Mitä pakenet ihminen? - Ihmiset ja ilmiöt

Sofia K

Muistattehan kuinka lapsena tuntui ihanalta leikkiä? Harjata barbien hiuksia ja keksiä uusia mielikuvitusmaailmoja? Tai tarttua satukirjaan ja upota aivan erilaiseen maailmaan? Lapsuudesta on jo aikaa, mutta minä muistan, vieläkin.

Kyllä me aikuisetkin osaamme ”leikkiä”. Jotkut meistä uppoutuvat työhönsä. Jotkut ahmivat kirjoja. Jotkut tarttuvat pulloon ja saavat hetken unohduksen humalan mukanaan tuomasta olotilasta. Jotkut laittavat lenkkitossut jalkaan ja lähtevät nollaamaan aivojaan lenkkipolulle. Jotkut käyvät hurmioitumassa uskonnollisissa tilaisuuksissa.

Pieniä irtiottoja todellisuudesta. Vai pakenemista? Mitä sinä pakenet ihminen? Miksi haluat juoda itsesi humalaan? Miksi teet pakonomaisesti töitä, selailet papereitasi, unohdat todellisuuden?

Pohjimmiltaan elämä on tylsää. Samoja harmaita arkiaamuja toisensa perään. Lähtöjä töihin tai kouluun. Ruoanlaittoa. Vessassa istumista. Arkista. Todellisuus on tylsää. Ja välillä ahdistavaakin. Merkityksettömän tuntuista. Minä esimerkiksi juon itseni silloin tällöin humalaan nähdäkseni maailman edes hetken aikaan ”uusin” silmin. Unohtaakseni sen arkisen harmauden. Samasta syystä minä luen kirjoja. Tai aloitan innolla uuden harrastuksen.

Ota kantaa. Onko pakeneminen mielestäsi oikea sana tässä asiayhteydessä? Millä keinoilla sinä pakenet? Mitä sinä pakenet? Ja miksi?

Sivut

Kommentit (29)

SunLion

Ehkä ne irtiotot on juuri siksi ettei elämä ois vaan perusharmaata...ettei se tylsyys iske. Ei siis pakenemista vaan jotain tekemistä...aikaa pohtiakkin.

kolmiolääke
SunLion
Ehkä ne irtiotot on juuri siksi ettei elämä ois vaan perusharmaata...ettei se tylsyys iske. Ei siis pakenemista vaan jotain tekemistä...aikaa pohtiakkin.

juu samaa mieltä.. se on sitä "aivojen lepuuttamista" :D , mitä pitää aina välillä harrastaa että jaksaa tätä maailman menoo. Aivot narikkaan ja baanalle!. Useemmin tommosta tosiaankin tarvitsee sillon kun muutenkin ahdistaa ja masentaa tää elämä, mutta on se välillä ihan hauskaanpitookin pelkkäseltään. Ja kyl elämässä paljon kivojakin asioita on ihan oikeestikin, ystävii ja kavereita ynnä muuta.. ne tuo siihen sitä ihan oikeeta elämäniloo :wink:

Miffy

Mä kyllä ajattelen tosi monenlaisen touhuamisen jonkinlaisena pakenemisena, pakenemisena itseltään.

Monelle tekisi tosi hyvää oikeesti unohtaa kaikki vaikkapa vain puoleksi tunniksi, istua alas ja vaan olla, tai jopa vielä pitemmäksi aikaa. Vois löytää jotain yllättävää :roll:

muoksiskuoksis.

Niin siis tokihan on sellaista hyvääkin irtautumista. Mutta tosi usein nykyihmiset vaan juoksee paiaksta toiseen ja täyttää aikansa umpitäyteen eivätkä oikein edes tiedosta itseään - joo-on, myönnetään, on helpompi lukea seiskaa ja ihmetellä julkkisten elämien sotkuja kuin oikeasti katsoa itseään peilistä ja pysähtyä.

Jzzu
Miffy
Mä kyllä ajattelen tosi monenlaisen touhuamisen jonkinlaisena pakenemisena, pakenemisena itseltään.

Totta, miulla on tapana siivota ahdistuneena tai kun stressiä ja muuta "epäjärjestystä" elämässä, saa muuta ajateltavaa.
Tulee fiilis että ees johonkin elämässään pystyy vaikuttamaan ja saamaan järjestystä ees ympärilleen kun ei saa vähemmän konkreettisia huoliaan pois.

Murehtija

Pakenen joka viikonloppu ylityöskenteleviä aivojani ryyppäämällä...Ahdistaa jotkut jopa kivikautisetkin asiat. Tuntuu että viikkoa ei jaksa ilman sitä irtiottoa...Sinkkuna se on juominen ja klubittaminen, jos jonkun joskus löydän niin mitä lie tulee tilalle...

Daisy

Kauniina kesäisenä iltana musta on kaikkein parasta lähteä tuonne järven taakse tiukalle pyörälenkille yhdelle metsätielle. Siellä saa päästellä menemään ja se tuntuu todella hyvältä! Tavallisesti en tapaa siellä ketään muita ihmisiä ja on loistavaa saada nauttia vain yksin siitä tunteesta, miltä tuntuu lasketella pyörällä alamäkeä kuuman aurinkoisella tiellä puiden varjoon. Se on aivan kuin oma maailmansa, jossa voi unohtua hetkeksi. Kevyen palaamisen takaisin ihmisten pariin antaa se, että poikkean uimassa pari lenkkiä tulomatkalla uimarannalla, missä on tavallisesti aika runsaastikin ihmisiä.

Ja tällainen yksinäinen lauantai-iltakin on välillä ihan mukava. Olen yksin talossa ja voin mennä nukkumaan nyt tai valvoa koko yön. Saan päättää aivan itseni kanssa miten iltani vietän.

Msuh

Touhuilemalla pakoilen luultavasti omia ajatuksiani, syvempilaatuisia sellaisia. Jos pysähdyn ja vain rentoudun, ajatukset kuolemasta ja elämästä yleensä täyttävät pienen pääni. Vaikka nuo kysymykset ovatkin kiinnostavia, pelkään kohdata ne yksinäni. Kaipa olen niin lapsi vielä :roll:

[size=9]P.S. Vessassa istuminen ei ole arkista! Voi että sitä tunnetta, kun on kauan aikaa joutunut pidätellä isoa taikka pientä hätää ja sitten vihdoin pääsee vierailemaan hotelli helpotuksessa. Se nimenomaan on yksi muuten arkisen päivän kohokohdista :wink:[/size]

Tsein

Minusta tärkeämpää on kysyä, että mistä pakenee. Eikö kaikki mitä ihminen tekee, ole hänen elämäänsä. Dokaaminen, lenkkeily, kirkossa käynti... eivät ne ole pakenemista jostain -mistä?- vaan elämää itsessään. Pakenemista ei ole olemassakaan, ei ainakaan tässä yhteydessä.

mandii

Minä panekenen lenkille, oikein kunnon endorfiinihuuruihin, minkä jälkeen kaikki näyttää olevan taas hyvin. Joskus taas pakenen pelimaailmaan. Joskus muihin harrastuksiin.

SinRuid
Tsein
Minusta tärkeämpää on kysyä, että mistä pakenee. Eikö kaikki mitä ihminen tekee, ole hänen elämäänsä. Dokaaminen, lenkkeily, kirkossa käynti... eivät ne ole pakenemista jostain -mistä?- vaan elämää itsessään. Pakenemista ei ole olemassakaan, ei ainakaan tässä yhteydessä.

Samaa mietin itsekkin.. Pakenemista ei ainakaan tapahdu omassa elämässäni. Mutta toisaalta, jos eläisin vaikka väkivaltaisessa suhteessa, ja tämän seurauksena pakenisin esimerkiksi huumeiden maailmaan todellisuudelta.. hmm. Ääh, sitä mä ihmettelen, mitä mä ihmettelen.. :-k

olematon

Niin onko tuo sitte pakenemista vai osa elämää lähteä vaikka lenkille tai baariin nollaamaan? Kyllähän se tavallaan on pakenemista arjelta tai pahalta ololta jos se kaikki paska jää sen tilanteen ulkopuolelle. tavallaan jättää sen painolastin pois ja leijailee kevyesti menemään.

Tsein

^...mutta siltikin se on vaan sun elämää. Ei sitä voi paeta mihinkään. Siksi kysyinkin, että mistä paetaan. Onko se pelkkä arki josta paetaan vai elämä? Mitä arki oikeastaan edes on jos ei elämää?

olematon

arjesta irtiottoja eli arkea tavallaan paetaan. Vaikka arkihan on juurikin elämää. Ja arjesta saadaan vähän erilaista "pakenemalla" välillä. :)

Susannna

Itse pakenen pääasiassa stressiä. Se onnistuu yleensä tekemällä viikonloppuisin jotain arjesta poikkeavaa, mutta ei välttämättä mitään erikoista. Esimerkiksi siivoaminen voi olla tällaista. Se kun on vähän sellaista "aivot narikkaan" -touhua. Sitten tuntuu hyvältä kun on saanut jotain konkreettista aikaan, ja on siistiä. Lukio-opiskelukun on vähän sellaista, ettei sitä työnsä tulosta näe kovin usein, mutta sitä tehtävää on silti jatkuvasti, varsinkin näin abina ja kirjoitusten lähestyessä.

Viime viikonloppuna menimme poikaystäväni kanssa läheiselle laavulle kävellen. Siellä on valtavan suuria kiviä, jotka kääkausi on aikoinaan juuri sille kohdalle siirtänyt. Kiipeilimme jokaiselle yksitellen, ja istuskelimme ja juttelimme. Oli ihan hiljaista, ei ketään muuta lähelläkään, aurinko paistoi ja tuuli vähän hulmusi. Oli todella hyvä olo. Tuntui että pystyi hetkeksi unohtamaan ihan kaiken muun. Olihan se tietynlaista pakenemista.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat