sitä ja luulee et mä oikeasti olen tyhmä.

Oudommassa porukassa en taas puhu paljon mitään mikä taas saattaa antaa ylimielisen kuvan kun taas totuus on se että mieluummin olen hiljaa kuin että väännän tikusta asiaa. En myöskään katso ihmisiä silmiiin kun puhun.

On harvinaista että ihmiset näkee musta sen oikean minän. Mua pidetään kovana tai sitten "normaalina ja huolettomana" tyyppinä ja jos joskus saan jonkun luottamuskohtauksen tai säikähdän jotain ja reagoin niin usein mua pidetään "skitsona" kun yhtäkkiä olen niin erilainen. Ihmiset ei ymmärrä että vaikka osaan suurimman osan ajasta olla hilpeä ja vahva, niin ei mun menneisyyden arvet mihinkään ole kadonneet.

Syvällä sisimmässä olen todella pehmeä, tunteellinen ja herkkä ja myös erittäin huolehtivainen mutta edes mun kaverit eivät ole nähneet musta tätä puolta aikoihin. Poikkis sanoikin tossa yks päivä että siitä tuntuu välillä niin hassulta miten mussa tuntuu olevan kaksi eri puolta.

Monesti baarissakin miehet on tuntuneet kuvittelevan että olen vain yksi itseään jakava hempukka muiden joukossa ja sitten kun en annakaan niin haukutaan kiusanhengeksi. Pitäisi vissiin laittaa baariin pooloneule etten antaisi "itsestäni väärää kuvaa". Olen pinnalta kova ja räiskyvä mutta sisältä pehmeä kuin mikä ja osaan ottaa monet asiat raskaasti ja siksi esim. kaverillisten välien katkaiseminen tulee ihmisille kuin salama kirkkaalta taivaalta koska he eivät tajua että oikeasti voisin miettiä jotain sellaista pääni sisällä.

Muoks:

des

Mä en ole ikinä tajunnut tota, kun ihmiset kuittaaa törkeää käytöstään sanomalla vaan "mä nyt olen tällainen". Jos menee laukomaan jollekkin loukkaavia asioita, olkoon sitten vaikka totuuksia, ja sanoo perään vaan että "hei älä ota ittees, mä nyt vaan oon tämmönen" niin totta hitossa pidetään k*sipäänä. Kyllä joskus kannattaa ihan vaan hillitä, vaikka tekis mieli sanoa mitä.

No muttakun se ei ole sama asia! Se että sanoo suoraan ei tarkoita sanoa asioita tyyliin et "Voi vittu mikä lehmä sä oot". Itse sanon asioita suoraan silloin kun on sanottavaa mutta EN KOSKAAN ilkeyttäni. Hyvä esimerkki on siinä kun täälläkin moni vinettää uudestaan ja uudestaan jostain ihan typerästä asiasta niin lopulta se asia on pakko sanoa suoraan kun ei jaksa rautalangasta vääntää eikä se tarkoita sitä että haluais olla kpää vaan sitä että annetaan se suora ja rehellinen mielipide kun sitä kerran kysytään.

Kepatäti
des

Mä en ole ikinä tajunnut tota, kun ihmiset kuittaaa törkeää käytöstään sanomalla vaan "mä nyt olen tällainen". Jos menee laukomaan jollekkin loukkaavia asioita, olkoon sitten vaikka totuuksia, ja sanoo perään vaan että "hei älä ota ittees, mä nyt vaan oon tämmönen" niin totta hitossa pidetään k*sipäänä. Kyllä joskus kannattaa ihan vaan hillitä, vaikka tekis mieli sanoa mitä.

No muttakun se ei ole sama asia! Se että sanoo suoraan ei tarkoita sanoa asioita tyyliin et "Voi v***u mikä lehmä sä oot". Itse sanon asioita suoraan silloin kun on sanottavaa mutta EN KOSKAAN ilkeyttäni. Hyvä esimerkki on siinä kun täälläkin moni vinettää uudestaan ja uudestaan jostain ihan typerästä asiasta niin lopulta se asia on pakko sanoa suoraan kun ei jaksa rautalangasta vääntää eikä se tarkoita sitä että haluais olla kpää vaan sitä että annetaan se suora ja rehellinen mielipide kun sitä kerran kysytään.[/quote]

Mun on pitäny muuten pitkään tulla sanomaan toi ihan sama asia. Unohdan vaan aina.

En mäkään ympäriinsä kävele haukkumassa (tai kehumassa) ihmisiä vaan sanon sanottavani kun tilanne sen vaatii enkä silloinkaan haukkumaan tosiaan millekään törkeälle linjalle lähde.

Veera

Kaikki luulee että olen jatkuvasti äänessä ja yltiöiloinen enkä koskaan loukkaanu tai itke tai suutu :roll: .
Olen työssäni tosi sosiaalinen ja puhelias, on pakkokin olla kun olen baarimikkona.
Niih, niin sitten kaikki luulee että olen samanlainen vapaa-ajallakin. Eiköhän melkein kaikilla ole TyöMinä ja OikeaMinä.
Olen oikeasti aika herkkis ihminen ja tunteellinen, en vaan voi sitä töissä näyttää. Paljon kyllä puhua pälpätän kavereiden kesken mutta olen aika kotihiiri ja tykkään vaan kököttää mieheni kainalossa ja olla hiljaa kun ollaan kahdestaan :D . Tätä ei kyllä kukaan minusta usko.
Ja moni myös luulee että vihaan lapsia ja perhettä kun en niitä tykkää katella/kuunnella kaupoissa tai ravintoloissa... No ei sekään pidä tippaakaan paikkaansa.
Vuosia sitten minua luultiin myös kauheaksi miesten kaatajaksi (kun kaikki baari-ihmiset on muka sellasia ja flirttailen töissä asiakkaille) ja oikeasti olen vuosia jo seurustellut.

Muutenkin olen täysin eri ihminen kotona omille läheisille kuin asiakkaat luulevat. Heillä on muka erittiän tarkka kuva minusta ja oikeassa maailmassa siinä ei ole mitään muuta yhteistä kuin nauru ja pieni höpötys :D .

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat