Mutkikas suhde. Neuvoja? - Parisuhteet

Svenja

[size=9]Kirjotan tästä nyt oman aiheen, koska tämä ei jotenkin sopinut kunnolla mihinkään muualle.[/size]

Tästä tulee varmaankin melko pitkä juttu, mutta neuvot olisi tarpeellisia.

Elikkä mulla ja mun poikaystävällä, jos sitä siksi voisi kutsua, on melko mutkikas suhde. Paljon on tapahtunut tän melkein kahden vuoden aikana ja nyt haluaisin kertoa tästä suhteesta teille ja toivottavasti osaisitte neuvoa kuinka näistä kaikista voitaisiin selvitä.

1. Me tapasimme siis vuoden 2007 kesällä, netin välityksellä. Poikaystävä otti yhteyttä, juteltiin monet tunnit mesessä ja lopulta hän pyysi treffeille. Hän asuu samassa kylässä kuin minä ja hän oli nähnyt mut jo aikasemmin kylällä ja pitänyt näkemästään. Tuolloin hän vielä seurusteli, joten ei voinut lähestyä.

Treffeille sitten mentiin ja suhde syveni entisestään. Alettiin tapailemaan, olin hänellä yötä ja ns. edettiin nopeasti. Molemmat olimme 100 % suhteessa mukana ja olimme kuin luodut toisillemme. Parin kuukauden jälkeen hän sitten myönsi, että sitoutuminen (seurusteleminen) pelottaa häntä, suoraan sanottuna kauhistuttaa häntä. Suuri syy tähän on varmaankin se, että hän erosi 4,5 vuoden tyttöystävästä 2 viikkoa ennen mun tapaamista. Eli liian nopeasti.. Tuo suhde oli myös kuin vankila hänelle, tämä exä oli sairaalloisen mustasukkainen, mökötti kaikesta, eikä päästänyt tätä mun poikaystävää menemään minnekkään.

No.. päätimme, että tapaamme harvemmin ja annamme ajan näyttää mitä tulee. Nyt hän pystyy näkemään usein, eikä ahdistu, mutta ei silti pysty vieläkään ottamaan sitä viimeistä askelta. Ollaan yritetty pitää taukoa, ei näkemistä, ei soittamista yms. mutta jo parin päivän päästä hän soittaa mulle ja kertoo kuinka on ikävä ja päädymme taas näkemään pari kertaa viikossa.

Hän ei pelaa mun kanssa mitään peliä ja tiedän että hän välittää musta paljon. Hän on sanonut, että jos hän ei pysty sitoutumaan mun kanssa (ainakaan vielä) niin ei sitten kenenkään kanssa.. koska mun kanssa hän haluaa olla.

2. Vuoden 2008 alussa, poikaystävänäni sai aivoverenvuodon onnettomuudessa ja joutui 3 aivoleikkaukseen. Tämän jälkeen hän on ollut masentuneempi, mikään ei kiinnosta, painoa on tullut ym. Ennen onnettomuutta hän laihtui 35 kiloa, nyt kaikki on tullut takaisin.

Hän ei siivoa kotiaan, ei jaksa liikkua, tehdä ruokaa tms. Mun pitää sitten auttaa häntä aika paljon josta hän kyllä kiittää ja on iloinen. Tämä kuitenkin harmittaa mua, koska en minä hänen asuntoaan haluaisi siivota.. aikuisen miehen sen pitäisi pystyä tekemään. Kyllä hän sitten auttaa, jos todella pyydän mutta siitä tulee kyllä aina jonkinlainen haaste hänelle.

3. No.. nyt sitten viime viikosta asti hänellä on ollut v*tutuskausi.. Kaikki ärsyttää, ei halua nähdä ketään, eikä puhua puhelimessa. Kun hän soittaa, hän ei jaksa kauaa puhua ja muutenkin vähän v*ttuilee eikä kerro asioita niin kuin ennen. Masennuksesta hän on jo parantunut, mutta nyt minä ja hän pelkäämme että hän taas masentuu.

Olen yrittänyt auttaa ja neuvoa, mutta harmittaa kun haluaisi kertoa kaikkea mutta hän ei jaksa puhua puhelimessa vaan haluaa vain sanoa hyvää yötä ja hei hei. Molemmat arvaamme, että tämä masentuneisuus johtuu melko varmasti tästä ylipainosta ja mitään tekemisestä.

Hän menee töihin, sitten kotiin ja pelaa loppuillan tietokoneella. Ei muuta. Haluaisin hänet lenkille, syömään hyvin yms. Ei hän ollut laihdutettuaan tällainen. Meillä molemmilla on ongelmia painon kanssa ja minä olen nyt alkanut tosissani laihduttamaan. Haluaisin hänetkin mukaan, mutta hän sanoo vain ettei jaksa nyt.

Melko monimutkainen suhde siis, mutta pysyn tässä hänen vierellään koska tämä tuntuu silti niin oikealta. Meillä on hauskaa ja ihanaa yhdessä, on hellyyttä, välittämistä, seksiä ja haluan olla vain hänen kanssaan. En siis voisi sanoa, että haluan harkita mitään eroa tai toisiin suuntiin menemistä. Haluaisin vaan sen entisen miehen takaisin ja myös auttaa siinä. Hän on sen arvoinen.

Kiitos kaikille jotka luki. Jos vain tulee mitään neuvoja mieleen, nii ne on erittäin tervetulleita! :)

Kommentit (14)

Sheena

Kuulostaa siltä, että miehen elämänhalu on kadonnut suurien vastamäkien takia. Toki hän varmasti on iloinen sinusta ja onnellinen teistä, mutta tuo käy pidemmän päälle sinulle melko raskaaksi hoitaa omat asiat ja vielä toisenkin. Sain myös sellaisen käsityksen, että miehesi "käyttää sinua hyväkseen", kun siivoat hänen asuntoaan ym. Hän kyllä varmasti pystyisi siihen itsekin, pakko sieltä pohjalta joskus on nousta, ei voi jäädä vain makaamaan turtana. Hän ei välttämättä tiedosta hyväksikäyttöään, mutta hän on nyt varmaan jo tottunut siihen, että sinä siivoat ja autat, hän vain yrittää näyttää säälittävältä silmissäsi, että saisi sinut auttamaan. Tiedän kyllä miten vaikeaa on katsoa toisen kipua ja surua ja masennusta vierestä, olen kokenut sen parhaan ystäväni kanssa ja hoidin tilanteen erittäin huonosti. Omat voimani loppuivat ja olin lähellä itsekin masentua, joten lähdin tilanteesta pois ja jätin ystäväni ilman tukea. Edelleen minulla on siitä huono omatunto, mutta olemme onneksi nykyään jo sopineet asiat.
Pääpointtini on nyt se, että puhut miehesi kanssa asiasta ja sanot miltä sinusta tuntuu, siitä että et jaksaisi enää siivoilla ja olla se "eteenpäinviejä".
Voimia sinulle ja miehellesi <3

flaps

olen samaa mieltä kuin Sheena. onko poikakaverisi toipunut masennuksestaan 'ammattiavun' kanssa vai omin voimin?
en tiedä miten muuten neuvoisin.
tuo siivoaminen on kyllä vähän semmoinen juttu, että minä kyllä jättäisin toisen asunnon autuaasti siivoamatta jos tietää toisen kykenevän siihen itse. voit vaikka sanoa ettet itse jaksa nyt, tai että et ehdi tai jotain muuta. 'pakota' hänet tekemään asioita itse jättämällä ne itse tekemättä? :)

Svenja

On saanut ammattiapua masennukseen. Kävi testeissä ja lääkärissä sen takia ja todettiin masennus. Ei saanut mitään lääkkeitä, mutta jutteli lääkärin kanssa ja lääkäri sitten jonkun analyysin teki ja neuvoi mitä hänen kannattaisi tehdä. Silloin ei jaksanut edes nousta ylös aamulla mennäkseen töihin, kyllä hän vielä jaksaa nousta paremmin kun minä aamulla, mutta silti..

Nyt en ole vähään aikaan "palvellut" tätä miestä. Viimeksi siivosin hänen asuntonsa kun hän oli laivalla ja itse asuin sen ajan hänen luonaan (hänellä on 2 kissaa). En halunnut asua siinä sekamelskassa. Antoi sitten oiman pusun ja halin kun tuli. Sanoin hänelle, että yritä nyt tästä eteenpäin itse siivota tämä kämppä. Hän sitten sanoi, että voisi sen kyllä tehdä, mutta ei ole vielä tainnut siivota.

Olen siis kyllä sanonut tästä hänelle, mutta mitään ei tapahdu. Pitäisi kai vain lopettaa siivoaminen tai ainakin laittaa hänet tekemään suurimman osan ja itse autan hieman.

Lisää neuvoja vain. :)

lunacracker

Ammattilaiselle lähettäisin, jos hänellä on masennus uusiutumassa, niin on erittäin vaikea auttaa sinun asemastasi. Ehkä masennuslääkkeet tai ahdistukseen jotkut pilsut ois tarpeeseen, edes "tarpeen mukaan" otettavat silloin kun tuntuu ekstrapahalta?
Joka tapauksessa, ei oo oikein, että joudut pitämään hänestä huolta. Olette (kai? En löytänyt tekstistä ikää :D) molemmat aikuisia ihmisiä, ja parisuhteessa, eikä hoitosuhteessa. Muista pitää itsestäsi huolta, ettei se mee molemmilla siihen, ettei jaksa mitään..

Susannna

Mä näkisin että miehesi tarvitsis "pilsujen" ja lääkärin lisäksi myös ainakin muutaman säännöllisen terapiakäynnin, esimerkiksi kunnallisella perheterapeutilla. Ei tuollaisesta tilanteesta vain nappeja syömällä selviä, kyllä siihen tarvitaan sitä ongelmien lähteen hoitoakin, mikä sie sitten lieneekään.

Svenja

Olemme molemmat aikuisia, minä 20-vuotias ja mies 24-vuotias. Jos tämä ei tästä nyt mene ohi, nii pitää kai neuvoa menemään taas lääkärin puheille. En halua, että pitää ensin mennä aivan pohjalle ennen kuin hakee apua. Katsotaan minkälainen hän on tänään puhelimessa kun soittelemme.

Svenja

Susannna:

Eivätkö nuo terapiat ole kauhean kalliita? Hänellä ei kuitenkaan ole paljon ylimääräistä rahaa tuhlata kalliisiin terapiasessioihin. :/

Susannna

Svenja, riippuu täysin minkälaiseen terapiaan menee. Itse olen käynyt viime syksynä liian suuren stressin takia kunnallisella perheterapeutilla n. 10 kertaa täysin ilmaiseksi. Kannattaa ottaa selvää minkälaisia palveluita teidän kunta tarjoaa. :)

Frankie

Musta oli aivan ihanaa kuulla, että sä olet pysynyt siinä hänen vierellään.
Mä toivon, että teidän väliset tunteet pysyy sen verran vahvoina, että saatte kummatkin siitä energiaa päästä tän yli.

Hyvä, että teidän välinen energia tuntuu toimivan vaikka muut asiat koettelee sitä nyt rankalla kädellä.
Koita nauttia pienistä hyvistä asioista ja asennoitua aina uuteen aamuun asenteella, että siitä päästään yli ja elämä on elämisen arvoista kun on joku jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin. Siitä saa, ja pitää olla onnellinen.

Toivottavasti miesystäväsi löytää elämänilonsa takaisin, se ei varmaankaan tapahdu nopeasti eikä helposti, mutta kyllä se varmasti vielä tulee takaisin, olette kumminkin vielä nuoria ja elämää on vielä vaikka kuinka paljon kokematta.
Ja toivottavasti myös sä jaksat eteenpäin ja pystyt joku päivä vielä katsomaan tätä taaksepäin ja sanoa, että nää asiat vaan vahvisti teidän välistä suhdetta ja teki teistä korvaamattomia toisillenne.

ilakka

Eipä taida multa ainakaan mitään ihmereseptiä tuohon tilanteeseen löytyä. Jos joku sellaisen tietää, niin kelpaa mullekin.
Omakin rakkaimpani on masentunut ja syönyt nyt lääkkeitä muutaman vuoden. Eteenpäin on kyllä menty, mutta en mä kyllä uskaltais parantumisesta puhua.

Ite oon myöskin yrittäny auttaa miestä. Meillä on tuota välimatkaa, mikä tuottaa vaikeuksia pysyä aina edes kärryillä miehen mielialoista. Sen sijaan että tekisin hommia miehen puolesta, oon yrittäny potkia ja kannustaa toista tekemään itse, oli sitte kyse siivoomisesta tai tenttiin lukemisesta. Parempi auttaa toista ja tehdä vaikka yhdessä kun tehdä kaikki itse.
Itelle ehkä vaikeinta on ollu löytää se kultanen keskitie, missä pystyis potkimaan miestä toimimaan olematta silti jatkuvasti nalkuttamassa ja kyselemässä. Nyt kun tilanne on menny parempaan päin, niin oon yrittäny kerran parissa viikossa löytää sellasen hetken, että molemmat olis sopivassa mielentilassa ja saatais vähän taas puhuttua miehen mielenliikkeistä. Ei tuo ainakaan niistä ihan oma-alotteisesti puhu, eikä kyllä tykkää siitäkään, että ihan jatkuvasti tenttaisin.

Ylipaino saa yhden jos toisenkin helposti näkemään itsensä kovin negatiivisessa valossa. En nyt tiedä miten suorasti olet häntä houkutellut lenkille, mutta jos pyyntö viittaa liian selvästi painonpudotukseen, se tuskin innostaa miestä lähtemään. Koita keksiä ensin jotain muuta yhteistä tekemistä. Kunhan saat miehen taas liikkeelle, häntä voi olla helpompi houkutella myös liikunnan pariin. Kannattaa muistaa, että liikuntaakin on olemassa monia muita eri muotoja kuin pelkkä lenkkeily.

http://www.cosmopolitan.fi/keskustelut/poikaystavan-masennus-t4136.html Täällä puhutaan enemmänkin poikaystävän masennuksesta. Käy siellä lueskelemassa muiden tyttöystävien ajatuksia.

Svenja

Soitin hänelle kuntosalireissuni jälkeen ja hän kuulosti paremmalta. Ei v*ttuillut tai muuten valittanut, oli kyllä rankka päivä töissä mutta sekin fyysisesti. Jutteli ja kyseli miten päivä on mennyt ja muutenkin oli kiinnostuneempi juttelemaan kuin esim. eilen. Hän lupasi soittaa vielä ennen nukkumaanmenoa, koska hänellä oli peli kesken (of course). Piristi kuulla hänen olevan hieman paremmalla mielellä. :) Pidän teidät päivitettyinä kuitenkin siitä miten tässä käy ja minkälainen hän on illalla soittaessaan.

Susannna, pitää sitten ottaa selvää noista perheterapioista jos niitä olisi täällä päin ja [size=18]ilmaiseksi[/size]. Kiitos vinkistä! :)

Frankie, kyllä aion miehen vierellä olla. En aio häntä hylätä tämmöiseen aikaan enkä muutenkaan. Olen tässä tukena niin kauan kuin vain mahdollista. :)

ilakka, suuri syy varmasti tähän masentuneisuuteen on tuo ylipaino. En ole häntä ikinä sanonut läskiksi tai että hänen pitää laihduttaa koska en pidä hänen ylipainostaan. Nyt on puhtaasti kyse hänen terveydestään. Hänkin toivoo minun laihduttavan ja minä hänen, hän myös tietää että pidän hieman suuremmista miehistä ja hän myös suuremmista naisista. :D Mutta kuitenkin yritetään päästä normaalimittoihin.

Oltiin siis viime vuonna molemmat normaalipainoisia, koska laihdutimme yhdessä ylimääräset kilot pois. Nyt uusi yritys edessä..

Yezzi

Ihana kuulla että olet jaksanut pysyä miehesi tukena.
Jotkut terapiat ym. saattavat maksaa enemmän ja toiset vähemmän MUTTA eikö terveydestä voi sen hinnan maksaa ??[size=8]Itse olen tätä lausetta pyöritellyt päässäni siitä lähtien kun mieheni sen minulle tokaisi kun mietin että terapiaan voisi olla hyvä mennä mutta kun on niin vähän rahaa[/size][Itse olen kokenut monien vuosien masennuksen ja mieheni pysyi rinnallani koko sen ajan. Mieheni siivosi , laittoi ruokaa ja hoiti kaikenlaisia asioita kun minä taas käytin päiväni lähinnä nukkumiseen. Mies kävi töissä ja maksoi kaiken elämisemme.
Kiitos hänen tukensa ja jaksamisensa minä olen nyt vihdoinkin täysin terve. Se että hän jaksoi pitää huolta minusta silloinkin kun yritin karkottaa häntä luotani merkitsee minulle nyt TODELLA paljon.
Minä olisin nyt valmis tekemään hänen vuokseen aivan samoin.
Minä todella olen kiitollinen tästä kaikesta.

Tällä halusin sanoa sen että poikaystäväsi ei välttämättä oikeasti jaksa siivota ja kiinnittää huomiota elämän pikku asioihin jos hän on tällähetkellä masentunut. Niinkuin itse sanoit hän kuitenkin ilahtuu ja kiittelee kun sinä viitsit auttaa. Etkö sinä itse toivoisi samanlaista apua , tukea ja kannustusta jos itse olisit hänen asemassaan ?[

Svenja

Yezzi, joo on se todellakin sen arvoista. Terveys on se tärkein ja se onkin mielessä paljon.

Eilen poikaystävä soitti ja oli taas entisensä. Hänen mielialansa näköjään vaihtelee niinkuin naisella kuukautisten aikana. :D Mutta hän oli taas iloisempi, jaksoi jutella pitkään ja kertoi kaikkea päivästään yms. ja itsekin sain kertoa kaikki mieleen jääneet asiat kun en voinut niitä kertoa kun hän ei jaksanut puhua.

Tänään sitten nähtiinkin pikaisesti, hän oli iloinen ja kertoi päättäneensä olematta dokata nyt vkl ja siivota! Kuka tämä mies oikein on? :D Viimeksi kun hän siivosi vapaaehtoisesti oli.. ehkä joku puoli vuotta sitten? Sanoin hänelle, että olen niin iloinen että hän voi paremmin ja päätti pitää kännittömän viikonlopun. Näitä hänellä on harvoin. Huomenna sitten myös aion mennä hänen luokse yöksi, kun tulen kaverin synttäreiltä yöllä takaisin.

Yhtäkkiä hän kyllä muuttui v*ttuilevasta ja kiukuttelevasta miehestä taas entiseen puheliaaseen ja sosiaaliseen mieheen. Aion kuitenkin olla tarkkana, että näitä kausia ei tule liian usein. Ei sekään ole hyvästä.. Onneksi kuitenkin nyt tuli viikonloppu ja hän pääsee rentoutumaan.

Ja onhan tässä vielä tuo sitoutumiskammokin. Että ei kaikki ole vielä voitettu..

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat