Riitely lasten kuullen/nähden - Parisuhteet

BabyPhat
jennamaria
BabyPhat: Olet saman kokenut kuin minä.. Erona vain se, että täällä se mies oli isäni. Ei tätä kyllä kenellekään toivoisi koskaan. Voimia myös sulle mielettömän paljon!

Eli kyllä, kyllä olen riitelyn (tosin se oli aika yksipuolista, eli isä huusihakkasitekimitätahtoi) ja kyllä, se on myös vaikuttanut minuun. En osaa sanoa millä tavoin, mutta monin tavoin ja varmasti kaikkea ei vielä huomaakaan. Pahemmin pelkään niistä vaikutuksista, joita pikkuveljeni ovat saaneet (pikemminkin joutuneet ottamaan).
--

Ei hirveenä ole mitään lisättävää tuohon BabyPhatin tarinaan, hyvin samanlaiset asiat täällä. Pikkusisaruksia on, ja niissä se suurin huolikin äidin lisäksi on aina ollut. Poliisit on myös tulleet hyvin tutuiksi, turhaan kylläkin.
Erona se, että meillä on päästy eroon tästä hullusta idiootista, ainakin melkein. Ei enää asusta saman katon alla vaikkakin vainoaa edelleen, käy ovella, uhkailee jne.

--
Eihän se lapsi sitä tosiaankaan ymmärrä läheskään samalla tavoin kuin aikuinen. Tästä hyvänä esimerkkinä pikkuveljeni, joka kerrann kysyi, kun äiti kielsi lyömästä (nahistelivat toisen veljeni kanssa), että "Miksi isi sitten saa lyödä?" Niimpäniin..

Voi ei, oon kans sun ja sisarustesi puolesta todella pahoillani :( Muakin hieman pelottaa se, mitä tulevaisuudessa on vielä kestettävä (jälkiseurauksia näkemistään asioista). Mulla on ihan sama, mietin lähes päivittöin millaisiksi ihmisiksi pikkusisareni kasvavat, kun he ovat ns. tottuneet tuohon kaavaan miten siellä riidat ratkotaan. Myös se, mitä he muistavat ja käsittelevät kokemiaan asioita, pelottaa paljon.

Ei tätä todellakaan toivo kenellekään! :? Miten jennamaria siun äiti on kestäny kaiken sen? Oletteko puhuneet tapahtuneista?
Mitä sie ajattelet isästäsi?

Sivut

Kommentit (64)

flaps
Essie

mutta ehkä se onkin niin että "rajusti" riitelevät eli siis huutamalla, kunnolla itkemällä jne. eivät ole vielä valmiita vanhemmiksi.
Essie
niin mutta eihän sellaisten kannata ottaa lasta jotka eivät osaa riidellä. .

kohtuu rankkaa yleistämistä, koska hyvin monet riitelevät huutamalla. riitelytaidot ei ehkä minun mielestä ole täysin suorassa yhteydessä siihen että onko valmis vanhemmaksi vai ei :roll:

TaskuMyy
Kadafi
TaskuMyy
Essie
kirahveli
ehkä se onkin niin että valmius vanhemmaksi on kiinni jostain muustakin, kuin siitä miten riitelee.

niin mutta eihän sellaisten kannata ottaa lasta jotka eivät osaa riidellä. .


Lasta ei oteta, se saadaan jos loja suo :o

Mitä tekemistä l(u)ojalla on asian kanssa? Tai haikaroilla?
huoh

Huoh... Varmasti tajusit mitä tarkotin, mutta pitää näköjään ruveta pikku saivartelijaksi taas :wink:

marjutti

"normaali" riitely lasten nähden joskus on varmaan ihan ok, eli kun siihen ei liity minkäänlaista väkivaltaa, ei tavaroiden paiskomista ja rikkomista, eikä toisen haukkumista. eli ns. kinastelut ei haittaa. on hyvä jos lapsi näkee riitelyn lisäksi myös positiivisia tunteita ja riitojen sopimisen.

Kadafi
TaskuMyy
Essie
kirahveli
ehkä se onkin niin että valmius vanhemmaksi on kiinni jostain muustakin, kuin siitä miten riitelee.

niin mutta eihän sellaisten kannata ottaa lasta jotka eivät osaa riidellä. .


Lasta ei oteta, se saadaan jos loja suo :o

Mitä tekemistä l(u)ojalla on asian kanssa? Tai haikaroilla?
huoh

Essie

hei!

Olen miettinyt että saako lapsi nähdä/kuulla riitelyä? onko se väärin lasta kohtaan?
Mitä jos vanhemmille tulee ristiriita ja se yltyy riidaksi tekisi mieli huutaa, mutta lapset ovat kotona? sanotaan että tunteita ei saisi peittää, eli jos huudatuttaa niin kannattaa huutaa. Jos peittää tunteita voi ihminen romahtaa.

Olen miettinyt että jos minä ja nykyinen poikaystävä saataisiin joskus lapsia niin kuinka riitely onnistuisi. Mieskin on aika temperamenttinen ja purkaa joskus kiukkunsa viskaisemalla tyynyn omien jalkojenjuureen tai repäisemällä peiton sängystä. Ne ovat tapoja purkaa/nyttää tunteita siinä missä itku tai huutaminenkin. Mutta saako vanhemmilla olla tälläisiä tapoja? miten ne vaikuttaa lapsiin?
Mullekkin on sanottu (esim terkkari) että miestä ei voi kieltää purkamasta tapaansa, koska jokaisella on omat tapansa purkaa paineita/suuttumusta/ahdistusta ( esim joku lähtee lenkille purkaan paineita) mutta kaipa tollasesta on päästävä kun lapsia tulee? vai?

oon miettiny monesti tätä asiaa. Miten lapset vaikuttaa riitelyyn tai miten riitely vaikuttaa niihin.

tave

En minä ainakaan alkaisi pienten lasten kuullen mesoamaan ja huutamaan täyttä kurkkua. Ei niiden tarvitse sellaista kuunnella, vaan riitelyn voi hoitaa kun lapset ei ole kuulemassa..

Nyytikki

Mielenkiintoinen aihe. Olen tässä viime aikoina käynyt pohtimaan sitä, että tulisiko sen järkevän riitelyn mallinkin tulla kotoa. Mitkään ihmissuhteet eivät ole täysin riidattomia ja jos lapsi ei koskaan näe vanhempiensa riitelevän tai vanhemmista oikein huomaa, että he välttelevät riitelyä lasten nähden, onko se täysin hyväkään asia? Voiko siinä antaa lapselleen mallin siitä, että riitely on jotenkin kamalaa ja ihan väärin?

Toisaalta en todellakaan kannata sitä, että ns. "aikuisten asioita" tai vakavia juttuja puitaisiin lasten edessä riidellen tai uhkailtaisiin erolla tai muulla, joka voisi järkyttää lasta. Itse muistan omien vanhempien riidoista sen, että äiti sanoi haluavansa erosta ja turvallisuuden tunteeni järkkyi ja itkin sitä salaa huoneessani. Myöhemmin tajusin sen olevan vain "blaablaablaa" eikä mikään oikea uhkaus, mutta pieni lapsi ei käsitä tuollaisia asioita, että miksi noin sanotaan.

Ehkä kuitenkin itse kannatan sellaista aitoutta, että kaikkia riitoja ja riidanaiheita ei välttämättä peiteltäisi vaan näytettäisiin, että negatiivisetkin tunteet ovat ok ja riita ei välttämättä ole kamala juttu. Ja siinä tulisi näyttää lapselle se sovinnontekokin, että lapsi ei luule riidan jatkuvan.

flaps

ei välttämättä ihan pienten lasten kuullen, eikä minkään kokosten mitään väkivaltasia tai tavaroiden paiskomisriitoja, mutta terveet erimielisyydet voi kyllä minusta ratkoa lastenkin nähden. meillä kotona ainakin on 'tapeltu' (sanasotaa, ei fyysistä ikinä) ihan meidän muksujenkin nähden.

kun lapset kuitenkin useimmiten kopioi sitten enemmän tai vähemmän tietoisesti sitä vanhempien parisuhteen toiminta mallia, niin jos kotona on saanut mallin että erimielisyyksiä ei saa olla eikä tappeluja, niin se voi vaikuttaa häiritsevissä määrin sitten myöhemmässä vaiheessa lasten parisuhteissa kun yritetään etsiä täydellistä suhdetta missä ei riidellä :-k

mene ja tiedä.

Essie

niin totta Nyytikki kun riitely on luonnollista niin miksi se pitäisi salata? ja jos riidan jälkeen näyttää lapsille että on sovittu ja kaikki on hyvin. Toki lapselle voi kertoa mitä riitely on niin ehkä niiden on helpompi käsittää.

Tosin puhuin juuri miehen kanssa tästä asiasta ja hän oli sitä mieltä myös että kannattaa nyt ruveta aikuistumaan (meidän siis) ja ottamaan vastuuta jotta lapsilla olisi (jos siis joskus niitä meille tulisi tai ihan kummalle vaan jonkun muun kanssa) mahdollisimman hyvä ja turvallisuudentuntuinen koti.
Niimpä sanoin miehelle että hän voisi yrittää keksiä paremman keinon purkaa tunteitaan eikä niin että tyyny viskastaan maahan tai peitto repästään sängyltä koska lapsi ei ymmärrä mitä se on, vaikka tarkoitus on purkaa negatiivisia ahdistuksen tunteita ei lapsi silti ymmärrä.
Mies oli samaa mieltä. Sanoi että tässä vaiheessa kun näin on hänen kohdallaan käynyt satunnaisesti on hyvä ottaa itseään niskasta kiinni ja tajuta että tulevaisuudessa lapsi ei saisi nähdä sellaista koska he eivät ymmärrä, voivat kokea sen ahdistavana.
Mutta mun mielestä huuto menee myös samaan kategoriaan. Muistan kun olin pieni lapsi miten isä ja äiti kerran huusivat lujaa --> itkin huoneessa.
onko oikein että lapsi joutuu itkemään sen takia että vanhemmat eivät tajua ottaa vastuuta ja huutavat?! EI.

Siksi olen miettinyt että ehkä tässä vaiheessa niiden parien olisi hyvä opetella keskustelemaan ns "kiivaasti" ja lopettaa huutaminen. siis ennenkuin lapsia on.

Essie
flaps
ei välttämättä ihan pienten lasten kuullen, eikä minkään kokosten mitään väkivaltasia tai tavaroiden paiskomisriitoja, mutta terveet erimielisyydet voi kyllä minusta ratkoa lastenkin nähden. meillä kotona ainakin on 'tapeltu' (sanasotaa, ei fyysistä ikinä) ihan meidän muksujenkin nähden.

kun lapset kuitenkin useimmiten kopioi sitten enemmän tai vähemmän tietoisesti sitä vanhempien parisuhteen toiminta mallia, niin jos kotona on saanut mallin että erimielisyyksiä ei saa olla eikä tappeluja, niin se voi vaikuttaa häiritsevissä määrin sitten myöhemmässä vaiheessa lasten parisuhteissa kun yritetään etsiä täydellistä suhdetta missä ei riidellä :-k

mene ja tiedä.

tota en allekirjota että tavaroiden paiskomis riitoja ei minkään kokoisten nähden. Minä näin kun äiti viskaisi tomaattipussin lattialle kun oli niin ahdistunut isän käytöksestä. Jälkeen päin naurettiin äidin kanssa sen käytökselle. Että kyllä mun ikäinen tyttö tajuaa että jos äiti heittää tomaattipussin lattialle omien jalkojenjuureen ei ole mitään väkivallan uhkaa :lol:

flaps

kai se on ihan ihmisestä kiinni, kyllä minäkin sen ymmärtäisin mutta ei se silti ole 'fiksua' riitelyä :p kyllä meilläkin on paperipinkkoja paiskittu sun muita mutta noin niinkun yleensä ottaen.

edit:
ja ottaen huomioon suuren huolesi jota osoitit kun poikaystäväsi paiskoi peittoa niin siinä suhteessa tuo että et allekirjoita on hieman ristiriidassa :) mutta omapa on asiasi.

Essie
flaps
kai se on ihan ihmisestä kiinni, kyllä minäkin sen ymmärtäisin mutta ei se silti ole 'fiksua' riitelyä :p kyllä meilläkin on paperipinkkoja paiskittu sun muita mutta noin niinkun yleensä ottaen.

edit:
ja ottaen huomioon suuren huolesi jota osoitit kun poikaystäväsi paiskoi peittoa niin siinä suhteessa tuo että et allekirjoita on hieman ristiriidassa :) mutta omapa on asiasi.

niin tarkoitit varmaan sellaista jatkuvaa riitelyä jossa paiskotaan (ja varmaan esineitä?) sori, rupesin nusaseen vähän pilkkua :D on sinustakin varmaan eri juttu joku repäistä tai viskata omien jalkojen juureen joskus satunnaisesti kuin että joka riidassa viskelee lautasia :D kyllä sellanen vaikuttais lapsiin ja ei oo musta perheessä sallittua
löytyykö täältä sellasia jotka voi tunnustaa vanhempien riitelyn vaikuttaneen itseensä?

[size=9]ja flaps: Äiti joka on vihainen isälle on erijuttu kun poikaystävä joka on vihainen minulle.[/size]

Tsein

Lapsella ei ole kykyä käsittää asioita aikuisten tapaan. On ehdottoman väärin, että lapsi joutuu kuulemaan tai näkemään riitelyä, koska hän tuskin pystyy sitä ymmärtämään. Kun vanhemmat huutavat toisilleen tai vaikka käyttäytyvät väkivaltaisesti, lapsi ei ymmärrä mistä on kyse. Hän ei myöskään välttämättä missään vaiheessa näe sovintoa ja hänelle voi jäädä isompikin trauma tuosta tapahtumasta, vaikka vanhempien mielestä kyseessä olisi vain pieni sanaharkka, joka myöhemmin on kahdestaan sovittu.

Jos lapset ovat kotona, silloin ei huudeta, vaikka kuinka mieli tekisi. Asioista voidaan keskustella huutamattakin tai jos ei voida, silloin on parempi, että toinen riidan osapuoli lähtee vaikka pihalle ja keskustelua jatketaan, kun lapset eivät ole paikalla tai nukkuvat ja silloinkin hiljaa.

Veikkaisin, että aika moni ihminen osaa sovittaa käyttäytymisensä tilanteeseen. Jos vaikka vielä kahdestaan suhteessa ollessa on harrastettu vähän näkyvämpiä riitoja, niitä voi oppia välttämään tai käsittelemään lasten syntymän jälkeen toisella tavalla.

TaskuMyy

[size=7]Aarrg... ei taas löyvvy ketjuu, missäkö Essie et kertoisi taas poikkiksesi peiton viskelystä taikka sohvaan lyömisestä :evil: [/size]

Mutta aiheeseen..
Riippuu paljon riittelystä, että jos pientä tosi mitätöntä sanaharkkaa jostain niin ehkä ok. Mutta jos kovin ääni rupee nousemaan niin ei musta ole lasten korville suotavaa! Ja vaikka vanhemat monesti(?) aattelee ettei lapsi kuule kun on nukkumassa niin totuus on yleensä toinen.
Lapsi rupee jossain vaiheessa kokemaan, että hän on syy siihen kun vanhempansa riitelee, koska paha olo heijastuu väkisin lapseenkin.. :roll: Ei lapsi tyhmä ole, vaikka pieni ja nuori iältä onkin..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat