Järki ja tunteet - Ihmiset ja ilmiöt

figaro

Viime yönä nukkumaan mennessäni.. tai sanotaanko, että aamulla :roll: ..mietin kotipuolessa käymistä ja se toi mieleeni marraskuun lopulla menehtyneen mummoni. Tämä toi ikävän.

Tuosta päädyin pohtimaan sitä, miten osa tahtoisi uskoa siihen, että edesmenneet rakkaat ovat tuolla jossain ja pitävät meistä maan päällä tallustelevista huolta. Osa ei usko kuoleman jälkeiseen elämään laisinkaan.

Tästä vedin johtopäätöksen, että harrastan toiveajattelua. Analysointini tuloksena totesin myös sen, etten ole päässyt asiasta yli.

"Mitä se horisee? Ei vastaa otsikkoa..."

Niin.. Pohdin tämän tiimoilta sitä, miten ajattelen kaikkea liian järkipohjalta. Analysoin kaikkea, mitä teen tai mitä joku muu tekee. Analysoin eleitä, ilmeitä... En kohtaa asioita sellaisina kuin ne ovat vaan ne jäävät aina tavalla tai toisella pyörimään mieleen.

Olen myös miettinyt sitä, miksi alkoholi on leikkinyt isoa osaa elämässäni. Tuon viisasten juoman vallassa unohdan järjen ja elän tunteiden varassa. Pelottavaa.

Joudun myöntämään itselleni, että tunteet ovat minulle se vaikea osa elämää. Ja erityisesti niiden positiiviset tunteet, vihan kanssa ei ole mitään ongelmia ilmaisemisen osalta.

Omana itsenä olemisen vaikeus. Kumpaa kuunnella, järkeä vai tunteita? Etsiäkö järjen rinnalle ne tunteet täysivaltaisena vai jatkaa tylsää analysointia?

...tiedän, sekalaista sanailua... silti uskon, että teissä on varmasti myös samanlaisia ihmisiä, jotka toisinaan painivat itsensä kanssa.

Kommentit (9)

Pai25

Vähän samoja raiteita menen Figaron kanssa... Aika hukassa olen elämäni kanssa monessakin mielessä...
Tuntuu etten minäkään ole mummuni kuolemasta (marraskuussa 05)toipunut, oikeastaan vaan sivuutin asian ja "unohdin" kun hautajaiset ohi. Se on ehkä mun tapa selvittää asiat... Mutta väärä se on...
Alkomaholiakin on kurkusta kaatunut ihan sikamaiset määrät. :(
Mitenköhän järjen ja tunteet siis jotenkin tasapainoon ? Kun ei kumpikaan saisi ottaa järjettömän paljoa valtaa...?

eikku

Mulla myös tunteiden ilmaiseminen on tajuttoman vaikeaa. Mulla se viina ei edes auta asiaa vaan mä pidän ne sisälläni. No, ehkä se tietysti hieman sumentaa mun järkee, mutta ei kummemmin. Samoin myös mulla kuin figarolla, että vihan tunteet voi ilmaista muitta mutkitta. Ei tuota minkäänlaista ongelmaa! Se on aika sääli...

Kaikkein vaikeinta on sanoa ihmiselle, että mä välitän siitä. En edes muista milloin viimeksi olisin sanonut äidille, että mä rakastan sitä. Parhaalle ystävälleni olen joskus sanonut, että rakastan häntä ja hän on minulle hirmuisen tärkeä. Siksi mä kai vaikutan hieman kylmältä ihmiseltä, kun en kerro tunteitani. Olen yrittänyt osoittaa ne jotenkin muuten, mutta ei se taida läheskään aina mennä perille läheisilleni.

Jzzu

Mie oon vastaavasti tunteileva tyyppi: otan asiat raskaasti -liiankin, suren, iloitsen enkä osaa yhtään hallita tai järjellä ajatella noita tuntemuksiani.
Ajattelen liikaa: se vaikeuttaa elämääni, vaikkakin tuntuu että stressaan välillä ihan vääristä asioista. :?

tanjazuzanne

Pohdin juuri samoja asioita. Ajattelen liikaa, en osaa erottaa järkeä tunteistani tai toisin päin. Monesti olen ihan solmussa ja ahdingossa tunteiden kanssa ja ihmiset eivät saa minusta selvää, saati itse sitten. Tunteiden ilmaisu on hankalaa. Monesti on alkoholia käytetty apuna, mutta sitten jouduttu vielä isompiin ongelmiin..

figaro

Usein olen miettinyt myös tämän tiimoilta roolimallejani. Olen samaistunut monessa mielessä isääni; jäärä jököttäjä, joka tahtoo pitää kaiken hallinnassaan. Toisaalta taas vahva ja omien tunteiden peittäminen hymyn taakse muualla kuin kotona on selvästi äitiäni. Selvästi näistä irtautuminen on osasyy tähän "kaaokseen" pään sisällä. Irtiotto tekisi poikaa. Poispääsy totutuista kuvioista.

Lania
figaro
Analysointini tuloksena totesin myös sen, etten ole päässyt asiasta yli.

Nii, vaari kuoli melkein kolme vuotta sitten ja kaveri kaks vuotta sitten, mutta en aatellu päästä niistä yli/hyväksyä asioita vielä pitkään aikaan.

figaro

Olen myös miettinyt sitä, miksi alkoholi on leikkinyt isoa osaa elämässäni. Tuon viisasten juoman vallassa unohdan järjen ja elän tunteiden varassa.

Jotain saman suuntasta, jotenkin alkomahoolin kanssa antaa itelleenkin luvan kelailla enemmän kaikkia asioita. Onhan siinä paljon muitakin varjopuolia jotka itelleen huijaamalla kääntää hyväks, mutta tää ei varmaan oo niitten ajatusten palsta.

figaro
Lania
figaro
Analysointini tuloksena totesin myös sen, etten ole päässyt asiasta yli.

Nii, vaari kuoli melkein kolme vuotta sitten ja kaveri kaks vuotta sitten, mutta en aatellu päästä niistä yli/hyväksyä asioita vielä pitkään aikaan.
Serkkupojan kuolemasta tulee kuusi vuotta kesäkuussa. Sitäkään en käsitellyt oikealla tavalla silloin, kun se oli tuoreeltaan ajankohtaista. Olen yhdistänyt jokasyksyisen masentumiseni tuohon.. Aivan kuin uusi surupuku laskeutuisi niskaan joka ikinen syksy. Samalla tavalla kuin tuona syksynä, kun en näyttänyt kenellekään, että olen menettänyt jotain itselleni todella tärkeää..

Lania
figaro
Olen myös miettinyt sitä, miksi alkoholi on leikkinyt isoa osaa elämässäni. Tuon viisasten juoman vallassa unohdan järjen ja elän tunteiden varassa.
Jotain saman suuntasta, jotenkin alkomahoolin kanssa antaa itelleenkin luvan kelailla enemmän kaikkia asioita. Onhan siinä paljon muitakin varjopuolia jotka itelleen huijaamalla kääntää hyväks, mutta tää ei varmaan oo niitten ajatusten palsta.
Minä voin sanoa suorastaan hullaantuvani, kun otan alkoholia. Olen jo ilman sitä välillä hyvinkin hilpeä ja höyrypäinen - alkoholin kanssa varmasti triplaten, jos en enemmänkin. Oli mukava huomata opiskeluaikana miten seura ei enää vapaa-ajalla kiinnostanutkaan, kun en osallistunut kaikkiin kekkereihin mitä oli järjesteillä. "Figaro ja kunnon bileet - on yhtä." Surullista. Tähän alkoi itsekin uskoa ja välillä tuolle p*rkeleelle antaa liian ison vallan. Ja silti joka h*lvetin kerran jälkeen on taas paha olla..

Sasuska
Lania
figaro
Analysointini tuloksena totesin myös sen, etten ole päässyt asiasta yli.

Nii, vaari kuoli melkein kolme vuotta sitten ja kaveri kaks vuotta sitten, mutta en aatellu päästä niistä yli/hyväksyä asioita vielä pitkään aikaan.

Tähän voin vain sanoa, että jokaisella on omat tapansa surra ja käsitellä suru, mutta lohdutukseksi: aika parantaa. Kummitätini sanoi näin, enkä uskonut, mutta nyt, 13 vuotta isän kuolemasta, isän kuolinpäivä on vain päivä muiden joukossa. Ei enää surupäivä tai päivä, jona kaikki muuttui. Eikä se silti tarkoita, että olisin unohtanut tai en välitä tai ikävöi. Ikävöidä ja surra voi muulloinkin kuin silloin. Jaksamista teille molemmille.

figaro

Olen myös miettinyt sitä, miksi alkoholi on leikkinyt isoa osaa elämässäni. Tuon viisasten juoman vallassa unohdan järjen ja elän tunteiden varassa.

Jotain saman suuntasta, jotenkin alkomahoolin kanssa antaa itelleenkin luvan kelailla enemmän kaikkia asioita. Onhan siinä paljon muitakin varjopuolia jotka itelleen huijaamalla kääntää hyväks, mutta tää ei varmaan oo niitten ajatusten palsta.[/quote]

Don Huonoilla on Tähti-levyllä vikana biisinä "Mustaan uneen". Se kuvaa aika hyvin mun aiempaa suhtautumista viinaan ja humalaan: "mustaan uneen, tahdot vain unohtaa, ajatukset puhdistaa...mustaan uneen, tahdot vain unohtaa, kaiken alusta aloittaa". :? Kertosäkeestä osa. Nykyään ei ole noin "kaikki tai ei mitään"-asenne viinaan. Onneksi. Ei tuosta viinasta ongelmaa minulle tullut silloin eikä toivottavasti koskaan tulekaan. Sukurasitetta löytyy (niin kuin varmaan kaikilta suomalaisilta, jos ei lähi- niin vähän kaukaisemmilta sukulaisilta...), joten ei pitäisi leikkiä tuollakaan asialla. :roll:

mimie

Joo mulla sama ongelma,ajattelee liikaa ja sitä tulee mietittyä asioita että entä jo oisin tehnyt toisin jne...Alkoholi on ollut monesti mielessä ja hukutellut niitä tunteita ja ajtuksia viinaan,mutta en edes humalassa osaa puhua asioista.Esimerkiksi jos minulla pitää puhua jollekkin jostain todella tärkeästä asiasta joka on painanut mun mieltä kauan koko homma menee siihen että katselen seiniä,kattoa tai lattiaa ja en saa järkevää sanaa sanottua ja koko juttu jää selvittämättä..Ja pahimpia tapauksia on sitten ne kun huomaa että sydän ja järki on toista mieltä..Silloin se järki voittaa...
Toivoo vain päivää jolloin kaikki muuttuis ja helpottais tätä elämistä :(

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat