Kun istuu miettimään... - Ihmiset ja ilmiöt

_sus4_

sitä tulee tälläi sunnuntaisin makailtua vaan sohvalla ja mietittyä maailman menoo.elämän luulee sujuvan loistavasti kun alottaa koulun pitkän harkinnan jälkeen ja alottaa uuden suhteen ihmisen kanssa jonka kanssa kaiken voi aloittaa puhtaalta pöydältä.sitten alkaa se miettiminen,että olenko varma että haluan ammatin juuri tältä alalta,vai olisiko paikkani sittenkin jossain muualla?voinko luottaa seurustelukumppaniin?luottaako se muhun?tuleeko tästä mitään? jne...

kaikkihan sitä tekee virheitä,mutta hankalinta on antaa anteeks...varsinkin itelleen...

ja yleensähän se menee niin että just kun luulet kaiken menevän paremmin kun hyvin,niin koko maailma rojahtaa niskaan..eikä se annan edes varoitusta.

onko jollain kokemuksia vastaavasta?

Kommentit (10)

Lizzie

Mulle tulee monesti sunnuntaisin kaukokaipuu.. suunnittelee ja haaveilee matkoista.. joskus ihan toisenlaisesta elämästä, ja silloin toki miettii myös eri uravalintaa, siviilisäätyä jne. Mutta maanantai-aamulla kaurapuuron kanssa se arki sit iskee taasen.

Mut se on vaa hyvä kyseenalaistaa välillä elämäänsä ja valintojaan,
mä ainakin uskon että niinä aikoina kun on epävarma, oppii itsestään kaikkein eniten. Jos aina porskuttaa 100 lasissa suoraan eteenpäin, vilkuilematta mihin sivupolut voisi mennä, matkasta tulee melko yksipuolinen.

Se, että miettii, pohtii ja punnitsee ikävänkin tuntuisia ajatuksia, auttaa selkiyttämään sitä arkeakin, vaikka silloin ei aktiivisesti miettisikään mitään perustavanlaatuista.

Älä siis huoli :)

namak

Mäkin oon huomannu että tosi usein mietin tommossia asioita. "Mitä jos".

Mut ehkä eniten mitetin "Mitä jos oisin tehny jotain toisin, ni missä olisin nyt." Ja kaikkea tommosta. On se niin hassua ku pieniki asia toisin ni voisit olla missä vaa muualla paitsi siinä ja nyt. Tollasia asioita mä pyörittelen pään sisäl. :o

terry

Mä en voi olla ajattelematta, enkä haluaisikaan. Olen jo niin pitkään potenut eksistentialistista ahdistusta, että se on jo osa mua.

Tajusin 6-vuotiaana koulussa yhtäkkiä, että olen kuolevainen, ja se on ahdistanut siitä asti. Monet ei ymmärrä vielä 20-vuotiaanakaan olevansa kuolevaisia.

Elämä ahdistaa jatkuvasti, mutta siitä kumpuaa elämisen tunne. Sellainen, etten mä vaan heilu täällä tekemässä jotain vaan mä oikeasti elän. Sitä oppii rakastamaan elämää, kun tajuaa, että se joskus loppuu.

Onhan se hyvä, jos näkee elämällään jonkun korkeamman tarkoituksen. Siksi ihmiset kai kääntyvätkin uskoon, koska eivät kestä ajatusta siitä, että heidän elämänsä olisi täysin merkityksetöntä.

Msuh

Ryhtykää ihmeessä filosofeiksi, jos olette hyviä kyseenalaistamaan asioita :wink: Minulta tuo ei onnistu tai oikeastaan en edes halua kyseenalaistaa valintojani, sillä se johtaa minulla yleensä pakokauhuun. Joskus minäkin tahdon elämästäni pois kaiken (perhettä lukuun ottamatta), koska valinnat saattavat olla hataralla pohjalla. En ole hyvä ottamaan riskejä ja haluaisin tehdä kaiken elämässäni varmasti oikein... Se on heikkouteni :? Ehkä sen vuoksi haluan olla varma, koska minun on vaikea kestää pettymyksiä. Joskus alan ajatella, että jos elämäni ajautuu jossain vaiheessa pahaan alamäkeen, se on vain omaa syytäni :shock: Ja jostain syystä nämä fiilikset ilmaantuvat aina sunnuntaisin :lol: Ehkä siinä viikon päättymisessä on jokin joka saa ajattelemaan uutta alkua tms. Maanantaina kaikki alkaa sitten näyttää valoisammalta (tai sitten ei... 8))

xaz

lauantai ja sunnuntai on usein sellasia päiviä millon ei tee mitään, ellei sitte oo kaverin luona tai kotona tms. mut jos vaan on kämpillä, eikä oo mitään kehittävää tekemistä, ne ajatukset tulee väkisinki mieleen..

toinen on sit iltasin, ku on yksin. luojalle kiitos siitä et on sijottanu salatut, frendit, ja simpsonit tuleen peräkkäin, ettei ehdi ajatella mitään ikäviä asioita!

Itsehän olen tässä viime aikoina myös kyseenalaistanut uravalintaani.. mut mä en halua enää luovuttaa. mä käyn ton koulun, meni syteen tai saveen.

shazzer

Todella usein tulee nykyään vaan mietiskeltyä kaikkea mahdollista. Ja usein kun ei ole oikein kiinnostusta tehdä mitään, menen vaan makoileen sängylle ja mietinmietinmietin mitä tekis nyt, mitä vuoden päästä, mitä 10 vuoden päästä jne. Tässä nyt kun melko vapaa, vois tehdä melkein mitä vaan :roll: Mulla ei siis töitä eikä opiskelupaikkaa vielä.
Onneks on ystävät, perhe, netti ja televisio niin ei ole tämä elämä yhtä miettimistä koko ajan.

Mimiko

Joskus kun oikeesti alkaa miettiä asioita liian tarkkaan (tyypillistä minulle -.-) niin tulee helposti sellanen vähän ahdistunu olo kun pitäis tehdä kaikkea ja samalla sit tulee sellai "entä-jos-tunne"... tavallaa mua stressaa, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei kuitenkaan liika asioiden pohdiskelu johda mihinkään. :) Mielummin mietin sitten vaikka kaikkea iloista ja mukavaa... Ahdistaako teitä usein tällänen? :?

Emmily_
Mimiko
Joskus kun oikeesti alkaa miettiä asioita liian tarkkaan (tyypillistä minulle -.-) niin tulee helposti sellanen vähän ahdistunu olo kun pitäis tehdä kaikkea ja samalla sit tulee sellai "entä-jos-tunne"... tavallaa mua stressaa, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei kuitenkaan liika asioiden pohdiskelu johda mihinkään. :) Mielummin mietin sitten vaikka kaikkea iloista ja mukavaa... Ahdistaako teitä usein tällänen? :?

Joo, jos rupeaa liian tarkkaan miettimään.. :( Niinkuin elämän tarkoitusta esimerkiksi.. Kun aina tulee mietittyä että mitä sitä elämässään haluaa tehdä, ja sitten rupeaa väkisinkin miettimään sitä tosiasiaa että lopultahan sitä vaan kuolee.. Että ollaanko me täällä vaan pitämässä hauskaa, vai kenties todistamassa jotakin..? :roll:

Mimiko

Joo, niinpä. :) Mä mietin usein myös että minne ihmiset oikeesti joutuu sitten kun se aika koittaa... Kun siitäkin on niin monta eri teoriaa, eikä oikein tiedä onko mihinkään uskomista. o.O Kai sen näkee sitten joskus. :D Mutta ihmetyttää ajatus että yhtäkkiä ei sit enää niinku olekaan missään tai pysty ajattelemaan tai tuntemaan mitään. Häviää vaan...

terry

Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä, mitä kuolemassa tapahtuu. Sitten on vaan poissa. Millään teorioilla ei ole siinä vaiheessa mitään merkitystä. Ainoastaan elinaikana ihmiset lohduttautuvat ajatuksilla kuoleman jälkeisestä jostakin, vaikka silloin pitäisi keskittyä elämiseen, eikä miettiä asioita sen kummemmin. Mutta kuolevaisuuden tuoma taakka on niin raskas... :?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat