Pitkä suhde kariutuu kipinän puutteeseen (?) APUA - Parisuhteet

pins

LeppisKeppis Meillä oli kuule aivan sama tilanne. Päädyttiin nyt eroon, koska kummallakin on paha olla. Vaikka yritin kaikkeni niin toinen ei tehnyt mitään. Turhauttavaa.
Mies sanoi, ettei tätä toivonu, mutta näin nyt vaan kävi.

Huoh, miten näistä eroista selviää ees jollain tavalla kunnialla.

Sivut

Kommentit (35)

kis22
Mo
kis22
Välitämme toisistamme paljon, vaikka molemmilla onkin jo uudet kumppanit. Mut ehkä tästä tulee vielä joskus jotain, vuoden tai viiden vuoden päästä.

Ymmärsinkö siis oikein että seurustelet, mutta toivot että teillä voisi exäsi kanssa vielä olla jotain? :?

Arvasin että tota tullaan kysymään :roll: Yritin muotoilla sen järkevämmin, mutten keksinyt miten. Seurustelen, mutta ei voi ikinä tietää mitä tapahtuu kaukana tulevaisuudessa. En siis tällä hetkellä (suunnittelen elämän hänen kanssaan) halua ketään muutakuin nykyisen. Tarkotus oli sanoa se, että jos muutaman vuoden päästä kumpikaan ei seurustelisi ja kipinä löytyisi taas, niin ei olisi mitään sitä vastaan silloin. :)

Mo
kis22
Välitämme toisistamme paljon, vaikka molemmilla onkin jo uudet kumppanit. Mut ehkä tästä tulee vielä joskus jotain, vuoden tai viiden vuoden päästä.

Ymmärsinkö siis oikein että seurustelet, mutta toivot että teillä voisi exäsi kanssa vielä olla jotain? :?

kis22

Mä seurustelin ensirakkauden kanssa 2,5vuotta. Vikana vuotena mies alkoi tuntumaan enemmänkin kämppikseltä. Nyt ollaan yli vuoden tauolla, vaikka 4 ensimmäistä kk olivat musertavia ja riideltiin hyvin paljon. On jännä huomata, että parin kk jälkeen kun ei olla pidetty yhteyttä, hän tuntuu aivan uudelta ihmiseltä kun törmätään jossain. Välitämme toisistamme paljon, vaikka molemmilla onkin jo uudet kumppanit. Mut ehkä tästä tulee vielä joskus jotain, vuoden tai viiden vuoden päästä.

Uskon että tauko auttaa, eihän se tietenkään ainoa vaihtoehto ole, kerron vaan omasta kokemuksesta. (:

katze

tilanteenne kuullosti aika tutulta.. meillä kylläkin seurustelua vähän vähemmän :) alkuhuuma kuitenkin loppui ekana vuonna, arki tuli kuvioihin ja siihen totuttiin hyvin. tuossa viime jouluna sitten yhtäkkiä alkoi itseäni ahdistaa ja tuli tunne, että mitä tästä suhteesta on jäljellä. noh, pientä pohdiskelua ja yksinoloa se oli vähän aikaa, kyllä me nyt nähtii, mutta silti vähä kummatki astu askeleen taakse päin. Sen jälkeen poikaystävä lähti armeijaan ja tää aika on kyllä opettanut, että vaikeistakin ajoista pääsee yli.. Meillä ainaki tuntu tuo aika oikein testiltä, että haluaako sitä kunnolla vai ei. eiköhän teilläkin tuo itteen meneminen voisi auttaa ja vähä takapakkia :) miehesi sopivasti armeijassa, saat omaa aikaa.

ruusu

Ongelmani mahdollisimman lyhyesti:
Olemme seurustelleet reippaat kolme vuotta poikaystäväni kanssa, olemme parikymppisiä. Viime aikoina suhteemme on ollut vaikea. Olemme yhdessä viikonloput (poikaystävä intissä arkisin) ja meillä on ihan kivaa ja hauskaa jne... Miten tämän nyt sanoisi.. Rakastamme (?) toisiamme, mutta emme ole rakastuneita. Eli siis ei ole mitään kipinää, hellyyttä, huolenpitoa, ihastusta. Seksiä on ja siinä mukana hellyyttä, mutta semmoista mitä ennen oli, halailimme vähän väliä ja ohi kulkiessa koskettiin toista selkään tai käteen ja suukoteltiin. Molemmilla on paha olo tästä. Olemme siis puhuneet asiasta, mutta emme tiedä mitä voisimme tehdä. Eli suhteestamme puuttuu se jokin, joka tekee parisuhteesta ihanan ja onnellisen. Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan...

Miten saisimme sen ihastumis/rakastumis tunteen takaisin? Kellään kokemuksia? Vai onko tää nyt sitte tässä... Emme haluaisi luovuttaa, ku niin paljon kaikkea tehty ja koettu... Auttakaa??

Tsein

Ette kai te tosissanne kuvittele, että se alkuajan huuma kestää loppuelämän? Kuulostaa ihan normaalilta suhteen arkistumiselta. Jos tuossa vaiheessa on valmis luovuttamaan ja etsimään uutta, parempaa suhdetta, niin sitä saa loppuelämänsä aina vaihtaa kumppania tietyin väliajoin, koska se arki tulee jokaiseen suhteeseen.

Voittehan te olla jonkun aikaa erillänne ja sitten aloitella taas alusta, niin saatte ne kaikki samat tunteet uudelleen käyttöön. Vaarana tosin se, että toinen löytää parempaa seuraa siinä eron aikana.

edit. Aina voi keksiä piristeitä omaan suhteeseen. Tehdä yhdessä jotain mukavaa vaikka kerran viikossa ja muistaa toista lahjoin ihan satunnaisesti, koska siitä tulee itselle hyvä mieli ja tehdä toiselle niitä asioita, mitä itse kaipaa ja ja ja...

ruusu

No ei kuvitella ei. Ei meillä varmaan pariin vuoteen oo sitä alkuhuumaa enää ollut, mutta kuitenkin ihanaa, en puhu siitä. Vaan semmonen arjen hellyys ja pilke silmäkulmasta puuttuu.

Chaera

Mulla ja poikaystävälläni tuli reilu puolen vuoden seurustelun jälkeen arki vastaan kuin nurkan takaa, ei osattu jotenkaan odottaa sitä. Samanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia käytiin läpi, kuin mitä aloittajakin, että nytkö se ero sitten tulee jne. :roll:

Mutta eipä tullut, onneksi! Siihen arkeen tottuminen kesti hetken, mutta kun se pahin "järkytys" :lol: oli ohi, niin kummasti meidän välit taas lämpenivät. Nykyisin tuntuu siltä, että mitä enemmän niitä yhdessä vietettyjä kuukausia tulee, sitä rakastuneempia ollaan. :wink:

Ei kannata lannistua. Keksikää yhdessä jotain mielekästä tekemistä, järjestäkää yllätyksiä toisillenne, tehkää kaikkea sellaista maan ja taivaan väliltä mitä ette ehkä normaalisti tekisi niin se arki ei tunnu niin pahalta. Ajan kanssa siihenkin tottuu, ja musta ainakin tuntuu jotenkin turvallisemmalta kun eletään ukkelin kanssa jo sitä "arkisempaa vaihetta" suhteessa, kaikki ei ole niin hektistä mitä alkuhuumassa jne.. 8)

EDIT: Sehän on ihan totta, että olette seurustelleet jo aika kauan.. Mutta miksei se alkuhuuma voisi säilyä vuosiakin?

MyFace

Jutelkaa yhdessä ja muistelkaa, mihin kaikkeen te alunperin ihastuitte toisissanne ja sanokaa ne jutut ääneen.
Eiköhän siinä vaiheessa ala molempia hymyilyttämään ja kun ne jutun palaavat mieleen ja ovat ihan tuoreessa muistissa siten, ne asiat huomaa toisessa taas arjenkin keskellä. Eiköhän silloin jonkinlainen kipinä palaa :) Ikään kuin ihastuisitte uudelleen, ya know :P
Kannattaa ainakin kokeilla! Onnea teille :wink:

nele

Onko suhteenne muuttunut kaverilliseksi?

Tuntematta tilannettasi en osaa sanoa onko kyse siitä, että alkuhuuma olisi ohi ja nyt arki iskenyt kuvoihin, vaan onko teille tullut vain jonkinlainen kriisi. Kirjoitit, että alkuhuuma meni ohitse jo aiemmin, mutta ehkä nyt te vasta kunnolla tunnette toisenne ja on kyllästymistä ilmassa?

Mutta toisaalta, jos ihminen on luonnostaan hellivä, halaileva, pusutteleva, niin ei kai se mihinkään katoa alkuhuuman kadotessa? Ei nyt ole kauhean paljoa seurustelusuhteista kokemusta, mutta kyllä minä ainakin olen jatkuvasti tuollainen ihminen ystäviäni ja entisiä/nykyisiä kumppaneitani kohtaan, koska minulle toisen ihmisen kosketus on perustarve ja olisi outoa kuvitella, että se katoaisi sitten hyvin pitkässä parisuhteessa. En usko, että ainakaan olisin onnellinen sellaisessa suhteessa, joten tuskin sellaiseen myöskään jäisin.

Tuo yllätysten järjestäminen toisillenne on hyvä idea. Ostakaa lahjoja, viekää toisianne hierojalle, huvitelkaa. Ja tosiaan, miettikää mitä hauskoja asioita olette yhdessä kokeneet ja naurakaa niille yhdessä. Katselkaa vanhoja valokuvia ja muistelkaa alkuaikojanne.
Ottakaa vaikka etäisyyttä toisiinne, jos muu ei auta. Viettäkää aikaa enemmän ystävienne kanssa ja harrastakaa. Siinä samalla miettikää millaista olisi elää ilman sitä toista.

Tsein

Mut ihan noin muutenkin, vaikka kyse ei olis pelkästä alkuhuuman loppumisesta, niin parisuhteissa on kiihkeämpiä ja vähemmän kiihkeitä kausia. Ei se, että nyt ei oikein kule, tarkota, että se olis sit loppuun asti näin. Siitä se on sit enää kiinni, että luovuttaako tässä kohtaa vai keksiikö piristystä omaan parisuhteeseen ja etsii siitä toisesta taas uudelleen ne rakastamansa ja himoitsemansa asiat.

Mut vieläkin korostan, että jos itse haluaa parisuhteeseen esim. enemmän spontaaneja pusuja ja halauksia, niin niitä pitää itsekin antaa. Ei jätetä nyt vaan puhumisen tasolle sitä mitä molemmat kaipaa, vaan molemmat ottaa ihan asiakseen toimia myös sen mukaan.

ruusu

Meillä on se "arki" ollut jo pari vuotta, mutta ennen siihen on kuulunut niitä halailuja ja suukotteluja ym. hellyyttä vähän väliä. Eli kyse ei ole siitä, että arki olisi yhtäkkiä järkyttänyt meitä tässä lähiaikoina! Ja meillä on aikaisemminkin ollut "taantuma vaiheita", ettei ole ollut niin upeaa, mutta ne on aina kuitenkin mennyt ohi ja silti on ollut edes vähän hellyyttä ja ihania sanoja.

Nyt tilanne on ehkä niin kuin nele kysyi, että suhde on melko kaverillinen.

Itse tykkään yllättää ja olen nytkin järjestänyt ystävänpäiväksi yllätyksen, mutta poikaystäväni ei tosiaankaan ole yllättäjä tyyppejä. Ensimmäisten kuukausien aikana sain pari kukkakimppua ja yhden korun, mutta sitten lahjoja ei ole tullut kuin synttäreinä ja jouluna. Olen kyllä vihjaillut, että pitäisi yllätyksistä, mutta en nyt oikein voi pakottaakaan toista yllättämään.

Voisi tietysti yrittää halailla ja suukotella jne, enemmän kun ollaan kahdestaan, mutta kun fiilis on kaverimainen tai muuten apea, niin siitä tulisi semmoista pakottamista ainakin aluksi. Mutta ehkä pidemmän päälle se nostaisi fiilistä. (Pitänee koittaa.)

MyFacein idea alkuaikojen muistelusta voisi toimia! Sitä pitää ainakin testata.

Kiitos vastauksista. Toivottavasti tästä selvitään.

pins

Meillä tuo arki tuli ryminällä n. puoli vuotta sitten.
Ollaan seurusteltu yli 2 vuotta ja nyt tämä elämä on semmosta pakkopullaa. Mitään en saa vastaan, en edes kosketuksia vaikka itse olen koittanut tehdä niin eli halailla ja muuta. Niin ei. Tulee tunne että en kelpaa ja itsessä on jotain pahasti vialla. Valitetaan etten ole enää se sama mikä olin suhteen alussa. Hei haloo? Onko tuo mieskään se sama niin ei. En kertakaikkiaan ymmärrä mikä tässä on muka vikana! Mielessä pyörii jo toiset naiset ja muuta enkä saa mielenrauhaa. En kehtaa edes suoraan kysyä koska meillä on nykyään niin pahoja kommunikointiongelmia, vaikka se kyllä kannattais. Itse olisin valmis keskustelemaan mutta toinen osapuoli osaa puhua vain humalassa tai lähtee keskustelusta pois. HIENOA.

Onko kenenkään muun miehillä ollu parisuhdemasennusta? Onko tämä tuttu termi ja mitä se ees tarkottaa? :D

ruusu
pins

Onko kenenkään muun miehillä ollu parisuhdemasennusta? Onko tämä tuttu termi ja mitä se ees tarkottaa? :D

En ole kyllä itse kuullut. :? Harmi tuo tiedänkin tilanne. Se on jotenkin niin surullista ja inhottavaa, että vaikka itse just yrittää kosketella ja olla lähellä niin toinen ei vastaa samalla tavalla.

Kun viime viikonloppuna näimme, meillä meni paljon mukavammin ja oli ihan hyvät fiilikset. Pitkä matka kuitenkin vielä onnelliseen, rakastuneeseen parisuhteeseen. Huoh. :(

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat