Seksi ahdistaa - Seksi

Murehtija

Olen tästä aiemminkin laittanut keskustelua eikä asia mielestäni sovi mihinkään yhdyntäkipuketjuun tai vastaavaan...

Olen ollut ilman seksiä nyt 2 vuotta pitkän suhteeni päättymisen jälkeen. Asia on vaivannut minua aina joskus mutta jossain vaiheessa opin antamaan asian olla. En vaivannut enää päätäni sillä jos menetin jonkun miehen sillä etten suostunut antamaan hänelle lyhyen tuntemisen jälkeen.

Ihan alussa sekoilin paljon ja muutaman miehen kanssa päädyin sänkyynkin asti ja melkein yhdyntäänkin mutta siinä vaiheessa aina kiljaisin "EI!" joka tuli oikeastaan aika refleksinomaisesti. Pussailu ja hyväily kuitenkin tuntui musta hyvältä ja uskalsin päästää miehiä luokseni yöksi.

Nyt tämä touhu sitten on mennyt siihen pisteeseen että jo pelkkä suutelu tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Minulla ei ole ollut kunnon "säätöä" kuukausiin ja baarissa tansiessani hitaita jonkun kanssa, läheisyys tuntuu jotenkin vaikealta. Pelkään aina että kaikki pienikin läheisyys ja pusuttelu johtaa siihen että mies haluaa seksiä, minä kieltäydyn ja sen jälkeen märehdin asiaa seuraavan päivän. En jaksa toistaa sitä kaavaa enää. En jaksa mennä enää baariin ja uskotella itselleni että löytäisin sieltä jonkun joka ei halua heti seksiä.

Ainoat seksikokemukseni ovat olleet kivuliaita ja hirveän ujostelun ja jännittämisen siivittämiä. Nämä kokemukset sisältyivät 3 vuotta kestääneeseen suhteeseen enkä tähän päiväänkään mennessä tajua mikä siinä oli silloin se ongelma. Nykyään jos näen exääni, en tajua miksi se kaikki oli minulle niin vaikeaa. Muistan vain sen kivun, nolouden tunteen ja sen miten usein ajattelin olevani viallinen.

Olen aina ajatellut ettei minulla kaikesta huolimatta ole itseinhon tunteita mutta eilen baari-illan jälkeen niitä tuli ja paljon. Itkin holtittomasti vaikka kuinka kauan. Käytökseni on ristiriitaista ja väsyttävää. Isken miehiä ja pidän seksikkäistä vaatteista mutta en pysty enää päästämään ketään fyysisesti lähelleni. Ainut jonka voisin sänkyyni päästää on exä mutta sitähän mahdollisuutta minulla ei enää ole. Tuntuu kuin joutuisin paljastamaan kaikkein henkilökohtaisimman asian itsestäni ihmisille joita hädin tuskin tunnen. Seksin aikana olen aina äärimmäisen herkkä, suojaton ja haavoittuva. Tuntuu kuin joutuisin antamaan palan itsestäni pois ja päästämään jonkun ihmisen alueelle joka kuuluu vain minulle.

En tajua omia ajatuksiani ja käytöstäni enää lainkaan. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen ja erityisesti yksinäisyyteen. En ymmärrä miksi tämä on juuri minulle niin vaikeaa. Ehkä minä olen jossain vaiheessa tehnyt jotain väärin mutta kun en kuolemaksenikaan tajua että mitä ja milloin.

Tiedän että pitäisi puhua jollekin terapeutille mutta mitä minä sanoisin? Eikä tällä leveysasteella edes ole seksuaaliterapeutteja. Edellis syksynä kävin pari kertaa terapeutilla joka tarjosi heti ekana masennuslääkkeitä. Lapsuudessani ei pitäisi olla mitään häikkää, minua ei ole raiskattu enkä usko että vanhempieni ruma avioerokaan aiheuttaisi tämän kaiken.

Anteeksi taas pitkästä aloituksesta mutta on pakko päästä purkautumaan...Olisi mahtavaa jos joku olisi kokenut jotain tälläista ja osaisi sanoa mitä tehdä...

Kommentit (8)

Mariel

ei sen välttämättä seksuaaliterapeutti tarvitse olla, ihan perus psykoterapeutti voisi auttaa paljonkin, koska tuntuu, että itsetunnon kanssa sulla olisi vaikeinta. iskemisetkin tapahtuu varmaan, koska haet sillä hyväksyntää tms..? suosittelisin avun hakemista vaikkapa terveyskeskuksen kautta.

ehkä voisi myös olla käytännön apua, jos sinulla olisi miespuolisia kavereita, joiden kautta huomaisit, että miehet voivat haluta muutakin kuin seksiä. niin ja tarkoittaako yksinäisyys, ettei ole kavereita vai miestä?

mutta hei paljon voimia, ei kenenkään tarvitse kestää tuollaista!

Murehtija

No siis tällä "tavallisella" terapeutillahan kävin mutta se oli todella turhaa...Ei se edes paneutunut työtehtäviinsä, ei edes esittänyt välittävänsä.

Kavereita on kyllä...Silti vain yksi joka lähtee kanssani johonkin. Hän on minun vastakohtani eli suoraansanottuna nussii kaikkea mikä liikkuu jos vain sattuu huvittamaan. Sillä on aina joku uus mies kierroksessa ja luuhaa niitten kotona aamut ja illat baari-iltojen jälkeen. Jostain syystä halveksin tuota kaverini käytöstä joskus todella paljon.

Miespuolisia kavereita on kyllä (tosin lähimpiä en näe enää juuri lainkaan, suurin osa on vaan hyvänpäivän tuttuja) ja toiseen isoveljeen sekä exään on todella hyvät välit. Ymmärrän siis että kaikki miehet ei halua vain seksiä mutta minä kun en niitä muita miehiä ole exän jälkeen löytänyt mikä aiheuttaa itseinhoa entisestään. Tuntuu kuin olisin ryssinyt sen ainoan hyvän mahdollisuuden mikä mulla oli.

Tuosta itsetuntoasiasta en osaa sanoa...Katselen kyllä miehiä sillä silmällä ja haluaisin kumppanin löytää ja osaan kyllä sanoa ei niille jotka ei kiinnosta eli en tiedä onko kyse hyväksynnän kaipuusta. Omasta mielestäni mulla on suhtkoht hyvä itsetunto, erityisesti mitä fyysiseen olemukseeni tulee. Asioiden hoitamisen vaikeus mua on aina kaivertanut. Työharjottelu ja kaikki tuollainen asioiden hoitaminen on aina ollut mulle hirveän vaikeaa ja stressaavaa. Ajattelen ja murehdin liikaa.

Siinähän se onkin se vaikeus kun ei tiedä mistä tämä kaikki on lähtöisin...

Abigail
Murehtija
No siis tällä "tavallisella" terapeutillahan kävin mutta se oli todella turhaa...Ei se edes paneutunut työtehtäviinsä, ei edes esittänyt välittävänsä.

Terapeuttejakin on erilaisia. Pitää olla hyvin pitkäjännitteinen, kun etsii itselleen sopivaa terapeuttia. Kokeile jotain toista psykologia, jonka kanssa sinulla saattaisi synkata paremmin.

Murehtija
Abigail
Murehtija
No siis tällä "tavallisella" terapeutillahan kävin mutta se oli todella turhaa...Ei se edes paneutunut työtehtäviinsä, ei edes esittänyt välittävänsä.

Terapeuttejakin on erilaisia. Pitää olla hyvin pitkäjännitteinen, kun etsii itselleen sopivaa terapeuttia. Kokeile jotain toista psykologia, jonka kanssa sinulla saattaisi synkata paremmin.

Tuokin on käynyt mielessä mutta en oikein tiedä...Olen puhunut tästä ongelmastani niin paljon että tuntuu kuin ei olisi enää mitään sanottavaa. Puhun aina joskus äitini kanssa näistä tunteista ja se auttaa aina hetkellisesti, mutta äitini ei ole kokenut tätä samaa. Hän ei osaa asettua minun asemaani, hän ei osaa tarjota minulle ratkaisua.

Olen viimeaikoina miettinyt miksi kaikki miehet tuntuu aina ihastuvan mun kaveriin. Mikä siinä ihmisessä on muka niin erikoista? Onko se pelkästään se että se on valmis kaikkeen heti ensitapaamisesta lähtien? Yleensä se on kyllä jätetty aika lyhyen ajan jälkeen.

Tiedän että olen nykyään todella vaikea lähestyttävä. Viimeaikoina olen vain pyörinyt ympyrää vanhojen tuttavuuksien kanssa. Minulle soitettiin eilen ja kyseessä oli eräs mies jota tapailin pian eroni jälkeen ja hän ehdotteli minulle ties mitä, esimerkiksi kolmen kimppaa koska hänen kaverinsakin kuulemma "halusi naista". En suuttunut noista jutuista koska miehellä on tapana jauhaa aina jotain paskaa mutta hermostuin keskustelusta kuitenkin jonkin verran ja siitä tuli paha mieli. Käskin miesten mennä etsimään minun sijastani jotain maksullista naista jonka jälkeen minua haukuttiin "hannariksi" eli suomeksi sanottuna olen heidän mielestään tylsä.

En jaksa elää tällä tavalla enää kauaa. Nytkin olen henkisesti ihan puhki ja vaikka voimissani ja hyvällä tuulella unohtaisinkin nämä asiat niin ne tulevat aina eteen uudestaan.

Mitzy

Minulla on ollut samanlaisia kokemuksia nyt vuoden ajan. Erosin pitkästä suhteesta noin vuosi sitten ja sen jälkeen en vain ole kyennyt seksiin muiden miesten kanssa. Ei sillä etten olisi halunnut, mutta kun tulee se tilanne pistän yhtäkkiä jarrut pohjaan ja haluni vain katoavat.

Entisessä suhteessani seksi tapahtui lähinnä tottumuksesta eikä entinen mieheni juurikaan huomioinut minun tarpeitani tai sanaa esileikki. Minulla on moniakin miespuolisia ystäviä ja liki kaikki ne joiden kanssa olen yhtään paremmissa väleissä ovat milloin mitäkin ehdottelemassa. Niihin ehdotuksiin suhtaudun yleensä huumorilla, mutta kyllä se mielessä käy että eivätkö miehet todellakaan tahdo muuta.

Omistan myös ystävätteren joka on valmis hyppäämään sänkyyn liki jokaisen vähänkään siedettävännäköisen miehen kanssa. En ollenkaan voi ymmärtää sellaista. Seksi ja varsinkin suuseksi ovat minulle niin henkilökohtaisia asioita etten halua jakaa niitä ihan jokaisen kanssa.

En ole juurikaan puhunut asiasta kellekään. Ystäväni kyllä tietävät ja monet ihmettelevät ääneen että miten se asia sillä tavalla on, mutta sen kun tietäisi. Itselläkin baarissa ollessa alkaa ahdistaa jos tutustuu vähäänkään johonkin miespuoliseen että koska se alkaa se vonkaus.

siana
Mitzy

Entisessä suhteessani seksi tapahtui lähinnä tottumuksesta eikä entinen mieheni juurikaan huomioinut minun tarpeitani tai sanaa esileikki.

Tällainen on aina niin surullista. :?

Mitzyn kirjoituksesta tuli niin paljon mieleen eilen lukemani seksologi Jukka Virtasen teksti, että taidan lainata pienen pätkän:

"Perinteeseemme kuuluu uskomus miehen ja naisen seksuaalisen halun suuresta määrällisestä erosta. Uskomuksen mukaisesti nainen haluaa vain harvoin ja silloinkin vähän ja lyhyen aikaa. Naisten haluttomuus on kuitenkin usein opittua. Monet naiset joutuvat pettymään seksikokemuksiinsa ja kumppaneihinsa; odotukset ovat olleet tarjolla ollutta todellisuutta suuremmat. Mielestäni osa naisten niin sanotusta haluttomuudesta ei ole varsinaista haluttomuutta vaan huonojen kokemusten synnyttämää turhautuneisuutta. Nainen alkaa vältellä seksitilanteita suojatakseen itseään uusilta pettymyksiltä."

Murehtija

Noinhan se on...Ja kiitos Mitzyllekin ajatusten jakamisesta :)

Kyllähän se on tuo pettymyskin joka saa vastaavanlaisia tilanteita välttelemään. Pettymys sekä itseä että kumppanin käytöstä kohtaan etenkin kun minuunkin sattui joka ikinen kerta ja noita kertoja oli tosi monta. Mullekin exä aina ihmetteli "Seksihän on maailman luonnollisin asia, en tajua mikä sulla on siinä ongelma". No sepä juuri: Miksi en toimi niinkuin "luonnon mukaan" pitäisi?

Mun ensimmäisessä seksisuhteessa kaikki meni niin väärin kun vaan voi mennä. En ollut täysin valmis mutta vanhempien avioeron jälkeen halusin tehdä kaikkeni että exä pysyisi vierelläni. Ekan kerran jälkeen olin kyllä tyytyväinen itseeni ja itse seksiin, ajattelin että ekan kerran tuleekin sattua. Muttakun se sattui uudestaan ja uudestaan ja uudestaan enkä kehdannut siitä asiasta exälle puhua. Emme koskaan puhuneet siitä kunnolla eikä exä ymmärtäny käytöstäni joka muuttui yhä torjuvammaksi ja aggressivisemmaksi.

Olen ottanut yhteyttä Tukiasema.net:in keskusteluun sillä muistin että minullahan on tunnukset sinne. Olen myös harkinnut ottavani yhteyttä Sexpon kysymyspalveluun ennenkuin alan tosissani harkita kalliita psykiatri-istuntoja.

antagonismi

Mä ilmoittaudun joukkoon.
Seksi EI ole mulle tuntematon eikä vastenmielinen käsite, mutta ahdistava senkin edestä.
Mä oon käyny läpi väkivallan ja raiskauksen edellisissä suhteissani, mutta ne eivät kuitenkaan ole tehnyt niin suurta vahinkoa, ettenkö pystyisi edelleen luottamaan ihmisiin ja myös harrastamaan seksiä.
Tämänhetkinen ongelmani onkin nykyinen mieheni. Hän on mies, joka ei tunne käsitettä esileikki ja harrastaa seksiä kanssani kun hänestä siltä tuntuu. Minua ei ole siis otettu huomioon sängyssä juuri lainkaan missään vaihdessa suhdettamme, alkuaikoina kuitenkin enemmän kuin nykyään. Olemme seurustelleet vuoden, ja olen vastaanottanut suuseksiä häneltä n.5 kertaa ja sormileikitkin on kahden käden sormilla laskettavissa. Mieheni ei ole järin kokenut sängyssä, eikä suostu puhumaan niistä asioista koska on "herkkä" aihe. Eli se siitä seksielämän parantamisesta :? Mä en haluais tän asian takia suhteesta lähteä, mutta eihän tällaistakaan ikuiseksi jaksa :shock: Mä haluan huomiota yhtä paljon kuin itse annan sitä hänelle.. :(
Joku puhui aiemmin tästä samasta, ettei mies tunne käsitettä esileikki vaan yksinkertaisesti tökkää kalunsa sisään.. Miten oot päässy tilanteesta pois, vai oletko? :?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat