Kummius - Ihmiset ja ilmiöt

Nana

Miullakin on tuo kummius ollut kovasti mielessä viime aikoina. Sisko miehineen saa ensimmäisen lapsensa keväämmällä, ja kovasti olisi toiveissa kummin virka, mutta kun ei noista ota selvää millään :roll:

Meillä on tapana pyytää kummeiksi sisaruksia, ja myökin kovin läheisiä ollaan, joten toivon pääseväni jonkun lapsen kummiksi, mutta toisaalta tapana on myös ollut pyytää kummeiksi juuri pariskuntia...Oma seurustelu on vielä niin alussa, ettei olisi järkeä pyytää poikkista kummiksi, joten saattaa olla, että jää kunnia vielä saamatta.

Toisaalta ajattelu tuntuu vähän hassulta, koska uskon että tuleva mieheni tulee osallistumaan lapsen elämään aivan samalla tavalla, oli hän sitten kummi tai ei (jos siis mie olisin kummi ja hän ei). Ja kuten täälläkin on todettu, eroja sattuu. Siskollani oli alunperin kummeina kaksi pariskuntaa, mutta erojen jälkeen miehet katosivat kuvioista. Sääli :|

Noh, miulla toivo elää synnytykseen asti, tuskinpa nuo aikasemmin kummeja paljastaa. Pidetään peukkuja pystyssä :P

Sivut

Kommentit (85)

SunLion

Shandy:

ehkä meitäkin vielä onnistaa ;)

itse olisin tosi onnellinen jos pääsisin kummiksi, harmi vaan ettei kaverit ole lastenteko-iässä :( ja meidän perhe-tutut taas ovat kaikki mummo-iässä :|

Shandy
SunLion
itsekkin olin varsin pettynyt eräästä tapauksesta joka osui omalle kohdalle...mutta eipä nää asiat ole "kummi-ehdokkaiden" päätettävissä..Itsekkin olin eka loukkaantunu...mutta toisaalta se on tosiaan vaaaaaan vanhempien valinta eikä heidän todellakaan tarvitse perustella kenellekkään miksi valitsevat ne kummit kun valitsee....perustelemalla voi vaan tulla lisää väärinkäsityksiä tai pahaa mieltä.

Ehkäpä vanhemmat haluavat mahdollisimman erilaisia kummeja jotka tuovat lapsen elämään kaikki oman persoonansa, eikä pariskuntia jotka ovat varmaankin suht saman tyyppisiä..haluavat että kummivelvollisuudet jakaantuvat monelle ihmiselle...pariskunta hoitaa kaikki muistamiset, huvipuistoon viemiset tms yhdessä.

Olen kyllä siitä samaa mieltä että se on vanhempien oma asia, ketä pyytävät kummeiksi, mutta en vaan käsitä sitä miksen minä sitten myös kelvannut kummiksi kun se toinenkin pariskunta pyydettiin. Jos olisivat siitäkin pariskunnasta pyytäneet vain sitä naista (joka on tämän mieheni veljen lapsuudenystävä), niin ymmärtäisin sen että minua ei olisi pyydetty.

Itselläni on taas toisena kummina pariskunta ja toisena yksinäinen ihminen, ja tämä pariskunta on kyllä pitänyt paremmin yhteyttä ja ollut enemmän kummi, kuin tämä yksinäinen ihminen. Ja molemmat ovat sukua, pariskunta isäni veli vaimoineen ja yksinäinen kummi äitini sisko. Ja sanoit että pariskunta hoitaa kaikki muistamiset yhdessä.. Eihän sekään välttämättä paikkaansa pidä. Jos minä olisin kummiksi päässyt tulevalle lapselle, olisin tottakai halunnut viettää lapsen kanssa aikaa myös kaksistaan. Ja aion kyllä viettää lapsen kanssa aikaa nytkin, vaikka en kummiksi päässytkään. Olenhan minä sentään lapsen tuleva täti kuitenkin, vaikken kummitäti olekaan.

En ole enää niin ärsyyntynyt siitä, etten kummiksi päässyt, kuten voi ehkä huomata ;) En aio kyllä asiaa puheeksi ottaa mutta kyllä se silti pahalta vieläkin tuntuu. Tuli vain itselle sellainen olo että ei kai sitten ollakaan niin hyvissä väleissä heidän mielestään kuin mitä me olemme minun mielestäni.

taotao83
Shandril

Voin itse vain kuvitella kuinka vaikeaa joskus tulevaisuudessa on valita kummit omille lapsille. Potentiaalisia vaihtoehtoja kun on liian paljon.

Ite aattelin tuota kans. Mullakin ku nuita serkkuja on paljon, niin vaikeata tulee oleen siis valinta. Vaik eihän sitä tiiä sen hetkistä tilannetta ku niitä lapsia on. Mut sen kyl tiiän jo nyt, et laitan siskoni tulevan lapseni kummiksi. Sit, jos täs pääsee joskus ite kummiks, niin sen lapsen vanhemmat.

SunLion

Haluaisin joskus kovasti kummiksi...harmi vaan että sellaiset kaverit joiden lasten kummiksi voisin kuvitella pääseväni, eivät suunnittele lapsia vielä aikoihin :P Ehkäpä jomman kumman veljen...

nakymaton_ninni

Mun kummityttö täyttää kohtsillään 3-vuotta ja aikamoista on tää meidän touhu ollut koko sen ajan. Mulla on tosi läheiset välit tytön äidin kanssa ja suuresta välimatkasta (n.300km) huolimatta näen kummilastani vähintään kerran parissa kuukaudessa. Tyttö myös tietää kuka minä olen, ja osaa yhdistää nimen ja kasvot.

Mut omasta mielestäni oon ihan kauhea kummi. En hirveästi pidä lapsista, mutta tää mukula on jotenkin kierosti onnistunut mun sydämeen luikertelemaan. Sit oon vähän semmonen outo, sillon kun hän oli vielä vauva niin juttelin kaikkia aikuisten juttuja hänelle jne. Joskus on hetkiä, että tekis mieli ottaa koko muksua nilkoista kiinni ja heivata seinään, sitten on taas niitä hetkiä, jolloin sydän meinaa aivan haljeta rakkaudesta. Esimerkiksi silloin kun mukula tulee ja halaa ja pusii ja sanoo että "on kiva". Sitten sitä jaksaa taas pari päivää sitä uhmaamista ja äkäilyä. :wink:

Opiskelijaihmisenä mulla on tosi huonosti rahaa, joten lahjojen ostaminen on aika vähäistä. Yhden pehmolelun olen tähän mennessä ostanut, jouluksi ajattelin kutoa neulemekon. Ei noin pieni vielä onneksi osaa sitä materiaalia arvostaa.

Tulevaisuudessa, sitten kun minä olen jo vakiintunut ja keski-ikää lähentelevä kummitäti, aion tukea tyttöä rahallisesti - aivan kuten kummityttöni äiti on minua tukenut monta monta kertaa. Eli hänen lähtiessä opiskelemaan aion maksaa takaisin sitä, mitä olen itse saanut. Toivoisin myös, että välillemme kehittyy hyvä henkinen suhde, että voisin tukea häntä elämän karikoissa ja iloita hyvistä hetkistä.

Mut voi luoja, miks pitää semmosen räkäisen ipanan olla niin älyttömän tärkeä. <3

Pai25

Näin joulun alla tulee mieleen nämä kummiuteen liittyvät asiat, jälleen kerran ! Itelläni mulla on kaks kummilasta, tyttö on 7 vuotias ja poika täyttää nyt kohta 3 vuotta.

Tyttö asuu perheensä kanssa noin 300 km päässä, eikä kauheasti siis tule oltua tekemisissä... Tämä pikkutyttö tosin aina välillä soittelee kummitädille ja kyselee kuulumisia ja kertoilee tietty omiaan :)

Mutta tämä kummipoikani asuu samassa kaupungissa (välimatka ehkä max 20 km), enkä olla tekemisissä ollenkaan. Vanhammat eivät vaivaudu kyläilemään luonani, vaikka olen monta kertaa pyytänyt että tulisivat käymään. Parastahan tässä on että ko.perhe kyllä kyläilee viereisessä talossa, jossa perheen isän sisko asuu... Olen huomauttanut asiasta, vastaukseksi olen saanut että olen aina töissä ja niin negatiivinen omaan elämääni keskittynyt ihminen, etteivät viitsi häiritä !!! Mulla on ollu tosi pitkään tosi vaikeeta elämässäni, mutta tarkottaako se että nyt on ?!? Ja voisihan sitä soittaa jos on lähistöllä käymässä, josko olisin kotosalla.

Oikeastaan alkoi taas ärsyttää kun tuli kutsu kummipojan synttäreille, jotka ovat viikkoa ennen joulua ! Tuntuu niin turhalta edes mennä sinne, kun ei tunnu vanhempia kiinnostavan muuten yhteydenpito kuin silloin kun on pojan synttärit ja joulu...

Ite päätin jo aikoja sitten että pojan synttäreille voin heille mennä, mutta muuten ilman syytä en kyläile, ennen kun käyvät mun luona ! Ei pitäisi olla liikaa pyydetty kun kuitenkin vieressä voi käydä. Pojan tätikin totesi mulle et pitäis pitää siihen poikaan yhteyksiä, kun eihän se edes tiedä kuka olen !?! Mutta aika pirun vaikeeta se on kun vanhemmat on tolleen niin omissa oloissaan.

Kun musta tuli ton pojan kummi olin tosi onnellinen, et kerrankin on kummilapsi lähistöllä ja sen kanssa tulis vietettyä aikaa enemmän, mutta ei !

Onko jollain vastaavia kokemuksia ?
Miten tästä tilanteesta pääsis johonkin suuntaan ? Kun ei suora puhe tunnu tehtoavan ?
En haluais olla kummi, joka ostaa aina jouluna ja synttäreinä jotain kivaa ja muuten ei ollakaan sitten tekemisis...
Tää on vaan niin ykspuolista... :(

Shandy

Jos et halua mennä kyläilemään pojan kotona, niin pyydä vanhemmilta lupaa viedä poika esim. elokuviin taikka puistoon leikkimään tai jotain muuta kivaa. Niin saat viettää aikaa pojan kanssa mutta et joudu "kestämään" vanhempia.

Miffy

Niin, taitaa olla hyytymässä kummi-traditio... On kyllä hienoa, että vielä riittää ihmisiä, jotka todella ovat ymmärtäneet kummiuden tarkoituksen :) Mua todella ihmetyttää, miksei kummipojan perhe halua kylään... Mutta tosiaan, ehdota joku kerta, että puuhastelisit pojan kanssa jotakin kivaa, vaikka just puistoon tai jotakin. Onhan se nyt sääli jollet pääse sen kanssa olemaan, vaikka nimenomaan SINUT on kummiksi valittu!

Rixuliini

Mulla on aika ikävä tilanne myös. Kummityttöni, joka on neljä vuotias, asuu vanhempineen samassa kaupungissa. Välit vaan ovat varsinkin hänen äitinsä kanssa niin kireät, että yhteyttä ei ole pidetty varmaankaan puoleen vuoteen. :cry:

Joululahjan kummitytölleni kyllä hankin, ja vaikka lähetän sen hänelle.

Jzzu

Aika itsekästä pojan vanhemmilta tuollainen. :evil:

Muistan hyvin omilta pentu ajoiltani kun olin ihan jumalattoman katkera kun pikkuveljen kummit oli hirmu aktiivisia: aina kyläilemässä ja ostelemassa lahjoja ja muutenkin muistamassa (minua lapsena tietysti tuo lahjojen saaminen ärsytti eniten kun omat kummit ei muistanut).
Omat kummini eivät vastaavasti muistaneet minua yhtään tai harvoin (ne ketkä muisti).

Mutta asiaan.
Minusta tuo Shandyn idea viedä kummipoika vaikka leffaan tms. olisi tosi kiva ajatus. :D
Saisit viettää kummipojan kanssa aikaa eikä tarviis sietää sen nuivia vanhempia. :wink:

Pai25

Kiitos ideoista ja ymmärryksestä.
Jollekkin ehkä jäi kuva että mulla ois jotain niitä vanhempia vastaan. Mutta oikaistaan se... Mulla ei ole niitä pojan vanhempia vastaan mitään, todellakaan. Äidin kanssa ollaan oltu aikanaan paljon läheisempiäkin. Mutta kun lapsi syntyi, niin elämästä tuli niin perhanan "kiireistä", ettei edes sähköpostiin / tekstariin ehditä vastaamaan. Todellakin olisin mielelläni sekä pojan että vanhempien kans tekemisis enemmän.
Mutta jotenkin vaikealta tuntuu ajatus et menisin pojan kans johonkin puistoon tms, kun eihän me edes tunneta toisiamme. :(
Surullista että tässä kävi nyt näin.
Mutta onneks mulla on olemassa mun siskon poika, joka on mulle melkein kun oma lapsi, vaikkei kummilapsi olekkaan.
Tuntuu että kummius on nykyään vaan sitä että ostetaan lahjoja jouluks ja synttäreiks... En nyt tarkota et oisin mitään kirkkokasvatusta tarjoamassa, mut oishan se kiva nähdä kummipoikaa pikkasen useemmin ku kerran vuodessa...

Lizzie

Toinen kummipoikani asuu Usassa ja toinen 300km päässä, ja en ole tätä Suomessakaan asuvaa nähnyt viimeksi kun kesäkuussa, mutta onneksi on olemassa irc-galleriat ym niin näkee kuvia ja kuulee ensiaskel-uutiset ym puhelimitse.
Musta olis tosi kiva olla sellanen aktiivinen kummi, sellanen jonka kummilapsi tietää tasan kuuluvan elämänsä tärkeisiin ihmsiiin.
Hankalaa se vaan on. No, ehkä sitten kun ne on vähän isompia ja niitä voi ottaa hoitoon, puhua puhelimessa (siis ihan sanoilla, eikä mitään "Kalla sano kummille miten koira sanoo, sano wuf") :lol: Vaikka söpöä sekin on.

Hullu huomata miten nopeasti lapset oikeasti kasvavat!

SunLion

ompa idioottimaista...miks ees pyytää sitte kummiks. Itse olen sellaisen pariskunnan kummilapsi, että koskaan ei ole yhteyttä oikein pidetty..jotain synttäreitä yhessä vietetty jne..On ollu tosi kurjaa :(

Itse en tajua miksi pyytää sellasia ihmisiä kummeiks jotka asuvat satojen, melkein tuhannen kilometrin päässä tai aivan toisessa maassa...eihän se lapsi sitä sitten koskaan tapa. Häät on musta sitä varten että voi osoittaa kunnioitustaan kaverille.

Mun mielestä on toisaalta hölmöä valita sellasia kummeja joitten luonteen tuntien tietää etteivät ole lapsirakkaita jne..

plääh..ehkä oon vaan harmissani kun en ole kummiksi päässyt :D ...No ei..kyllä nuo on ihan rehellisiä mielipiteitä (:

chinchilla

Mulla itelläni on ollu ihan mahtavat kummit, ja ny keväällä pääsin mun kummin lapsen kummiks...vitsi vieköön mikä söpöläinen se on! :D Oltiin käymässä siellä tänä viikonloppuna ja se ihanainen nukahti mun sylkkyyn...voih...miks pitää kärsiä tällasesta vauvakuumeesta ku ei oo ees miestä... :? :wink:

Mutta mutta...mun veljelle kävi vähä ikävästi tässä viime kesänä ku sillä oli rippijuhlat...muuton vuoks me asutaan ny öbaut 500kilsan päästä sen (ja myös mun) kummeista...niinpä ykskään sen kummeista ei tullu sen rippijuhliin...eikä sen puoleen ketään muutakaan sukulaista näkyny...joten oli aikas kurjat juhlat...:evil: Välillä vois kyllä nuo aikuiset aatella niitten lastenkii tunteita vaikka ei lasten vanhempien kanssa niin hyvin toimeen tuliskaan... :x että mua suututtaa tollanen käytös...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat