Yhdeydenpito suhteessa - Parisuhteet

kirahveli

Eli seurusteleville pareille:
Kuinka usein tapailette? Aina kun on aikaa? Vai vietättekö koti-iltoja yksinänne vaikka olisi mahdollista tavata kumppania?
Ja onko teillä jotain (etäisyys, harrastukset) joka rajoittaa toisen näkemistä?
Pidättekö muuten yhteyttä päivittäin? Miten ja kuinka paljon?

Sivut

Kommentit (33)

Merilyn

Kun olemme yhdessä(olemme kaukosuhteessa kuten varmaan muistatkin), olemme yhdessä kaiken ajan mitä mahdollista. Paitsi silloin tällöin saatamma käydä erikseen kaljalla omien kavereideni kanssa tms.

Kirahveli muuten, älä vielä maalaa pirua seinälle siitä tilanteestasi, voi olla että poikaystävä ei vaan osaa heti palata entiseen kun on tottunut olemaan erossa. Jos tilanne jatkuu niin kannattaa ottaa asia esille. Eihän pitkästä sinkkuajastakaan osaa heti irtautua ja käyttämällä kaiken vapaa-ajansa jonkun toisen kanssa kun on tottunut olemaan yksin.

Susannna

Me asutaan n. 6km päässä toisistamme, muttei todellakaan nähdä joka päivä, vaikka siihen mahdollisuus yleensä olisikin. Johtuen pääasiassa siitä, että varsinkin mies viihtyy todella hyvin omissa oloissaan. En sanoisi että paremmin kuin minun seurassani, mutta koska yhdessä ollessa olemme vain toistemme kanssa koko ajan, emmekä tee mitään itseksemme (lue kirjaa, pelaa tietokonetta) muuta kuin lyhyitä hetkiä, tarvitsemme vastapainoksi aika paljon omaa aikaa. Yleensä minä olen kuitenkin se, joka ikävöi ja tahtoisi nähdä enemmän.
Näemme suunnilleen yhtenä arkipäivänä, ja viikonloppuisin vietämme joko 1 tai 2 yötä yhdessä. Päivittäin olemme yhteydessä pääasiassa tekstareiden välityksellä, joita lentelee sitten pitkin päivää, ja joka ilta n. 1-2 tuntia ennen nukahtamista.

Joidenkin mielestä meidän tapailuvälimme saattaa kuulostaa vähän oudolta. Itsekin joskus saan itkupotkuraivareita, kun haluaisin nähdä, mutta mies on mielummin itsekseen. Toisaalta seuraavana päivänä saatan suurella hartaudella puuhastella jotain omiani ja unohtaa koko miehen.
Olen miettinyt tätä aika paljon, ja tullut ainakin osittain siihen tulokseen, että on toisaalta hyvä, ettemme ole vielä tässä vaiheessa aivan paita ja peppu. Aloitimme seurustelemaan 16-vuotiaina, jolloin on todella tärkeää pitää omasta elämästä ja kavereista vielä kiinni (mikseipä se aina olisi, mutta jotenkin näen, että nuorena terve itsenäistyminen vaatii omaa aikaa). Aiomme muuttaa yhteen ensi syksynä, ja loppujen lopuksi on varmasti hyvä, että vietämme nyt vielä viime hetkelläkin aikaa paljon vain yksiksemme. Vai mitä mieltä te olette?

Seuraan myös sivusta tuttavaparia, joka näkee joka päivä monen tunnin ajan, ja ovat yhdessä ilmeisesti niin paljon kuin pystyvät. Monesti on tullut mieleen, että miten heistä kumpikaan ehtii tehdä omia juttujaan rauhassa? Kuitenkaan toisen kotona (molemmat asuvat vielä lapsuudenkodeissaan) ei varmaan pysty olemaan ihan yhtä rennosti kuin omassa huushollissa, eikä toisen luona voi yhtäkkiä vain lähteä yksin lenkille tai aloittaa parin tunnin cosmosessiota( :D ).

SunLion

Ollaan ihan alusta asti vietetty suurin osa vapaa-ajasta yhdessä ja nukuttu yöt yhdessä. Nykyisin myös asutaan yhdessä ihan virallisestikkin jo. Päivisin soitellaan kun mies on töissä. Soitellaan jos ollaan liikenteessä jossain, niin vaikka kotimatkalta tai matkalla jonnekkin jos ei olla päivän aikana nähty.

vietetään aikaa myös yhdessä yksin. Tästä syystä ei kyllästytä olemaan yhdessä.

Frankie

Hmm...
No olen juuri aloittanut uuden suhteen ja ollaan aika vaaleanpunaisissa linsseissä kävelty käsi kädessä jonka takia myös tahdottaisiin nähdä toisiamme koko ajan.
Kummallakin on kumminkin ollut huonoja kokemuksia siitä kun ollaan vietetty kumppanin kanssa liian paljon kahdenkeskistä aikaa ja jätetty omat jutut ja kaverit toissijaisiksi. Silloin suhde jossain vaiheessa tuntuu tylsistyvän ja kuihtuvan jonnekkin.
Ja sen jälkeen onkin vaikeampi korjata kaverisuhteita, itsekin korjailen niitä vieläkin edellisestä suhteesta.

Nähdään aika lailla samalla tapaa susanna kirjoitti tapaavansa poikaystäväänsä, eli 1-2 kertaa arkisin ja 1-2 yötä viikonloppuisin yhdessä.
Mikä on mun mielestä ollut nyt hyvä vaikka viikonloput ollaan sovittu nyt ettei aina tarvi silloinkaan olla yhdessä että jää aikaa kavereillekkin.

Mun mielestä on ihan tervettä ettei nähdä usein, on kiva ikävöidä jotain ja silloin arvostaakin sitä yhteistä aikaa paremmin. Lisäksi on tärkeätä ettei omaa elämää ala luottaa liikaa toisen kannoille vaan saa tehdä ja pitää tehdä niitä omiakin juttuja.
Lisäksi, ei sitä tiedä vaikka olisi koko loppuelämä vielä aikaa hengata yhdessä, ei vielä ole kiire.

Ploppi

Ollaan samalla luokalla koulussa mut nyt kulta on kipeänä. Viikonloppuisin nähdään yleensä ainakin yhden yön verran kun koulussa ei viitsi olla kokoajan toisen kimpussa ja menee koulun hoitaminen pipariksi. Muutama kerta viikkoon ihan kahdestaan on toimiva rytmi :)

capuccino

Asutaan noin kilometrin päässä tosistamme. Yleensä nähdään parisen kertaa viikossa + viikonloppuna ollaan yö jommankumman luona. Yhteyttä pidämme aika vähän (yleensä vain silloin kun sovitaan esim tapaamista, harvoin kysellään kuulumisia/soitellaan muuten vain).
Välillä minua ärsyttää kun haluaisin nähdä enemmän. Toisaalta oma rauhakin on välillä kiva, saan olla omien harrastuksieni parissa. Toisinaan myös ärsyttää se, että miehen kanssa pitäisi suunnilleen aina olla jotain tekemistä. Mulle kelpais semmonen perus yhdessäolo ja jutustelu, mutta mies on enemmän toimintatyyppiä. Tuntuu välillä tyhmältä että onko mun kaa niin tylsää vai eikö mun kaa voi vaan olla. :?
Mun kavereitten seurustelusuhteet on sellaisia että ne tyyliin viettävät koko ajan aikaa yhdessä ja pitävät päivittäin yhteyttä jos eivät näe. Meillä ei ole koskaan ollut sellaista ja tuntuu oudolta.. Tosin itse en haluaisi sellaista suhdetta että pitäisi joka päivä olla näkemässä, koska kaipaan kuitenkin myös omaa rauhaa. Mutta enemmän saatais silti nähä..

relephant

Olemme samalla luokalla, joten näemme tavallaan joka päivä.
Yleensä näemme vähintään 2-3 kertaa viikossa, aina kun tuntuu että tahdotaan ja ehditään nähdä. Itse mieluiten painottaisin nuo näkemispäivät viikonloppuun, jolloin olisi aikaa touhuta ja tehdä. Tai siis mielummin nähtäisiin viikonloppuna kerran ja tehtäisiin vaikka mitä koko päivä, kuin että näemme muutaman tunnin arkipäivinä, jolloin ollaan muutenkin kiukkuisempia ihan vaan stressin ja arkiväsymyksen takia.

Yhteyttä pidämme toisiimme suunnilleen joka päivä. Meillä on tapana toivottaa toisillemme hyvät yöt aina puhelimitse, ja ehkä lyhyesti käydä läpi päivän tapahtumia.

Joskus ei olisi pahitteeksi, että vastapuolikin tahtoisi enemmän olla kanssani. En aina itse jaksa kysellä hänen päivän suunnitelmistaan, minä kun olen vähän kotihiiri. Välillä hän tuntuu ajattelevan vaan vähän hölmösti että hänen pitäisi olla tasapuolisesti kavereiden että minun kanssa, että ihan miettii: Tänään olin sun kanssa, huomenna olen siis Pekan kanssa. :roll: Argh!
Itseäni kun tuskin haittaisi nähdä vaikka joka päivä, ehkä vasta pidemmän päälle se voisi rassaa.

minnikkä

Meillä on välimatkaa alle kilometri. Ollaan seurusteltu tasan puoli vuotta, ja viikonloput ollaan lähes aina vietetty yhdessä. Viikolla näkeminen vaihtelee: joskus nähdään päivittäin, joskus taas melkein kaikki arkipäivät menevät ilman, että näemme. Joskus nukutaan kaikki yöt yhdessä, joskus vaan viikonloppuisin jos silloinkaan. Näkemistahti riippuu paljon esim. opiskelukiireistä.

Minusta on tärkeää, että suhteessa molemmilla on omakin elämä. Me molemmat olemme tottuneet viettämään aikaa myös yksin, ja molemat myös viihdymme hyvin omissakin oloissa. Minulle varsinkin yksin liikkuminen on ihan elinehto.

Yhteyttä pidetään muuten ihan päivittäin: mesessä pääosin, mutta muuten viesteillä tai puhelimella. Joka päivä tulee kyllä jotain kuulumisia vaihdeltua, tässä puolen vuoden aikana on tainnut olla ihan muutama päivä, jolloin emme ole kuulleet toisistamme ja nekin silloin, kun minä olin ulkomaanmatkalla.

En toisaalta kiellä, ettenkö välillä kaipaisi enemmän yhdessäoloa. Mulle etenkin vieressä nukkuminen olisi tärkeää, ja ihan normaali arkisista asioista jutteleminen kasvotusten. Eikä mun mielestä yhdessä ollessa edes tarvitse varsinaisesti tehdä mitään. Musta on ihana vaan makoilla yhdessä ja puhua niitä näitä - tai olla hiljaa, tärkeän ihmisen kanssa kestää hiljaisuuttakin.

Symbioosisuhdetta en silti kestäisi. Mulle oma tila on elintärkeää, mutta tärkeää on myös yhdessäolo rakkaan kanssa.

pahvi

Nähdään joka päivä ainakin jonkin verran. Normaalisti tunnista kahteen koska mulla on nyt työharjottelu meneillään ja se vie musta kyllä niin paljon voimia etten jaksa oikeen tehä sitten työpäivän päätteeks mitään ja pitää noiden lemmikkienkin kanssa täällä kotona joskus olla. Vapaalla sitten enemmän.

Asutaan samassa kerrostalossa joten näkeminen on muutenkin helppoa koska ei ainakaan voi syyttää välimatkaa. :-D

perla

Ennen kullan armeijaa nähtiin lähes joka päivä useiden tuntien ajan ja viikonloput menivät enemmän tai vähemmän yhdessä. Yhteyttä pidettiin joka päivä myös tekstiviestein.

Nyt kullan ollessa armeijassa puhumme päivittäin puhelimessa mahdollisuuksien salliessa minuutista kahteen tuntiin ja kulta viestitteleekin parhaansa mukaan :)

tave

Nyt intin aikana nähdään aina kun kulta sieltä lomilla on ja myös yöt nukutaan yhdessä :) Siellä ollessaan tekstaillaan paljon ja puhutaan parin-kolmen tunnin puheluita joka päivä :lol:

esiska

Nähellään joka toinen tai kolmas päivä. Asutaan n. 3km päässä toisista. Silloin kun olen kotipaikalla niin tulee sopivasti viikon taukoa, tosi mukava mennä ikävissään taas kullan luo.
Tykkään olla välillä ikävissäni, koska jotenki se tuo aina uutta ihanaa säpinää. Tykätään tehä omia juttuja ja viettää iltaa yksikseenkin. En välttämättä haluais päivittäin olla miehen kans, pitää sitä aikaa olla omalle puuhastelulle. Tekstaillaan aina sillointällöin, mutta yleensä ei jos ollaan päivällä nähty.
Yhessä sitten kierrellään kaupungilla, katellaan leffoja, kokkaillaan, kolutaan kirppareita.

Essie
esiska
Nähellään joka toinen tai kolmas päivä. Asutaan n. 3km päässä toisista. Silloin kun olen kotipaikalla niin tulee sopivasti viikon taukoa, tosi mukava mennä ikävissään taas kullan luo.
Tykkään olla välillä ikävissäni, koska jotenki se tuo aina uutta ihanaa säpinää. Tykätään tehä omia juttuja ja viettää iltaa yksikseenkin. En välttämättä haluais päivittäin olla miehen kans, pitää sitä aikaa olla omalle puuhastelulle. Tekstaillaan aina sillointällöin, mutta yleensä ei jos ollaan päivällä nähty.
Yhessä sitten kierrellään kaupungilla, katellaan leffoja, kokkaillaan, kolutaan kirppareita.

Oon ihan samaa mieltä että on kiva olla ikävissään koska sitte se tuo sitä säpinää.
Sillon kun poitsu lähti armeijaan ja tuli ekoille lomille ja ku suudeltiin niin kumpiki tokas :"voi vitsi ku tuntu mahassa, ja ei me olla seurusteltu ku 3 ja puoli vuotta" haha :D eli todellakin ikävä tuo säpinää. sitten on niiiiiiin mukava nähdä.
Tosiaan nykyään mies tulee joka viikonloppu kotiin tuon armeijan takia, ois joskus kiva se kahen viikonväli, sillon sitä oikeen näkee miten tylsää on ilman toista viikonloppuisin jolloin oikeen kunnon ikävä iskee, ei arkisin kerkee ajatella kun on kouluhommia ja harrastuksia.

Niin ja susannna: musta toi teidän systeemi kuullostaa oikein hyvältä, ette ainakaan kyllästy ja tosiaan oma aika on hirveen tärkeetä. Mun mielestä sun miehes on fiksu ku haluaa myös omaa aikaa, näin sillä kerkee tulla ikävä ja sit siitä on kiva nähdä sua.
Fiksuutta on arvostaa omaa aikaa! mutta myös fiksuutta arvostaa aikaa toisen kanssa. Mutta aikaa toisen kanssa ei voi arvostaa jossei välillä ole itsekseen.
mun mielestä teillä on erittäin toimivalta kuullostava systeemi :)

kirahveli

Mä oon näköjään vaan joku poikkeus kun haluisin suunnilleen asua toisen luona. :lol:
En vain tykkää ikävöidä, olen saanut siitä tarpeekseni, mutta ehkä silti pitää tyytyä siihen ettei ihan joka päivä nähdä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat