Sisaruksien opit - Ihmiset ja ilmiöt

Maruchka

Mulla on noin kuusi vuotta nuorempi veli ja täytyy sanoa, että paljon siltäkin oppii ja olen oppinut. Esimerkiksi tietokone-asioissa se tietää mua paremmin kaikenmaailman asioita. Mutta mikä tärkeintä, siltä olen saanut oppia, mitä sisarusrakkaus on!

Sivut

Kommentit (63)

hysteria

Mulla ja mun siskolla on vaan vuos ikäeroo. Oon aina ollu meistä se ujompi, ja sisko on pitäny musta huolta ihan nappulasta asti.
Jos joskus tulee hätä tai paniikki niin se aina kyllä keksii jotain, auttaa eteenpäin, joskus hoitaa ehkä liikaakin asioita puolestani koska oon vaan niin nössö.
Sit on tietysti asian kääntöpuoli, ku tuppaan olemaan välillä älyttömän katkera mun siskolle (ja toiselle siskolle ja pikkuveljelle)

figaro

Itselläni ei ole sisaruksia ja tämän threadin aloitukseen sain ajatuksen tuolta toisaalta, kun Outo. mainitsi isoveljensä opettaneen sanontoja, joita Outo. sitten tänne foorumillekin kirjoittelee.. :D

Mitäs sinä olet oppinut sisaruksiltasi? Onko jotain, jonka olet tajunnut oppineesi tai olleen hyödyksi vasta nyt aikuisiällä?

Täällä joillakin on ikää reilusti vähemmän/enemmän sisaruksiinsa nähden. Onko tällä ollut suurta vaikutusta?

Ja mistä kokevat sisaruksettomat jääneensä kenties paitsi elämässään?

SunLion

Mun vanhin isoveli on ihan ykkönen..vei mua aina pienenä lintsille ja ties minne...ihana ihminen!
Lapsena hajotin häneltä erään esineen ja hän myöhemmin otti itselleen minulta erään vastaavanlaisen. Sillon se harmitti tietenkin, mutta jälkikäteen olen arvostanu tota elettä. Opin siinä että toisen omaa täytyy kunnioittaa! ja kohdella varovaisemmin jopa kun omiaan...vastuuntuntoa.
Tämän tajusin vasta viime vuosina, kun kihlattuni perheessä oli ongelmana erään lapsista (taino täysi-ikäinen jo) vastuuntunnottomuus..hajoitti erään todella arvokkaan tavaran (kihlattuni) ja väitti ettei hän sitä tehnyt eikä suostunu avustamaan kuluissa mitä siitä koitui...pikku kakaran käytöstä! Siis todella typerää ja lapsellista. Hän muutenkin luvatta käytti kaikkia tavaroita, meni toisen kaapeille ym...Tuon rikkomis-insidentin jälkeen sai sitten sellasen puhuttelun että ei ole mihinkään enää koskenu.

MiuMiu*

Mulla on vain pikkusisko, joka on 13.v ( eli n.samanikäinen, kuin minä silloin, kun hän syntyi)

Mä olisin pienempänä halunnut, että mullakin olis ollut isosiskoja ja veljiä ( liekö tuosta johtuen kehitin sitten ihan pienenä itselleni mielikuvitusveljen :lol:) ja kai jotenkin koin jääneeni myös jostain paitsikin, kun musta oli aina hauskaa katsella, kun kaverit kinastelivat sisarustensa kanssa ja itse en sellaista voinut tehdä:roll:
Ei se kuitenkaan enää näin aikuisempana ole mitään haitannut...paitsi seurauksena noin pitkään ainoana lapsena olleena olen ehkä hieman hemmoteltu ja itsepäinen...

Koska ikäeromme on noin suuri en siis ole voinut oppia siskolta mitään, mutta sen olen tiedostanut, että itse olen jollain tavalla roolimallina hänelle ja yritän käyttäytyäkin sitten sen mukaisesti

vihollinen

Mulla on kaksi isoveljeä, joista toinen on mua 11vuotta vanhempi ja toinen 5vuotta.

Kun olin pienempi, niin tuo vanhempi isoveljistäni hoiti mua usein jos vaikka porukat meni kaupoille, tms.. Muistan, kuinka se aina suojeli mua ja kohteli kauheen hyvin.

Tuo nuorempi isoveli taas huijas mua ku olin pieni minkä kerkes. Muistan vieläkin hyvin tapauksen, kun hän huijasi, että hänen kielensä on katkennut ihan irti asti, mutta että se on ommeltu takaisin.. ja mä tietty uskoin ja kerroin kaikille päiväkodissa, kuinka mun veljellä on katkennut kieli :lol: Kaikkee tommosta se on mulle selittänyt, ja minä hyväuskoisena aina uskoin kaiken.

Nykyään, kun veljeni ovat 30 ja 23vuotiaita, eivätkä asu kotona, niin en kovinkaan paljon heidän kanssaan tekemisissä ole. Mitä nyt he käyvät aika usein täällä kotona kylässä, mutta muuten. Joskus olen kuskina tai menen heidän koiria vahtimaan, tms.. Toisaalta toivoisin, että voitais enemmän tehdä niitten kans yhdessä jotain.

En mä nyt osaa sanoo mitään konkreettista, et mitä niiltä olisin oppinut.. Muutaku, että ei saa uskoo kaikkee, mitä sanotaan :lol: Mut en kyl osais silti kuvitella elämääni ilman veljiäni, ku on ne mulle kaikista huolimatta kovin rakkaita :)

Amalia

Mulla on kaksoissisko, ja oon oppinut siltä ainakin sen, että mistä tahansa selviää, kunhan asioita saa puida yhdessä. Mitenköhän sitä edes tulis toimeen ilman systeriä :roll: ?

Kolme vuotta vanhemman isosiskon elämää seuratessa oon oppinut lähinnä vaan sen, mitä en itse tekis tai miten en käyttäytyis parisuhteessa. Karua mutta totta; me ollaan näköjään niin erilaisia, että isosiskon ratkaisut ei sopis mulle mitenkään päin.

Lania

Isosiskolta oon ainaki oppinu jotain hippiaatteita ja muitaki NÄIN PELASTAT MAAILMAN -juttuja, nyt vanhemmiten kun viittii kuunnellaki jotain.

Pikkusiskolta oon oppinu öö emmä tiä. Ainaki siitä on se hyöty et ku sivukorvalla kuuntelee sen koulujuttuja niin palautuu itelleki mieleen jotain nippelitietofaktoja. Ja siltä ei hävetä kysyä vaikka jotain enkun sanaa tai muuta :P (nii ja oli siitä sekin hyöty, että sillon ku olin lukion kolmannella ja se ysillä, enkä jaksanu tehä enkun läksyjä tai jotain tenttipakettia ni käskin sen tehä ne.. :lol: )

Pikkuveli ny on kaikkinensa opettanu sellasta vastuuta ja huolenpitoo, mitä en välttämättä oo ennen ees ymmärtäny.

Ja onhan sitä ihan yleensäkin sisarusten kanssa oppinu sellasta muitten kanssa oloo ja luonnollista jakamista (enkä ny meinaa sitä että ainoot lapset ei ikinä osais jakaa mitään). Ja on niitten kanssa muutenki hauska hengailla, me myös kehitellään noita omia lausahduksia ja sanontoja. Tai ei niitä kehitellä, ne vaan tulee. Yks uusimpia käteviä on, että ku menee johonki bussilla, ni menee "på påse" :D sit myös muita sanoja, esim "keese" on hyvä sana. Ja se on vielä monikäyttönen, asiayhteydestä riippuen se tarkottaa joko juustoo (käse) tai avaimia (keys). Oho meni OTks.

Lucky Lady

Siskoni opettaa äidinkieltä, ja olenkin häneltä "perinyt" rakkauden lukemiseen ja kirjoittamiseen. Systeriltä on myös aina hyvä kysyä kun tulee älynväläyksiä tyyliin "voikohan näin sanoa?" "onko tämmöistä sanaa olemassa?"...

Siskoni ansiota on, että olen jonkinlainen kävelevä kielenhuollon opas (kaverit kysyy minulta aina yhdyssanoista, sivistyssanoista yms. Imartelevaa! :D), ja porukka ihmetteleekin miksen ole parhaillani yliopistossa lukemassa äidinkieltä. Ihmettelen samaa itsekin. :)

eikku

Pikkuveljeltä olen oppinut tietokoneista perustaitoja. Ja lisää opin! :D Kunhan nyt sisäistän nää edelliset :lol: Meillä on vain vuosi ikäeroa niin paljon olen oppinut, ei ne vaan tietenkään kysyttäessä mieleen tule :roll: :? Autoa se opetti ajamaan ja mopoa ja joitain auto-juttuja muutenkin on kertonut mulle etten ole ihan ummikkona.

Pikkusiskolta olen oppinut lastenhoidon taidon. Hän on niin paljon nuorempi että ole joutunut/saanut hoitaa häntä. Ja kyllä perään katson vieläkin kun on vasta 8-vuotias.

Lizzie

Kaks isoveljeä löytyy, tää ylinero on 9 vuotta vanhempi ja outo-nero on 3 vuotta vanhempi. Tämän nuoremman isoveljen kanssa oon oppinu tappelemaan ja pitämään puoliani, ala-asteella taisin tehdä sitä joskus liikaakin... Riitelin veljeni kanssa aivan älyttömästi lapsena, oli hauskaakin mutta huh niitä sotia.
Täytyy sanoa että ihailen molempien kunnianhimoa ja oon saanut siitä kyllä osanikin ;)

Me ollaan kaikki niin erilaisia että ehkä oon oppinut erilaisuuden sietokykyä ja pitkää pinnaa :D

figaro

Olen kateellinen kaikille teille, joilla on sisaruksia. Yllä olevia kuvailuja lukiessa erityisesti Lanian sisarusparvi sattui silmään. Olisi aivan upeaa, jos olisi itseä vanhempia sekä reilusti nuorempia sisaruksia.. Itse olen ainokainen :(

Vielä joskus 7-vuotiaana kaipailin itselleni pikkuveljeä, jonka äiti vähän lupaili tuosta viiden vuoden päästä ehkä tulevan.. Kuulema huokaisi helpotuksesta, kun noin 12-vuotiaana tokaisin, että parempi, kun tähän perheeseen ei synny yhtään lasta lisää :lol:

Siltikin.. olisi edes yksi sisarus, jonka kanssa jakaa asioita.

Jzzu

Sisko on varmaan toiminut jonkinlaisena varoittavana esimerkkinä kun synnytti ensimmäisen lapsensa samana päivänä kun täytti 18, kaikella kunnioituksella siskoa kohtaan tietenkin: hyvin on pärjännyt valitsemallaan tiellä.

Muuten en oikeastaan ole juurikaan oppinut vanhemmilta sisaruksilta sen enempää kuin pikkuveljeltäkään jonka kanssa enemmän olen ollut tekemisissä.

Jännä muuten huomata että taitaa tuo meistä nuorimmainen olla se fiksuin ja varmasti saa vielä suuria asioita aikaan joskus, uskon ainakin.
Onkohan kaikilla isosiskoilla ja veljillä vastaavia tuntemuksia? :lol:

Lania
Jzzu
Jännä muuten huomata että taitaa tuo meistä nuorimmainen olla se fiksuin ja varmasti saa vielä suuria asioita aikaan joskus, uskon ainakin.
Onkohan kaikilla isosiskoilla ja veljillä vastaavia tuntemuksia? :lol:

Nii en tiä, kyllä varmaan melkein kaikilla sisaruksilla on jonkinlaista kateutta tai muita vastaavia fiiliksiä joka suuntaan. Itehän oon aina aatellu että oon ihan luuseri kumpaankin siskoon verrattuna. Ne repi koulusta kymppejä, mä "vaan" kaseja ja ysejä. Niillä on pitkät ja menestyksekkäät urheiluharrastukset, mä jätin niitä kesken niin nopeesti kun vaan kerkesin. Niillä on ystävyyssuhteet säilyny jostain ekalta luokalta asti, mä roikun usein joittenki uusien outojen tyyppien kanssa jnejne. Mut sitte joskus teini-ikäsenä kun selasin salaa isosiskon päiväkirjaa :oops: , niin sieltä paljastu että se olikin kateellinen mulle kun olin niin menevä ja trendikäs ja villi ja vihanen ja kaunis ja raflaava teini :o olin pikkusen järkyttyny. Samaten oon kuullu kun pikkusisko sanoo että "toikin saa ja toikin tekee ja tollekin annatte ja toikin osaa ja miksen mää". Että ei ne asiat aina ookaan niinku näyttää ;) :)

SunLion

mun sisarukset on niin paljon vanhempia että oon paljolti ainokaisena elelly...toki nähdään paljon ja jtn juhlapyhiä vietetään vieläkin yhessä..mutta ois kiva kun vois olla "kavereita"...ollaan kuitenki aivan eri elämäntilanteessa. Olen kaivannu pikkusisaruksia ja myöskin suht samanikäsiä sisaruksia..ja toisaalta siskoa!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat