Kleptomania - Ihmiset ja ilmiöt

sopuli
figaro
SunLion
No aika hyvinvointi yhteiskunta ollaan...en usko että kukaan täällä oikeestaan nääntyy nälkään jos hakee apua.

Jos on bruttotulot suuret ja käteen jäävä osa pieni (näin suurpiirteisesti sanottuna), ei välttämättä soskusta ym. tahoilta saa penniäkään. Minä tiedän mitä on nälkä, vaikka hyvinvointiyhteiskunnassa kuinka asuttaisiin. (Toisekseen, jos tuohon vedotaan, miksi sillanalusihmisiä on Suomessa yhä ja edelleen?)

Tää on niin totta. Sossu ei todellakaan takaa toimeentuloa kaikille sitä tarvitseville!

Hassua vaan, miten erilaiset syrjäytyneet osaa monesti pyörittää yhteiskunnanrattaita ja nyhtää kaikki mahdolliset tuet. Tosin, heillä ei ole mitään menetettävääkään, koska jos he jäävät huijauksesta kiinni, ei heillä ole rahaa maksaa mitään takaisin.

Meni vähän aiheen vierestä...

Sivut

Kommentit (49)

Miffy
Miespuolinen

Kaupoista varastaminen on väärin, olipa kauppana sitten reilunkaupan kahvimyymälä tai ikea/H&M (sikäli edes enää käyttävät lapsityövoimaa)
Yritystehän tarkoitus onkin tuottaa omistajilleen voittoa, eikä tarjota jotain suojatyöpaikkoja tai edes parantaa maailmaa. Jos yritys sitten toimii lain mukaisesti, niin oikeus heilläkin on omaisuutensa suojelemiseen.

Tässä päästään nyt sitten juuri siihen, josta jo joku aika mainitsin, että laki ei ole mikään ehdottomuus. Laeissakin on vääryyksiä. ne ovat ihmisten säätämi' tietyissä tilanteissa. Mä uskon enemmän moraaliin ja oikeuteen kuin lakiin.

Ja tuo on kyllä maailman huonoin tekosyy käyttää hyvillä mielin lapsityövoimalla tehtyjä vaatteita jne, että "ne joutuu prostituoiduksi jollei ole tehtaassa töissä". hah! Eli annetaan tilanteen vaan jatkua tälleen, sopii meille länkkäreille, saadaan halpoja kulutushyödykkeitä, jee...

Mariposa

Tilanne on erilainen silloin, kun ei oikeasti ole ketään. Ei ole huolehtivia vanhempia, sukulaisia eikä läheisiä ystäviä. Sellainen tilanne syntyy helposti, mikäli yleisolosuhteet tekevät sen pakolliseksi.

Olen varastanut kaupasta ruokaa enemmän kuin sielu sietää ennen kuin täytin 18 ja vaatteita H&M:stä, koska elin suoranaisessa perhehelvetissä, missä minulle ei ostettu ruokaa, hygieniatarpeita eikä vaatteita. Olen jäänyt kerran kiinni 14-vuotiaana ruokakaupasta mutta en sen jälkeen ollenkaan. Pari kertaa olen havainnut myymäetsivän tarkkailevan itseäni ja olen ollut kuin en huomaisikaan, että minua tarkkaillaan, mutta en tietenkään ole silloin varastanut mitään. Helpointa on suuressa tavaratalossa, jossa on valmiiksi katsonut hyvän uloskäynnin ja tärkeintä on, ettei liiku kaupassa rähjäisissä vaatteissa epämääräisesti pälyillen ja hiiviskellen. Täytyy pitää pää pystyssä ja ohi mennen kävellä kaupasta vain ulos (ja muistaa ettei ota mitään missä on hälytin).

En halunnut joutua mihinkään huostaanotto ja lastenkotikierteeseen, joten minulle tuo oli paras tapa elää. En myöskään halunnut kertoa kenellekään, miten huonosti asiat kotona todella olivat, vaikka pakosti jotain pientä joutui joissain tilanteissa kertomaan.

Jatkoin varastelua vielä jonkin aikaa, kun olin päässyt itsenäiseen elämään, ehkä tavan ja tottumuksen ja omille jaloille pääsemisen vuoksi.

En kadu kaupasta varastamista tippaakaan. Olin ruoan ja hygieniatuotteiden tarpeessa kuten jokainen muukin ihminen. Minä vain en niitä kotoa saanut.

Nykyisin ei tulisi mieleenikään varastaa kaupasta mitään, koska minulla on läheisiä ihmisiä, jotka välittävät minusta ja joille en halua tuottaa pahaa mieltä ja häpeää. Ja vaikka raha on välillä tiukassa, niin omaa budjettia ei ole kovin vaikea laskea.

Kleptomaniaa en ole sairastanut, sillä minulla ei ollut pakonomaista tarvetta nimenomaan varastaa, vaan tarve oli juuri sille asialle, jonka varastamisen yhteydessä sain itselleni.

Zara

Eihän varastaminen sinänsä oikein ole, mutta varmasti varastaisin jos jäisi niin ahtaalle ettei enää toimeen tulisi, ja ei saisi tarpeeksi apua mistään eikä löytäisi roskiksista syömäkelpoista. Ja nimenomaan ruokaa tai muuta välttämätöntä. "Rahat ei riitä" on huono puolustus jos sitten näpistelee jotain turhaa rojua. Olen kuitenkin sitä mieltä että on parempi varastaa safkaa jostain isoista kaupoista jotka ei siitä niin paljon kärsi kuin kuolla nälkään. Suomessa onneksi on aika harvinaista että nälkäkuolema uhkaisi.

Disturbance

Tamapa hienoa...

Meikalaisesta on tullut kleptomaani!
Homma alkoi siita, kun ei kertakaikkiaan ollut rahaa paivittaisiin valttamattomyystavaroihin. Mutta nyt, kun rahaa on jo vahan enemman, kummasti on tavaraa silti kadonnut kassiin.
Kylla tama tasta, kun jaksaa itseaan muistuttaa siita miten kay napistelijoiden viisumille vieraassa maassa...

Mutta onko minkalaisia omakohtaisia / kaverin kokemuksia teilla?
Neuvoja ja vinkkeja kenties?

Sonkku

Ei ole missään vaiheessa tullut tilannetta että olisi ihan pakko varastaa enkä varmaan varastaisi vaikka olisin kuinka tiukalla tahansa. Jos tilanne menee todella tiukaksi niin silloin voin pyytää porukoilta avustusta ettei varastamaan tarvitse alkaa.

MiuMiu*

Mä en ole koskaan varastanut mitään, enkä tule sitä tekemäänkään. Vaikka ollaan oltu kuinka tiukoilla tahansa niin se ei ole kyllä käynyt edes mielessäkään, koska aina löytyy ystäviä tai vanhemmat, jotka auttavat jos oikein paha tilanne tulee. Enkä silloinkaan lähtisi varastelemaan, vaikkei auttajia olisi ja nälkäkuolema uhkaisi...sellainen ei vaan sovi mun luonteelleni

SunLion
Sonkku
Ei ole missään vaiheessa tullut tilannetta että olisi ihan pakko varastaa enkä varmaan varastaisi vaikka olisin kuinka tiukalla tahansa. Jos tilanne menee todella tiukaksi niin silloin voin pyytää porukoilta avustusta ettei varastamaan tarvitse alkaa.
allekirjoitan.

Miffy

Mulla ei ole koskaan ollut niin tiukkaa tilannetta, että olisin joutunut sen takia varastamaan. Dyykannut tosin olen, mutta sitäkin oikeastan siitä syystä, että v*tuttaa, kun hyvää ruokaa heitetään tonneittain roskikseen joka päivä.

Olen mä kyllä varastellutkin, mutta lähinnä joskus yläasteella, nannaa ja meikkejä ja sensemmosta. Ku kerran jäätiin kaverin kanssa kiinni, meno vähän hidastu.

Jos varastaminen olis helpompaa (ts. jos osaisin kikkoja), voisin jostain Henkkamaukasta tms jotain joskus pihiäkin.

Shandy

En oo varastanut (paitsi papalta karkkeja pienenä :cry: ), enkä varmaan varastaiskaan vaikka olisin kuinka ahtaalla.. Vanhemmilta tai kavereilta tai mieheltä tai suvulta pyytäisin tiukan paikan tullen avustuksia.

Mut ymmärrän sen, et jos ei oo ketään keltä vois lainata, niin sit olis pakko varastaa.. Mut en mäkään sellasta turhien tavaroitten varastamista ymmärrä, mut joku ruoka esim.

SunLion

mitä teidän mieles pyörii ketkä ootte varastanu? mikä on motiivi siihen? miten voi haluta jotain niin paljon että pitää varastaa se? eri juttu jos on kyse nälkäkuolemasta mutta kyllähän siinä sitte sossut ja muut jo tulee apuun jos vaan on tarvis.

figaro
SunLion
sossut ja muut jo tulee apuun jos vaan on tarvis.

Tästä en menisi aina vannomaan..

Ja kyllä minä ymmärrän kleptomanian sairautena. Teiniaikojen varastelut lienee enemmän näyttämistä ja juuri sitä haluamansa hankkimista, kun ei itsellä ole rahaa eikä vanhemmilla varaa.

*Sandy*

Koskaan ei ole ollut tarvetta varastaa, enkä kyllä siihen pystyisikään. Jäisin varmaan heti kiinni, olisin niin epäilyttävän näköinen, naama punainen, ja vilkuilisin hermostuneesti ympärilleni :lol:
Mutta tosiaan, omatuntoni kolkuttaisi aika pahasti, en kykene tuollaiseen.

Lizzie

Teininä keikattiin karkkia kaupoista, alle kouluikäisenäkin pöllin karkkia. Meikkejä en tainnut koskaan ottaa, paitsi kerran alaikäisenä baarin vessasta poskipunan, joka on kyl jäänyt harmittaan.

Se teininä (13-vuotiaana)näpistely oli semmosta "uskallatko"- touhua, se oli jännittävää. En kuitenkaan tehnyt sitä paljoa, ja jälkeenpäin ajateltuna hyvä että loppui lyhyeen. Oli sillon jo huono omis sitten illalla.

Miffy
SunLion
mitä teidän mieles pyörii ketkä ootte varastanu? mikä on motiivi siihen? miten voi haluta jotain niin paljon että pitää varastaa se? e.

Noh, varastaminen oli siks kivaa, et sai ilmast karkkii ja meikkejä. Ei sihen muuta motiivia tarvittu. En mä pitäny sitä mitenkään pahana.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat