pilannut poikaystävän? - Parisuhteet

narin

Vähän alle kolmen vuoden seurustelun jälkeen minusta on alkanut tuntua, että olen pilannut poikaystäväni.

Seurustelun alkuvaiheessa minä halusin viettää aikaa kultani kanssa mahdollisimman paljon, hän halusi omaa tilaa ja jakaa aikansa myös ystävilleen. Nykyään olen oppinut arvostamaan poikaystäväni silloista mielipidettä, sillä seurustelun aikana omat ystävyyssuhteeni "unohtuivat" -en enää tavannut ystäviäni niin usein kuin ennen, vaan vietin aikaa aina vain enemmän ja enemmän kultani kanssa. Muutimme noin puoli vuotta sitten yhteen. Muutos ei ollut suuri, sillä olimme jo aikaisemminkin viettäneet kaiken ajan vain kahdestamme. Nykyisin minä pidän yhteyttä vanhoihin kavereihini, mutta poikaystäväni ei koskaan edes soita heille. Jos joku vanha kaveri sattuu joskus lähettämään hänelle vaikka viestin ja pyytää häntä jonnekin, kultani ei lähde juuri koskaan. Pikkuhiljaa minulle on alkanut tulla huono omatunto esim. siitä, että lähden tyttöjen kanssa baariin, koska silloin jätän poikaystäväni yksin kotiin. Kavereillani ei ole mitään kultaani vastaan, mutta ITSE haluaisin joskus lähteä viihteelle ilman häntä. Koska asumme yhdessä, käymme samaa koulua ja olemme jopa samalla luokalla, koen poikaystäväni toisinaan jopa esteeksi uusien ystävyyssuhteiden syntymiselle. Jos istun yksikseni uuden koulun käytävällä, joku tulee heti juttelemaan, mutta kun olen poikaystäväni seurassa, meille halutaan antaa ns. kahdenkeskistä aikaa. Ihmiset varmaan luulevat, etten kaipaa muuta seuraa.

Armeijan jälkeen poikaystäväni on lihonut 20kg (eikä siis tosiaan ollut mikää tikku aikasemminkaan, en edes haluaisi laihaa poikaystävää). Rajansa kuitenkin kaikella. Minulla ei ole mitään lihavuutta vastaan, mutta nyt tiedän poikaystäväni painon olevan jo haitaksi hänen omalle terveydelleen. Kultani valittelee tuon tuosta selkä- ja polvivaivoja. En ole kehdannut sanoa, että ehkä vaivat johtuvat hänen painostaan, onneksi poikaystäväni äiti huomautti asiasta puolestani. En tiedä tiedostaako kultani asian, muttei vain jaksa laihduttaa, vai uskooko hän todella sairastavansa muista syistä. Lihominen on tuonut mukanaan muitakin haittoja: raskausarvet. Niitä on.. helvetin paljon. Käsissä ja mahassa. En häpeä poikaystävääni ja haluaisin lähteä kesälläkin hänen kanssaan uimaan ja rannalle, mutta poikaystäväni ei tosiaankaan tule mukaan. Luulen, ettei hän kehtaa juuri noiden arpian takia.

Avaudunpa vielä vähän: kotona minua ärsyttää se, että poikaystävästäni on tullut niin laiska. Hän ei tee muuta kuin syö ja istuu koneella. Siivousapua en saa enää juuri koskaan pyytämättä. Ja silloinkin kun pyydän, poikaystäväni on nyreissään komentelusta, tekee sanomani asiat nopeasti pois alta ja palaa takaisin sohvalle. Mitä tapahtui miehelle, joka yllätti minut aina silloin tällöin laittamalla ruokaa tai tiskaamalla tiskit?

Synttärilahjaa en saanut tänä vuonna ollenkaan, yo-lahjaksi poikaystäväni vei minut syömään OMAAN lempiravintolaansa, tiedän että hän oli asiasta paljon enemmän innoissaan kuin itse olin.

Kolmen vuoden jälkeen olemme kuin kymmenen vuotta yhdessä ollut aviopari. Toisinaan minua kyllästyttää koko suhde, mutta mieheni väittää edelleen olevansa totaalisen rakastunut, puhuu niin kuin olisimme jatkossakin aina yhdessä. Minä en olisi asiasta enää niinkään varma..

Kenelläkään samantapaisia kokemuksia (jos nyt edes jaksoitte selata vuodatukseni läpi)?

Kommentit (8)

narin

Armeijaan mies lähti siinä joskus reilun puolen vuoden seurusten jälkeen ja oli siellä puoli vuotta. Käytännössä ollaan asuttu jo kauemminkin yhdessä, sillä vietettiin lähes kaikki aika armeijan jälkeen mun silloisessa vuokra-asunnossa siihen asti että nyt puoli vuotta sitten muutettiin yhteiseen kaksioon uudelle paikkakunnalle.

marimma

Eli siitä armeijasta kuitenkin on jo vuosia aikaa :)
Eikun kuulosti niin tutulle tuo tarina, mutta meillä se toteutu koko armeija-ajan ja sen jälkeenkin pitkälle :)

Mameha

Ei ole samantapaisia kokemuksia, mutta mielestäni sinun ei missään nimessä pitäisi ajatella, että olet "pilannut" poikaystäväsi. Jokainen tekee itse päätöksensä, ja kohtuutonta tuosta nyt on sinua (tai ketään) syyttää.
Ekana nyt tulee mieleen, että mies on masentunut tms mikä sitten laukaissut tuon eristäytymisen ja laiskuuden
:?

narin

Joo no täälläkin toi lihominen ja laiskottelu sai alkunsa armeija-ajoista. Aina kun pääsi lomille piti ottaa niin rennosti, käydä hakeen pizzaa ja herkutella koko vkloppu ennen kun joutu palaamaan takasin.. Ja sitten kun palas niin piti tietysti varautua ottamalla mukaan mahdollisimman paljon karkkeja ja sipsejä yms.. No sitten kun armeijasta pääsi pois niin sama on jatkunu, vaikkei tarvikaan enää palata. Aluksi se laiskottelu ei ollu kyllä niin yleistä ku nyt (tai ehken vaan tajunnut sen jatkuvan loputtomiin..)

On se kyllä vähän turhauttavaa, kun toinen ei viitsi edes kaupassa joskus käydä puolestani, tai kävellä kellarikerrokseen varaamaan pyykivuoroa jne... Ihan pieniltä asioilta nää kaikki tuntuu, mutta kun edes joskus sais vähän apua niihinkin ilman mitään ylimääräsiä mukinoita..

Kaikesta huolimatta olen niin kiintynyt poikaystävääni, etten oikein haluaisi hänestä näiden asioiden takia luopuakaan.

Grim

Mullekkin tuli mieleen että onko miehes jotenkin masentunut?käytös jotenki viittais siihen. Onko se muuten samanlainen ku ennen, vaan muuttunu laiskemmaks? Mun mielestä sun kannattais jutella sun poikaystävän kanssa tosta tilanteesta ja siitä miltä susta tuntuu..

Lady_

Masennukseen nuo merkit munkin mielestä viittaisi, niin kutsuttuun "lohtusyömiseen". Grimmin sanoin, kannattaa keskustella tilanteesta ja varsinkin koettaa päästä selvyyteen itsesi ja omien tuntemuksiesi lisäksi varsinkin [u]poikaystäväsi[/u] tunteista!
Tämä voi avartaa montaa asiaa.

shazzer

Joo puhuminen kannattaa. Ja ystävyyssuhteita voi lämmitellä uudestaan, jos kehottaisit häntä ottamaan yhteyttä johonkin vanhaan kaveriinsa?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat