Lapset ja uskonto - Ihmiset ja ilmiöt

Pumpuli

Tuolla aikaisemmin keskusteltiin uskosta ja seksistä. Tuli mieleeni, että onko moni ajatellut (tai onko jo ajankohtaista?), millaiseen "uskoon" lapsensa kasvattaa tulevaisuudessa?

Itse olen täysi ateisti kuten miehenikin. Kirkosta erosimme täysi-ikäisinä. Suomalaisessa yhteiskunnassa kristinusko näkyy monessa arkipäivän asiassa. Haluaisin kasvattaa lapsestamme avoimen, myös uskon asioille. Ensimmäiseen ongelmaan törmää jo koulussa. Läheskään kaikissa kouluissa ei ole mahdollisuutta saada elämänkatsomustiedon opetusta uskonnon opetuksen sijaan. Itse olen sitä mieltä, että uskonnon opetus kuuluisi ottaa ylipäätään mukaan vasta yläasteella ja silloinkin se saisi kaikille olla enemmänkin elämänkatsomustietoa.
Minkälaisia mielipiteitä cosmonaisilla on tästä asiasta?

Lähipiirissäni on muutamia hieman vanhempia ihmisiä, jotka suorastaan vaativat, että lapsi pitää kasvattaa kristinuskoon. Onko oikein, että he alkavat tuputtamaan lapsellemme tätä uskoa, kun itse olemme sitä vastaan?

Sivut

Kommentit (69)

Sinsemilla

itse kuulun kirkkoon, miekkonen erosi juuri jonkun aikaa sitten... vauveli ei saa kastetta (vaikka moni sukulainen varmaan toivoisikin)... luultavasti kasvatamme lapsemme semmoseen vapaaseen uskoon...siis että hiukan piirteitä joka uskonnosta... vähän kuin hindulaisuudessa arvostetaan joka uskontoa eikä tuomita muiden uskoa tai pidetä "vääräuskoisena"...
luultavasti henkisen puolen kehittäminen tulee korostumaan... lasta ei painosteta tekemään mitään mitä ei halua, eikä myöskään "pakoteta" uskomaan mihinkään... joo...
pitäis varmaan pohtia vielä vähän syvällisemmin, mut nyt on aivot ihan jumissa rankan päivän jälkeen... ;) ehkä kerron myöhemmin lisää...

edit: hups...tuossa oli vielä muutakin kysytty... niin, voittehan koittaa sanoa näille "tuputtajille", että ette halua heidän terkevän niin ja että toivotte että he arvostavat teidän valintaanne eivätkä puutu uskonnolliseen puoleen...
itseänikin kyllä vähän jännittää saanko isovanhempieni vihat niskaan kun kerron, että kastetta ei tule, he kun ovat kovin uskovaisia...ja tietenkin kunnioitan heidän tapaansa tomia/uskoa, mutta meillä vain on vähän eri tapa...

Tonde

Mein mutsi veti kanssa herneen nenään, ku sanoin, et mun lasta ei kasteta kristinuskoon. Mä olen ajatellu, etten "kasvattais" lastani mihinkään uskoon, vaikka ite olenkin kovasti muutamien pakanauskontojen kannalla. Lapsi saa sitten vapaasti päättää, mikä tuntuu hyvältä. Tietenkin haluan opettaa lapseni kunnioittamaan läheisiään ja osaamaan hyvät käytöstavat, mutta sillä taas ei ole mitään tekemistä uskon kannalta.

Tsein

Palataan tätäkin kautta uskonto-aiheeseen.

Mielestäni on lasta kohtaan epäreilua liittää hänet suoraan kirkon jäseneksi. Lapsella, aikuisella, ihmisellä yleensä tulisi olla oikeus päättää itse omasta uskostaan. Käytännössä tämä tarkoittaa kristillisessä yhteiskunnassa joko sitä, että hyväksyy myöhemmin lapsikasteensa aktiivisesti tai passiivisesti tai eroaa kirkosta ja mahdollisesti etsii itse itselleen sopivamman uskomisen kohteen. Väittäisin, että on suurempi kynnys erota kirkosta ja etsiä uusi uskonto, kuin tyytyä siihen mihin on jo vauvana liitetty.

Toinen aiheeseen liittyvä aihe, josta itse haluaisin kuulla muiden kokemuksia on tuo koulun uskonnon opetus. Onko se ollut itsellesi hyvä/huono kokemus ja miksi? Oletko kokenut opetuksen liian kristillispainotteiseksi? Pitäisikö uskonnon opetus poistaa kokonaan valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta?

marimma
Tsein
Toinen aiheeseen liittyvä aihe, josta itse haluaisin kuulla muiden kokemuksia on tuo koulun uskonnon opetus. Onko se ollut itsellesi hyvä/huono kokemus ja miksi? Oletko kokenut opetuksen liian kristillispainotteiseksi? Pitäisikö uskonnon opetus poistaa kokonaan valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta?

Meillä alko uskonnon opetus kutakuinkin toisella luokalla kun osattiin jo lukea. Siitä lähtien sitä on ollu jatkuvasti aina ysille asti. Yläasteella meillä oli joku sellanen uskonnon kirja missä oli n. yhden sivun mittaset tekstit aina yhdestä eri uskonnosta ja kaikki loppu sitten kristinuskoa. Joten ei ollu kovin vaikeaa nähdä sitä että mitä sitä yritetään tuputtaa vielä sen 6 vuoden kristinuskon opettamisen perään.. Ortodoksikirkkoon piti käydä tutustumassa, mut eipä päästy. Samoin piti olla erilaisia "puhujia" (käsittääkseni ihan vaan esim. lestadiolainen "normaalikansalainen") eri kirkkokunnista, mutta eipä ollu.
Kaipasin sitä tasapuolista opetusta, jokainen uskonto otettais yhtä vakavasti ja käytäis läpi ihan yhtä perusteellisesti koko sen 8 vuotisen uskonnonopetuksen aikana aina alusta alkaen eikä keskityttäis siihen yhteen.

Omat lapset saa valita ihan rauhassa mihin uskontoon ne haluaa kuulua. Tai haluavatko ollenkaan. Tiedänpähän sitten ainakin ettei niistä tapauskovaisia tule vaan että ne tosiaan on siitä nimenomaisesta uskonnosta/uskonnottomuudesta kiinnostuneita ja kokevat sen omakseen.

Tsein

^Kuvauksesi vastaa hyvin pitkälti sitä mitä opetus oli itselläkin kouluaikoina ja sitä, mitä olen sittemmin nähnyt koulutuksen ja työelämän kautta. Uskonnon opetushan alkaa jo ensimmäisestä luokasta lähtien, usein jopa esikoulusta, joten mahdollisesti 10 vuotta (+mahdolliset luokkien kertaukset), koulusta syötetään kristinuskoa lapsen/nuoren ajatuksiin.

Uskonnon opetusta vastaan minulla ei ole mitään, kunhan se tehtäisiin nykyisistä käytännöistä poikkeavalla tavalla eli juurikin tutustuen laajasti eri uskontoihin, etiikkaan, oikeaan ja väärään, moraaliin sekä muihin läheisesti aiheeseen liittyviin ilmiöihin. Pois pitäisi jättää ehdottomasti mm. virsien laulaminen ja ruokarukoukset, jotka ovat tunnustuksellista opetusta pahimmillaan. No, itse asiassa ne ovat lähes kokonaan poistuneet kouluista, koska tunnustuksellisuus on kielletty.

marimma

Ja tämän toisaalla jo mainitsinkin, mutta siskonlapsillehan siis oli jo päiväkodissa "syötetty" (käytän nyt tätä sanaa, kohta selviää miksi) uskontoa ihan vanhempien tietämättä. Missään "ohjelmistossa" ("lukuvuosikalenterissa" vai miksi sitä vois sanoa) ei ollu kerrottu mistään uskonnonopetuksesta ja sisko siis sai tietää tästä ilmeisesti lasten puheista jeesuksesta ja jumalasta ja opetuslapsista ja muista. Sellasista asioista mistä kotona ei oo tosiaan puhuttu sillä tavalla. Sisko sitten kysy että mikä juttu tää on kun ei tälläsestä oo kerrottu. Sieltä oli vastattu että kun tämä kertoja on halunnut käydä lukemassa niin sen on annettu sitä tehdä. Ja ilmeisesti vielä "ja kun lapsetkin tykkää". Sisko oli sitten pitänyt huolen ettei hänen lapset enää joutuis pakkosyötetyiks ennenkun ovat tarpeeks isoja ymmärtämään erilaisia uskontoja.

gnirom

Minä ja mies ollaan myös molemmat erottu kirkosta ja molemmat täysin ateisteja. Lapsille en aio tuputtaa mitään uskoa, samaan tapaan kuin muutkin täällä ketjussa haluan antaa heille vapauden valita ja löytää itse oma ajatusmaailmansa ja vakaumuksensa.

Osittain johtuu juuri tuosta uskonnonopetuksesta. Muistan kyllä hyvin, kuinka uskonto oli aina koulussa inhokkiaineeni, jo tuolloin se tuntui turhalta ja varsinki opetusmetodit vääriltä. Vasta yläasteella esiteltiin muut uskonnot kuin kristinusko. Olisin halunnut lukea elämänkatsomustietoa, jos nyt saisin valita.

Msuh

Peruskoulun uskonnon tunteja en ole koskaan tuntenut liian tuputtaviksi, lukiossa kylläkin. Ihan alaluokilla meidän uskonnonopetus ei ollut edes mitenkään kamalan "uskonnollista". Lähinnä käsiteltiin erilaisia tunteita, kuten esimerkiksi kateutta ja vihaa, sekä sitä, miten niitä on sopivaa tuoda julki ja miten niitä voi käsitellä. Nuo asiat lähinnä muistan, kaipa siellä puheltiin enkeleistä ja vähän Jeesuksestakin :) Myöhemmin sitten käsiteltiin Raamatun kertomuksia ja sellaista. Yläasteella meillä käytiin muistaakseni aika tarkasti läpi kaikki valtauskonnot ja joskus yhdeksännellä luokalla painotettiin etiikkapuolta. Oikein positiiviset muistot, opetus on ollut tarpeeksi "neutraalia" ja avarakatseista. Mielestäni uskontoa oppiaineena ei pitäisi koulusta poistaa, sillä se avaa varmasti monien silmiä. Vaikka sitä kristinuskoa painotettaisiinkin, niin ainakin oppilaat saavat siitä riittävän tiedon ja joskus myöhemmin halutessaan osaavat päättää, erotako kirkosta vai ei, ja minkä vuoksi.

Minä ja poikaystäväni (josta siis saattaa joskus tulla myös lapsieni isä 8)) kuulumme molemmat kirkkoon ja uskomme jollain tavalla Jumalan olemassaoloon. Joitain Raamatun oppeja kylläkin emme pidä aivan oikeina, mutta silti voimme sanoa olevamme "uskovaisia". Lapseni haluan ehdottomasti kastaa kristinuskoon, mutta en silti halua heitä pakottaa uskomaan mihinkään ja yritän auttaa heitä katsomaan maailmaa sekä eri uskontoja / uskonnottomuutta mahdollisimman avarasti. Sillä tavalla minutkin on kasvatettu ja ihan tyytyväinen olen. Jos he jossain vaiheessa kokevat jonkun muun uskonnon tai ateismin paremmaksi vaihtoehdoksi, saavat he ehdottomasti tehdä päätöksensä itse. Ei uskonnosta mitään irti saa, jos on uskottava vain muodon vuoksi.

Jesssi-

Mie kuulun kirkkoon ja vielä ortodoksiseen sellaiseen.Sen takia tämä lapset ja uskonto kysymys on hieman hankala.Tai en mie koe olevani mitenkään erityisen uskonnollinen ihminen(vaikka Jumalaan jollain tasolla uskonkin)mutta ortodokseilla tuntuu aina olevan aika jyrkkä suhtautuminen siihen että kaikkien pitäisi kuulua kirkkoon.Muistan miten jos ihan ala-asteella meitä vietiin jumalanpalveluksiin ja jokainen tietää millaisia ne ovat.Ei siinä kyllä kauheasti jää varaa valita haluaako sinne mennä vai ei ja jollain tavalla se tuntuu tuputtamiselta,pienelle lapselle kerrotaan kaikkea Jumalasta siihen liittyvästä eikä anneta edes mahdollisuutta valita haluaako uskoa siihen vai ei.Ja uskonnontunneilla on ja oli pakko käydä.Miusta se olisi hyvä tapa että lapsia ei suoraan kastettaisi johonkin kirkkoon ja uskoon,vaan jokainen saisi kasvaessaan valita sen,mihin uskoo vai uskooko mihinkään.

Ja ehdottomasti nykyiseen uskonnonopetukseen pitäisi saada lisää opetusta muista uskonnoista!Ei se riitä jos luterilaisille kerrotaan vain omasta kirkosta,kyllä jokaisella on oikeus tietää mitä muita vaihtoehtoja on olemassa.Eli uskonnonopetusta ei miusta tarvitse poistaa kokonaan,sitä pitäisi vaan laajentaa koskemaan muitakin kun sitä omaa uskoa.

Emmily_

^Se voi skyllä lapselle olla aika hämmentävää jos ruvettais kaikista maailman uskonnoista, jumalista ym. kertomaan.. Ja yläasteellahan puhutaan aika paljon muistakin uskonnoista. Mutta lapselle joko yksi uskonto tai ei mitään.

Jesssi-
Emmily_
^Se voi skyllä lapselle olla aika hämmentävää jos ruvettais kaikista maailman uskonnoista, jumalista ym. kertomaan.. Ja yläasteellahan puhutaan aika paljon muistakin uskonnoista. Mutta lapselle joko yksi uskonto tai ei mitään.

Voi kyllä hyvinkin pitää paikkansa.Ehkä se muitten uskontojen opetus pitäisi ajoittaa sinne yläasteen viimeisille kursseille tai vasta lukioon.Mie en tiedä miten luterilaisille muita uskontoja opetetaan(tietty miulla luterilaisia kavereita on mutta ei ne ole kauheasti kertoneet mitä heille on opetettu ja mitä ei) mutta meille ei koskaan opetettu,edes lukiossa,kuin omaa uskontoa.Toki esim.joku islam saatettiin mainita mutta se jäi vain mainitsemisen tasolle.

marimma
Emmily_
^Se voi skyllä lapselle olla aika hämmentävää jos ruvettais kaikista maailman uskonnoista, jumalista ym. kertomaan.. Ja yläasteellahan puhutaan aika paljon muistakin uskonnoista. Mutta lapselle joko yksi uskonto tai ei mitään.

Mut voishan se olla vaan sellanen
"ihmisiä on erilaisia, toiset uskovat henkiin ja toiset erilaisiin jumaliin. Jokaisella on oikeus valita mihin uskoo ja kenenkään päätöstä ei pidä väheksyä tai moittia". Pitää jättää se mieli avoimeks, se on se tärkein mitä mä kaipaan uskonnonopetukselta pientenlasten kohdalla.
Kyllä paljon riittää mielikuvitusta kertomaan vertauskuvinkin pienille lapsille että miten erilaisia ihmisiä on (pehmolelujakin on sullakin paljon erilaisia, niin on ihmisiäkin tässä maailmassa, tyyppisesti). Sitten aina vähän enemmän voi alkaa raottaa iän myötä niitä jumalajuttuja, eihän niitä tietenkään alusta asti pidä ottaa sellasena mitä ne on vasta yläasteella.

jennamaria

Meillä kyllä oli kans ala-asteella toisinaan aika tuputusta. Oli esim. pakollisia kinkereitä ja jumalanpalveluksia yms. Ja sitten meillä oli myös jokapäivä ruokarukoukset ja kyllä virsiäki laulettiin ku laulettiin. Meillä oli kyllä kunnon uskovaisopettajaki, mutta en tiijä vaikuttiko se kuin paljo.
Ala-asteen uskonnosta muistan ehkä sen, että kyllä siellä kokeissa kysyttiin ihan niitä Raamatun tapahtumia.

Yläasteella taas käytiin muitaki uskontoja läpi-> paljon kiinnostavampaa. Ja sitten oli tosiaan se etiikan painotus ysillä.

Lukiossa sitten, no eka kurssi oli ihan mukava, siinä käytiin läpi suuria kirkkokuntia ja varmaan sivussa vähän pienempiäkin.
Toinen oli tylsä, tosin tentin sen, ja ois varmaan ollut vieläkin tylsempi jos oisin kurssilla ollu.
Kolmas oli etiikkaa, jossa oli kuitenkintietenkin kristinuskon käsityksiä myös. Sivuttiin siellä muitakin suuria kirkkokuntia, mutta siihenpä se jäi. Ei ollut niin kiinnostava kurssi kuin alunperin luulin.

No nyt minulla ei enää ole uskontoa ainakaan pakollisina kursseina, joten..siihen kai se sitten jääkin.

Itse en usko Jumalaan, enkä mihinkään muuhunkaan. Kirkkoon kuulun lähinnä kai vain sen takia, että minut on kastettu. Rippikoulun olen käynyt, ja se oli mukava tavallaan, vaikken niistä oppitunneista pitänytkään. Kirkollisveroa en toistaseksi ole maksanut penniäkään, kun en veroja opiskelijan 0%:lla maksa. Joten sekin jää sitten pohdittavaksi.

Emmily_

marimma, joo, jotenkin tollein sen vois toteuttaa! :)

On kyllä ihan totta että on se vähän tuputusta kun on just kaikki ruokarukoukset, uskonnolliset aamunavaukset ym.

marimma

Sama kun mä en halua että kouluissa tai oikeastaa päiväkodeissa tuputettais sellasia satuja missä on kaikilla lapsilla aina äiti ja isä. Joo ohan se ideaalia, mut mun mielestä rinnastettavissa siihen että tuputetaan sitä uskontoa. "Näin se vaan on".

EDIT// Meillä oli joka kevät ja joka talvi ainakin se kirkossa käynti. Kevätjuhlaa oltiin kirkossa ja joulujuhlaa oltiin kirkossa.

Vanhassa koulussa ei ollu osasyy oli se että kirkko sijaitsi 30km päässä. Se jos mikä oli vapauttavaa vaikka siellä sitä uskonta kyllä kanssa "tyrkytettiin" muilla tavoin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat