Narsistinen persoonallisuushäiriö - Ihmiset ja ilmiöt

Notti

Omaan ukkooni nuo narsistin jutut kävivät yksiin aikoinaan. Oli aika, jolloin minä olin hänen pahin vihollisensa ja mitä enemmän hän sai minua poljettua maahan (ja osoitettua huonommuuteni) sitä enemmän hän tunsi itsensä hyväksi ihmiseksi. Eli minun pahaoloni vahvisti hänen hyvää oloaan. Naristi tuskin kuitenkaan oli, sillä ukko on nykyisin ihan toista maata. Itserakas paskiainen ehkä olisi oivempi kuvaus ;D

Meillä käytiin em. tilanne kerran:

Sanoi minun olevan huora ja suutuin. Hän loukkaantui siitä, että suutuin ja sanoi ihan vilpittömästi ja todellakin loukkaantuneena "Ethän sä voi suuttua tästä, kun se on totuus!"

Kävin aikoinani todella monen ammattiauttajan kanssa keskustelua omasta ukostani ja hänen "sielun maailmasta", koska se oli todellakin pelottava ja niin erinlainen, kuin ihmisillä normaalisti. Tätä nykyistä ei samaksi ihmiseksi tunnistaisi, kuin yli viisivuotta sitten. Eli meillä asiat muuttuivat todella paljon. Mies ei mielellään muistele mennytä aikaa, eikä siitä paljoa myös muistakkaan (mutta hänen muistinsa on todella huono muutenkin, mitä tulee menneeseen). Kuitenkin 9 kohtaa kymmenestä taisi osua yksiin tämän mieheni kanssa, kun kävin läpi narsistista persoonallisuushäiriötä. Lin myös jutun miehelle ja hän oikeasti oli ylpeä, kun löysi itsensä jutusta. Meillä tilanne lähti avautumaan, kun heitin hänet pellolle, mutta pidin lähelläni kuitenkin. Eli näytin ja myöskin kerroin "rakastan sinua, mutta en voi elää kanssasi tällä tavalla. En hylkää sinua, mutten voi myöskään tuhota itseäni kanssasi." ja se taisi olla se, mikä meillä auttoi. Mies tosiaan tajusi, että rakastan, enkä hylkää, mutta että tietyt rajat ovat olemassa ja hän itse voi päättää mihin hän vetää viivansa. Itse olin jo omani vetänyt ja myös pidin niistä kiinni. Omaltaosaltani meillä kyse oli vähän samasta, kuin lapsi, joka kokeilee omia rajojaan ja sitä, miten pitkälle niitä voi venyttää. Mutta vaati kyllä hampaiden puremista yhteen, malttia, pitkää sekä todella venyvää pinnaa kuten myös ymmärrystä yli äyräiden.

Sivut

Kommentit (80)

Notti

Naamiona hyvä mieli kertoo juurikin narsistisesta persdoonallisuushäiriöstä. Itse luin sitä aikanaan, kun yritin oman mieheni kanssa saada asioita selvitettyä. Ja opus oli todella valaiseva...viellä enemmän valaiseva se oli, kun kerroi miehelleni tästä ja huomioista ja hän oli ihan innoissaan, että niin moni asia meni yksiin hänen kanssaan. Oikeasti, oli niin ylpeä, että hän voisi ehkä olla narsisti! Ja varmaan tavallaan olikin.

Mies oli varma, että olin nainut kaikkia miehiä, joiden kanssa puhuin. Hänelle olin huora, joka antaa jokaiselle. En olisi saanut käydä ravinolassa, enkä tavata kavereita joita hän ei hyväksynyt. Hänen kavereihinsa, minulla ei ollut sanavaltaa. Kun kävin synnyttämässä meidän tyttären, hän ei halunut näyttäytyä samassa paikassa kanssani, koska olin niin hirveän näköinen (kysyi synnytyksen jälkeen, olinko katsonut peilistä itseäni! Kun ihmettelin, että ei halunut näyttäytyä kanssani). Kävi ryyppäämässä eikä ullut kotiin "koska olin niin hysteerinen ja oli pakko juoda salaa, että en saa slaagia ja siksi ei tullut kotiin". Veti perskännit laskettuna aikana ja oli sit' mieltä, että olen paha ihminen, kun en päästä häntä synnytykseen mukaan, jos on humalassa (vaikka yritin selittää, että sairaala ei päästä). Kun oli muille tosi inhottava ja huomautin siitä, niin oli sitä mieltä, että yriän vain kohottaa omaa kuvaani hänen kustannuksella. Kun puhuin kavereiden kanssa niin loukkaantui ja oli sitä mieltä, että en voinut ajatella sioista niin, koska hänkään ei ajatellut jne.jne. Ihan loputtomasti olisi esimerkkejä. Nämä eivät edes ole sieltä pahimmasta päästä mitä tapahtui.

Nykyisin ukko on ihan toista maata, ei yhtöön tuota, mitä edellä luettelin. Muuttui matkanvarrella todella paljon. Kun olen itse lukenut psykopaateista (narsistisista ihmisitä) ja niistä oireista, niin olen monesti miettinyt, että ovatko voineet erehtyä... Melkeinpä kaikki (99%) kävi yksiin mieheni kanssa, mutta nykyisin on kuin eri ihminen! Vaikka tästä ei kuulema parannu kovin helpollla. Ja ainut terapia ukolle...oli minä ;) mutta hyvin näyttöi auttavan ;)

Barriss
SunLion
Ehdota taukoa/eroa....kato miten hän reagoi. Ja muista olla tarkkana että hänen tekemät muutokset sitten kanssa pitävät.

Kiitos neuvosta. :) Mutta voih kun oliskin niin helppoo... :? Me uhkaillaan eroavamme about kerran viikossa. Kumpikaan ei taida enää edes uskoa siihen tosissaan... Ne riidat loppuu aina siihen kun hän lupaa, että yritetään parantaa tapamme. Kumpikin tietää ettei kuukaudessa muututa, ja sit mitä kaikkee toiselta voi vaatia jos itsekään ei noin vain muutu paremmaksi ihmiseksi? Pitäis olla joku konkreettinen juttu, mistä vois sopia ja kattoo pidetäänkö siitä kiinni... Niinkun vaikka se erolla uhkailu.

Tapsu

Ajattelin tällasen ketjun aloittaa, kun itsellä on kokemuksia henkilöstä, jolla oli kyseinen sairaus (ei kuitenkaan lääkäri ollut sitä todennut, päättelin vain), ja haluisin kuulla josko muilla on samankaltasia kokemuksia.
Ja tästä voi olla apua jollekin, jos ei tiedä mistä kaikki kiikastaa, mutta tästä löytyisikin vastaus.
Kopioin sitten osan tekstistä toiselta foorumilta.
Jos joku haluaa kuulla, voin kertoa omia kokemuksiani tässä yhteydessä. Lyhennetyn version tosin, pitempi selittäminen vaatisi useamman sivun :)

Onko aihe jollekin tuttu? Jos ei, millaisia ajatuksia se herättää? Ensivaikutelmia? Narsismi yleensä, kuinka käsität sen ja mitä itse pidät ns. terveenä? Mitä mielestäsi on narsismi? Entä narsistinen persoonallisuushäiriö?

Pieni tietopaketti:

Toisin kuin yleisesti luullaan, narsisti ei rakasta itseään, vaan sitä
heijastusta itsestään jonka hän näkee muissa ihmisissä. Muut ihmiset
ovat hänelle peilejä joista hän toteaa olevansa olemassa. Mutta peilin
pitää näyttää miellyttävä kuva - jos ei vapaaehtoisesti niin pakolla.

Siksi narsisti ottaa muut ihmiset vahvaan pihtiotteeseen. Narsisti
hakeutuu (usein alitajuisesti) läheisriippuvien ihmisten luokse ja lopulta
kykenee muuttamaan heidän elämänsä helvetiksi tavalla joka jättää
ikuiset jäljet.

Noin 1 % ihmisistä on patologisia (piintyneitä) narsisteja, mutta
narsismi vähäisemmässä määrin on huomattavasti yleisempää ja
yleistymässä.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on tunnustettu omaksi mielenterveys-
häiriökseen Yhdysvalloissa vuonna 1980. Sen diagnoosin kriteereitä on
muutettu vuosina 1987 ja 2000.

Narsismille on määritelty yhdeksän diagnoosikriteeriä (kts. Aapinen)
Narsismin diagnoosi edellyttää että vähintään viisi niistä toteutuu.

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html Narsismin Aapinen Diagnoosikriteerit löytyvät täältä.

Narsismin Aapinen on osa Sam Vakninin tutkimuksiin pohjautuvaa
laajempaa sivustoa
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html#Alku Ilkeä itserakkaus - narsismin kuva, josta ylläoleva lainaus on peräisin.

http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/NarcisChar.html Narsistien ominaisuuksia

Tapsu
Jeii
Eikös näihin narsisteihin liitetä usein myös järjetön mustasukkaisuus?

Varmaankin. Mulla ei ainakaan saanu olla muita kavereita silloin aikoinaan ja kaikki mun ihmissuhteet yritti tuhota. Että taidat olla ihan oikeassa :)

Lizzie

Aika riskialtista lähteä vetämään diagnooseja ilman mitään koulutusta läheisten persoonallisuuksista.. näin kuriositeettina.

Muistan lukeneeni jonkun kirjan joka ehkä liittyi tähän, olisko ollut Naamiona (naamiolla?) hyvä mieli tms. Kirja oli aika kristillissävytteinen mutta ihan ok.
En vaan kuollaksenikaan muista, liittyikö se juuri tähän vai johonkin toiseen samantyyppiseen aiheeseen..

Tapsu
Lizzie
Aika riskialtista lähteä vetämään diagnooseja ilman mitään koulutusta läheisten persoonallisuuksista.. näin kuriositeettina.

Muistan lukeneeni jonkun kirjan joka ehkä liittyi tähän, olisko ollut Naamiona (naamiolla?) hyvä mieli tms. Kirja oli aika kristillissävytteinen mutta ihan ok.
En vaan kuollaksenikaan muista, liittyikö se juuri tähän vai johonkin toiseen samantyyppiseen aiheeseen..

Eihän oikeasti kyllä saisi tehdä itekseen diagnooseja, niitten tekeminen on lääkäreitä ja muita varten. Mutta olen silti 99% varma että oon ihan oikeassa tämän ihmisen suhteen.

Ja sen kirjan nimi on "Naamiona terve mieli", kirjoittanut Raimo Mäkelä. Sisko tais lukea mulle just tota samaa kirjaa sillon kun meni välit poikki tähän ihmiseen ja tajusin mistä kaikki johtu.

Täällä linkissä pystyy kuuntelemaan radiokeskustelun, aiheena just toi Naamiona terve mieli ja luonnehäiriöiset ja niiden tunnistaminen. Ja luonnehäiriöllä tässä tarkotetaan nimenomaan narsistista persoonallisuushäiriötä.
[url]http://www.yle.fi/radiopeili/kiusaajajuttu.php?id=921

"Luonnehäiriöinen on normaalin näköinen ja päällisin puolin normaalin tuntuinen ihminen. Hän on usein jopa tavallista fiksumpi, hauskempi, hyvin pukeutunut, ehkä olemukseltaan ns. karismaattinen, ylipäänsä menestyneempi kuin muut. Hän on monesti ammatissa, joka antaa mahdollisuuden runsaaseen esilläoloon."

xaz

Kyllä vain, yksi entisistä kavereistani on narsisti. Onhan se teitenki vähä julmaa ite diagnisoida toisia, mutta ku kaikki niistä kymmenestä kohdasta passaa tähän ihmiseen niin ei sitä voi kieltääkään. Seki todistaa etten ollu väärässä tämän tapauksen suhteen, ku toinen kaverini tuli kerran mulle kuiskuttelemaan että hän tajus psykologian tunnilla että ***** on ihan varmasti narsisti. Sillon en voinu muuta ku halata tätä kaveria ja sanoa että kiitos, en olekaan julma paskiainen, ja että olen täydellisen samaa mieltä hänen kanssaan

Toista vuotta sitte oltiin vielä tosi hyviäki kavereita, mutta ku se sitte itelle selves (psykologian tunnilla oli puhetta narsismista) että se on sitte kai oikeastiki narsisti, niin aloin ottaan vähän etäisyyttä.
Loppujen lopuksi meidän eroksi koitu tosi kamala riita jonka takia oltiin melkein vuosi puhumatta toisille, ei ees tervehditty ku nähtiin. Nyt vähitellen ollaan alettu taas jonku verran viettään aikaa yhdessä, mutta aion totisesti pitää sen ainaki käden mitan päässä, enää en lähelle päästä.

Jopa siinä vaiheessa ku olin tajunnu millanen ihminen se on, sitä katto väistämättä ylöspäin, vaikka ei olis halunnu niin silti. Se osas asettaa ittensä niin paljo muita ylemmäs.
Ja sitä mustasukkasuutta.. se meni aivan yli hilseen. Ja jos joku ihminen ei toiminu hänen tahdon mukaan, sille oltiin vihassa niin kauan että se tanssi taas hänen pillinsä tahdissa. Se siis oikiasti teki aivan ihmeellisiä temppuja, joita en nyt tähän kuitenkaan ala selostaan, siihen menis ikä ja terveys.

Lumi~

tuli mieleen että eikö noille narsisteille oo tyypillistä myös se että
ne ovat hyvää pataa vähän oudompien ihmisten kanssa ja näyttävät
kilttiä naamaa (ns. peittävät hyvin tuon narsismin), mutta sitten
läheisten ihmisten keskuudessa onkin aivan erilainen..

korjatkaa joku jos olen väärässä..

Miffy

Siis ihmisestähän pystyy ehkä maallikkokin sanomaan, että sillä on narsistisia piirteitä käytöksessään, mutta psykologiaan opiskelematon ja kyseiseen ihmiseen tutustumaton henkilö ei kykene mitenkään tekemään diagnoosia, siis esim. että "tällä ja tällä tyypillä narsistinen persoonallisuushäiriö".

Lizzie
Miffy
Siis ihmisestähän pystyy ehkä maallikkokin sanomaan, että sillä on narsistisia piirteitä käytöksessään, mutta psykologiaan opiskelematon ja kyseiseen ihmiseen tutustumaton henkilö ei kykene mitenkään tekemään diagnoosia, siis esim. että "tällä ja tällä tyypillä narsistinen persoonallisuushäiriö".

*komppaa*

Tapsu
Lumi~
tuli mieleen että eikö noille narsisteille oo tyypillistä myös se että ne ovat hyvää pataa vähän oudompien ihmisten kanssa ja näyttävät kilttiä naamaa (ns. peittävät hyvin tuon narsismin), mutta sitten läheisten ihmisten keskuudessa onkin aivan erilainen..

korjatkaa joku jos olen väärässä..

Tää mun kaveri oli ainakin just tollanen. Julkisilla paikoilla ja vähän vieraampien ihmisten kanssa oli oikein hurmaava, kohtelias ja oikein malliesimerkki ihmisestä. Mutta sitten kahden kesken just oli ihan erilainen. Se oli usein huutamista, syyttelyä ja haukkumista, suurimmaksi osaksi.

Tapsu
xaz
Jopa siinä vaiheessa ku olin tajunnu millanen ihminen se on, sitä katto väistämättä ylöspäin, vaikka ei olis halunnu niin silti. Se osas asettaa ittensä niin paljo muita ylemmäs.
Ja sitä mustasukkasuutta.. se meni aivan yli hilseen. Ja jos joku ihminen ei toiminu hänen tahdon mukaan, sille oltiin vihassa niin kauan että se tanssi taas hänen pillinsä tahdissa. Se siis oikiasti teki aivan ihmeellisiä temppuja, joita en nyt tähän kuitenkaan ala selostaan, siihen menis ikä ja terveys.

Tiedän omasta kokemuksesta aika varmasti millaista se on sulla ollut ton kaverin kanssa. Todennäkösesti samanlaisia juttuja tapahtunu, valehtelua ja kiristämistä jne. Ja aina kun näistä puhuu jonkun kanssa kuka on kokenu samanlaista, tulee sellanen olo "joo, niin tuttua".

Marsupilami

Millainen ihminen tämä sun tuntema narsisti on Tapsu? Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, koska itselleni on uskoakseni tullut vastaan tällainen ihminen, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö...

Mä siis uskon, että mun entinen poikaystävä on narsisti. Yhä edelleen yritän selvitä siitä, kuinka maan alle hän mut sai. Tämä ihminen ei kyennyt tuntemaan minkäänlaista empatiaa ketään kohtaan, ei edes omaa 5 vuotiasta tytärtään kohtaan. Mut hän sai "koukkuun" juuri tuolla kaksinaamaisuudella, eli kun olin vielä vieras ihminen siinä vaiheessa hän puhui ummet ja lammet ja olin niin kaunis ja hyvä ihminen ja juuri se jota hän on etsinyt. Kun vihdoin oikeasti tähän mieheen tutustui, niin totuus oli täysin toinen. Mun ystävät ihmettelee yhä edelleen, että kuinka oon voinut selvitä näinkin hyvin siitä henkisen ja osittain myös fyysisen väkivallan määrästä.

Hän käytti häikäilemättömästi hyväkseen kaikkia lähellään olevia ihmisiä, mua tietty eniten, kun samassa taloudessa asuttiin. Hän sai puheillaan ja uhkailuillaan mut uskomaan, että mä olen se joka on kaikkeen syyllinen ja mä olen se jolla ei ole kaikki kohdallaan. Ja ne pari kertaa kun uskalsin väittää vastaa hän joko uhkasi jättää mut (tämä oli siinä vaiheessa järkyttävän paha uhkaus, koska olin ihan täysin rakastunut häneen ja tottakai uskoin olevani syyllinen kaikkeen) tai sitten sain juosta aivan tosissaan henkeni edestä.

Pelkäsin sitä ihmistä kuollakseni, mutta en vain saanut päästettyä irti, koska hän sai mut uskomaan, että tarvitsen häntä. Kaikista pahin tapahtuma oli se, kun olimme tulossa yhdeltä kaverilta kotiin edellistalvena ja hän suuttui mulle. Ajoin autoa yöllä pimeässä ja hän lyö siinä vieressä mua koko ajan ja kun päästiin kotiin hän käski mun jäädä ulos. Siispä seisoin ulkona yöllä pari kolme tuntia hirveässä pakkasessa, eikä mulla ollut mitään paikkaa mihin mennä. Sitten uskaltauduin kotiin, hän oli jo nukkumassa ja loppuyö menikin pelätessä, että hän herää ja näkee mut sisällä ja tappaa. Seuraavana aamuna oli ihan toinen ääni kellossa, hän pyyteli anteeksi ja sanoi tietävänsä kuinka väärin hän teki ja lupasi olla enää ikinä tekemättä...Ja minä uskoin. Eikä kestänyt kuin korkeintaan 3 päivää kun oli taas helvetti pystyssä...

Kun vihdoin sain koottua voimat ja uskalsin hänet jättää, kaikki siinä vaiheessa kysyivät, että miksi ihmeessä sä jätät noin hyvän kundin. Siispä kukaan ei ollut nähnyt mitä tää ihminen oli mulle tehnyt ja millainen hän oikeasti oli. Mä en kellekkään uskaltanut kertoa ja hän peitti tietysti kaiken aivan loistavasti. Esim. mun vanhemmille tää oli kauhee shokki, koska ne tykkäs kovasti tosta kundista ja sitten selvis millanen sekopää se oikeasti oli. Isä otti sen kovin raskaasti, koska tietty hän on aina uskonut voivansa suojella pikkutyttöään kaikelta pahalta ja sitten tämä miltei kaikkein pahin tapahtuu juuri omallensa....

Mun mielestä narsismi tietyssä määrin on aivan tervettä, koska täytyyhän ihmisen itseään rakastaa ja kunnioittaa, mutta siinä vaiheessa, kun et enää kykene rakastamaan toisia tai ajattelemaan muiden tunteita, homma menee sairauden puolelle. Tietty näitä on varmasti "eritasoisia" persoonallisuushäiriöitä, mutta yhtä kaikki, nämä ihmiset pystyvät satuttamaan toisia TODELLA pahasti ilman mitään katumusta saatikka myötätuntoa.

Johan tuli pitkä teksti, mutta tätä ei paljon tän lyhyemmin voinut selittää..Kiitos jos joku jaksoi tän lukea..Oli vaan pakko avautua.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat