Poikaystävä valitsi huumeet - Parisuhteet

Izzy

Mä oon niin rikki ja väsynyt. Ei ole ketään kenelle puhua.
Ollaan oltu yhdessä nelisen vuotta ja asuttu yhdessä melkein sama aika.. Tiesin jo alussa, että se käyttää kannabista sillon tällön, mutta se melkein loppu kolmeks vuodeks. No nyt se on alkanut taas käyttämään sitä useita kertoja viikossa, ja piilottelee sitä asiaa multa. Luuli, etten mä tajua mitä se tekee.
Ollaan riidelty siitä asiasta miljoona kertaa.. Se on sanonu, että vähentää sitä ja plaaplaa. Aina joku tekosyy, millon töissä menee huonosti ja millon mitäkin. Paskapuhetta.
No nyt oon huomannu että se on taas tän kuukauden aikana vetäny sitä varmaan melkein joka päivä. Pidin sen asian sisälläni, en sanonu siitä yhtään mitään.. Ajattelin, että jospa se lopettas jos olen hiljaa, kun ei se sanominenkaan ole aikasemmin mitään auttanut.
Eilen sitten räjähdin. Tuli kaikki se paha olo ulos, mitä oon sisälläni pitäny. Mä en vaan jaksanu enää sitä.
Tuli kauhee riita, se kävi muhun käsiks ja mä kävin siihen käsiks. Mä sanoin sille, että joko ne huumeet lähtee tai sitten minä lähden, en jaksa enää. Se vastas, että se ei oo heittämässä niitä huumeita mihinkään.
Eli se valitsi ne huumeet. Sitten se eilen lähti, jonnekin kaverin luo, varmaan vetämässä taas päänsä täyteen.
Väitti tulevansa tänä iltana, mutta sitä en todellakaan usko, ei se oo pitkään aikaan enää pitäny lupauksiaan, en voi uskoo enää sanaakaan mitä se mulle sanoo. Turhia lupauksia kerta toisensa jälkeen.
Eilen olin sitten niin pohjalla tän kaiken pahan olon takia ja kun jäin yksin, että oli lähellä etten tappanu itteeni. On joskus aikasemminkin ollut ajatuksia, mutta eilen oli vaan millin päässä etten oikeesti tehny sitä.
En vaan enää jaksanut yhtään mitään, tuntuu ettei ole enää millään mitään väliä.
Eikä se olo oo helpottunu tänäänkään, koko eilisen ja tämän päivän oon vaan itkeny, riehunu, itkeny ja riehunu...
Mä en jaksa olla enää yksin. Mutta mulla ei oo ketään. Ei yhtään ketään.
Tuntuu niin helvetin pahalta, että sille on ne huumeet tärkeempiä kuin minä, vaikka toista sanookin.. Mut teot puhuu puolestaan.
Piti vaan saada johonkin purkaa tuntoja, oon niin väsynyt.. En tiedä mitä tehdä. :cry:

Sivut

Kommentit (28)

olematon

Voi että. Ensinnäkin hirmusti voimia sulle!! Asutte siis yhdessä? Kumpi mahdollisesti muuttaa jos (ja kun?) muutto tulee jommalle kummalle eteen? Asiahan on niin, että apua teille kummallekin pitäis nyt jostain saada. Mikset ilmoita poliisille jos tiiät että sillä on huumeita? Onko sulla mahdollisesti ystäviä siellä jotka vois tukea sua? perheenjäseniä?

Izzy

Minä se joudun muuttamaan.. Enkä tiedä miten sekään onnistuu, ei tarpeeksi rahaa, ei ketään kuka muutossa auttas. Kaveritkin on jääny kun muutettiin toiselle paikkakunnalle pari vuotta sittten.
Meinasin mä eilen soittaakin poliisille, varmaan siks osittain se lähtikin pois (karkuun).
Ei mulla oo enää ketään muuta kun mun poikaystävä, eikä enää sitäkään.
Vanhempien kanssakaan en ole hyvissä väleissä, enkä halua niille ainakaan ilmoittaa mitään.
Yksin tästä pitäs selvitä, en vaan tiiä miten jaksan..

olematon

No ainahan voit mennä juttelemaan sosiaalitoimistoon, kyllä ne siellä varmasti ymmärtäis että pois sun pitää päästä jos on käynyt niin, että oot väkivaltaisen ja huumeitakäyttävän miehen kanssa samassa kämpäsä vasten tahtoasi? Kyllä mä tossa tilanteessa pakkaisin kamani ja äkkiä. Tietysti mun on helppo sanoa, vaikeempaa se varmasti sulle on oikeesti toteuttaa se. Ja miksi et vois ilmoittaa vanhemmillesi mitä on käynyt? kyllä ne varmasti auttais muutossa, tai sitten edellisen paikkakunnan kaverit? vai onko pitkäkin välimatka?

Izzy

En mä voi minnekään lähteä, ei mulla oo mitään paikkaa mihin mennä.
Ei sosiaalitoimistosta ole ennenkään apua ollut, ihan turhaa.

Paljonpa se välittää miltä minusta tuntuu, muuten se olis tullu jo aikoja sitten selvittämään tätä asiaa... Mut ei näköjään vaan kiinnosta paskaakaan.

Tsein

Itsemurha ei tuossa tilanteessa (jos missään) ole mikään järkevä ratkaisu. Mikään tuossa ei ole sinun vikasi tai sellainen asia, jonka seurauksena sinun tulisi tuntea itsesi huonoksi. Miksi maailman tulisi menettää sinut vain sen takia, että joku toinen ihminen kärsii addiktiosta? Siinä menisi taas yksi elämä hukkaan huumeiden vuoksi, eikä kyse ole edes käyttäjästä.

Tiedätkö mitä? Siinä vaiheessa, kun olet pyytänyt häntä valitsemaan sinut tai huumeet, et ole voinut mitään muuta kuin hävitä. Voi olla hyvin vaikea ymmärtää, mutta addikti ei voi tehdä päätöksiä tuossa tilanteessa mitenkään muuten kuin valitsemalla sen, minkä tietää tuovan hyvän olon eli huumeet. Kyse ei ole siitä, että hän välittäisi enemmän huumeista kuin sinusta. Addiktio vie häneltä tuossa kohtaa täysin vertailukyvyn näiden asioiden välillä. Hänelle tilanne on sama kuin pyytäisit häntä valitsemaan sinun ja syömisen välillä. Ei voi elää ilman ruokaa tai huumeita, ilman sinua voi.

Neljä vuotta on sinulle pitkä aika, todennäköisesti myös hänelle, eikä ole helppo luopua suhteesta sen vuoksi. Täysin mahdotonta ei välttämättä ole sekään, että jätät miehen nyt, mutta saattaisitte palata yhteiseen kotiin vielä myöhemmin, kun hän on saanut oman elämänsä järjestykseen. Se on kuitenkin selvä, että sinun ei missään nimessä kannata jäädä hänen kanssaan enää samojen seinien sisälle asumaan. Voit pysyä yhteyksissä, auttaa häntä, ohjata hoitoon jne., mutta parasta sinulle olisi ottaa asumusero.

Tekstin perusteella sanoisin, että mies on sinulle "koko elämä". Nyt on aika hankkia muutakin elämää, opetella vähän tulemaan toimeen omillaan ja niin sanotusti löytämään oma itsesi. Voisit hakea lisäksi apua ihan psykologilta, pääsisit keskustelemaan niistä tunteista ja ajatuksista, eikä tarvitse pitää kaikkea pään sisässä. Se on todella rankkaa.

edit. Sossu on melkeinpä velvollinen auttamaan sinua tuossa tilanteessa.

Izzy

Eihän sillä omasta mielestään mitään ongelmaa ole.. Tykkää vaan vetää sitä kuulemma, "sillon tällön".
Ei voinut vähentää sitä vaikka kerran kuukauteen. En ymmärrä, miks sitä pitää vetää joka päivä! En todellakaan ymmärrä. Onko sillä niin paha olla mun kanssa, että ei kestä ilman sitä?

En vaan halua porukoille ilmottaa, äitikin on vaan alkoholisti.
Eikä niistä entisistä kavereistakaan apua ole, en oo ollu niihin yhteyksissä pariin vuoteen. Turha kai sitä enää on yrittää niiltä mitään apua saada.

Tsein

Addikteillahan on tapana kieltää, että heillä olisi mitään ongelmaa. Eikä kyse ole varmasti siitä, että sinun kanssa olisi niin paha olla, että tarvitsee huumeita vetää. Sen touhun kun on kerran (tai toisenkin) aloittanut, ei sen jatkamiseen tarvita mitään muuta syytä kuin se addiktio.

Mitä sitten tulee ymmärtämiseen, niin tuollaista riippuvuutta ei välttämättä voi ymmärtää kukaan muu kuin se, joka on itse ollut riippuvainen.

Nuo vanhat kaverit taas voisivat osoittautua ihan oikeiksi ystäviksi, jos vaan uskallat ottaa sen ensimmäisen askeleen. Et sinä siinä mitään häviä, vaikka otat heihin yhteyttä. Joko saat kavereita takaisin tai sitten tilanne pysyy samana, eihän sinulla tällä hetkellä ole heitä elämässäsi.

Izzy

Tuntuu vaan etten pääse tästä ylöspäin.. Pitäs puhua jollekin, mutta en tiedä onko mistään terapiastakaan mitään apua, enkä osaa olla itkemättä sekuntiakaan kun puhun näistä asioista. Ja mä en tykkää itkeä tuntemattomien edessä, tai ylipäänsä puhua mun asioista jollekin tuntemattomalle. Eilenkin yöllä hävetti niin helvetisti kun rupesin itkemään kesken kaiken kun ambulanssimiehet kävi täällä...
Poikaystävä oli siis soittanu ne tarkistamaan etten tapa itteeni. :roll:
Helppo niitäkin on huijata, eivät ees vieneet niitä lääkkeitä pois kun vaan selittää, että en mitään meinannu tehdä..

Tsein

Sie puhut tässäkin tuntemattomille asioistasi. Tietysti esim. psykologilla pääset tekemään sen nimen ja kasvojen kanssa, mutta vaikuttaako se loppupeleissä yhtään mihinkään? Ei se psykologikaan sitä tietoa käytä mihinkään. Ja itkeä saa... ei... itkeä pitää! Jos kyseessä on psykologi, joka on joskus nähnytkin jonkun asiakkaan, hän on nähnyt myös itkeviä ihmisiä. Itkeminen on osoitus tunteista, ei siinä mitään pahaa ole.

nninu

Kannabishan ei ole mikään niin "kamala" huume, käyttäjät mainostavatkin yleensä "parempi vaihtoehto alkoholille" mutta huume siltikin, ja sen käyttäminen on kuitenkin laitonta.

Itse olen samankaltaisessa tilanteessa, ja viime keväänä poikaystävä sitten tunnusti kokeilleensa kannabista (muutamia kuukausia sitten) eli oli valehdellut minulle, kun asiasta oli aikaisemmin ollut jo puhetta muutamaan otteeseen.

En pidä edes tupakoinnista/satunnaisesta polttamisesta, niin todella innolla ja riemulla otin tämän tiedon vastaan.

Olen ollut siitä asti henkisesti aika kovilla, päässä pyörii välillä vain se että jos vastustan tupakointia niin miten voin seurustella sellaisen henkilön kanssa joka käyttää huumeita? Käyttö ei ole sentään jokapäiväistä, vain satunnaista.

Jotenkin tuntuu siltä että olen niin säälittävä kun sallin tuon paskan, eikä voi minun vuokseni lopettaa, kun tietää että olen suuuuresti sitä vastaan. En halua kuulla sanaakaan häneltä koko aiheesta, mutta pakko välillä on kuulla milloin hän sitä aikoo poltella, kun hän haluaa olla rehellinen ( en tosin luota kun valehteli jo aikaisemminkin)

Poikaystäväni väittää minua huumevalistuksen uhriksi, yrittää jatkuvasti epätoivoisesti puolustella kannabista ja sen käyttöä, ja hänen kaverinsa niin vittumaisesti aina jaksaavat "otatko kannabista, haluutko kokeilla?, siehän otat myös vähä tästä??!"

Vielä se että hän on menossa ensiviikolla thaimaaseen ja välilasku on amsterdamissa.. Satuin vilkaisemaan hänen kirjanmerkkejään ja johan löytyi 2 keskustelua "miten thaimaassa kannabista" ja "välilasku amsterdamissa, saako poistua kentältä? tekisi mieli jotain muuta päihdettä kuin alkoholia.." tosi kivaa päästää pojat reissuun kahdestaan..

Pakko oli purkautua, kun tästä ei oikeen jaksa kavereiden kanssa keskustella, kun he eivät ymmärrä.. Mutta sinuna keskustelisin vielä jätkän kanssa tuosta, ja jos ei muutosta tapahdu niin kyllä se ero väistämättä tulisi, vaikka pirun kipeää tekisi. Harkitsen välillä itsekkin eroa jo tässä omassa tilanteessanikin, koska en vaan pysty asiaa mitenkään sulattamaan ja se rassaa minua..

Haahu

Voimia sulle!
Tai kaikille joilla on sama tilanne tavalla tai toisella.

Siis tuosta että kannabiksen käyttäjästä on ok käyttää sitä ainetta joka päivä on vähän sama juttu ku joku tissuttelis alkomahoolia joka päivä. Eli jos joku ottais oluen pari joka päivä ja puoluestelis että eihän siinä ole paljon alkoholia. Tai drinkin pari, joka päivä. Addiktio kuin addiktio.

Huumeet vie harkintakyvyn ja uskoisimpa että sun kohdallas parasta olisi erota. Nyt sattuu, mutta ainakin sulla olis surusta toipumisen jälkeen mahdollisuus uuteen onneen ihmisen kanssa, joka ei käytä huumeita, joka valitsee just sinut! Ainakin olisi mahdollisuus siihen onneen, minkä poikaystäväsi riisti sinulta valitsemalla kannabiksen. Se on sen verran vakava juttu jo minun mielestäni, että kannattaa tosissaan harkita, tahdotko että mies pilaa oman elämänsä lisäksi sinunkin elämäsi.

Voihan olla, että ajan myötä hän alkaa kokeilla muitakin aineita, jos niistä saisi paremmat kiksit. Että jos ei voi kohtuuden kanssa nyt käyttämään, tuskin voi tulevaisuudessakaan. Mä toivon sulle onnea ja rohkeutta, voimaa jaksaa ja kestää!

Mulla itselläni on vähän vaikeat ajat mutta ihan eri syistä, ja olen nyt käynyt mielenterveystoimistossa juttelemassa joka viikko. Mä suosittelen että soita terveyskeskukseen ja kysy että onko jotakuta jonka luona vois käydä juttelemassa. Se saattaisi auttaa kun voi purkaa tunteitaan jollekulle. Kaiken lisäksi tämä joku voisi auttaa sua saamaan asioitasi muutenkin raiteilleen, auttaa ottamaan soskuun yhteyttä, ja auttaa muuttoasioissa. Kannattaa rohkeasti ainakin kysyä, eikä jäädä yksin noin vakavan asian kanssa.

Tämä on todella omituinen kysymys ehkä, mutta oletko saanut nukuttua? Nimittäin univaje pahentaa kaikkia asiat moninkertaisesti ja jo sekin tekee fiiliksistä ihan kamalat, ( nimimerkillä kokemusta on ). joten jos unta saa niin on ainakin hivenen parempi olo kuin univajeessa. Eli kannattaa käydä jo sitäkin kysymässä jos voisi unipillerit saada jos sulla jo ei ole. Mutta ei käyttää niitä itsemurhaan, sä selviät kyllä!

Se mies ei todellakaan ole sen arvoinen, että sie itsesi menisit tappamaan. Eikä se mies ole sen arvoinen että sä oman elämäsi pilaisit muutoinkaan roikkumalla moisessa suhteessa jossa mies on jo tehnyt oman kantansa selväksi. Niitäkin miehiä on, jotka valitsevat rakkaansa.

maastomakkara

Voi kulkaas nyt, poikaystäväsi ei ole addiktoitunut mihinkään. Kannabis ei aiheuta riippuvuutta, ainakaan fyysistä. Jotkut vertaavat kannabiksen käyttöä vaikkapa suklaan syöntiin, molemmista tulee euforinen olo :)

Mietitäänpä näin, söisit hirveästi suklaata, lähes joka päivä ja poikaystäväsi huolestuisi asiasta ja ottaisi asian ilmoille. Luultavasti sinä hiukan suutahdat, koska koet asian niin, että poikaystävä pitää sinua lihavana etkä halua kuunnella sellaista skeidaa.

Poikaystäväsi pitäää luultavimmin kannabiksen käyttöä ikään kuin suklaana, hän kokee sinun negatiiviset kommentit ehkä sellaisena, että haluat muuuttaa häntä etkä hyväksy häntä sellaisena kuin hän, mikä luultavimmin pitää paikkansa. Sinun pitäisi nyt siis antaa mahdollisuus poikaystävällesi, hän on saattanut olla ärtynyt, koska kokee ettet hyväksy häntä sellaisenaan. Varsinkin nyt kun olette olleet noin kauan yhdessä, niin poikaystäväsi on ottanut kannabiksen käytön taas kehiin, koska luulee että sinä voisit hyväksyä hänet. Syy siihen miksi on salaillut asiaa, on luultavasti se, että hän ei halua järkyttää sinua vaan pikku hiljaa edetä asiaan.

Pidä mielesi avoinna, älä tuomitse, äläkä missään nimessä taivuta poikaystävääsi toimimaan miten sinä hänet haluaisit toimivan, koska se on varma tapa karkoittaa hänet. Poikaystävälläsi on omat aivot, sekä tunteet. Ota asioista selvää, toki poikaystäväsi tulee luoksesi kun osoitat hänelle olevasi kiinnostunut hänen harrastuksistaan ja puuhistaan, jos tuomitset hänet ja hänen harrastuksensa heti kättelyssä, saattavat teot puhua puolestaan. Haluaisitko sinä olla poikaystäväsi kanssa jos hän jatkuvasti huomauttelisi sinulle vaikka karkkien tai muun hiukan epäterveellisemmän asian syömisestä?

Itsemurha ei ole koskaan ratkaisu, se on elämän päättyminen. Se on lopulllista, ei me olla missään videopelissä missä pelin voi aloittaa aina uudestaan alusta. Elämä on yksi ja ainut, se on arvokkain lahja jonka tulet omistamaan, haali sitä ja pidä siitä huolta :) tsemppiä

SudenHetki

Ystäväni oli joskus samassa tilanteessa. Asui poikaystävänsä kanssa yhdessä, kihloihinkin ehtivät. Mutta tilanne meni aina vain hullummaksi. Lopulta hänen mies lopetti opiskelun, sillä koulussa alettiin pitää huumetestejä. Mies tietenkin pelkäsi jäävänsä kiinni. Hän valehteli lähes kaikesta ystävälleni ja kutsui huume-ystäviään jopa heidän kotiinsa viettämään iltaa! Ystäväni ei tietenkään pitänyt tilanteesta.

Lopulta mies ei välittänyt edes yrittää hankkia itselleen töitä ja ystäväni elätti häntä pitkään aikaan. Maksoi jopa miehen tilaaman kitaran! Nyt ystäväni on päässyt eroon täsät tyypistä (viimein). Mies tietysti edelleen haikailee hänen peräänsä, mutta toivottavasti eivät palaa yhteen. Ystäväni voi viimein viettää kunnon elämää ja olla onnellinen.

maastomakkara

Oikeesti! "Huumehörhöt" ovat tavallisia ihmisiä siinä missä muutkin. On melkeinpä rasistista luokitella "huumeita"(vaikka kyse on kannabiksesta, ei useasta aineesta, kuten otsikossasi väität) tiettyyn lokeroon, ja meidät tavalliset suomalaiset känniääliöt toiseen lokeroon. Lisäksi poikaystäväsi ei ole mikään rikollinen vaan se ihminen kehen sinä rakastuit. Nyt ei ole poikaystävässäne vika vaan asenteessasi. Anteeksi, mutta niin se vain on. Opetelkaa oikeasti hyväksymään ihmiset sellaisenaaan, ja ole onnellinen ettei poikaystäväsi juo itseään humalaan päivittäin, koska alkoholi tappaa, kannabis ei.

Repale

Toivottavasti osa noista maastomakkaran jutuista oli ihan puhdasta provoa. En ihan heti vertaisi kannabiksen polttelua harrastukseen. Sitten jos saisi viel jotain näyttöä tuolle väitteelle, että alkoholi tappaa, mutta kannabis ei. Et ole ilmeisesti koskaan kuullut niistä lukemattomista kannabiksen terveyshaitoista, ja niitähän on.

Aloittajalle paljon voimia. Mielestäni nyt olisi kaikkein tärkeintä, että saisit omat ajatuksesi järjestykseen. Sitten kun itselläsi olisi henkisesti parempi olo, voisit keskittyä poikaystäväsi auttamiseen. Tuo sosiaalitoimisto voisi olla vaikka yksi niistä paikoista joista voisit hakea apua. Ne ihmiset siellä ovat ammattilaisia ja velvollisia auttamaan, vaikka sossuille hieman huono maine onkin päässyt syntymään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat