Eksä takaisin - Parisuhteet

kukan1

Oon miettinyt pääni puhki, mitä teen asian kanssa
eli Seurustelin yhden miehen kanssa kolmisen kuukautta ja meillä meni pari ensimmäistä kuukautta mainiosti. Hän oli juuri sellainen, kun olen etsinytkin. Samaan aikaan toinen vanhemmistani sairasti vakavaa sairautta ja se vei tietenkin minusta hieman voimia, kun kotona ei sujunut hirveän hyvin. Välit olivat vanhempiini melkosen kireät välillä, vaikka normaalisti olemme todella läheisiä. Joten en oikein pystynyt keskittymään suhteeseeni kyseisen henkilön kanssa. Huomasin usein, että olin poissaoleva hänen seurassaan. Minua alkoi suorastaan ärsyttämään, kun en pystynyt olemaan oma itseni. Normaalisti olen hymyilevä ja iloinen. Jotenkin tuntui, että on parempi lopettaa, kun en pystynyt keskittymään siihen täysillä. Olimme vähän aikaa kahden vaiheilla suhteemme kanssa. Hän ei oikein tiennyt mitä hän tuntee minua kohtaan. Sanoi pitävänsä paljon, mutta ei oikein tiennyt jäivätkö tunteet vaan ihastumisen asteelle. Hän kaipasi sitä iloista minua, joka olin suhteemme alussa. Silloin jaksoin pitää vielä itseni koossa, vaikka vanhempani sairasti jo silloin. Vähään aikaan mietittyämme, lopetimme juttumme. No arvaatte miten siinä sitten kävi, nyt minua kaduttaa ja paljon. Päivääkää ei kulu, jolloin en ajattelisi häntä. Ensimmäinen kuukausi erosta sujui ihan ok, nyt ajatuksissa ei pyöri muu kuin hän. Olen käynyt useilla treffeillä muiden kanssa, mutta kukaan muu ei sytytä. Olemme pitäneet eksän kanssa yhteyttä puhelimella ja netin välityksellä eromme jälkeen. Hänen tunteistaan en tiedä mitään. No kohta näen hänet ensimmäistä kertaa eromme jälkeen ja saa nähdä miten käy. Pitäisikö minun kertoa tunteistani hänelle vai pilaako se sitten kaveruutemme. Tuntuu vain, että luovutin ihan turhaan silloin aikoinaan. Enkä silloin kertonut oikeastaan todellista syytä, miksi halusin lopettaa. Halusin saada tilanteen kotona normaaliksi. Sanoin hänelle myös silloin, että en oikein tiedä mitä tunnen häntä kohtaan, idiootti kun olin, vaikka tiesin tasan tunteeni oikean laidan. Nyt kaikki on kotona hyvin ja olen taas oma itseni.
Toivottavasti saatte selvää sekavasta kirjoituksestani ja kerrotte mielipiteenne.

Kommentit (5)

Frankie

Tuntuu siltä, että saat kyllä selvitettyä asian kun olette kerran yhteydessäkin.
Joskus elämässä on hetkiä jolloin punnitaan ihmissuhteita.
Ne jotka ovat tärkeitä ja todella välittävät, jäävät vaikeinakin aikoina vierellesi. Toisaalta tässä tapauksessa ette ollut varmaan kunnolla edes tustuneet toisiinne jonka takia oli varmaan hankalaa tukea ja ymmärtää toista vaikeissa tilanteissa.

Toivottavasti ongelmasi selviää.

kukan1

Se on kyllä totta, ettemme ehtineet kunnolla vielä tutustua toisiimme. Hän kyllä tiesi vanhempani sairaudesta ja kyseli usein, mitenkä paraneminen on edennyt, mutta hän ei tiennyt, että välit vanhempiini kotona olivat kireät. En tiedä, miksi en kertonut. Ja vaikeatahan sitä oli selitellä, että normaalisti olen erilainen: iloinen ja hymyilevä, kun hän ehti näkeä minut sellaisena vain vähän aikaa. Joten en siitä sanonut sanaakaan. Olisi pitänyt vain puhua enemmän.

kukan1

Ja vielä lisäyksenä, että hän oli tosissaan kanssani, hän halusi kovasti viedä minut näytille perheelleen juhliin, jossa olisi ollut puoli sukua paikalla, mutta en valitettavasti päässy, kun työvuoro iski kyseiselle päivälle. Hän kertoi, että vie todella harvoin ketään näytille perheelleen. Pian sen jälkeen alkoi alamäki. Enkä ymmärrä, miksi hänen tunteensa muuttuivat yhtäkkiä sekaviksi. Itse olen yrittänyt unohtaa tunteeni häntä kohtaan ja yrittänyt olla pitämättä yhteyttä häneen. Oikeastaan hän on ollut se osapuoli, joka on pitänyt yhteyttä. Yritän suhtautua häneen kaverina, mutten pysty.

Frankie

Oma mielipiteeni on se, että kun pitää omat tunteet rehellisinä itseään kohtaan pärjää melkein mistä vain.

Eihän sitä tosiaan tiedä, johtuiko eronne vain vaikeasta ajankohdasta vai olisiko suhde kaatunut heti seuraavaan ongelmaan jos ei tuohon?
Kunhan vain maistelee omia tuntemuksiaan ja tekee päätökset niiden pohjalta.

Itsellänikin tapahtui viime suhteessa pieni kuolema kun kävin läpi kahdet tärkeän ihmisen hautajaiset enkä päässyt niistä helpolla yli. Hassua mielestäni oli, että vaikka muuten tunsimme toisemme todella hyvin (pystyimme lopettamaan toistemme lauseet ja muuta sellaista...) niin silti tämä henkilö oli ainut lähipiiristäni joka ei osannut tukea minua tai ei nähnyt hätääni.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat