Kun ei haluakaan lapsia - Ihmiset ja ilmiöt

iLsKi

maapallo on muutenkin niin ylikansottanu et ei kai siitä mitään haittaa olis jos muutama ylimääränen miljoona kuolis aidsiin

Sivut

Kommentit (429)

heica

Olen siksi ehkä niin lapsiperhe -vastainen, kun en ole koskaan pitänyt lapsista, ja kauhistuttaakin ajatus siitä, että parisuhteen aika hupenisi puoleen lapsen takia. ...ei kiitos.
Mut kuka mistäkin tykkää. Nää avioerotilastot ei ainakaan kerro että onnelliset lapsiperheet olisivat mitenkään yleinen ilmiö, päinvastoin.

marimma

Ehkä se on vaan se avioliitto mikä niitä vaivaa ;)
Monet jatkaa yhteishuoltajuutta eri taloissa ihan yhtä rakastavana kun yhdessä asuessakin ja toiset taas saattaa palata yhteenkin kun ei oo enää sitä avioliittoa siinä :)

heica

Nyt vähän OT, mutta mun mielestä avioliitto on romanttinen asia, eikä mikään kahden ihmisen toisiinsa kiinni kahlitsemissopimus, jonka jälkeen romantiikka on "parisuhteesta" tuntematon asia/sana ja sitten pykätään pari muksua maailmaan. Joillekin tuo ihan päivänselvä homma, että avioliitolla vahvistetaan suhde jotta tulevilla LAPSILLA olisi hyvä perhe. Eli sitä ei tehdä parisuhteen onnen takia, vaan tulevien lapsien takia. Tätä en tajua...

Jzzu

Ajattelin tuon vauvakuumeilun ja lisääntymis- ketjun vastapainoksi aloittaa ketjun meille joita ei kiinnosta tai haluta tehdä lapsia.

shriness

[color=blue]Mielestäni on surullista että edelleen vuonna 2006 naisena olon määrittää pitkälti äitiys. Lapseton nainen on outo ja synnyttäminen ja lapset olennainen osa naista. Lapsettomuutta joudutaan selittäämään, ja kommentit ovat "kyllä sullakin ne äidinvaistot herää" tai "kun saat oman lapsen synnytyksen jälkeen syliin, niin sitten et enää ajattele noin". Aikamoista riskipeliä...[/color]

[size=9]Lainattu sterilisaatio- keskustelusta[/size]

Minkälaisiin asenteisiin/odotuksiin muut ovat törmänneet?
Mielipiteitä/keskustelua! :wink:

Jzzu
Dubyamoa

mua ahdistaisi saada lapsia. Ne riippuu sussa koko elämän. Mä en jotenkin usko että koskaan siihen rupean... Haluan tehdä asioita kahdestaan kultani tavalla ja omilla ehdoillani..

Tätä mie oon kans miettinyt.
En mie halua suhteeseeni kolmatta osapuolta, en ees lapsen muodossa.
Onneksi ollaan kullan kanssa samoilla linjoilla lastensaannin suhteen. :wink:

SunLion

Ymmärrän kyllä että kaikki eivät halua itselleen "kakaroita riesaksi", jos haluat elää täysin omilla ehdoillaan, päivä kerrallaan.

Mutta ei se ihan turhaa hömpötystä ole, ettei 20 vuotias saa vielä steriloida itseään..mieli kerkii muuttua vielä monen monta kertaa mahdollisesti! Itse olen ainakin muuttanut mieltä tulevaisuuden suhteen monia monia kertoja.

Onhan kasvattaminen yksi elämän haastellisimmista ja vaikeimmista tehtävistä. Se on todella suuri vastuu ja pelko siitä että epäonnistuu voi olla valtava. Itse koen kuitenkin, että kun vähän vanhempana (ei nyt heti kun 20 täyttää) hommaa lapsia, niin alkaa itsekkin olla jo tarpeeksi kypsä vanhemmaksi. Osaa kasvattaa paremmin, kun on seurannut vuosia vierestä muiden lapsia ja heidän kasvattamistaa. On enemmän otantaa erilaisiin kasvatustapoihin..

Itse kyllä kokisin oloni suorastaan turvattomaksi, jos kävisi ilmi ettei voitais saada lapsia. Adoptoisin varmasti. Mitäs sitten kun alkaa oleen vanha ja ei kaipaa niin paljon vapautta ja äksöniä :P Sitten on kiva seurata lapsenlapsia jne. Lapset ovat myös apuna kun itse tulee vanhukseksi. Itse olen muutenkin niin läheisriippuvainen.

Miffy

Hmm... Mustakin jotenkin tuntuu et suurin syy, miks nyt tuntuu siltä etten tule koskaan haluamaan lasta, on se, etten halua investoida niin paljon aikaa ja rahaa ja vaivaa siihen... Mutta mieli saattaa kyllä aivan hyvin muuttua.

Ja se on perseestä jos naiseutta ruvetaan äitiyden mukaan määrittelemään.

Lips_
Jzzu
Tätä mie oon kans miettinyt.
En mie halua suhteeseeni kolmatta osapuolta, en ees lapsen muodossa.
Onneksi ollaan kullan kanssa samoilla linjoilla lastensaannin suhteen. :wink:

Sama täällä. Miusta on ihan hyvä olla kahdestaan... :roll:

Se on niiiiiin ärsyttävää, kun joku tulee sanomaan "Kyllä sullakin kohta se vauvakuume nousee, vaikka nyt sanot noin." "Kaikki naisethan haluavat lapsia, sä vaan sanot nyt noin".

Kaikki ei vaan halua lapsia... :x

shriness

Mulle tuli tossa keväällä tuolla Ilta-Sanomien keskustelussa mielenkiintoinen kommentti kun ilmasin etten halua lapsia. keskustelu koski, sitä hoitaisitko vanhempiasi ja homma meni off topiciks. Yks nimimerkki (mies) sanoin, että kuka sua sitten vanhempana hoitaa kun olet laitoksessa. Ihmettelin hänelle sitten sitä, että pitääkö lapset hankkia vanhuuden varalle...

Yleisesti äsyttää suomessa ilmenevä kaksinaismoralismi juuri äitiyttä kohtaan. Naisien ura eteneminen keskeytyy raskauden pelossa, kotiäitien asema on heikko ja yh-vanhempia haukutaan. Sitten vielä urputetaan ettei synny tarpeeksi lapsia...

Nainen ei ole yhtäkuin äiti! Naisen ei pidä haluta lapsia. Valitettavasti usein juuri naiset ovat niitä, jotka katsovat lapsetonta naista karsaasti.

avokin suvun puolella on yks nainen, jolla on 3 lasta ja neljäs tulossa. Meille selitti viime talvena keskenmenoaan ja oikein kerjäsi sääliä (onhan se paha jos odotettu lapsi menee kesken, mutta kun korostetaan sitä niinkuin se olisi ensimmäinen keskenmeno maailmassa...).

Tämä sama nainen vetää aina sellaista marttyyrimadonnaäiti-roolia, että kuinka raskasta mutta ihanaa on olla äiti ja päläpälä. Mullekin se on jo usein vihjaillut, et millonkas teillä ja eikös ookin vauvat ihania. Tekis mieli täräyttää päin naamaa muutama valikoitu totuus... :twisted:

Cadillac

Ärsyttää kans suunnattomasti nuo "kyllä sun mieli vielä muuttuu" -jutut. Itse olen ollut jo yli 10 vuoden ajan sitä mieltä, että lapsia ei tule!

Nykyinen ukkeli kyllä tahtoisi aikanaan lapsia, mutta en ole kyllä mieltäni muuttamassa... :evil:

Voisin listata varmaan 258 syytä, miksi en halua lapsia...
-Raskaus, synnytys, imetys = hyi helkutti
-Lapset on raivostuttavia, en tuu toimeen alkuunsakaan niiden kanssa
-Ne tulee kalliiksi
-En halua "kolmatta pyörää" suhteeseeni, lapsi on aina tiellä
-Vauvanpaskat sun muut eritteet=yök!
-Valvotut yöt=no thanks
-Niistä lähtee helvetillinen meteli!!!
-Sulla on hirveä vastuu ja homma, että lapsesta kasvaa kunniallinen kansalainen
-Olisin HUONO äiti
And the list goes on..... :wink:

Olen ollut opiskelujen puolesta harjoitteluissa paikoissa, joissa on joutunut tekemisiin lasten kanssa (neuvola, lastenklinikka) ja kyllä on ottanut voimille vetää "oi miten ihana vauva"-roolia... :roll:

Lania

Mä en tuu tätä ikinä ymmärtään, mutta eipä mun tarvikaan.

Mutta silti se on mun mielestä jollain tavalla surullista että jotkut vaan ei halua lapsia, koska oon aina vakaasti ollu sitä mieltä että siinä saa niin paljon enemmän kun menettää.

Aamulehdessä oli hyvä kolumni "Olipa kerran nainen, joka inhosi lapsia". Siinä oli juurikin käyny kuuluisa "mutta kun sen oman nyytin sai vatsan päälle, kaikki muu unohtu". Kaikki tosin ei mee siihen asti, tiedä sitten kääntyiskö se pää vai ei.

Ei mun mielestä silti oo mitenkään pakko hankkia (...) lapsia, jos ei halua. Mulle se vaan on sellanen "outo" asia.

Lania
Dubyamoa
Aika riskialtista hankkiutua raskaaksi vaikkei halua lasta, ja sitten toivoa etta se nyytti siina sylissa muuttaa asiat...

Selvennän vähän, en siis tarkottanu että joku ajattelis että "en oo koskaan halunnu lasta enkä sellasta halua, mutta koklataan nyt kuitenkin jos se oliskin ihan jees", vaan enemmänkin että "en oo koskaan halunnu lasta enkä halua, mutta ohoo oonkin raskaana, eihän tää hassummalta tunnu, ehkä sittenkin, katotaas nyt" ja sitten kun sen lapsen saa niin huomaa että se on jotain mitä on aina halunnu.

Jotain tohon suuntaan.

Shandy
Dubyamoa
Tama on taas yksi asia jossa en osaa paattaa. Jotenkin molemmilla on omat hyvat puolensa mutta silti jotenki luontaisesti kallistun ei-lapsia-puolelle. Silti usein loydan itseni ajattelemasta etta "jos saan joskus lapsen niin sitten opetan senki..." (esim tanssimaan tai leipomaan tai jotain:P, riippuu mita olen tekemassa..).

Oon aika samoilla linjoilla kun Dubbis. Kyllä määkin ajattelen joskus et "sit kun mulla on lapsi niin...", mutta tällä hetkellä kyllä ainakin tuntuu siltä että mitään lapsia ei tuu ikinäkoskaan. Mut tottakai voi mieli muuttua tässäkin asiassa.. Kyllä musta vaan tuntuis että se lapsi olis sellanen riippakivi ja sitten siihen menis kaikki rahat eikä vois ostaa itelle mitään kivaa ja tehä kaikkee niinkun ite tykkää vaan pitää ottaa huomioon se lapsi ja sit pitää katella lapsenlikka jos johki haluis lähtee jne.. Mutta kyllä mullakin tää menovaihe ehkä joskus menee ohi, täytyy sitten katella uudestaan että miltä ne lapset kuulostais.

Mut joo, en ehkä ihan kokonaan tyrmää ajatusta lasten tekemisestä ;)

Peikko

Ymmärrän, etteivät kaikki halua lapsia ja vastuu toisesta niin moneksi vuodeksi ei kiinnosta, mutta oletteko aatelleet vanhuuttanne? Ehkä nyt ei tunnu siltä että lapsia haluais, mutta vanhana kun mies kuolee ja olette yksin jossain laitoksessa tai palvelutalossa niin kaipaisitte jotain läheistä hoitamaan teitä ja asioitanne. Edes seuran vuoksi. Käy sääliksi sellaisia vanhuksia joilla ei ole lapsia eikä muita sukulaisia elossa koska vanhana he ovat yksin eikä kukaan käy heitä katsomassa. Vanhukset masentuvat yksinäisyytensä vuoksi. Enkä tarkoita tällä nyt sitä että lapsia pitäisi hankkia vanhuuden varalle, ei tietenkää se ole ainoa syy. Lapsi on pienen osan elämästä pieni ja täysin riippuvainen äidistä. Uskon että lapsen itku tuntuu ärsyttävälle kun se ei ole oma. Joskus toki omanki lapsen itku ottaa aivoon, mutta eihän ne koko aikaa märise. Ajattelette jotenki kauheen negatiivisesti lapseen.. Onko teistä heissä mitään positiivista? :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat