Roolit? - Ihmiset ja ilmiöt

anni

Onko teillä ns. rooleja? En tarkoita sitä, että vetäisitte jotain roolia vaan että oletteko erilaisessa roolissa esim. kotona, töissä, koulussa...?

Itse olen huomannut, että vaikka olenkin aina oma itseni, olen erilainen eri ihmisten seurassa. Isommassa porukassa olen yleensä hiljaisempi, enkä halua olla huomion keskipisteenä. Yleensä ihmiset oppivat tuntemaan minut vasta kun ovat olleet minun kanssa kahden. Koulussa olen myös melko "huomaamaton", mutta töissä olen suuren joukon huomion kohteena ja nautin siitä! Nämä vain esimerkkejä...

Tuntevatko eri ihmiset teidät eri tavalla? Voisiko joku ihminen sanoa teistä jotain, kun taas joku toinen voisi sanoa jotai ihan päinvastaista?

Kommentit (13)

Miffy

Hm. No, mä pyrin olemaan oma itseni aina ja kaikkialla.

Toki olen huomannut, että uudessa isossa porukassa olen oiekastaan aika hiljainenkin, ujostelen aluksi, kun taas useimmiten olen aika räväkkä ja kovaääninen :) Mutta en tiiä voiko tässä yhteydessä puhua eri rooleista...

figaro

Kyllä huomaan eri tilanteissa toimivani eri tavalla. En itse luo rooleja vaan muut luovat ne minulle - vaikka aina pyrinkin olemaan mahdollisimman pitkälle oma itseni. Joskus joutuu tuostakin lipsumaan.

EDIT. Pakko vielä lisätä.. Rooli näkyy jo pelkästään foorumien välillä :D

Daisy

Toimin eri lailla eri ihmisten seurassa.
Poikaystäväni kanssa saatan joskus ns. lässytellä ja höpötellä silleen hassusti.
Koulussa yksi luokkakaveri kun kysyy multa neuvoja, olen jotenkin hirveen fiksun ja järkevän kuuloinen vastatessani hänelle.
Opettajille olen myös erilainen.
Kotona taas olen tietynlainen.
Ja kavereille kanssa vähän erilainen.
Ei tota tule mitenkään tahallaan tehtyä, se vaan tulee ihan luonnostaan. :)

Sinsemilla

juu...kyllähän sitä aina yrittää olla ihan "yhdenlainen" oma itsensä, mut kuitenkin eri ihmisten seura vaikuttaa aika paljon... tosi tutussa seurassa voi olla NIIN oma itsensä kun haluaa, siis tehdä ja puhua hölmöjäkin juttuja, eikä kukaan välitä, kun tuntevat niin hyvin... mut ei sit ihan uudessa porukassa tai jonkun puolitutun seurassa välttämättä tuu ihan niin "rento" oltua...

ja kavereitten kanssa tulee oltua hirmu puhelias, mutta kotona taas, kun poikaystävä ei oo sitä suurinta höpöttäjä tyyppiä, en niin paljon höpötä kaiken maailman asioista mitä mieleen tulee KOKO AJAN ;) tietää siis että kotona voi aina rauhottua, rankan sosiaalisen päivän jälkeen, vaikka kulta oliskin kotona... eli riippuu ihan toisesta osapuolesta että miten itse käyttäytyy...

Lucky Lady

Joo, esim. töissä ja muutenkin ihmisten ilmoilla missä on porukkaa jotka eivät tunne minua, olen hirveän paljon neutraalimpi ja tylsempi kuin yleensä. Tämä johtuu siitä, että minulla on rutkasti räväköitä ja kysymyksiä herättäviä mielipiteitä, jotka katson parhaaksi pitää omana tietonani näissä piireissä välttääkseni ongelmat. Esim. töissä melkein kaikilla on kakaroita, joten kukaan ei voisi ymmärtää inhoani lapsia kohtaan. Niinpä olen vain hiljaa ja yritän pitää naaman neutraalina kun he puhuvat niistä räkänokistaan..

Kaupungilla taas olen aina tosi mukava ihminen asiakaspalvelijoita kohtaan, koska tiedän miten karseaa se duuni on. Muuten en oikeasti ihan niin ystävällinen ole.

Kivahan se olisi olla oma räiskyvä itseni, mutten jaksaisi koko ajan tapella kaikkien kanssa, joten pitää olla ihmisiksi. Kiehun sitten vasta kotona..

eikku

Kyllä on eri rooleja. Tietysti pyrin olemaan aina omaitseni, mutta kai se sitten kuuluu omaan itseeni, että kkäyttäydyn eri tavalla eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa.

Normaalisti olen aika räiskyvä,äänekäs,puhelias ja rohkea ihminen. Kuitenkin vieraiden ihmisten seurassa rajoitan näitä puolia. Olen myös huomannut ujostelevani joidenkin ihmisten seurassa :shock: Varsinkin jos kyseessä on joku mies, josta satun pitämään kovastikin... tai muuten vain ihminen johon haluan tehdä vaikutuksen. Mutta ei kai siinä mitään pahaa ole. hyvä vaan, etten aina kälätä ja ole sanomassa mielipidettäni joka asiaan :D

Ja jos olen ostoksilla pidän heikkohermoisuuteni kurissa ja käyttäydyn asiallisesti. Puhun ystävällisesti, hymyilen ja jotain "small talkkia" tulee heitettyä. Mutta esim. koulussa jos minua ärsyttää niin sen kyllä tietävät kaikki eikä minua kiinnosta käyttäytyä ystävällisesti kenellekään. Sitten sitä joutuu tietysti nolona pyytelemään anteeksi... :oops:

Pai25

Mulla on kyl selkeesti työminä... Töissä olen (tai ainakin yritän olla) asiallinen ja fiksu... Taitaa mun uskottavuus aina vähän kärsiä ku ollaan duunipaikan jossin bileis jne... Ku sitten ku heitän vapaalle, tosiaan heitän... :D

Jzzu

En mie ehken rooleista puhuisi, ainakaan omalla kohdallani.
Eri paikoissa, tilaisuuksissa ja seurasta riippuen minusta vain näkyy eri puolia, minä se olen kuitenkin koko ajan.
Toisaalta muutos esim. työpaikan ja vapaa-ajan välillä voi olla suurikin siinä millainen olen, jotkut puolet eivät tule ilmi ollenkaan tietyissä tilanteissa ja voin vaikuttaa kovinkin erilaiselta.
Olen aika herkkä mutta minusta varmaan saa aika eri kuvan jos minua ei tunne.

figaro
Jzzu
En mie ehken rooleista puhuisi, ainakaan omalla kohdallani.
Eri paikoissa, tilaisuuksissa ja seurasta riippuen minusta vain näkyy eri puolia, minä se olen kuitenkin koko ajan.

Aikasen topakasti sanottu. Tämän allekirjoitan.

Tonde

No kyllä mä ainakin ehkä vedän vähän eri roolia, ku käyn esmes tapaamassa mun isovanhempia. Suurelta osalta niittenkin kanssa voi toki olla oma ittensä, mut...kuitenki sitä yrittää olla vähän kohteliaampi ja "kiltimpi" tyttö...

taizu

Väkisinkin meillä on eri rooleja ja ainakin psykologian tunnilla tajusin, että ei roolit sitä meinaakaan, että ihminen muuttuu täysin eri persoonaksi eri rooleissa vaan tässä huomioidaan kokonaisuus.

Olemme siis tahtomattamme eri rooleissa:
Sisko, tyttö, äiti, lapsi, oppilas, opettaja, paras ystävätär, tyttöystävä, miniä...
Ja näiden roolien mukaan me hitusen muutumme. En minä yläasteella isälle kiroillut tai "diivaillut" eri asioilla (onpa diivailu minulle outo sana, mutta laitoin kuitenkin tuohon) ja kuinka muistan nähneeni punaista "vihamieheni" tulessa piiriini, taisi kuulua murinaakin....

MiuMiu*

En mä ainakaan kai tietoisesti pidä mitään roolia yllä, mutta tietenkin sitä käyttäytyy eri tavoin eri ihmisten kanssa. Koulussa ja isommassa porukassa minäkin olen hieman huomaamaton ja melkoisen hiljainen, mutta sitten, kun mut oppii paremmin tuntemaan niin miehenkin mukaan pälätän jo liikaakin...
Samaten on tuokin, että sukulaisille ja vanhemmille pyrin olemaan "kilttityttö" ja pikkusiskolle (13.v) myös yritän vähän niinkuin näyttää esimerkkiä, että en esim. koskaan kiroile hänen kuullen.
Niin ja taitaa mulla olla sellainen yks tietoisestikin esitetty "rooli" ( jos tätä voi sellaiseksi sanoa) että en kehtaa julkisilla paikoilla alkaa riiteleen edes pienestä asiastakaan miehen kanssa vaan haluan, että kaikki näkee, ettei meillä mitään ongelmia ole :D eli haluan jostain syystä pitää yllä hyvää julkisivua

SooZ

en ainakaan tietoisesti ota mitään roolejaa yleensä. joskus yritän olla uudessa porukassa puheliaampi ja "rempseämpi" kuin oikeasti olisin..
Yleensä se menee niin että uusien ihmisten kanssa isossa porukassa en juurikaan paljon puhu. Seuraan mieluummin taustalla. Kahdestaan jonkun uuden ihmisen kanssa kehitän yleensä jotain juttua ja sujuu yleensä ihan luontevastikin.
Kaveri porukassa sitten tulee oltua aina ihan omasta mielialasta riippuen.. puhelias ja ei niin puhelias.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat