kuka kysyy mitä kuuluu? - Ihmiset ja ilmiöt

~tulitikkutyttö~

Kuka kysyy sinulta, mitä kuuluu? Minulla on tapana kysyä ihmisiltä, mutta harmittaa välillä, että minulta harvemmin kysytään.

Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä -
siinä on haastetta kylliksi yhdelle elämälle.

Sivut

Kommentit (24)

figaro

Minulla oli jossain vaiheessa samanlaisia tuntemuksia.. Mutta kun sanoin asiasta ääneen, alkoivat kaverit ja tuttavat ja läheiset kysyä myös minun kuulumisiani. Tosin osa tuntuu tekevän sen vain velvollisuudesta eikä vilpittömästi :(

Sinulla muuten on yksi minun suosikkirunoistani (Tabermannin tuotantoa) näkyvillä ;)

menthol

oon vissiin poikkeus kun multa kaverit kysyy heti ekaks mitä kuuluu. Tosin mun mielestä on ällöö vastata "hyvää joo" joten sanon mielialan mukaan joko "loistavaa" tai "huonoa" tai kerron jotain konkreettista. Faija ei kysy heti ensiksi "mitä kuuluu" vaan arvostelee mun meikit. Yleensä vastaus on "ihan liikaa maalia saaks mä poistaa".

vihollinen

Mulla on melkolailla sama ongelma..
Mut mulla on sillaiten, että mä oon aina se, jolle kaikki kaverit tulee aina kertoon ongelmistaan ja muista, ja mä olen se joka auttaa ja kuuntelee ja lohduttaa.. Mutta jos minä menen jollekkin omatoimisesti kertomaan, niin heti aihe muuttuu jonkun toisen ongelmaksi. ja multahan ei kukaan koskaan kysy miten menee tai muuta.

Nakkis

Multakaan ei kukaan kysy, että mitä kuuluu tai miten menee?
Ite kysyn lähes poikkeuksetta, että mitä elämään nyt kuuluu?, vaikka viime puhelusta/ tapaamisesta olisikin vain viikko.
Jotkut saattavat kokea ärsyttävänäkin sen, kun kyselen aina kuulumiset :oops:

Abigail

Puhelinkeskusteluni alkavat aina kysymyksellä mitä kuuluu. Kaikkein parasta on se, että ystäväpiirissäni voi suoraan sanoa, jos huonoa kuuluu. Minusta ystäville kannattaa kertoa, että haluaa puhua asioistaan, jos muuten ei suunvuoroa tule. Ystävyyden on tarkoitus olla vuorovaikutteista. Ei ole missään nimessä oikein, jos yksi joutuu olemaan muiden kainalosauvana ilman samaa tukea vastineeksi.

Pai25

Jotkut ihmiset ei todellakaan koskaan kysy et miten menee tai mitä kuuluu... Se on tosi ärsyttävää, ku heti alkaa tilitys vaan omista asioista ja siitä kuin mallillaan oma elämä on...

Hawana
Pai25
Jotkut ihmiset ei todellakaan koskaan kysy et miten menee tai mitä kuuluu... Se on tosi ärsyttävää, ku heti alkaa tilitys vaan omista asioista ja siitä kuin mallillaan oma elämä on...
joo aivan. varsinkin jos itsellä ei mene hyvin, ja toinen alkaa samantien selittämään omasta onnestaan, eikä yhtään ajattele toisen oloa ja tunteita. :( vaikka miten haluais siinä sit olla onnellinen toisen puolesta, niin vähän hankalaa se kieltämättä on. :x

Tonde

:evil: Mua vituttaa kans yli kaiken sellaset "kaverit". jotka ei koskaan kysele eka kuulumisia tai soita. Ainoastaan sillon, jos menee paskasti ja haluaa purkautua. Yhden tapauksen kanssa aikani kestin, mut nyt laitoin sille pisteen. Pisti NIIN vihaks.

Hawana
Tonde
:evil: Mua vituttaa kans yli kaiken sellaset "kaverit". jotka ei koskaan kysele eka kuulumisia tai soita. Ainoastaan sillon, jos menee paskasti ja haluaa purkautua. Yhden tapauksen kanssa aikani kestin, mut nyt laitoin sille pisteen. Pisti NIIN vihaks.

joo.. :? toi on siis niin rasittavaa ja ällöttävää.
siis no ei munkaan mielestä tarvi aina alkaa ekana kyselemään, että mitä kuuluu, varsinkaan jos usein näkee sen ihmisen kanssa. mut kyllä mulla on tapana kysellä sit vaikka jotain, että "mites sulla meni sit siellä töissä? miten teillä menee sen pojan kanssa? mitä oot puuhannut?" tms. iteltä harvoin kysellään mitään. lähinnä kaverit kyselee vaan jos sattuu tietämään, että mulla on jotain juoruja tms. :x

ivoire

Mä kyllä aina kysyn ekana, mitä kuuluu ja multakin kysellään kuulumisia aika ahkerasti. Musta kuulumisien kysely kuuluu hyviin tapoihin, sillä ainakin mulle se osoittaa, että se toinen on kiinnostunut musta.

Tosin mulla on yks sellanen kaveri, joka ei ikinä, ei siis oikeesti koskaan, kysy, mitä kuuluu. Se vaan selittelee omia asioitaan ja odottaa, että mä itse alan kertoa kuulumisistani erikseen kysymättä. Tietysti toi on aika ikävää, mutta mä olen jotenkin jo niin tottunut ton kaverin tapaan, etten enää pahota mieltäni siitä.

kutikuti

Kuulostaa hyvinkin tutulta. Itse olen aina tottunut kyselemään kavereiden kuulumiset, mielestäni on tärkeää tietää jos toisella on jotain huolia - tai miksei onnenasioita joista haluaa puhua. Olettaen että ystävä on halukas niistä puhumaan.

Usein kyllä ystävät puhuvat asiansa minulle ilman että edes kysyn mitään, joka on toisaalta hienoa , koska he siis todellakin luottavat minuun.

Mutta itse hyvinkin harvoin pääsen purkamaan asioita muille. Ketään ei tunnu kiinnostavan minun asiat, puhua pölöttävät vain omistaan. Välillä jopa joskus kun yritän alkaa puhua jostain omasta asiasta niin he alkavat puhua omiaan päälle, törkeetä! :evil:

Onneksi lapsuudenystävääni kyselee minulta kuulumisia. Usein ei viitsi edes oma-aloitteisesti alkaa purkaa asioita , ajattelen ettei ketään kiinnosta kun ei kukaan kysykään mitään. Ja sitten jos he vielä alkavat puhua päälle, niin... :x

Some Day

Kyllä tulee kysyttyä aina, että mitä kuuluu ja niin kysyy useimmat kaverini. Ainakin lähimmät. Kysyn lähinnä siksi, että mua kiinnostaa miten kaverilla menee ja toivonkin, että mulle kerrotaan hyvät ja huonot asiat niiden elämässä. Siten tunnen kuuluvani oikeasti toisen elämään.
Mulle on myös tärkeää, että on (onneksi!!) niitä ystäviä, joille voin myös itse purkaa asioitani.

Lumi~

yleisesti ottaen kaikki kaverit kyselee mun kuulumisia ja minä samaten..
mutta sitten minulla on yksi kaveri (läheinen vielä) joka ei ikinä kysy mun
kuulumisia vaan höpöttää aina vaan omista asioistaan ja jätkäkaverinsa
asioista.. hoh hoijaa.. kyllähän tuo juuri ja juuri kuuntelee jos
oma-alotteisesti kerron omista asioistani mutta ei se ikinä kauaa jaksa
kuunnella eikä ainakaan ikinä vaivaudu kysymään "jatkokysymyksiä",
kuten vaikka "miten se silleen" tai "mitä sitten tapahtu" tms..

ärsyttävää...

eikä tämä kyseinen kaveri kyll nykyään paljoa mun asioista tiedäkkää
vaikka minä tiiän melko tarkasti sen kuviot..

noh, onneksi on muitakin kavereita..

vihollinen

Te onnelliset.. teillä sentään on edes joku joka joskus kyselee.. mutta, mulla on KAIKKI "kaverit" semmosia jotka tilittää omistaan eikä koskaan kysele multa.
Tuntuu jotenkin tyhmältä ja röyhkeältä ruveta sit päälle yrittää selittää jotai omia juttujaan, ku toinen vaan paasaa suu vaahdossa jostai omastaan.
Plaah.. onneksi on sentään poikaystävä joka kuuntelee. <3

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat