Tarinani..... - Ihmiset ja ilmiöt

Murehtija

Pistin tämän nyt tänne kun en muualle oikein osannut sovittaa...Elikkäs meikäläisen tarina siitä mistä kaikki p***a lähti ja miten kauas sekoiluni meni ennenkuin tajusin että olen pahasti "vialla"....

Eräs bileilta neljä vuotta sitten tapasin exäni. Olin niin nuori, niin täynnä elämäniloa ja naiviiuutta. Kai meillä meni ensin ihan hyvin...Olimme normaali nuoripari. Seurustelua kesti 13kk kun exä alkoi kinumaan seksiä. "Haluan edetä askel kerrallaan, en ole vielä valmis" sanoin, meni kuukausi ja exältä tuli viesti "olen tässä ajatellut että meidän suhteella ei ole tulevaisuutta ilman seksiä"...Romahdin täysin, alkoi pari viikkoa kestävä vonkaus ja nahina siitä erotaanko tässä nyt sitte todellakin tuon takia, enhän ollut sanonut että "ei koskaan". Mutta ei se itsepäinen pässi halunnut yrittää...Tunteita oli kuulemma vielä mutta halusi vain erota.

Seuraavat 6kk oli ryyppäämistä ja itkemistä. Sitten kuitenkin palasimme yhteen...Silloin asiat vasta alkoivatkin mennä päin peetä. Ensin oli hyvin, hän antoi minulle aikaa seksiasiassa...sitten jouluna sain tietää että isäni on pettänyt äitiä eri naisten kanssa monta vuotta ja oli nyt rakastunut erääseen naiseen. Tämä oli shokki josta kukaan meistä ei ole vielä toipunut. Siitä seurasi puolen vuoden helvetti jossa äiti itki ja huusi, potki isän pihalle mutta otti sitten aina takaisin. Kerran päädyin vetämään isääni turpaankin. Lopulta äiti pisti pisteen tuolle touhulle...Silloin alkuvuodesta suostuin sitten exäni kanssa sänkyyn, kai minä kaipasin niin läheisyyttä.

Aloin masentua, itsetuntoni oli maassa...exä kiristi ja painosti minua seksiin, minä suostuin, joka kerta sattui ja tuli paha mieli. Monesti itkin yöllä hiljaa hänen vieressään. Hän alkoi muutenkin alistaa ja nöyryyttää. Jauhoi minulle jatkuvasti erään tutun muijansa äpärälapsesta...ettei vaan ois ollu sen isä. Tuo koko ajatus kuvottaa.Yritin tehdä kaikkeni jotta toinen vielä rakastaisi mutta hän oli täysin kylmä...Jätti minut lopullisesti viime jouluna kun en ollut 2kk enää pystyny seksiin masennukseni takia....

Sain itkukohtauksia, laitoin asunnollani musan soimaan ja valahdin lattialle täristen itkemään. Kauaa en tuota kuitenkaan jaksanut...aloin juomaan, parin kk jälkeen aloin iskemään miehiä. Halusin taas rakastaa mutta päädyinkin vain sekoilemaan. Neljän miehen kanssa päädyin melki harrastamaan seksiä mutta olin liian traumatisoitunut tehdäkseni sen.Olin melkein joka viikonloppu 2pvää putkeen kännissä. Aloin hankki itsenäistä elämää sillä hinnalla että katkoin väliä kavereihin, ajattelin etten tarvitse ketään muita. En jaksanut enää edes itkeä...Satutin itseni miesten kanssa uudestaan ja uudestaan.

Nyt asun siinä kaupungissa jossa viihdyn, olen paikkaillut välejä kavereihin. Olen myös tavannut miehen johon olen tosissani rakastumassa...Ongelmana vaan on se että olemme kavereita, eikä hän tiedä näistä tunteistani mitään. Olemme tunteneet vasta jonkin aikaa, tutustumme vielä, enkä tiedä onko hänellä tunteita mua kohtaan. Olemme ihmeen läheisiä jo nyt, voimme puhua monta tuntia putkeen, hän haluaa aina halata minua...katsomme toisiamme silmiin. Mutta olenko vain kaveri hänelle? En uskalla ottaa selvää....ja vaikka saisinkin tietää että hänkin rakastaa niin miksi hän minua haluasi? Mistä tiedän etten satuttaisi vain häntä?

Maanantaina olin juomassa...en päässyt miehen kanssa samaan baariin väkimäärän takia. Sekosin...pelkäsin että hän tapaa nyt jonkun muun. Olin toisessa baarissa ja sekoilin. Yöllä unohdin kattilan liedelle joka oli päällä ja sammuin sänkyyni. Aamulla näin kattilan ja tajusin että koko asuntoni olisi voinut palaa. Kävin autolla lapsuudenkodissani ja paluumatkalla sain toiset ylinopeussakkoni...menetän korttini, inssi ja kirjalliset uusiksi. Olin krapulassa, ahdistunut, siksi ajoin lujaa, en edes välittänyt vaikka olisin ajanut ojaan...Kaikki tuo pelottaa minua suunnattomasti.

Tämä kaverimies oli luonani...puhuimme paljon, purkasin hänelle sydäntäni. Hän kuunteli ja lohdutti. Mietin koko ajan mitä hän minua kohtaan tuntee, hyvästeleminen oli taas pirun vaikeaa ja jo nyt minulla on ikävä häntä....Jos olen hänelle pelkkä kaveri, se musertaa minut.

En aio enää juoda...en uskalla enää. Muistini pätkii ja olen alkanut sammuilemaan ja riitelemään kännissä. Elimistöni ei kestä juomista enää. Sydämeni ei kestä sitä sekoilua eikä sitä jos sillä menetän tuon miehen...Haluaisin kertoa tunteistani mutta en uskalla koska pelkään että minut hylätään....pelkään myös että hän ei hylkää vaan jäisi vierelleni ja sitten minä satuttaisin häntä. Tarvitsen aikaa mutta silti minusta tuntuu että juuri sitä minulla ei ole jos hän ei tiedä tunteistani....entä jos hän tapaakin toisen?

Joka yö toivon että löytäisin taas elämän punaisen langan....

Siinä siis tarinani tiivistettynä....Halusin vain kirjoittaa sen, olen vähätellyt sitä liian kauan, ollut hakematta apua. Nyt minua pelottaa että en ehkä koskaan toivu....tiedän miten masentavalta se kuulostaa mutta en voi oikeasti toivoa sitä, en tohdi luvata itselleni että kaikki olisi taas joskus hyvin.

Pahemminkin voisi olla mutta tämä on minulle ihan tarpeeksi vaikeaa ja niin kirpaisevan todellista....

Sivut

Kommentit (30)

Notti

Hei Murehtia!

Koska yöuneni jäivät n. 2h niin lyhyesti tämä viesti. Paljon voimia! Olet oikealla tiellä kun kirjoitat, eikä sinulla ole mitään syytä hävetä omaa pahaa oloasi tai vähätellä sitä, kun se kuitenkin vaikuttaa noin paljon!

On erinäisiä auttavia tahoja olemassa, joihin voi puhua. Yksi sivusto, josta voit saada juttelu apua on [url]www.nuortenkriisipiste.fi. Toivottavasti toi osoite meni oikein, mikäli, löytyy myös googlettamalta.

Tsemppiä!

Disturbance

Naytahan kirjoituksesi sille ihastuksellesi. Helpottaisi sita oman puhumisen aloittamisen taakkaa. Tee selvaksi, etta vaikka jutusta ei tulisi mitaan, haluat ystavyyden kestavan kaikesta huolimatta.

Murehtija

Olen käynyt tosi rankan keskustelun tänään tuon mieskaverin kanssa....Olin niin itkuinen ja hajalla purettuani itseäni taas hänelle että päätin mennä nukkumaan.

Nyt juuri heräsin ja olen vahvasti sitä mieltä että hänen täytyy saada tietää mitä minä olen hänestä ajatellut....Puhuimme paljon siitä miten vaikea tilanne on jos ihastuu kaveriin ja vain pitää tunteet sisällä eikä sano koskaan mitään ja kärsii vain sitten nahoissaan kun toinen ei tunne samoin....tai luulee ettei toinen tunne samoin ja pitää vain salaisuuden itsellään.....

Tämä mies on sanonut minulle kaikkea että hän on valmis tukemaan ja auttamaan minua vaikka minulla olisi miten vaikeaa tahansa....Sanoin hänelle että olen ennen tehnyt niin että pakenen niiltä jotka haluavat auttaa ja katoan....Tämä mies sanoi että ei tule antamaan minun tehdä niin....Hän myös sanoi että minulla on ollu häneen iso vaikutus....niinkuin hänellä minuun....Hän kuulemma tutustui minuun juuri oikeaan aikaan, hän ei kuulemma ole enää läheskään niin masentunut kuin ennen tapaamistamme oli.

Vaikka puhuimme siitä kaveriin ihastumisesta ja miten paljon se satuttaa vain kärsiä siinä jos ei tohdi sanoa toiselle koskaan mitään...silti kumpikaan ei ottanut esille sitä ajatusta että mitä jos meille tapahtuu jotain sellaista (niinkuin on jo tapahtumassa)....

Nyt minusta tuntuu kurjalta....minusta tuntuu että asia pitäisi ottaa puheeksi mutta miten voin tehdä sen rikkomatta ystävyyttämme tai sitten sulkemalla pois sitä mahdollisuutta että tässä voisikin olla jotain muuta....En halua pitää tällaista ajatusta enää itselläni mutta pelkään juuri sitä että menetän ystävyytemme tai sitten juuri mahdollisuuden saada olla hänelle joskus enemmän kuin ystävä....

Tämä on niin vaikea tilanne.....

Disturbance

Sanot vaan etta "hei muistatko kun me keskusteltiin siita kaverijutusta... No musta tuntuu etta meille on kaymassa niin, etta ma tykkaan susta enemman kuin kaverina". Suoraan asiaan. Ei haittaa vaikka tuijottaisit lattiaan, kunhan sanot suoraan. Pakko saada asia ulos, muuten se jaa alitajuntaan hairitsemaan! Ja kun te kerran ootte jo noin hyvin puhunu asiasta, sa voit luottaa siihen, etta sun kaveris ottaa sen fiksulla tavalla, oli se sitten mita mielta tahansa. Se ymmartaa, jos sun tunteet on enemman kuin sen. Ala pelkaa turhaan haavoittumista. Onnea!

Murehtija

En tiedä uskallanko ottaa asiaa noin suoraan esille....Hänellä on joskus ollu tilanne jossa hän oli vuoden ihastunut kaveriinsa mutta ei sanonut koskaan mitään koska pelkäsi seurauksia ja tiesi ettei tuo nainen rakastanut häntä muuta kuin kaverina....Sitten ny juuri hänellä on ollu tilanne jossa hänen kaverinsa tyttöystävän pikkusisko oli ihastunu häneen mutta hän ei tohon tyttöön ja oli sitten uudestaan ja uudestaan joutunut sanomaan "ei" ja lopulta tätä mieskaveriani oli syytetty tytön tunteilla leikkimisestä koska hän silti olisi halunnut olla tytölle kaveri.....

En tiedä haluanko asettaa häntä tuollaiseen asemaan....

Olen ajatellut kysyä jotain tyyliin..."Kun puhuimme siitä jos ihastuu kaveriin ja sitten pitää sen itsellään ja kärsii nahoissaan tai muuta vastaavaa....niin mistä tietää ettei meille joskus tapahtuisi jotain tommosta?"...

Disturbance

Mun mielesta toi kuulostaa hienolta lahestymistavalta!

Ja jos se keskustelu siita etenee sun tunteiden paljastumiseen, kannattaa vaan luottaa siihen etta toinen ymmartaa, jos sa sanot etta ymmarrat sen tilanteen tosi hyvin etka mitenkaan haluaisi vaikeuttaa asioita.

Murehtija

Kiitos sopuli ja RePlica :) Juuri nyt mulla ei oo hirveesti aikaa sillä oon menossa työhaastatteluun.

Viikonloppu sai yllättävän käänteen...Perjantaina olin ajelulla erään kaverin kanssa ja näin tämän miehen elokuvissa ja myöhemmin baarissa kavereidensa kanssa. Olin vihainen ja pettynyt sillä musta tuntui että tämä mies oli valehdellut mulle päin naamaa. Olin murtunut. Kuitenkin lauantaina sain viestin eräältä mun ja tämän miehen yhteiseltä kaverilta että niitä onkin nyt tulossa koko poppoo mun bileisiin ja että tämä mieskin on tulossa :lol:

Bileet oli hauskat ja mä en valitettavasti muista ihan kaikkea :oops: Ei siellä nyt mitään tehty tai semmosta, ihan perus biletystä. Mun paras kaveri oli alkuillasta hieman tarkkailut miestä ja mies oli kuulemma aina välillä vilkuillut mua. Sitten jossain vaiheessa porukka läksi baariin....Tämä mies oli kuskina ja niimpä jouduimme eri teille siinä vaiheessa. Kuitenkin myöhemmin päädyimme samaan baariin, bongasimme miehen yksin baarista sillä hänen kaverinsa olivat menneet eräällä kämpälle. Mies oli kanssamme hetken muttei sitten jaksanut jäädä tanssilattialle kanssamme. Kun kaverini oli lähdössä, etsimme miehen käsiimme ja näimme hänet juttelemassa sohvapenkillä erään naisen kanssa. Mulle tuli levoton olo mutten sitten tehnyt asialle mitään, sanoimme hänelle että kaverini lähtee jo pois mutta minä jään vielä yksin baariin hillumaan. Suunnistin takaisin tanssilattialle sitten ja bongasin erään tutun miehen. Siinä me tanssimme ja juttelimme ja sitten joskus tunnin päästä tämä kaverimies tuli luokseni tanssilattialle ja sanoi että hänen pitää mennä. Hyvästelimme ja outoa kyllä hän halasi minua kovasti siinä keskellä tanssilattiaa ennenkuin lähti :lol: Tämä tuttuni heti kysyi "Siis mitä oliko tuo sun poikaystävä?" :roll:

Siinä tuli sitten sekoiltua jotain kun tämä kaverimies oli lähtenyt, en halua kertoa siitä ja pistän sen kovan kännin piikkiin, sanotaan nyt että tuo tuttu mies halusi yösijan mutta sitten oli vaikea saada häntä tajuamaan että sänkyhommiin en hänen kanssaan ala :oops:

Tuo kaverimies on tulossa luokseni huomenna tuomaan kuvia. Lähetin hänelle aamulla viestin ja kyselin vähän että miten loppuilta meni. Laitoin ovelasti että "kyllä mä sun seurana oisin ollu mutten viittiny häiritä sua ja sitä muijaa..." johon mies sanoi ettei ollut edes jutellut sen tytön kanssa kauaa ja että se oli lähtenyt ennen häntä. Kiusoittelin miestä hieman ja laitoin viimeseen viestiin "hyvää loppupäivää, halinalle :D" johon mies vastasi "Juu hyvää loppupäivää sullekki! :)". Heh....

Murehtija

Olen ottanu rauhallisesti, lukenut kirjaa, piirrellyt, tehnyt rästissäolevia koulutöitä enkä juonut eilen vaikka olin baarissa kaverieni kanssa....Olo on paljon PALJON parempi kuin ennen. Tuo kuoleman lähellä käyminen taisi olla hyvää shokkihoitoa.Jos tämä ei tästä nyt lähde ylöspäin niin harkitsen ammattiapua....Olen kyllä käynyt psykiatrilla tossa syksyn alussa mutta ei siitä ollut hirveästi apua.

Ja mitä tähän kaverimieheen tulee....Näimme hänet yllättäen eilen tossa keskustassa, vaikka hän oli sanonut ettei aio tulla kaupunkiin koska hänellä on sunnuntaina varhainen herätys. Hän välittömästi nähdessäni minut, pyysi meidät parkkiin hänen ja hänen kaverinsa luo ja minä menin juttelemaan hänelle. Hän tuli oikein ulos autosta ja esitteli itsensä kaverilleni...on hän vain niin fiksu tyyppi että ihan huimaa. Hän alkoi välittömästi antaa selitystä sille miksi ei ollut ilmoittanut olevansa kaupungissa, mikä minusta on vähän hassua, fiksua mutta hassua, koska ei hän kuitenkaan ole minulle tilivelvollinen. Hän myös alkoi jo nyt puhua siitä että mitä hän tekee ensi viikonloppuna...Hän sanoi jotain ettei voi olla kotikaupungissamme koskaa menee tupareihin johonkin kauas, ikäänkuin jotenkin meillä olisi ollut jotain suunnitelmia jos hän ei olisi mennyt....

Myös hyvästely oli aika outoa....Hän ei ikinä huuda vain et "terve, moikka" hän aina hyvästelee tyyliin että "Noh...tota...ei kai tässä muuta kuin että nähään taas joskus ja jutellaan netin kautta huomenna ainakin." Ja tähän hän vielä lisäsi että saattaa tulla aika myöhään kotiin jne....Muutenkin hyvästelymme on aina jotenkin...hidasta. Hän aina alkaa sanoa "tota...noin...niin ei kai tässä muutakuin että nähään taas joskus ja...niin...." hän sanoo tuon melkein joka kerta....Nyt hän ei halannut minua mutta yleensä hän halaa. Kerran kun hän oli lähdössä luotani hän vain nojaili seinään, katsoi minua ja hymyili....ei saanut ensin millään sanottua että "joo moikka nyt"....

Heh....juu en tiedä sitte....mieleni on paljon parempi nyt ja en tiedä...olen toiveikas, mutta silti liian monta kertaa satutettu uskoakseni että tässä todella on jotain menossa...

sopuli

Olen täysin samaa mieltä Disturbancen kanssa! Ootte pystyneet puhumaan noin avoimesti kaikesta ja muutenkin olette ystäviä, mikäli pojalla ei ole samoja tunteita, niin olen varma, että ainakin hän ymmärtää sinua ja ottaa asian fiksusti vastaan. Tosin kuulostaa siltä, että myös pojalla olisi jotain fiiliksiä sua kohtaan. Ymmärrän kyllä sua siinäkin, että et haluaisi puhua asiasta, koska pelkäät, että säryt.

Sulla on ollut tosi vaikeaa :( Oletko miettinyt, että kävisit jossain juttelemassa asioista? Voisi helpottaa tosi paljon. En osaa antaa neuvoja, että mistä apua voisi alkaa hakea.

Tsemppiä ja jaksamista. Ilmoittele, miten asiat etenee :)

Murehtija

Juu psykalla kävin tosiaan pari kertaa mut sillä tais olla vaan euronkuvat silmissä :evil: Äidin kanssa puhuin tosi paljon ja vakavasti tossa viikonloppuna ja se vieritti ison painolastin sydämeltä....

Ja mitä tähän kaverimieheen tulee niin...aion ehkä vielä katsoa miten homma tästä etenee vielä enkä ala ahdistamaan. Tarvitsen itsekin aikalisää vielä. Tuntuu että koko ajan asia on edennyt johonkin suuntaan joka kerta kun olemme nähneet....

Sinsemilla

Voi ei... kuulosta tosi kurjalta tuo tilanne... mutta kuitenkin lupaavalta sen miehen suhteen, hänen käytöksestään päätelleen...
no kuitenkin... itselläni oli tosi hyvä ystävä poika monta vuotta sitten.. Siis hänelle pystyin puhumaan melkein kaikesta ja nähtiin melkein joka päivä tai vähintään soiteltiin...aina erotessa halattiin...
noh, sitten ruvettiin kännissä sekoilemaan, mikä oli virhe... kännissä oli aina mukavaa, mutta sitten kun tää poika yks kerta ihan selvin päin sauuteli minua, menin vähän sekaisin... siis en ollut ollenkaan valmis semmoseen...
oli aika kurja olo, kun tuntui että olin vaan käyttänyt toista hyväksi...
olisin vaan halunnut jatkaa kaverilinjalla mut poika halusi enemmän... kerroin hänelle etten halua muuta ja hetken kaikki sujuikin hyvin, mutta sitten tapasin toisen pojan, ja ystäväpojan kanssa meni vähän välit poikki...
kyllähän se sitten pitkän ajan päästä pyyteli kahville ja muuta mutta ei tullut ikinä käytyä... harmi...

toivotan sulle onnea tän miehen suhteen... hän vaikuttaa kyllä sen verran järkevältä, että ymmärtää tilanteen ja varmasti ystävyys jatkuu jos ei muuta synny, jos sinä vain kestät sen... onnea...

Murehtija

Niin tiedän....Tässä kyllä vaikuttaa paljon sekin että tämä mies on sanonut että hänellä kestää tosi kauan tämmösissä asioissa...Hän on sanonut että hänen täytyy olla tosi varma siitä että "mahiksia olisi" ja että hänen pitää tuntea toinen tosi hyvin ennenkuin hän tohtii tehdä mitään....Kaiken tämän valossa vaikuttaisi siltä että tässä on jotain mutta sitten taas mua häirittee se kun ei puhuta asioista mitään, siis että mitä meidän välillä on, ja juuri toi viestien lähettely on melki aina ollut musta kiinni...Tosin mies on sanonut että hän on tosi pihi viestien suhteen kun yrittää pitää puhelinlaskut mahdollisimman pieninä. Mä taas saan lähettää joka kuukausi 1000 viestiä ilmaseks :lol:

En uskalla olla varma....siksi olen päättänyt vielä odottaa ja katsoa....En halua tätä asiaa ottaa vielä puheeksi sillä en tiedä kestäisinkö kieltävää vastausta :cry: Ja kuitenkin olemme tunteneet vasta 2kk ja olemme silti jo nukkuneetkin vierekkäin....että kyllä asiat tuntuvat kulkevan johonkin suuntaan ja lähenemme koko ajan....Kyllä asiat helpottuu kun koulut taas alkaa mutta tämä loppuloma on hermoja raastavaa aikaa kun vain märehtii omia ajatuksiaan eikä ole mitään tekemistä :evil:

RePlica

[color=red][/color] Luin sun tarinasi. Se sai mut palaamaan ajassa kolme neljä vuotta taaksepäin. Mulla oli hankalaa...Mutta en siitä puhu nyt, voit lähettää mulle vaika mailiosottees jos haluat vaihtaa ajatuksia. Mutta se mitä mä halusin sulle sanoa on se, että sä olet jo pitkällä. Sä olet päässy eroon siitä exästäsi ja se on se juttu. Onnea! ole vahva.

marru

Oletko ajatellut päiväkirjan pitämistä, toisille se auttaa.
sillä tavoin saa ajatukset selvitettyä.
(Voithan toki printata nämä keskustelut päiväkirjan väliin)

Sitten tietty kannattaisi muistaa myös liikkua säännöllisesti, ettei vaan uppoudu murehtimaan kotona kaiken päivää. Mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty. (Itsekin olen vaan suunnitellut koko päivän lenkille lähtöä.) keksi itselle joku uusi mukava harrastus ja tapaat samalla myös uusia ihmisiä.

Tee muutenkin unelmista totta. Onko joku harrastus tai matkakohde josta olet unelmoinut lapsesta saakka? Aloita pienistä ja kohti suurempia haaveita. Tee listaa niistä asioista/haaveista mitä haluaisit tehdä/saavuttaa ensi vuonna. Ja tee itsellesi uuden vuoden lupaus toteutta joka kuukausi ainakin yksi toive listalta.
Kun on itsetunto kunnossa, niin siihen on hyvä rakentaa parisuhdetta.

Tsemppiä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat