Yhteisen ajan puute - Parisuhteet

Baby-G

Oon nyt mielestäni tarpeeksi tätä asiaa keskenäni miettinyt päätymättä mihinkään järkevään ratkaisuun niin päätin kysellä neuvoja teiltä fiksuilta cosmolaisilta.

Seurustelen siis seitsemännettä kuukautta ihanan miehen kanssa. Meillä todella synkkaa loistavasti ja aina on hauskaa ja ihanaa yhdessä. Tehdään ihan arkisia juttuja; katellaan leffoja, jutellaan ja sänkypuuhatkin on ihan kaikilta puolin enemmän kuin kunnossa.. Koen itseni tosi onnekkaaksi kun oon löytänyt tän miehen.

Yks juttu mua vaan on viimeaikoina alkanut vaivata aika paljon.
Me nähdään mielestäni liian harvoin.

Välimatkaa on n. pari kilsaa, mitään "liikkumis"ongelmia ei siis ole kummaltakaan puolelta. Kulta opiskelee ja käy sen ohella vielä töissä, jossa nykyään onkin melkein joka ilta. Mulla taas vapaa-aikaa on nykyään paljon enemmän ja on oikeastaan koko ajan ikävä. Viikonloppuisin yövyn normaalisti hänen luonaan ja pyritään näkee kerran arkenakin mutta musta se vaan tuntuu niin vähältä. Ikävää vielä korostaa se, ettei tää kundi ole sellainen tekstailija tai soittelija, ja ymmärtäähän sen, koska ei ole aiemmin seurustellut (siis tottunut sellaiseen) ja suurimman osan vuorokaudesta ei vaan yksinkertaisesti pysty tai ehdi. Ja mä oon tästä aiheesta hänelle keskusteltuani saanut sen kuvan että illalla töiden jälkeen on liian myöhäistä nähdä tai hän on liian väsynyt.

Aiemmin, kun vasta seurustelu oli alussa niin tämä harvoinnäkeminen ei silleen mua painanut, nyt vaan kun kattelee kavereiden menoa jotka viettää paljon aikaa poikaystäviensä kanssa ja tekee ihan arkisiakin juttuja yhdessä. Välillä meillä saattaa mennä taas pari päivääkin kun en kuule kundista yhtään mitään (ellen itse ota yhteyttä) ja tulee mietittyä et onko tää nyt sitten seurustelua puhumattakaan "sitoutumisesta"..

Mitä mä voisin tehdä nähdäkseni kundia useammin, tai sitten itse vaihtoehtoisesti päästä irti tästä ikävästä? Vai vaadinko liikaa, kun haluun nähdä useammin kuin kaks kertaa viikossa? Tietenkään en voi vaatia toista olemaan vähemmän töissä, se tarvitsee kyllä joka ikisen sentin jonka sieltä ansaitsee, mutta oon silti aika neuvoton. :?

[size=9][color=indigo]//Muoks. otsikko -Cel-[/color][/size]

Kommentit (7)

jennej

mä nään omaa poikakaveria pari kertaa viikossa tai harvemmin ja tää on ollu hyvä asia..oon kyllästyväistä tyyppiä jos näkee toista aivan koko ajan vaikka kuinka ikävä olisikin..suosittelen ainakin oman kokemuksen mukaan ettimään itelle joku uus harrastus tai tekeminen niin ei oo niin paljon aikaa miettiä ikävää kultaa kohtaan :)

Pennsylvania

Jos yhteisen katon alle muuttaminen ei ole vaihtoehto, täytynee vaan sopeutua. Ymmärrän kyllä, jos koulu-ja työpäivän päätteeksi on niin väsynyt, ettei jaksa enää mitään ihmeellistä. Jos emäntä olisi kodissa vakiovarusteena, iltanäkeminen ainakin olisi sitten automaattista eikä se tuntuisi enää niinkään "tekemiseltä".

Ylläni olevaan kommenttin sellainen pointti vielä, että uskon, että jos kyllästyy kumppaniinsa, kyseessä on väärä kumppani.

Kepatäti

Minä asun poikaystäväni kanssa ja mekin silti käytännössä oikeasti keretään yhdessä viettää aika sen n. 2 kertaa viikossa.

Toki me päivittäin nähdään, mutta se tosiaan jää siihen, että kun ollaan yhtäaikaa kotona niin jompi kumpi on joko juuri kohta lähdössä tai menossa nukkumaan tai jos muuten vain sattuisi esim. aamulla niin, että ollaan molemmat lähdössä suunnilleen samaan aikaan niin sitten siinä on kaikkea perushommaa siivousta, ruoanlaittoa, koiranulkoilutusta jne.

Tälläkään viikolla ei oltaisi vielä kertaakaan oikeasti vietetty aikaa yhdessä (joka tosin sekin meni koiran kanssa lenkille, mutta yhdessä kuitenkin), koska minä teen käytännössä 12 tuntisia päiviä 8/10-20 asti ja kun mies on iltavuorossa ja tulee kotiin klo 22.30 niin eipä siinä paljoa ehdi toista näkemään, kun nukkuakin pitäisi.

Silloin kun vielä asuttiin erillään niin me mentiin toistemme luokse sitten vaikka ihan vaan nukkumaan. Saatoin hyvinkin mennä vasta kello 21-23 välisenä aikana murun luokse ja suoraan nukkumaan ja aamulla kasiksi kouluun. Mutta pakko oli sitten edes saada nukkua yhdessä jos ei mitään muuta!

Ja itseasiassa vieläkin mulle on tosi tärkeetä, että saadaan yö viettää yhdessä.

Baby-G
Kepatäti
Mutta pakko oli sitten edes saada nukkua yhdessä jos ei mitään muuta!

Oon samoilla linjoilla.
Sitä miettinytkin, että ainakaan toistaseks tähän ei muuta keinoa ole kuin että alkaisin viettää enemmän öitä hänen luonaan. Uskon et ainakin mun ikävään se helpottais, kun sais ees nukkuu toisen vieressä.

Asiasta tekee viel vaikeemman se, ettei mies oo aiemmin seurustellut, ja hänen on "helppo" olla päiviä erossa kun ei ole tottunut olemaan kenenkään kanssa edes sitä yhtä yötä viikosta. :? Vaikea hänenkin ehkä ymmärtää tämä mun kiivas halu olla enemmän yhdessä..

Mutta toivotaan että tää mullakin helpottais.
Onneksi pian on joululoma.

shazzer

Me ollaan viitisen kuukautta seurusteltu, ja jotenkin meilläkin ajautunut siihen että nukutaan yhdessä joka yö.
Ja siihen on jo niin tottunut, ihan karsea ikävä tulee jos ei ole toinen vieressä nukkumassa.
Mies tekee pitkiä päiviä töissä ja koulukin on vielä vähän kesken, mutta arkenakin nähdään yleensä heti kun mies töistä pääsee.
Ja viikonloput melkeinpä 24/7 ollaan yhdessä.

Kai minun pointti on se, että ihan hyvä kun teillä vielä on omaa aikaa. Pikkuhiljaa näette toisianne vielä enemmän, varsinkin jo siinä vaiheessa kun muutatte yksiin ja toista ei enää ikävöikään.

Essih

Minulla on oikeastaan sama tilanne tavallaan kuin sinulla Baby-G.
Olen nyt nelisen kuukautta tapaillut miestä jota näen ehkä kerran pari viikossa. Itse haluaisin tavallaan jo virallistaa tämän seurusteluksi ja mahollisesti nähdäkkin paljon enemmän, eikä vain päivittäin mesessä puhua :)
Mutta miehen puolelta asia jollain tavalla mättää.
Hänellä on samoin paljon omaa tekemistä; oma asunto ja siihen kuuluvat hommat, salilla käyminen ja muu urheilu, työt ja opiskelu.
Meilläkin saattaa mennä useampi päivä, ettei tuo mies ota minuun mitään yhteyttä, jos minä en itse ota. Yleensä minä olen myös se joka ensin tekee aloitteen näkemiseen, vaikka hän siihen aina myöntyvästi vastaakin.
Hän ei myöskään hirveän innokaasti viestittele tai soittele.
Mies ei ole koskaan seurustellut, eikä tavallaan koe yhtä paljon ikävää kun minä taas, joka olen ollut jo yhdessä suhteessa ja kiinnyn ihmisiin erittäin nopeasti. Kai se hänelläkin jossain vaiheessa tulee, mutta ei niin nopeasti, kuin toivoisin :) Hän on myös tottunut tavallaan olemaan yksin ja tekemään asioita omineen.
Yökyläilynikin jätin ihan sen takia, että mies ei koskaan saanut unta, kun ei ollut tottunut nukkumaan kenenkään kanssa. En ole raaskinut pitää häntä hereillä, vaan olen ajatellut että pitää joskus ajan kanssa yrittää "antaa siedätystä" hänelle siihen :lol:

Tähän omaan tilanteeseen ja siis tavallaan sinuunkin, olen lohdutukseksi keksinyt, että kyllä se siitä toivonmukaan ajan kanssa, kunhan miestä ei rupea painostamaan ja hänelle antaa aikaa :) Meillä ainakin ne yhdessä vietetyt päivät ovat todella ihania ja tiedän että mies pitää minusta.
Kai ne siitä ajan kanssa lisääntyvät kun kiintymys toiseen kasvaa.
Siihen asti pitää itsekkin koittaa hioa omaa elämää vähän tiiviimmäksi. :D

Baby-G

Toi Essih:n kiintymys-juttu on kyllä ihan totta, en sitä oo aiemmin tullut ajatelleeks. Mä kiinnyn myös hyvin nopeasti ihmisiin, ja tärkeimmille haluun tehdä myös mun elämästä mahdollisimman paljon tilaa.

Mutta toivotaan että ajan kanssa tää helpottuu. Pian täytän 18 ja sillon saan mennäkin vapaammin ja kortinkin saan.. Pelkona vaan on ollut se että eikai kummankaan tunteet kuihdu jos näkeminen on niin harvassa. :?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat