Toimitus kysyy: Ei kiitos seksille? - Seksi

Stacie

Ei seksi ole mielestäni ollut millonkaan aivan vastenmielistä, mutta ajoittain seksi on ollut mielestäni hyvinhyvin epäkiinnostavaa! Ja tämä ei ole ollut sitä, että "parisuhteessa tulee ajoittain aikoja jolloin ei tee mieli seksiä"Syy on tämä: en saa orgasmia yhdynnässä ja vaivoin yhdynnän aikana hyväilemällä tai jos mies masturboi minua. Kun seksi ei tunnu miltään ilman kauheaa vaivannäköä, tuntuu homma ajoittain varsin epäkiinnostavalta. Arvostan seksiä paljon läheisyyden ja rakkauden osoituksena, mutta kerta toisensa jälkeen katsominen sivusta, kun toinen on valtavan hurmion huipulla ja itse siinä melkein normaalitilassa, ei oikein sytytä himoja jatkossa. Kun jokapaikka tihkuu seksiä nykyään ja lehdet ja tv-ohjelmat pursuavat orgasmi asiaa ("näin saat varmasti superhyperorgasmin, tämä asento vie sinut takuulla huipulle, yhdyntäorgasmi on ainoa oikea, saa näin ja näin") ei olo oikein helpota...

Mutta nämä "murehtimiskaudet" ovat silti aika jaksottaisia. Välillä asiaa murehtii itkuun asti, suurimman osan ajasta ei sitä silti mieti..

ai niin, olen 18 vuotta :P

Sivut

Kommentit (23)

Kiira

Olin aikaisemmin miltei seksittömässä suhteessa hieman yli vuoden. Alussa oli mukavaa, järjestin miehelle kaikennäköisiä "ylläreitä" ja seksielämä oli todella vilkasta. Jossain vaiheessa seurustelua kyllästyin olemaan se ainoa, joka pitää seksielämää yllä. En jaksanut enää tehdä aloitetta, tai edes yrittää piristää seksielämäämme. Mies yritti kai tehdä aloitetta; yleensä vain sanoen, että nyt kyllä panettaa. Joskus tuli seksiä harrastettua, mutta seksi kyllä tuntui vastenmieliseltä ja tylsältä.
Oma mielipiteeni on, että parisuhde kuoli seksittömyyteen. Se oli aika kova paikka, ottaen huomioon, että nautin kuitenkin seksistä ja uusista kokeiluista makkarin puolella.

Nykyisen miehen kanssa seksi sekä parisuhde on aivan loistava. Mies tekee aloitteen ja haluaa kokeilla kanssani uusia juttuja sekä makuuhuoneessa että sen ulkopuolella! Parisuhde on paljon pirteämpi, ja itsellä parempi mieli :)

Emmily_

Olen kärsinyt haluttomuudesta nyt monta kuukautta, enkä ole harrastanut seksiä lähes ollenkaan. Koko aikana yhdynnässä olen ollut ehkä kerran, ja suuseksiä miehelleni annan silloin tällöin. Velvollisuuden tunnosta lähinnä. En ihan tarkkaan osaa sanoa mikä on haluni vienyt, mutta monimutkainen psykologinen ongelma se minulla on. En vieläkään osaa suhtautua seksiin terveellisenä ja puhtaana asiana, vaan pidän sitä likaisena ja vääränä. Onneksi ihana poikaystäväni jaksaa silti (yrittää) ymmärtää ja jatkaa suhdetta kanssani!

Ikä: 21

olematon

munkin eräs suhde oli pitkään lähes seksitön, syystä että musta tuntu vastenmieliselle, kun mies melkein aina teki aloitteen ja "painosti" seksiin. Tuli sellainen olo, että haarat auki tai sitten lähde kävelemään... :roll: olin vielä niin kokematon. olisinhan mäkin joskus halunnut tehdä aloitten mutta kun tuntu etten vaa osaa olla luontevasti siinä tilanteessa, ja koska miehen puolelta ei mulle ymmärrystä herunut tilanne vain paheni. Varmasti tulevissa suhteissa tämä vaikuttaa ns. "isona kynnyksenä" tehdä aloitetta/lähteä toisen aloitteeseen täysillä mukaan, kun pelkää tulevansa sitten torjutuksi/haukutuksi tms. Mutta ajatuksena seksi ei minulle nykyään tuo mieleen "Pakkopullaa", vaikka se sitä joskus minulle tavallaan olikin.

Toimitus

Ei kiitos seksille?

Onko seksi mielestäsi syystä tai toisesta vastenmielistä, tai yksinkertaisesti täysin epäkiinnostavaa? Minkä luulet vaikuttaneen suhtautumiseesi? Kuinka asia on vaikuttanut elämääsi ja parisuhteisiisi? Entä miten sinä itse koet tilanteen?

Teemme aiheesta juttua Cosmoon ja etsimme omakohtaisia kertomuksia. Voit kirjoittaa nimimerkillä, mutta kerrothan ikäsi. Julkaisemme osan kirjoituksista jutun yhteydessä.

Voit keskustella/kertoa tarinasi suoraan palstalla tai lähettää juttusi sähköpostilla osoitteeseen: kirsi-marja.kauppala@sanomamagazines.fi

T: Toimitus

Ps. kaikkien kommentoijien kesken arvomme yllätyspaketin.

sanae

Minulla oli monta vuotta niin huono itsetunto ja häpesin vartaloani, joten seksikään ei maistunut yhtään. Tuntui kamalalta olla alasti toisen katseen alla, ja se vei seksistä kaiken luonnollisuuden ja ilon. Muutamakin suhde itse asiassa loppui siihen, että seksi ja alastomuus ahdistivat kamalasti enkä silloin osannut tai kehdannut puhua ongelmastani, jätin vain ilman selityksiä. Olin pitkään ilman sen jälkeen ja luulin, etten enää edes haluaisi seksiä, mutta jotenkin kummasti se on alkanut maistumaan nykyiseni kanssa, vaikkei tämä vartalo mihinkään olekaan muuttunut. Ehkä pahimmista teinivuosista yli pääseminen vaikuttaa siihen, että en enää ahdistu niin paljoa.

Ikä: 21

Marla

Itse olen todella seksuaalinen yksilö. Haaveilen ja pidän seksistä - kokemukset siitä ehkä ovat vain olleet huonoja. En ole ikinä saanut miehen kanssa orgasmia, muutaman kerran olen jopa teeskennellyt sen. Itsekseni homma hoituu kyllä, mutta alkaa käydä tylsäksi. Kanssani tarvitsisi kai aikaa ja mielikuvitusta koska perushinkkaaminen ei toimi, ei sytytä eikä laukaise minussa mitään. Orgasmi ja välillä jopa kunnollinen kiihottuminen on työn takana, ja sen takia seksi on välillä epämiellyttävää, ainakin liian kärsimättömän ja ''itsekkään'' (ei välitä minun tuntemuksistani) ihmisen kanssa.

ikä: 18

emmamoi

sesistä tuli traumoja kun olin kolmetoista vuotias ja minut raiskasi 24 vuotias mies xsen jälkeen en ole harrastanut seksiä kuin 3 kertaa ja olen nyt 20 ja yhden lapsen äiti. (ei ole minun käyttäjä jolta kirjoitan mutta toivon että tämä pääsee leheen koska tämänei kosketa vain minua minun voi ottaa yyhteyttä sähk.. fygirl22@luukku.com :)

Regsu

Olen itse 19-vuotias tyttö ja neitsyt edelleen. Oon seurustellu 3 vuotta, mutta yhdynnässä en ole ollut sen takia että pelkään. Pitkään ajatuskin yhdynnästä ällötti ja kauhistutti. Nyt olen alkanut hieman kiinnostumaankin ajatuksesta ja se kyllä kiihottaakin. Edelleen kuitenkin ongelmana on pelko kivusta, se vaikeuttaa elämääni. Tietysti suhteessamme on muunlaista seksiä, onneksi poikaystäväni ymmärtää minua, mutta eihän tällaista jaksa loputtomiin. Haluja on, mutta pelko estää kaiken! Sanomista on myös usein tullut siitä että toinen "ei halua tehdä toisen kanssa mitään", mutta useimmiten tämä on ainakin omalta osaltani johtunut ajallisesta haluttomuudesta, jonka on aiheuttanut stressi ja väsymys työstä ja koulusta, sekä kiireestä.

Manteli

olen ollut sinkku jo kauan ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä että "vihaan" seksiä? Tähän sinkkuiluni aikaan on mahtunut monta miestä ja näin jälkeenpäin ajatellen en osaa sanoa kuin ehkä pari jotka ois ollu kiinnostunut minusta ajatuksineni pelkän seksin lisäksi. Ehkä ongelmani kenties poistuu jos löydän jonkun joka välittää minusta ja antaa ymmärtää että seksi ei ole ainut asia jota nyt on hakemassa mutta ennen sitä olen mielläni ilman seksiä ja ilman sitä tyhjää oloa joka minut aina valloittaa joidenkin sutinoiden kanssa.

lisäys vielä että saatan baarissa lähettää matkoihinsa miehiä jotka tulevat vain juttelemaan koska ajattelen heidänkin lopulta haluavan vain hameen alle.. olen kenties törmännyt hiukan liikaa näihin ja ollut liian helppo nakki koska enää en todellakaan sitä ole!!

20

TaskuMyy

[color=blue]Itse kun erosin joskus vähän ennen kuin täytin 18vuotta. Niin elin n. 2,8vuotta seksitöntä elämää!
Olin tuolloin sinkku ja en taas pystynyt/halunnut yhdenillan panoja, yritin kerran lähteä sellaiselle, mutta tuli jotenkin seinä vastaan. En vain pystynyt menemään sen tyypin luokse. Seksi tuntemattoman kanssa on jotain semmosta miulle, että iljettää ajatus.
Alkutaival ilman seksiä oli jotain ihan kamalaa! Tuntu kun pari kolme kuukautta oli eka ilman, että tässähän nuppi sekojaa, mutta kyllä siihen alko ajan myötä tottumaan, eikä edes pahemmin ajatellut/halunnut enää seksiä. Jotenkin tuntu, että ei se seksi enää ole niin tärkeää, elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin joku ''tyhmä'' seksi.. :o

Sitten kun aloin joulukuussa -07 seurustelmaan ja uutena vuotena harr. seksiä, niin tuntu ihan ihmeelliseltä pitkästä aikaa.. :o
Kyllä mietin, suhteen alussa, että entäs jos olen unohtanut kaikki seksin ns. salat :lol:

Ikää: 21v[/color]

flaps

Tilanteeni on kovin samanlainen kuin Regsun, tosin olemme seurustelleet kultani kanssa vasta vähän vajaa kaksi vuotta.
Ensimmäisenä seurusteluvuonna puhuimme seksistä paljonkin. Minua epäilytti ja hoin mielessäni koko ajan 'mitä jos mitä jos mitä jos!' pelkäsin, että jos harrastamme seksiä, tulen ehdottomasti raskaaksi ja elämäni on solmussa. Pian seurustelumme alun jälkeen aloimme tyydyttää toisiamme käsin. Oli itsellenikin yllätys että uskalsin heittäytyä tilanteisiin noin vain, olin hänen luonaan ensimmäistä kertaa käymässä, ja kas, minulla ei ollutkaan paitaa eikä rintaliivejä ylläni enää n. tunnin vierailun jälkeen. Luonteeltani olen aina ollut ujo ja varautunut, etenkin poikien kanssa. Aikaisemmissa suhteissani ei oltu paljoa suutelua pidemmälle ennätetty.
Pidin seksiä ja seksuaalisuutta jotenkin likaisena, ja nyt psykologiaa lukeneena ymmärrän mistä se johtunee. Vanhempani ovat aina sensuroineet kaikista elokuvista seksikohtaukset, vaihtaneet kanavaa tai käskeneet katsoa muualle. Vielä nytkin isäni yrittää samaa minulle, jo 19 vuotta täyttäneelle.

Kun rakastelimme poikaystäväni kanssa ensimmäisen kerran, olimme seurustelleen puolitoista vuotta. Kokemus oli kummallekin ensimmäinen, ja totta kai tilanne jännitti kumpaakin. Lopputulos oli kuitenkin se, että jälkeenpäin tilannetta tuumiessamme, totesimme ettei se nyt niin kummoista ole kuin mitä sitä hehkutetaan. Ei se kuitenkaan tarkoita, ettemmekö olisi sen jälkeen seksiä harrastaneet. Ajattelemme, että harjoitus tekee mestarin.

Niinkään seksiä kohtaan en tunne vastenmielisyyttä. Tilanne seksin ja käsin tyydyttämisen jälkeen on minusta kaikista ollut ahdistavin. Kun makaa toisen vieressä, kumpikin alastomana ja raukeana, tunnen häpeää ja tahdon nopeasti piilottaa itseni. Vaikka poikaystäväni nauttiikin tunnen itseni jotenkin riittämättömäksi makuuhuoneessa, valituksia en ole saanut kertaakaan, pelkkiä kehuja vain, mutta kaiketi tämä kaikki on jollain lailla yhteydessä heikkoon itsetuntoon.

brazen

En ole ikinä seurustellut, en edes niitä ala-asteaikaisia "alatko oleen"-juttuja. Neitsyyskin siis vielä tukevasti tallella. Ikää nyt 22 vuotta. Täyttäessäni 18, en ajatellut vielä asiaa juurikaan, vaikka itsetyydytyksen saloihin olin tutustunut jo aikoja sitten eli kiinnostusta seksiin on ollut jo teini-iästä lähtien. Sittemmin joka kerta, kun vanhenen aina vuodella, asia alkaa haittamaan yhä enemmän. Yhdessä välissä minulle tuli "tarve" päästä siitä eroon ja kokeilin useampaakin yhden yön suhdetta, mutta lopulta seinä nousi pystyyn ja pussailuksi jäi. Jälkeenpäin ajatellen ihan hyvä niin -jos ei tunnu hyvältä,niin ei sitten.

Kuten tuolla ylempänä joku totesikin, niin minäkin olen törmännyt vain näihin miehiin, jotka haluavat pelkästään hameen alle. Nykyisin koetan olla ajattelematta koko neitsyysasiaa. Ei juuri edes huvita enää tutustua uusiin miehiin, kun ajattelen vain, että he eivät muuta halua tai juoksevat karkuun kuullessani neitsyydestäni (näinkin on käynyt!), toisin sanoen asia nolottaa minua. Vaivaahan se silti, mutta en nyt sille kykene mitään tekemään. Eikä asiaa auta ollenkaan, että samanikäiset ystävät ovat jo tukevasti pariutuneet, ostaneet yhteisiä asuntoja yms. ja heillä on minulle yhä vähemmän aikaa ja minulla on enemmän aikaa itsekseni surkutella "outouttani".

enkelin

minulle on kaksi kertaa käynyt niin, että suhde on lopahtanut siihen, etten enää halua miestäni. ekan miehen kanssa tilanne meni todella solmuun. en halunnut että minua painostettiin seksiin, ja aina kun sitten harrastimme seksiä, minulle tuli paha mieli enkä halunnut enää miestäni senkään vertaa kuin aiemmin. suhtautumiseeni vaikutti varmaan laimenneet tunteet, en enää tuntenut muita kuin kaverillisia tunteita miestäni kohtaan. suhde päättyi lopulta noin puolen vuoden lähes seksittömän kauden jälkeen. itse olin tuolloin todella ahdistunut. normaalisti halusin seksiä lähes päivittäin, tai jopa useita kertoja päivässä, mutta sitten en enää halunnutkaan edes kerran viikossa. olin pihalla omien halujeni kanssa, ja mieheni ei ainakaan helpottanut oloani painostuksella.
uuden miehen kanssa seksi maistui jälleen, mutta sitä ihanuutta kesti vain muutaman kuukauden, kunnes sama kaava toistui, ja suhde alkoi pian kaatumaan.
nykyään olen sinkku, joten elämäni on muuttunut todella paljon. yhden yön juttujakin on kokeiltu, mutta nykyään ne vain ällöttävät, ja inhoan itseäni aina aamuisin sellaisen yön jälkeen. vakipanoni kanssa kuitenkin harrastamme seksiä usein, ja siitä en saa morkkista. tällä hetkellä en etsi parisuhdetta, se saakoot etsiä minut. en enää halua herätä joku aamu ja tajuta, etten taaskaan halua miestä jonka kanssa seurustelen. eli sitä ns. oikeaa odottelen...

ikä 22

aapo

En tiedä vastustanko niinkään seksiä, vai puuttuuko minulta totaalisesti halu juosta se henkinen kymmenen kohdan maratoni ja pettymysten sarja, ennenkuin tilaisuus seksiin miellyttävän ihmisen kanssa tarjoutuisi. Masennus painaa muutenkin.

22

Hannah

Olen elänyt pari vuotta tyytyväisenä sinkkuna. Ensimmäiset puolitoista vuotta vietin erittäin railakasta elämää ja hain baareista yhden illan seksiä. Kumppaneita oli lopulta niin monta, että aloin häpeämään itseäni. Tunsin itseni jotenkin likaiseksi. Puoli vuotta sitten pelkäsin saaneeni sukupuolitaudin ja se pysäytti minut. Kävin testeissä, olin terve. Sen jälkeen olen kuitenkin elänyt täysin seksitöntä elämää. En halua riskeerata omaa hyvinvointiani ja terveyttäni muutaman hetken ihanuuden takia. Ja asiaa mietittyäni, olen todennut, että loppujen lopuksi yhden illan seksistä ei jää edes kovin paljoa käteen. Onhan tämä välillä rankkaa, mutta odottelen sitä päivää kun löydän vakituisen elämänkumppanin, jonka kanssa voin sitten sekstailla niin paljon kun sielu sietää. Tiedän kuitenkin nauttivani seksistä, mutta tällä hetkellä on parempi olla ilman. Nähtäväksi jää kuinka pitkään tämä kuiva kausi jatkuu.. =D

edit: ikä 21

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat