Saavuttamattomuuden kiehtovuus - Parisuhteet

Minny

Olen tässä sinkkuna n.vuoden ollessani alkanut pohtimaan kunnolla niitä miehiä mihin olen ihastunut ns.kunnolla , ja kauhukseni huomasin että kaikkia yhdistää aina jonkinnäköinen saavuttamattomuus. Joko he ovat varattuja, tai olen itse ollut varattu ihastuessani, eksäni kavereita jne. lista jatkuu...

Olen kiinnostunut kuulemaan muiden ajatuksia aiheesta. Mistä tällainen mielestänne kertoo? Miten tällainen taipumus on vaikuttanut suhteisiinne? Mikä siinä saavuttamattomuudessa niin viehättää?

Olen koittanut järkeillä monta kertaa näitä asioita mutta en tunnu pääsevän mihinkään lopputulokseen että miksi näin käy kerta toisensa jälkeen. Mielestäni en ole sitoutumiskammoinen, vaikka viime suhteesta erottuani vannoinkin itselleni että odotan sitä oikeaa tunnetta ennenkuin ryhdyn mihinkään.On aika kuluttavaa kerta toisensa jälkeen ihastua mieheen jota ei voi saada.

Kokemuksia aiheesta olisi kiva kuulla teiltä muiltakin :)

Kommentit (10)

Desie

Kai se on tietyllä tavalla helppoa ja semmosta ns.riskitöntä, kun ihastuu varattuun tai muuten sellaiseen ihmiseen, jonka kans ei voi tulevaisuutta tulla.
Tuosta tekstistäsi voisi päätellä, että haluat ihastua ja ehkä jossain vaiheessa uuden suhteen. Mutta ehkä jollain tavalla et kuitenkaan olis siihen valmis. Oletko miettinyt, että miltä se tuntuis jos ihastuisitkin ei-varattuun mieheen..? Ja että hänkin olisi ihastunut sinuun? Ja että teidän välille syntyis jotain?

En tiedä, oliko tästä mitään hyötyä.. Itse olin joskus vähän samanlaisessa tilanteessa ja tietynlainen pelko mun tapauksessa siellä takana oli..että josko sulla sama. :? Ja ihan sen takia pistin noi kysymykset et jos multa ois kysytty sillon tommosta niin olisin varmaan vaa sanonu et "ei hitto..."paniikki" no way, en halua et semmosta käy." :lol:

Kannattaa miettiä et mitä oikeasti haluaa. Kuten sanoit niin kysymällä vaan "miksi" ei välttämättä pääse mihinkään lopputulokseen. :)

Pirpana

1. Pelkäät miehen olevan niin hyvä, että suhteen vakavoituessa sinusta olisi haikeaa heittää yhdelle elämänvaiheelle hyvästit, jos uskaltaisit edes arvata että suhteella on mahdollisuus kestää hautaan saakka.

2. Haluat vakuutella itsellesi tai pidät siitä tunteesta että sinulla on valta saada muut ihastumaan itseesi. Pelkkä halu ei riitä, haluat että sinuun ihastutaan ihmisenä jonka muut haluaisivat kuuluvan elämäänsä.

3. Vertaat kaikkia miehiä johonkin lapsuuden tai varhaisteiniyden suureen ihastukseen jota et koskaan saanut tai jos saitkin mutta menetit joka tapauksessa.

4. Pelkäät satuttavasti muita vakavalla suhteella, sillä tiedät olevasi tuulimieli joka muuttaa mieltään helposti ("Olisi sittenkin pitänyt valita Henkka eikä Pate :( ").

5. Pohjimmiltasi et halua seurustella oikeastaan ollenkaan.

Itseeni siis pätee kaikki yllä mainittu :lol:

Minny

Se on totta että uusi suhde lievästi sanottuna pelottaa, koska viime suhde oli niin pitkä. En haluaisi enää löytää itseäni tilanteesta että olen toisen kanssa tottumuksesta jne. Nyt haluaisin niitä palavia tunteita! :) Ja jostain syystä mun suurimmat ihastukset sattuu vaan aina tavalla tai toisella olemaan sellaisia ketä en voi saada. Eli voi pitää ihan paikkansa että alitajuisesti pelkään uutta suhdetta ja sitoutumista ja sen takia ihastukseni kohdistuu esim.varattuihin. Mutta toisaalta siinä ei ole mitään järkeä koska haluaisin kovasti tavata miehen johon oikeasti rakastuisin. Kai se pelko on sitten enimmäkseen tiedostamatonta.

Ja kaiken lisäksi tällä hetkellä oikeastaan tiedän että voisin rakastua yhteen ihmiseen jos vain saisin hänen kanssaan mahdollisuuden, mutta se ei onnistu yllämainituista syistä.. ](*,)

On mulla kokemusta sellasestakin että kun joku todella saavuttamattoman oloinen ihminen johon oon kokenut vetoa sitten osoittaakin kiinnostuksen merkkejä niin mun kiinnostus lopahtaa..todella typerää..

pirpana
sulla oli kyllä aika hyviä pointteja moni :D

Sekin mahdollisuus tässä on että olen vain tietyllä tavalla myös epävarma itsestäni ja mitä haluan ja minkälaisen miehen haluan ja pelkään sitä jos valitsenkin väärin..Ihan kuin se nyt olisi peruuttamaton juttu mutta jotain tuonsuuntaista saattaa myös olla..Etäältä eon helppo haaveilla ja todellisuus onkin sitten joskus eri juttu :roll:

Frankie

Hmm...
Minulle tuollainen on ollut sellaista leikkiä, että saa kokeilla kuinka saavuttamaton olisikin sitten itseasiassa saavutettavissa.
Sitten se mielenkiinto lähteekin nopeasti pois kun saa vastakaikua kun tarkoituksena olikin vain valloitus.
Itse olen todella paha flirtti ja usein tajuammattani asiaa. Nyt varattuna on vaikeata pitää silmät kurissa.

Kyllä sellanen leikki pitää säilyttää läpi elämän, mutta uskon, että se häipyy myös (tai ainakin laimenee) sitten kun joku tulee ja vie mukanaan.

Minny

Sama juttu mulla että osaan olla kyllä monesti aika flirttaileva..Olin myös silloin kun olin varattu, mutta olen tiedostanut oikeastaan vasta nyt että käyttäydyin tuolloin flirttailevasti esim.joitakin poikaystävän kavereita kohtaan(tarkoituksena ei tietenkään ollut pokailla ketään) Myös ystävällisyyteni ja iloisuuteni ja se että haluan tutustua ihmisiin niin voidaan joskus tulkita väärin ja flirttailevana miespuolisia kohtaan.

Yksi syy että ihastun varattuihin voi olla myös se että heihin on turvallista tutustua ns. ilman taka-ajatuksia. Voi jutella ihan mistä vain ilman että siinä on takana mitään pokaamisyrityksiä. Ja sitten jos huomaa kerta toisensa jälkeen kuinka hyvin juttu luistaa kyseisen ihmisen kanssa niin yhtäkkiä huomaakin haaveilevansa siitä.. Inhoan pokauskulttuuria baareissa, ja harvemmin olen löytänyt sieltä ketään. En pidä siitä että joku tulee juttelemaan vain pokaaminen mielessään. Siinä ei monesti tutustu itse ihmiseen ihan vilpittömästi. Tarvitsen yleensä vähän enemmän juttelua tai kontaktia ennenkuin ihastun kunnolla. En ihastu yhden baari-illan aikana...

Frankie

Mun mielestä on aina ollut todella vaikeata ymmärtää missä menee flirttailun ja ystävällisyyden rajat. Joillekkin flirttailua on puhuminen ja hymyileminen ja toisille se tulee luonnostaan ihan kaikkia kohtaan.

Itsekkin olen saanut usein pojilta noottia, että olen kiusoitellut tunteilla, flirttaillut mutta sitten ollut kylmä kun on saanut vastakaikua. Kumminkin olen aina tällöin ollut mielestäni vain ystävällinen ja hymyileväinen.
Ihmeellinen juttu kumminkin, että vaikka sanoisin samat jutut samalla tapaa miehelle ja naiselle niin mies lulee usein, että siinä oli jotain kaksimieleistä mukana...

Onko varatun kanssa sitten helpompi puhua kun ei tarvitse varoa olemasta flirtti vaan voi olla se oma itsensä? Onko se juuri se tunne, ettei tarvitse heti päättää ollaanko romanttisessa vai kaverillisessa mielessä mukana, juuri se joka saa ihastumaan?
Se varmaan ainakin tuntuu erikoiselta, koska harvemmin sitä ainakaan itse koskaan jonkun uuden varatun miehen kanssa juttelen syvemmin.

darkling

Muhun ei saavuttamattomuus vetoa sikäli, että parisuhteessa elävään mieheen en ole koskaan iskenyt silmiäni tai ihastunut. Sen sijaan taidan kärsiä toisenlaisesta saavuttamattomuusongelmasta: olen rakastunut mieheen, jolla on päässä ruuvit hiukan eri paikoissa kuin muilla ihmisillä, ja jolla on vaikeuksia mm. läheisyyden ja luottamisen kanssa. Hänenlaistaan ihmistä on vaikea saada välittämään, joten kaipa hänen rakkautensa on siinä määrin saavuttamattomissa kuin varattu mieskin.

Niin raastava kuin suhde hänen kanssaan olikin, pelkään etten voi ihastua "normaaleihin" miehiin, vaan tahdon jotenkin "ratkaista" miehen mielensisäisen palapelin tjtn. :oops:

Minny

Siinä on kyllä perää Frankie että ehkä se on juuri se että varatun/muuten vaan saavuttamattoman kanssa ei tarvitse päättää että alkaako juttelemaan kiinnostusmielessä vaan voi jutella ihan normaalisti ilman että kummallakaan on samantien jotain taka-ajatuksia. Voi ehkä helpommin olla oma itsensä kun ei myöskään tarvitse varoa olemasta flirtti. Tai siis mulla on juurikin se ongelma että mut käsitetään välillä väärin, eli semmosetkin miehet kelle en ole mielestäni flirttaillut ovat käsittäneet hymyilyni, ystävällisyyteni yms. niin että olen ollut kiinnostunut siinä mielessä.

Ja baarissa vieraiden miesten kanssa juttelemisesta ei ole kovin hyviä kokemuksia..Tuntuu että kaikki miehet tekevät jo heti alkuun liiankin selväksi sen kiinnostuksensa, ja se ei ole aina hyvä juttu. En halua mitään "meille vai teille"-ehdotuksia vaan oikeaa keskustelua.. En ole elämäni aikana pahemmin ollut sinkku kun olin niin pitkässä suhteessa että ehkä tässä toisaalta vielä vähän totutellaan tähän uuteen tilanteeseen ja miten vastakkaiseen sukupuoleen ylipäänsä pitäisi tutustua..

Frankie

Ei siinä muuta kuin kokeilemaan. En usko, että kukaan siitä elinikäisiä traumoja saa jos joutuu torjutuksi baarissa kun luuli tytön flirttailevan kun tämä ei flirttaillutkaan.

Minny

Niin ei tietenkään..Mutta on vaan muutenkin sattunut käymään niin että baarista ei niitä varteenotettavia miehiä ole ikinä oikein löytynyt. Isken silmäni aina vääriin miehiin(kunnon miehiin kyllä) mutta valitettavasti saavuttamattomiin.. No mutta voihan toki olla sekin että on vain käynyt huono tuuri ja se tästä vielä kääntyy..Vapaita ja mukavia miekkosia odotellessa :)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat