Paras kaveri vs poikaystävä - Parisuhteet

Dreamy

Mulla on iso ongelma. Iso iso ongelma. Oon seurustellu kaksi ja puol vuotta poikaystäväni kanssa. Tapasin heti alussa hänen ison kaveriporukan ja tuun kaikkien kanssa hyvin toimeen. Siinä se ongelma onkin... Hänen paras kaverinsa, kutsutaan häntä tässä vaikka Villeksi, on maailman ihanin ihminen! Meillä oli tosi paljon yhteistä ja meistä tuli heti läheisiä.

Vuoden seurustelun jälkeen poikaystäväni ja useimmat hänen kavereistaan lähtivät armeijaan mutta Ville valitsi opiskelun uudella paikkakunnalla. Olin tosi yksinäinen poikaystäväni lähdettyä ja niin oli Villekin jonka kaverit kaikki olivat intissä eikä uudella paikkakunnalla oikeen sujunut. Ville alkoi soitella useammin ja useammin purkaen pahaa oloaan mulle ja ite sain hänestä sen ystävän mitä tarvistin siinä yksinäisessa tilanteessa missä olin. Musta tuli nopeasti riippuvainen Villestä ja odotin innolla soittoja, tekstareita yms... Sekotin ystävyyden ja kiinnostuksen ja huomasin että mulla alkoi olla tunteita villeä kohtaan... Puol vuotta yritin saada häneltä asiaa selville kysymättä, sillä jopa poikaystäväni huomasi että ville oli joskus vähän liiankn läheinen kanssani... Ville on kuitenkin kaikkien kanssa kovin touchy-feely ja aina halailee ja pussailee kaikkia ystäviään ni tiesin ettei hän mitenkään ollu erilainen mun kanssa.

Joulun jälkeen juteltiin mesessä henkeviä monta tuntia ja uskalsin vihdoinki kysyä että mitä mieltä se oikeen musta on... Pienen vänkäyksen ja kiertelyn jälkeen sain selville että villekin oli tuntenut "jotain" meijän välillä, mutta koska olin hänen parhaan kaverinsa tyttöstävä hän yritti parhaansa unohtaa tunteesa...

Mä en pysty valehtelemaan mun poikaystävälle ni mun oli pakko lopulta kertoo että mulla ja villellä oli ollu jotain pieniä tunteita toisiamme kohtaan kesällä (tiiän ei olis kannattanu mut oon liian avoin!!) ja sen jälkeen poikaystäväni ei tietenkään halunnu mun olevan villen läheisyydessä ollenkaan minkä kyllä ymmärrän!

Kesti puol vuotta ennenku sain poikaystäväni luottamaan meihin taas ja koska mitään ei ikinä tapahtunu hän tiesi että voi luottaa meihin... Villestä ja musta tuli parhaat kaverit mutta koko ajan tiesin että vaikka mun poikaystävä sano ettei häntä haittaa oli helppo huomata et se vaan huijas!!

Nyt tätä on vatvottu kohta puoltoista vuotta mut tällä hetkellä tilanne on seuraavanlainen:

ville asuu samalla paikkakunnalla meijän kanssa, on vakavasti masentunu ja tarttee paljon tukea ja ymmärrystä multa. Poikaystäväni on lopultaki päässy kaikesta yli ja mä pystyn vihdoinki olemaan villen kanssa parhaita kavereita ja viettää aika joskus yksinkin ilman draamaa... Jos kuitenkin juttelen liikaa villen kanssa poikaystäväni ympärillä hän ei siitä tykkää koska tuntee että joutuu kilpailemaan mun huomiosta ja häviää villelle mikä ei kylläkään ole totta... On kuitenkin vaikeeta yrittää tasapainottaa masentuneen parhaan kaverin tarvetta jutella ja saada apua ja poikaystäväni tarpeita tuntea itsensä tärkeimmäksi mieheksi mun elämässä...

Nyt ois hyvät neuvot kalliit! Mitä ite tekisitte mun tilanteessa ja ootteko ollu samantapaisessa tilanteessa? Apua!! :D

Kommentit (2)

Hazard

Kieltämättä aika paha tilanne :?

Poikaystävää pystyn kyllä ymmärtämään. Jo se, jos mieheni sanoisi että hänellä ja parhaalla ystävälläni on ollut tunteita toisiaan kohtaan minun ollessani ns. poissa kuvioista, olisi minulle jo tosi iso kolaus. Luultavasti edes tuo puoli vuotta ei olisi riittänyt siihen, että olisin katsonut hyvällä heidän läheisen ystävyyssuhteen jatkumista. :S

Kun kerran tämä Ville on alunperin ollut poikaystäväsi paras kaveri, eikö poikaystävältäsi heru hänelle tätä tukea ja ymmärrystä? Kun tietää, että teillä on aikaisemmin ollut tunteita mukana, ei Villen riippuvuus sinun tukeesi ja ymmärrykseesi, sinuun, välttämättä kuulosta sinun ja miehesi suhteen kannalta kovin hyvältä.

Ymmärrän, että sinä haluat auttaa parasta ystävääsi, mutta kyllä poikaystäväsi paikalla olisin minäkin vähän epävarma. Huonossa jamassa oleva ystäväni tarvitsisi kipeästi miestäni. Miestä, jota kohtaan hänellä on ollut tunteita ja vielä pahempaa - jota kohtaan miehelläni on ollut tunteita. Huolettaisi varmasti, jos mieheni sitten toimisi 'pelastavana enkelinä' kuuntelemassa ja tukemassa tätä naista. Siinähän sitä tulee helposti vielä läheisemmiksi.

Saako Ville apua ammattilaisilta? Toisen vakava masennus on ystävälle tarpeeksi paha paikka ilman tuollaisia taustojakin. Sinä et ole vastuussa ystäväsi hyvinvoinnista, vaikka tietysti tuki on hänelle tärkeää. Tuetteko yhdessä poikaystäväsi kanssa yhteistä ystäväänne, vai oletko vain sinä auttamassa häntä?
Oletteko siis kuitenkin kolmistaan ja poikaystävä tuntee asemansa uhatuksi kun tilanteessa keskitytkin Villeen, etkä häneen? Pystyisitkö mitenkään tekemään nykyistä paremmin selväksi, että juuri poikaystäväsi on sinulle tärkeämpi? Onko esimerkiksi mahdollista koskettaa (pitää kädestä, silittää selkää tms.) poikaystävääsi samalla kun juttelet Villen kanssa? Itse saatan toisinaan tuntea oloni ulkopuoliseksi miehen syventyessä keskustelemaan muiden kanssa, mutta jos keskustelusta huolimatta meidän välillämme on pienikin fyysinen kontakti tai mikäli ei olla kosketusetäisyydellä niin silloin tällöin minulle suotu katse tai esimerkiksi vessaan mennessä pieni hipaisu/suukko, tunnen olevani yhä tärkeä ja hänen ajatuksissaan.

Niin ja sitten, onko Villellä enää tunteita sinua kohtaan?

Dreamy

Juu ymmärrän täysin että poikaystäväni on epävarma tästä ja mulla on kauheet tunnontuskat asiasta vaikka mitään ei ikinä mun ja villen välillä tapahtunu!

Ongelma on että vaikka ville oli alun perin poikaystäväni paras kaveri, he kasvoivat erilleen jo ennenku sotkin tilanteen! toinen ongelma on että ville tyypillisenä suomalaisena tuppisuu miehenä ei haluu kertoo masennuksestaa kenellekkään muulle. Tämäki vaikeuttaa mun tilannetta koska se tarkottaa etten voi kertoo villen ja mun keskusteluista mitään poikaystävälleni... ja tietenkään tällainen salassapito ei asiaa paranna... olen kuitenkin rikkonut lupaukseni villelle siinä mielessä että oon kertonu suurpiirteisesti poikaystävälleni mistä on kyse et hän ymmärtäis mistä on kyse...

Samasta syystä ville ei saa ammattiapua vaikka oon yrittäny sitä ehdottaa... iittelläni on läheinen joka on myös vakavasti masentunu ja saa siihen apua ja ite oon sellanen äiti-hahmo että haluun aina parantaa kaikki ja kaiken joten otan vähän liiankin vakavasti tän "auttavan enkelin" roolin... joka ei myöskään auta asiaa tietenkään! argh mikä soppa!!

Oon kyllä tehny poikaystävälleni selväks että hän on se tärkeempi osapuoli mutta tilanteet jossa ville tarttee mun apua on useimmiten myöhään illalla jolloin poikaystäväni ei tietenkään haluisi viettää aikaa mun kanssa eikä silleen että istun puhelimessa tuntikausia... argh...

mutta toi onki hyvä idea toi kontakti-juttu! Täytyy kokeilla että vaikka oisinki villen kanssa puhelimessa voin kuitenkin myös huomioida poikaystävääni... kyl hän nykyään ymmärtää tän tilanteen ja hyväksyyki sen mut tietenki tuntuu pahalta jos joutuu kilpailee oman tyttöystävänsä huomiosta koko ajan!

Ja viimeiseksi, villellä ei oo ollu tunteita mua kohtaan enää pitkään aikaan... Itelläni oli tunteita häntä kohtaan se puol vuotta ja sitte ku sain tietää että hänki oli musta kiinnostunu ni kiinnostus lopahti (en tiiä syytä mut kai se vaan oli sitä et tiesin koko ajan etten ikinä vaihtais poikaystävääni villeen ja kun poikaystävä pääsi armeijasta ni asiat palautu ennalleen) villellä oli tunteita mua kohtaan ainoastaan ehkä ensimmäisen kuukauden sen jälkeen kun kaikki sen kaverit lähti inttiin, joten ite olin paljon enemmän ihastunut kun ville...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat