Ystävän löytyminen - Ihmiset ja ilmiöt

andefizz

Mistä olette löytäneet ne ihanimmat ja parhaimmat ystävät? Mistä ystävyytenne alkoi? Mikä tekee ystävästä korvaamattoman?

Minä löysin, tai siis ehkä parempi ilmaisu olisi törmäsin, kaikkein ihanimpaan ystävään baarissa! :oops: Mieheni kaveri oli alkanut "viettämään" aikaa erään naisen kanssa ja sit törmättiin baarissa mieheni kanssa tähän hänen kaveriin ja hänen "seuralaiseensa", siinä sit vietettiin ilta heidän kanssa ja juotiin ja juotiin... :oops: ja oltiin sit eksytty jatkoille erään toisen ystävän luokse. Aamulla herättiin sit rapuliossa/pikku huppelissa kaikki 5, ja lähdettiin loiventamaan... ENKÄ KADU tollasta "ryyppyputkea" :!: En kyllä muista että kumpi pyysi/otti/kaivo jostain esiin toisen numeron ja otti yhteyttä mutta... Hän on kyllä oikea AARRE ja aina jaksaa kuunnella minua ja nauraa minun (sairaalle) huumorille. Hän on yksinkertaisesti BEST! (tätä listaa vois jatkaa loputtomiin :wink: )

Kerotkaa omat löytämänne aarteet! On niin ihana sitten lukea kuinka ihania ne ystävät ovat! :D

Kommentit (15)

sopuli

Mä en oikein osaa sanoa yhtä parasta ystävää. Yksi parhaista ystävistä on lukiosta, aloimme vaan ekana päivänä juttelee ja samantien tuntui, kun olisimme tunteneet aina! Nyt vain on tullut nähtyä vähemmän, kuin ennen, mikä on KURJAA! Molemmat on koulussa ja koulun ohella töissä, niin ei oikein meinaa löytyä aikaa.

Pari muuta oikein hyvää ystävääni olen tuntenut ala-asteelta lähtien. Heidän kanssaan pystymme myös puhumaan kaikesta, mutta emme kuitenkaan ole jotenkin niin läheisiä, kuin lukioystäväni kanssa :)

Kahteen tosi hyvään ystäään olen tutustunut lukion jälkeisenä vuonna ammattikoulussa "etsikkoaikanani" :D... meillä tytöillä meni vähän lujaa sillon. Toinen heistä asuu nykysin toisessa kaupungissa ja yhteydenpito on vähentynyt. Hän on kuitenkin sellainen ihminen, joka ymmärtää minua hirveän hyvin, todella rakas siis. Yhden hyvän ystävän olen saanut nykyisessä koulussani, tapaamme lähes päivittäin ja koulussa olemme kuin paita ja peppu. Hänestä on tullut yksi parhaimmista ystävistä myös.

Lania

(Kuulostaa tosi karulta tällanen luettelointi, mutta helpompi ajatella niin. Lähinnä aikajärjestyksessä siis mennään)

Ystävä 1. Tuli meijän luokalle ala-asteen kolmannella, ja kaverustuttiin heti. Sekä isolla porukalla että kaksistaan. Oli ihan huippua, mutta kuudennella jäin vähän varjoon kun se alko hengaan isojen yläasteelaisten kanssa. Sitte kehitettiin kauheet väännöt ja yläastetta ennen se muuttikin pois. Sitten kuitenin osuttiin samaan lukioon, ystävystyttiin uudelleen, puhuttiin jopa vanhat asiat läpi ja "alotettiin" alusta ja jatkettiin. Nyt edelleen ihan loistokavereita, vaikka tyyppi vietti yli vuoden Lontoossa, ja muutenkin välillä ollaan asuttu eri paikoissa.

Ystävä 2. Oli ala-asteella rinnakkaisluokalla, oli sellanen ok-kaveri. Yläasteella oltiin samalla luokalla, ja meistä tuli tosi hyvät kaverit. Lukioissa oltiin eri, mutta pidettiin kuitenkin yhteyttä, kunnes yhen ikävän tapahtuman kautta välit meni poikki ja melkein neljään vuoteen ei edes nähty. Sitten kuitenkin törmättiin baarissa ja päätettiin että NYT nähdään. Tänkin kanssa puhuttiin asiat läpi, ja nykysin meno ja meininki on ihan samanlaista kun sillon ennenkin.

Ystävä 3. Samassa lukiossa, ja ekojen viikkojen aikana orjapäivillä vaan kulkeuduttiin samoihin porukoihin. Kakkosella kaveri lähti vuodeks jenkkeihin, mutta sieltä palattuaan lähennyttiin entisestään ja oltiin niin tiiviitä kun vaan olla ja voi. Nyt ikävä kyllä ollaan etäännytty, kummallakin uusia ja muita juttuja, ihmisetkin muuttuu.

Ystävä 4. Myöskin samassa lukiossa, pölähti vaan viereen istuun. Oltiin ihan semikavereita, välillä enemmän tekemisissä ja välillä vähemmän. Loppuvaiheessa lukioo ei kai niin kauheesti, eikä heti sen jälkeenkään, mutta sitten jotain kautta löydettiin toisemme uudestaan ja nykyään tää ystävä on ihan parhaimmistoo.

Ystävä 5. Yläasteella oltiin rinnakkaisluokalla, sivusta seurailin tän tyypin ja parin muun tyypin ihme vääntöjä. Jossain vaiheessa koko porukka kuitenkin sulautu yhteen, ja teinikohellus pääsi vauhtiin. Yläasteen jälkeen tää oli ainoo joka tosta porukasta tuli samaan lukioon, ja lähennyttiin tosi paljon. Vielä enemmän lähennyttiin kun vuosi lukion jälkeen muutettiin samaan kaupunkiin, kauas kotoo. Välillä tuntu ettei oo ees kokonainen jos ei hetkeen oo toisen nurkissa majailemassa. Nyt kuitenkin välit viilentyny kun ite muutin takasin tänne, mutta juttu kulkee samaan malliin kuitenki.

Ystävä 6. Itse asiassa yks tosta porukasta joka väänsi ton edellisen kanssa. Yläasteella oltiin ihania glitterhörhöjä ja luottoja. Lukiossa oltiin eri paikoissa, alkuaikoina se ei haitannu mut sitte tuli uudet kuviot. Tänkin kanssa löydettiin toisemme taas pari vuotta sitten, ja ollaan edelleen ihana glitterhörhöjä.

(Täähän onki muuten hauskaa)

No sit on myös muita lukiokavereita joista jotkut on jääny ja jotkut häippässy, mut ei niissä oo sen kummempia tarinoita. Siis mitään kiinnostavia, noi ylläolevathan toki on.

*Sandy*

Mulla oli ala-asteella kaksi ihanaa kaveria, paljon hengattiin yhdessä. Nähtiin koulussa, koulumatkat kuljettiin yhdessä ja sitten vielä iltaisin soiteltiin toisillemme :D Yläasteen lopussa yksi kaveri jäi kelkasta kun löysi poikaystävän, eikä hänellä enää ollut aikaa meille (lukiossa meidän välit parani, mutta nyt ei olla enää juuri missään tekemisissä, asutaan myös eri kaupungeissa). Toinen ala-asteen kaveri on vieläkin kaveri, mutta häneen myös viileni tunteet kun hänkin valitsi poikaystävän eikä ehtinyt meidän kanssa viettää yhtään aikaa. Nyt siis nähdään aina silloin tällöin ja huomaan, että aina on vaikeampaa keksiä juteltavaa, mikä on tosi surulista, koska hän on vanhin kaverini (tutustuttiin jo kerhossa) :cry:

Yläasteella tapasin kaksi ihanaa tyttöä. Aluksi he vaikuttivat kovin hiljaisilta, mutta kun heidät oppi tuntemaan, niin johan alkoi juttu sujua! Meidän kolmen ystävyyssuhde on todella lujalla ja vankalla pohjalla, näemme usein, soittelemme jne. Toinen näistä menee nyt kesällä naimisiin ja me kaksi olemme sitten kaasoja :) Tämä ystävyys kestää!

Lukiossa meillä oli sama porukka, joten eipä siitä sen enempää.

Ennen ammattikorkeakoulua olin siellä täällä ja sain pari hyvää kaveria joiden kanssa biletettiin ihan sikana! Nyt olemme kuitenkin vähän erkaantuneet, nähdään kyllä aina silloin tällöin.

Ammattikorkeakoulussa meillä on aivan ihana luokka! Erityisen läheisiä mulle on niistä 4 tyttöä. Me biletetään ja oleskellaan toistemme kanssa, ihania ihmisiä nämä ovat :) Toivon vain, että ystävyys säilyisi valmistumisen jälkeenkin vaikka muuttaisimme eri puolille Suomea.

Sitten on toki paljon muita kavereita, mutta he eivät ole aivan näin läheisiä minulle koskaan olleet. Poikaystävän mukana on tullut joukko uusia ihmisiä, mutta silti nämä edellä mainitut ovat vallanneet suurimman osan sydämestäni :)

Lucky Lady

Minä olen löytänyt kaikki ystäväni ihan vaan koulusta. Bestis on tuttu jo ala-asteelta, yläasteelta ei jäänyt läheisiä ystäviä. Lukiossa ja amkissa taas tuli hyviä kavereita. Ystävystymiset tapahtuivat lähinnä niin, että koulun alkaessa kaikki olivat vieraita tyyppejä, ja sitten pari- ja ryhmätöissä vaan hilasi itsensä johonkin porukkaan.

Nykyään en oikein osaa ystävystyä, töissä olis kyllä yksi tosi mukavan oloinen tyttö, mutta se on valitettavasti ihan eri vuorossa kuin minä, joten sitä ei näe juuri lainkaan. Kiva olisi kyllä saada uusia ystäviä, kun enemmistö mun kavereista on muuttanut pois tästä kaupungista. Yhteyttä pidetään toki aika tiiviisti, mutta olisi kiva kommunikoida jonkun kanssa ihan kasvokkainkin.

taizu

tapasin toissa päivänä yläasteystävän, jonka kanssa ajauduttiin erilleen hänen poikaystävän toimesta. Tämä tapaaminen oli ensimmäinen moneen omituiseen vuoteen.

Toinen samaan porukkaan kuului ikäiseni tyttö, jota myöskin todella harvoin näen. Joka kerta kuitenkin juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäi.

Harrastuksien ansiosta, olen kohdannut netin kautta monen monta kaveria, joiden kanssa saattaa syttyä jokin oikea ystävyyssuhdekin, We`ll see.

ysrävät on kaikki kaikessa minulle. rakkaanikin on ensiksi paras ystäväni, sitten jotakin muutakin

dyingbride

koulussa olen suurimman osan kavereistani tavannut. tänä vuonna mennessäni uuteen kouluun kävi niin, että sain muutaman hyvän kaverin ja heidän kauttansa sitten lisää. ennen mulla oli tosi vähän kavereita, nyt melko paljon. se on tosi mukavaa. tosin olen huomannut, etten osaa enää olla oikein yksin...

andefizz

Toisen ihanan aarteen löysin aika omituisen ja ehkä hauskanki tapahtuman kautta... Satuttiin samalle yläasteelle eikä meistä kumpikaan tuntenu/tiennyt toista. Mut siltikin oltiin melkein vuosi pahimpia vihamiehiä! :lol: Aina haukuttiin ym... toisia kun käveltiin käytävällä vastaan. Sit satuttiin, tai silloin ilmaistuna JOUDUTTIIN, samalle käsityövalinnaiskurssille. Sielläkin oli aluksi melkoista sodan käyntiä meillä kunnes eräänä (kauniina päivänä :wink:) käsityötunnin loputtua tää "vihamies" tuli minun viereen ja kysyi lähtisinkö tupakalle? ( Oltiin lähes ainoat jotka poltti siinä ryhmässä). Sanoin että ei minulla ole tupakkaa ja hän sanoi että hanellä on! No sitten lähdettiin tupakalle koulun takana olevaan metsään ja siitä alko meidän ihana ystävyys! Oltiin sen jälkeen kuin paita ja peppu, erottamattomat, koulun "pahikset". :lol:
Mut sitten kun päästiin ysiltä, tää ihana ihminen muutti toiselle paikkakunnalle. :cry: Mut ollaan vieläki tosi paljon yhteydessä toisiimme puhelimella, sähköpostilla ja mesen kautta. Välillä tuntuu että asutaan ihan naapurissa! :lol: Ja jos toisella on ylimääräistä rahaa niin matkustetaan toisen luo.

Miffy

Ehkä erikoisin tapa, jolla olen saanut ystävän, on tämä: istuin turkulaisessa baarissa kesällä 2004. Sitten yks tyttö tuli mun viereen istumaan, pyysi tulta ja jäi siihen. Kuljettiin loppuilta käsi kädessä siel baarissa, tanssittiin, juotiin ja vaihdettiin numeroita, Nykyään ollaan ystäviä :)

Suurin osa mun kavereista on ollut mun kavereita ala-asteelta lähtien, pari olen saanut partiotoihuissa.

Monia lisäksi yliopistolta. Sekäpä harrastuksista.

Maruchka

Koulussa olen tavannut parhaimmat ystäväni. Nykyisellä luokallani olevan kanssa olimme jo samalla yläasteella, mutta emme silloin olleet kavereita. Juoruttiin vain toisistamme :lol: Viime vuonna, kun koulu alkoi, olimme ainoat tältä paikkakunnalta ja kuljimme samoilla linkuillakin, ja jotenkin vaan ajauduimme toistemme seuraan ja tajusimme, että olemme hyvin samanlaisia. Välillä aina seurassamme "roikkui" joku kolmas, kunnes vaihtoi seuraa. Me kaksi vaan olemme pitäneet yhtä. Itseasiassa emme ole ikinä edes yksin koulussa, sillä luokkamme on niin klikkiytynyt, ettei siellä ole kiva olla yksin, kun kaikki tuntuvat vielä oikein vihaavan meitä :roll:
Meillä vaan on hauskat koulupäivät, olkoon ne muut vaan kateellisia :D

Liquid

Ei ole ystäviä, ja sinänsä hyvä asia onkin. Viihdyn yksin, enkä tarvitse ystäviä. Tosin, on yksi henkilö, jonka kanssa tahtoisin ystävystyä todella paljon.

Miffy

Oletko ihan varma? Mä olen (viihdyn tosin itsekin pitkiäkin aikoja yksinäisyydessä) jotenkin, naivisti kai sitten, kuvitellut, että kaikki tarvitsevat ystäviä :roll:

Liquid
Miffy
Oletko ihan varma? Mä olen (viihdyn tosin itsekin pitkiäkin aikoja yksinäisyydessä) jotenkin, naivisti kai sitten, kuvitellut, että kaikki tarvitsevat ystäviä :roll:

Kyllä. Kuten sanoin, en ystäviä kaipaa. En esimerkiksi luottaisi keneenkään ystävä -tasolla olevaan niin paljoa, että voisin kertoa hänelle tärkeimmistä asioistani. Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa, ja joitain kavereita kyllä on. Viihdyn parhaiten yksin.

figaro
Liquid
Kyllä. Kuten sanoin, en ystäviä kaipaa. En esimerkiksi luottaisi keneenkään ystävä -tasolla olevaan niin paljoa, että voisin kertoa hänelle tärkeimmistä asioistani. Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa, ja joitain kavereita kyllä on. Viihdyn parhaiten yksin.

Olen miettinyt joskus samaa. Minulta vie h*lvetin pitkään ennen kuin luotan ihmisiin. Ja kun luotan, pelkään, että luottamus rikotaan. Entistä enemmän olen varuillani - itse menin möhlimään alkoholin takia erään ihmisen kanssa suhteeni eli heijastan itse omaa pelkoani. Vähitellen raotan lisää.. Määrätyt asiat on niitä, joista ei vain pysty puhumaan - vaikka monien silmissä puhunkin paljon enemmän kuin monikaan puhuisi...

Jännä juttu. Viihdyn yksin, mutta en kuitenkaan. Kalat :roll:

Shandy

Teen samalla lailla kun Lania, helpottaa ajattelemista.

Ystävä 1. Oltiin 4-vuotiaista samassa kerhossa ja sitten vielä samalla ala-asteella ja luokallakin, mutta vasta viidennellä meistä tuli parhaat kaverit. Yläasteellakin oltiin salmalla luokalla, mutta kasin puolivälistä ysin loppuun ei oltu kovin paljon tekemisissä toistemme kanssa, kai molempia jo ärsytti toisen naama. Lukiossa kuitenkin taas ystävystyttiin uudelleen ja oltiin taas ne parhaat kaverit. Nykyään asutaan eri kaupungeissa eikä pidetä niin kovin paljon yhteyttäkään enää, mutta tämä tyttö pysyy silti aina parhaana ystävänäni. :)

Ystävä 2. Kerhossa oltiin myös samaan aikaan, ja ala-asteella siihen viidenteen saakka oltiin erottamattomat. Sitten lähennyin ystävä 1:n kanssa ja tämä kakkonen sitten vähän jäi.. Yläasteella oltiin kuitenkin taas ihan kavereita, mutta lukiossa tämä ystävä "vaihtoi" kaveriporukkaa.. Oltiin kuitenkin ihan hyviä kavereita lukion ajan kuitenkin. Nykyään asutaan eri paikkakunnilla, pidetään jonkun verran yhteyksiä ja ollaan ihan ystäviä kuitenkin.

Ystävä 3. Tämänkin kanssa oltiin kerhossa ja ala-asteella samalla luokalla, mutta vasta yläasteella ystävystyttiin paremmin. Yläasteen jälkeen minä menin lukioon ja hän ammattikouluun, mutta nähtiin kuitenkin esim. bussissa ja kylillä jne. ja pysyttiin kavereina. Mutta vasta vuosi sitten ystävystyttiin kunnolla, en edes tiedä mistä se lähti.. Kai siitä kun lähettiin juhlimaan hänen valmistumistaan ja mun ylppäreitä samalla porukalla. Nykyisin nähdään aina kun käyn kotipaikkakunnalla ja tämä tyttö on toooosi hyvää baariseuraa :D

Ystävä 3. Lukiossa häneen tutustuin, ja oltiin hyviä ystäviä oikeastaan alusta alkaen. :) Hän jäi lukioon vielä neljänneksi vuodeksi ja minä muutin pois kotipaikkakunnalta, ja yhteydenpito jäi.. :/

Ystävä 4. Oltiin tämän pojan kanssa riparilla isosena, ja vaikka oltiin oltu samalla ala-asteella ja yläasteella (ei samalla luokalla kuitenkaan), niin vasta nyt sitten ystävystyttiin. Ollaan ystäviä vieläkin, mutta ei ihan hirveästi pidetä yhteyttä.. :( pitäisi pitää enemmän. Ihastumisia on ollut puolin ja toisin mutta ne on aina ollut eri aikaan eikä kumpikaan ole suoraan niistä toiselle kertonut, joten sen takia ollaan oltu pelkkiä ystäviä aina.

Ystävä 5. Tämänkin pojan kanssa oltiin riparilla isosena samaan aikaan. :D Poika on pari vuotta minua vanhempi, eikä oltu aikaisemmin juuri edes puhuttu (vaikka pikkukylässä kyllä tiesimme kuka toinen oli). Sain tästä aivan mahtavan ystävän jonka kanssa pystyin juttelemaan ihan kaikesta!! Kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes poika ihastui minuun, ja oikein kunnolla, ja se sitten alkoi haitata vähän ystävyyttä. Mutta nyt jo monen vuoden jälkeen se ihastus on kai sitten mennyt jo ohi, sillä ihan tuossa vuosi sitten alettiin taas olla niinkuin ennenkin. :) Nykyään pidetään tiiviisti yhteyttä vaikka poika asuu pk-seudulla ja minä pohjanmaalla. Nähdään aina kun satutaan kotipaikkakunnalle samaan aikaan.

Ystävä 6. Tähän ystävään tutustuin vasta syksyllä kun koulu alkoi. Tottakai ollaan kavereita kaikkien meidän luokkalaisten kanssa, mutta tämän tytön kanssa tuntuu siltä kuin oltaisiin tunnettu aina! Ollaan vaan niin samanlaisia kaikessa suhteessa ja tullaan tosi hyvin toimeen. Tytöstä on tullut yksi parhaimmista ystävistäni. :) Ja varmasti ollaan ystäviä vielä mummoinakin! :D Toivottavasti ainakin.

Nuo oli ne parhaimmat kaverit, tuohon joukkoon kuluu vielä liuta uusia amk:sta saatuja koulukavereita, lukiokaverit, vanhat yläaste- ja ala-astekaverit, partiokaverit ja poikaystävän kaverien tyttöystävät.

Tapsu

On ollu silleen useita ystäviä, mutta vaan muutama tosi hyvä, keiden kanssa tykkään viettää enemmän aikaa kuin muitten.
Paras ystävä ja rakkain ihminen on tietysti oma kulta <3 Kullan tapasin netissä, siirryttiin meselle (jossa ei puhuttu melkeen vuoteen) ja sit alettiin taas jutella ni tuli käymään ja alettiin seurustella.
Ystävistä sitten parhain on varmaan yks Antti, joka on homo ja niin ihana ihminen. Anttiin tutustuin Irc-galleriassa yhden toisen homon kautta (ja tähän yhteen tutustuin siellä samassa paikassa, kun vaan alettiin komsutella). Näin sitten Antin IRL ja alettiin heti viettään enemmän ja enemmän aikaa yhessä. Ja nyt ollaan toistemme parhaita ystäviä.
Muutenkin on paljon ystäviä, ja suurimman osan nykyisistä oon tavannu netissä toistensa kautta, mut useimmat heistä nähny myös IRL monesti. Vanhemmat kaverit on sitten tullu yläasteella tai ala-asteella ihan IRL pohjalta :)

Että läheisimmät ja rakkaimmat ystäväni oon löytäny netistä. Ja ne vaan on niin ihania ihmisiä ja todella tärkeitä :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat