Tylsistyminen parisuhteessa - Parisuhteet

Grim

Toi on vähän umpikuja tosiaan.. mut yritä ravintolaa ;D voi jopa onnistua. Olis varmaan myös hyvä selvittää että onko teillä samat tavotteet teidän seurustelun suhteen.. ?jos toinen haluaa naimisiin ja toinen on suhteessa koska on siihen jämähtänyt muutenvain niin on aika selvää että ongelmia voi ilmaantua...
mutta koita pärjätä ;)

Sivut

Kommentit (49)

Ninni_

Ehdotinkin et rauhotellaan tilannetta ja haetaan romantiikkaa käymällä vaikka syömässä jossain kivassa ravintolassa. Rahaa vain ei opiskelijalla liikoja ole.. :? Oon niin huono ensinnäkin olemaan valittamatta ja esittämään vaikeeta mut et oo ensimmäinen, keltä nuo vinkit olen kuullut! :) Parisuhdeterapia ei varmasti tuu kysymykseen, koska mies ei usko yksityisten asioiden puhumiseen vieraiden ihmisten kanssa. Itse taas olen sellainen, että kyselen mieluummin muidenkin kokemuksia kuin pähkäilen pääni sisällä asioita.

Grim

No hmm. Itse varmaan suuttuisin tossa vaiheessa jo aika nopeasti ja alkaisin mököttämään. Sitte jos puhuminenkaan ei auttaisi niin en kyllä tiedä.. kokeilisin varmaan taktiikkaa etten sanois mitään ko. asiasta ja antaisin tilanteen rauhottua vaikka sisällä kytisi kiukku ym ja sit lopulta kun mies yrittäis jotain nii esittäisin jotenkin vaikeesti tavoteltavaa : D kieroa. sit ehkä jotenkin miehen mielenkiinto vois palautua kun se tajuais ettet olekkaan mikään itsestäänselvyys jne.. mut tää on vaan veikkailua ja miettimistä et mitä tekisin jos tulis seinä vastaan :D kun usein miehiin ei välttämättä tehoa perinteinen mäkätys. mut vaikea sanoa mitä sun kannattaisi tehdä kun en tunne miestäsi enkä sua ja näin.. tietty voin aina ehdottaa ihan parisuhdeterapiaa tai jotain missä selvitetään(varmaan?) perinpohjin että mistä ongelmat ym johtuu..

Ninni_

Sitä mäkin ihmettelen kun todistettavasti se osaa sanoa ihaniakin juttuja ja tykkää varmasti pussailla mut kokeeko se muka, et nyt ollaan jo sen verran vakavalla pohjalla ettei tarvi hempeillä..Hän sanoo, että seksihalut ei nyt oikein ole kohdillaan kun on niin paljon ollut riitoja. On kyllä luvannut, että kun riitely rauhoittuu, halutkin palailevat. Ja mä oon kyllä koko suhteen ajan ollut se joka haluaa useammin seksiä.

Grim

No johan on. Miten se sitten alussa osas ja nyt muka ei osaa?ei ainakaan kuulosta siltä että parhaansa yrittäis. Ja toikin että voisit ettiä sitten läheisyyttä muualta..eli se siis mielummin antais sut toiselle pusuteltavaks ku pussailis sua itse?kuulostaa jo aika kummalliselta. Onko sillä sitten seksihaluja sua kohtaan ollenkaan vai onko nekin kaikonneet?

Ninni_

Kiitti! :) Ei meillä vielä naimisiin ole kiire, mutta yhteen olisi mun mielestä kiva muuttaa. Mies ei ole siihen valmis ja vielä vähemmän nyt kun riitoja on ollut paljon. Mut täytyy katsella mihin päädymme.

Ninni_

Sanos muuta! Ei luulis olevan niin vaikea edesd toista miellyttääkseen välillä pusutella. Olihan meillä läheisyyttä enemmän alussa ja aivan ihanaa olikin.. Nyt hän kuitenkin väittää ettei osaa ja parhaansa yrittää. Sanoo vaan et jos ei riitä hänen parhaansa mulle niin sitten mun kannattaa miettiä etsinkö läheisyyttä muualta. Hän on jo kyllästynyt kuulemaan etten ole tyytyväinen, joten puhuminen on kuulemma turhaa. Nyt asia on täysin mun mietittävä. Useimmien nykyään joudun sanomaan että anna pusu.. :cry:

Ninni_

Reilu vuosi ollaan tosiaan seurusteltu. Ei asuta saman katon alla, mutta toki aika paljon aikaa vietetään yhdessä..Mies on kyllä omien kavereidenkin kans jonkin verran mutta ei hänellä niitä paljon ole kun syksyllä muutti tänne hänelle uuteen kaupunkiin opiskeleen. Riidat johtuu nimenomaan siitä et en tunne saavani huomiota tarpeeksi ja hän vain sanoo ettei pysty parempaan. Ois tosiaan ihana kun hän osoittaisi edes ikävää, mut vaikka välillä ollaan viikkokin näkemättä kun minä olen kotipaikkakunnallani ja hän opiskelupaikkakunnallamme tai toisin päin niin tuntuu että minä olen ainoa, joka ikävää osoittaa ja on innostunut jälleen näkemisestä. Kyllä hän sanoo minua rakastavansa, mutta kun se tunne ei välity minulle.

Grim

Sanooko miehes sitten vaan ettei pysty parempaan ja jättää asian siihen? Yrittääkö edes? voihan se olla niin että miehesi sitten yksinkertaisesti on niitä ihmisiä jotka ei niin voimakkaasti tunne kaikkia suhde-elämän koukeroita, mutta luulisi hänenkin sitten edes jonkunnäköistä läheisyyttä kaipaavan.. Mun mielestä kannattais jutella asiasta ja yrittää päästä molempia tyydyttävään ratkasuun niin että molempien tarpeet tulisi otettua huomioon.. mutta tuli mieleen, antaako miehes sulle ollenkaan pusuja/haleja omatoimisesti yhtään, vai pitääkö sun aina pyytää sitä tekemään ko. asiat? Mun on paha mennä sanomaan millainen toinen ihminen on tai mitään, mutta jos miehes ei edes yritä niin ei sekään musta ole oikein.. tai et jos sitä kiinnostaa sun tunteet ja näin, niin luulisi ettei parin pusun antaminen voi olla niin vaikeaa laisinkin jos tietää että toinen tulis siitä tyytyväiseksi?

Grim

Vähän hankala tilanne. Johtuvatko riitanne sitten yleensä ko. aiheesta?käsitinkö oikein, että miehesi kuitenkin rakastaa sua vaikkei olekaan maailman romanttisin mies ja haluaisi myös jotain ratkaisua ongelmaan?Ja oletteko tyyliin 24/7 yhdessä? itse ainakin huomaan että yhden ihmisen seura alkaa kyllä vähän kyllästyttää kun viettää sen kanssa jatkuvasti aikaa ja ainakin omalta osaltani johtaa yleensä jonkinasteiseen ärsyyntymiseen.. viettääkö se sun miehekkees aikaa omien kavereidensa kanssa tarpeeks että tulis jo kiire/ikävä sun luoksesi?
kauanko ootte seurustelleet? saattahan se olla että miehes on jo alkuhuumansa kokenut ja sulla on se vielä päällä ja siksi moinen tilanne.
Itselläni ainakin suhde sai vähän piristystä kun lähdin kahdeksi viikoksi matkoille ja siinä ajassa ehti jo tosiaan tulla ikävä..

Ninni_

Ollaan nyt reilu vuosi seurusteltu ja meillä on viime aikoina ollut aika paljon riitoja liittyen mm. siihen, että en koe saavani tarpeeksi huomiota poikaystävältäni: kauniita sanoja, haleja, pusuja tai mitään muutakaan. Seksikin on vähentynyt melkein olemattomiin tällä hetkellä kun mies sanoo ettei kiinnosta kun ainaiset riidat masentaa. Nyt mulla on itselleni tullut sellainen olo, etten tiedä miten jaksan tätä..Mies on lisäksi suoraan sanonut, että hänestä en saa sellaista tunteitaan osoittavaa lirkuttelijaa, jota kaipailen..Olen niin tylsistynyt kun en tunnu ollenkaan saavan haluamaani huomiota! Olen tosi paljon yksin ihan fyysisestikin kun miehellä on paljon menoja ja kun olemme yhdessä, hän on suurimman osan ajasta koneella tai muuten vain mielestäni etäinen. On inhottavaa kun joutuu pyytämään halausta tai suukkoa! :(

Olen miettinyt, johtuvatko ajatukseni siitä, että alkuhuuma on laantunut ja kaipailen vielä sitä enkä osaa olla arkisemmassa suhteessa mutta toisaalta tuntuu, että kyllä kai arkeenkin kuuluvat rakkaudenosoitukset?! Tämä on pisin suhteeni, missä olen ikinä ollut, joten vertailupohjaa ei oikein omasta menneisyydestä löydy. On niin ristiriitainen olo, kun haluan ihan hirveästi olla hänen kanssaan ja suunnitella yhteistä tulevaisuutta, mutta en tiedä jaksanko ilman sitä tietynlaista kaipaamaani rakkautta olla hänen kanssaan loppuikääni. Vai olenko vain liikoja vaativa romanttinen hömppä? Ajatuksenne ovat enemmän kuin tervetulleita, sillä pää meinaa hajota kun yksin vain joutuu pohtimaan.

Richard
Grim
kokeilisin varmaan taktiikkaa etten sanois mitään ko. asiasta ja antaisin tilanteen rauhottua vaikka sisällä kytisi kiukku ym ja sit lopulta kun mies yrittäis jotain nii esittäisin jotenkin vaikeesti tavoteltavaa : D kieroa. sit ehkä jotenkin miehen mielenkiinto vois palautua kun se tajuais ettet olekkaan mikään itsestäänselvyys jne..

Uskoisin, että tuo taktiikka tulee toimimaan. Omasta mielestäni miestäsi vaivaa vain se, että se pitää sua itsestäänselvyytenä. Oma suhteeni on niin tuore, etten osaa oikein kommentoida sitä, kun suhteessa "koittaa arki", mutta näin voisin kuvitella.

Embo

Masentava sinun kannalta tuo teidän tilanne, Ninni! Mä kuitenkin luulen, että tässä on jotain tekemistä juuri sen kanssa, että ootte ollut tarpeeksi pitkään yhdessä että poikaystäväsi uskaltaa vähän "venkoilla" sinulle. Vaikka se tuntuu pahalta, niin koita kestää! Ehkä tämä on sellainen ohimenevä suvantovaihe, josta voitte myöhemmin nousta? Mutta oletko tullut kuulluksi siinä asiassa että kaipaat poikaystävältäsi kuitenkin edelleen hellyyttä, vaikka jo vuosi onkin oltu yhdessä?

Minäkin olen seurustellut vuoden ja huomannut hieman samaa tylsistymistä suhteessani. Voin olla omalla kohdallani siitä iloinen että meillä ei ole tuo pusuttelu vähentynyt, mutta riitely on kyllä lisääntynyt selkeästi. Ehkä sitä vasta nyt uskaltaa uskaltaa paremmin olla eri mieltä, ja uskoo että toinen ei heti karkaa pois jos hieman riehuu ja korottaa ääntään... :twisted: Lisäksi juuri eilen poikaystävä sanoi ensimmäistä kertaa kritiikkiä kotini sisustuksesta - haukkui yhdet verhoistani tosi rumiksi. Hän ei ole yhtään haukkumiseen taipuvainen, joten sinänsä yllätyin, vaikka lähinnä se naurattikin.

Kai näistä parisuhteen tylsistymisisvaiheista pääsee monesti yli. Mulla oli nyt syksyn pimeydessä kovat pohdinnat siitä että onko mitään mieltä seurustella, kun meillä on nykyään niin tylsää. Alkuhuuma on vaan mennyt! Mutta nyt oon jo päässy eteenpäin niistä ajatuksista. Ehkä tämä lässähtäminen oli välttämätöntä, ja on tässä pitkässä suhteessa kuitenkin enemmän hyviä puolia, jotka kuitenkin voittaa ne hetkelliset tylsyydet.

Ninni_

Embo: Toivotaan todella, että tämä olisi vain väliaikaista ja tästä noustaisiin! Rehellisesti sanoen en tiedä olenko tullut kunnolla asiassa kuulluksi. Olen kyllä koittanut aiheesta keskustella hyvin useaan otteeseen, mutta tällä hetkellä välttelen aiheesta puhumista, koska poikaystäväni ottaa itseensä ja muodostuu kauhea riita.

On totta, että pitkässä suhteessa on todella paljon hyviä puolia ja en haluakaan missään nimessä menettää poikaystävääni. Toivon vain, että hellyys voisi pysyä suhteessa aina mukana. En halua joskus parinkymmenen vuoden päästä elää avioliitossa, jossa pusuttelu ja muut rakkaudenosoitukset eivät ole osa arkea. Valitettavasti tuntuu, että poikaystävä saa juurikin sellaisen mallin kotoaan.. :(

Yksi osa tätä koko tylsistymisen tunnetta on se, ettei suhde tunnu etenevän mihinkään. Haluaisin jo todella kovasti muuttaa yhteen, mutta poikaystäväni on minulle sanonut ettei tiedä onko valmis siihen vuosienkaan päästä. Hänellä on takanaan suhde, jossa hän muutti parin kuukauden seurustelun jälkeen yhteen ja oli tosi vakavissaan tytön kanssa, joka petti häntä. Ymmärrän, että tuo suhde on jättänyt häneen jälkensä ja häntä varmasti pelottaa ottaa se askel minun kanssani, mutta toisaalta tuntuu niin epäreilulta, että minä joudun kärsimään hänen menneisyydestään. Todella moni ihminen on olettanut, että asumme vuoden seurustelun jälkeen yhdessä ja tuntuu niin pahalta alkaa selittelemään ratkaisua kun niin kovasti jo haluaisin yhteen muuttaa.

Olen niin kiitollinen, jos jaksatte kertoa mielipiteitänne ja kokemuksianne, sillä ne ovat kullan arvoisia! O:)

Esmeralda

edellinen suhteeni kaatui osaksi tähän ongelmaan.. seurustelimme kolme vuotta, ja viimeisen puolen vuoden ajan en oikestaan tiennyt välittikö hän minusta enää ollenkaan. Hän käyttäytyi minua kohtaan aika pitkälti kuten käyttäytyi kavereitansa kohtaan. (pusuja ja seksiä lukuunottamatta tietysti :) ) Kyllä hän seurustelumme aikana osoitti vaihtelevasti hellyyttä, mutta ei kertaakaan en kuullut olevani haluttava, kaunis tai mitään muutakaan. Kyllä minä asiasta puhuinkin että onko mitään syvempiä tunteita enää olemassa.. Oli kuulemma, mutta silti tuntui että olin hänelle välillä kuin joku velvollisuus tai taakka. Ja minä olin aina se jolla oli ikävä toista (tai ainakin sanoin sen ääneen)

Me emme edes riidelleet, vaan yksinkertaisesti suhde lakastui. Emme huutaneet, hän ei ollut edes mustasukkainen, ja vaikka asuimme samalla paikkakunnalla näimme ehkä pari kertaa viikossa jos hänellä oli aikaa. Enkä kyllä kuulunut hänen tulevaisuudensuunnitelmiinsakkaan.

Onneksi tapasin nykyisen mieheni ja tajusin voisin olla PALJON onnellisempi, jos vain uskaltaisin.

Mä ymmärrän sua Ninni aika hyvin.. kyllä tuollaiseen kyllästyy. Mutta toisaalta on niin vaikea lähteä suhteesta koska välittää toisesta ja syy on mikä on... hellyydenpuute :) Mutta parisuhteen pitäisi olla sellainen missä itse viihtyy, ja varsinkin kun aikaa kuluu epäilyyn ja jatkuvaan huokailuun niin kyllä siinä väsyy.

Mutta toivottavasti te saisitte jonkun ratkaisun aikaan, voihan juuri olla että tämä on vain erityisen raskas vaihe, joka menee ohi. Ajattelin vain kertoa oman tarinani kun sellainen löytyy, vaikka se ei juuri toivoa herätäkkään :?

flaps

mie oon kullan kanssa ollut nyt reilut 2 vuotta yhdessä, ja mitä minä oon huomannu, niin aikalailla sykleissä menee tuo läheisyyden halu ja tarve. tai silleen, sykli on ehkä vähän huono sana mutta koitan vähän selittää paremmin :D

en tiiä siis onko muilla ollu näin, mutta meillä ainakin on mennyt silleen että eka melkeen vuosi oli tosi tosi ihanata, semmosta pusupusuhöpösöpöstelyä. sitten siinä oiskohan ollu vähän vajaa vuosi 10kk tjtn semmosta, niin alko olla enemmän riitoja, mäkätystä ja semmosta että toisen naaman näkeminenkin ärsytti. minuu suututti melkeen kaikki mitä kulta sano tai teki, eikä kauheesti ollut semmosta söpöstelyä, aina välillä mutta vähemmän kun alussa (ja minä oon aikalailla semmonen hellyydenkipeä kotihiiri). seurustelun alkuvaiheessa kulta halaili ja pussaili minuu ihan julkisillakin paikoilla ilman mitään että tartti pyytää, kädestäkin sai pitää ihan missä ja millon vaan, mutta siinä ekan vuosipäivän lähimaastossa kulta otti askeleen kauemmas, julkisilla paikoilla pusuttelulle tuli ehdoton kielto, ja kädestäkin saa pitää vain pikkuisen kiinni, riippuen paikasta ja seurasta.

Tämä jatkuu edelleen, olen kullalle asiasta maininnut, mutta se vaan sanoo että ei se kuulu julkisille paikoille (vaikka kyse on ihan viattomista pikku pusuista) . Minuu se ärsytti suuresti aiemmin, mutta oon jo alkanut tottua siihen, vaikka se vieläkin välillä ärsyttää.

Nyt sitten kun päästiin toiselle vuodelle, alko se söpöstelyhöpöstely uudestaan. Nyt elokuussa muutin 350 km päähän opiskelemaan ja nykyään kun nähdään niin ei tarvi kysellä pusujen perään!

Vinkkini siis sinulle Ninni_ odottele vähäsen, anna kullallesi aikaa, katso meneekö se ohi vai ei (: toivottavasti menee ja voitte taas jatkaa entiseen malliin (:

ootko muuten huomannut että jos kultasi sillä tavalla hakisi sinun huomiota, toivoisi sinun tekevän aloitteen? ettet pyytäisi pusua vaan antaisit sen?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat