Usko onneen on mennyttä - Ihmiset ja ilmiöt

Maya

Mä en enää usko mihinkään. Mä en usko, että mulle on tarkoitettu onnea. Mä en pysty edes yrittämään onnellisuutta sillä oon niin varma että se riistetään multa.

Kaikki mitä oon työelämässä yrittänyt niin on kussut totaalisesti. En kykene vaihtamaan hommaa kuitenkaan vaan olen sen epäonnistumisen orja. Se on kuin pallo jalassa eikä siitä koskaan tule parempaa.

Miestä ei oo eikä tuu, lukuisista eri syistä. Kun oon uskaltanut yrittää, oon saanut näpeilleni. Enää ei edes oo paikkaa eikä mahdollisuutta siihen että törmäisi johonkuhun. Uskoni siihen, että edes uskaltaisin yrittää, on niin loppu, että viime perjantaina baarissa ollessani torjuin unelmieni miehen. Siis oikeasti ja kirjaimellisesti juuri sen miehen, josta olen unelmoinut ties kuinka kauan. Siksi että en uskonut hänen aikeittensa vilpittömyyteen enkä mihinkään muuhunkaan hänessä. Arvatkaa, vituttaako. Väsynyt siihen, että täytyy aina olla yksin. Minulle vaan ei ole tarkoitettu ketään.

Uskoni omaan kehooni on loppunut. Minulla todettiin parantumaton sairaus (ei kuitenkaan hengenvaarallinen) johon joudun lopun ikääni syömään lääkitystä ja joka tulee vaikuttamaan paljon siihen, miten voin elää. Olen laihtunut yli 10kg, eikä ruokahalua ole yhtään.

Kas tässä vuodatusta vaikka tuskinpa ketään kiinnostaa tällainen itsesäälissä rypeminen.

Kommentit (7)

Miffy

Maya, ainoa suunta on ylös, eikö? Mikä sun elämässä tuntuu hyvältä? Onneen on monta monta muutakin tietä kuin parisuhde tai työ (niiden merkitystä ei kuitenkaan pidä vähätellä).

Kaikenlaista tässä ollut itselläkin, mutta vaikeudet kasvattavat, usko pois. Ei se tiettykään kamalasti silloin helpota, kun on vaikeaa. Mutta jälkeenpäin kohtaamistaan vaikeuksista voi olla jopa kiitollinen.

Helpe

Joo..Mulla on toi sama..en jaksa yrittää..ei jaksa ponnistella sen onnen saavuttamiseks.=/ Mut kai se sieltä joskus tulee...:o Jaksamista! (:

fina

Usko pois, mulla on mennyt vielä pahemmin, mutta silti aina olen koittanut uudestaan, vaikka usko riistettäisiin multa pois. Taistelen sitä vastaan. Aina sitten tulee uusi polku jostain. Contiune? No Game Over. Life is Like A Game.

fina
fina
Taistelen sitä vastaan.
.

Nytkin, .. kaikki alkoi tänään hienosti vaikka valvoin koko yön.. Nyt ahistaa, luulen pahoja.. tunnen pahoin.. hengitys tihenee..

Suvina

Rakas Maya. Kaksi läheistä ihmistäni ajattelevat samoin. Kun on masentunut, ei yksinkertaisesti VOI ajatella positiivisesti, eikä uskoa parempaan huomiseen.
Itsehän olen aina koittanut jankuttaa, kuinka aurinko paistaa risukasaankin, ja kuinka jokaisella pilvellä hopeareunus..

Masentunut ihminen EI VOI ajatella näin kaikkien vastoinkäymistensä keskeltä. Toistuvat epäonnistumiset ja negatiivinen palaute ja pessimismin ruokkiminen vievät elämänhalun kokonaan.
Kun ei jaksa uskoa, ihmisestä tulee usein myös katkera. Katkerien ja pessimististen ihmisten on vaikea saada uusia tuttavuuksia, koska kukaan ei halua tutustua kiukkupussiin.

Pystyt käymään töissä, ja joku sentään edes yrittää iskeä sinua, joten tilanteesi ei ole toivoton. Toivoton se olisi, jos et pääsisi edes kouluttautumaan unelma-ammattiisi, koska sairautesi tms. estää tai jos joutuisit sairaseläkkeelle 22-vuotiaana. Silloin ei ole ihme, jos ei tee mieli elää eikä uskoa.

"Tee muille kuten itsellesi haluaisit tehtävän.. "
Jos olet aina nyrpeä, koko maailma on sinulle. Jos taas oletkin ystävällinen jollekkin, joka sitä ei ansaitsisi, saat sen jostain kyllä takaisin.

Yritän siis sanoa, että yritä uskoa itseesi ja muihin, hekin uskovat sinuun. Kun saat noidankehän pyörimään päistikkaiseen suuntaan, se pyörii toivon mukaan myötäpäivään elämässäsi.

Se on sinusta kiinni. Sinä voit muuttaa kaikkea ympärilläsi.

Kata

Kyllä mullakin on usko omaan onneen vähän mennyt. Ensin kariutu monen vuoden parisuhde ja nyt höylätään exän kanssa on/off-suhteessa, sitten jouduin todella tylsään työhön työpaikan sisäisen siirron takia kun toimintaa kehitettiin ja loppeen lopuksi en saanut asuntoa eräästä juuri valmistuvasta vuokra-asuntotalosta. Tuntuu tällä hetkellä, ettei mikään onnistu. No tietenkin terve olen ja siitä pitää olla kiitollinen.

Maya
Suvina
Kun on masentunut, ei yksinkertaisesti VOI ajatella positiivisesti, eikä uskoa parempaan huomiseen.
Itsehän olen aina koittanut jankuttaa, kuinka aurinko paistaa risukasaankin, ja kuinka jokaisella pilvellä hopeareunus..

Kun ei jaksa uskoa, ihmisestä tulee usein myös katkera. Katkerien ja pessimististen ihmisten on vaikea saada uusia tuttavuuksia, koska kukaan ei halua tutustua kiukkupussiin.


Muistinpas tämänkin forumin olemassaolon yhtäkkiä. Ja tuon ketjun aloituskirjoitukseni, siis jo muutaman vuoden takaa. Voi, kumpa mulla olisi joitakin hyviä uutisia, jolla nollaisin aloitusviestini ja kertoisin, kuinka nyt se aurinko on alkanut paistaa tähän risukasaan. Vaan kun ei ole. Vieläkään.

Edelleen kamppaillaan terveyden kanssa, edelleen yksin ja edelleen epäonnistumisen kierteessä työelämässä. Tätä tämä on ja tulee olemaan. Ja ei, masentunut en ole, vaan kerron ihan oikeita faktoja. Eipä tässä nyt mitenkään pirun onnellinenkaan kyllä voi olla, mutta lähinnä olotilani on juuri tuota katkeruutta masentuneisuuden sijasta. Eikä se siitä ole kiinni, ettenkö olisi yrittänyt yrittämistäni.

Kävi oikeen naurattamaan, kun joku tuolla jossain topicissa itki sitä, että on ollut sinkkuna *gasp* usean kuukauden tms. Kokeilkaa reilua viittä vuotta ja vielä sellaisilla näkymillä / kokemuksilla, että toiset viisi on varmasti vielä tuloillaan. Tai viisiKYMMENTÄ, jos nyt niin vanhaksi täällä jaksaa kitua. :?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat